Papin rouva / Juhani Aho (äänikirja)

Papin rouva / Juhani Aho

Alkuteos: 1893

Äänikirja, 2011.

Lukija: Tarja Keinänen 

Mistä minulle: http://areena.yle.fi/audio/1299080854048

Juhani Ahosta on viime vuosien aikana tullut jostain syystä yksi suosikkikirjailijoitani. En oikein osaa sanoa miksi pidän miehen kerrontatyylistä, mutta jokin siinä ihastuttaa. Minulla on jo jonkin aikaa ollut lenkkiseuranani äänikirjaversio Ahon romaanista Papin rouva. Tätä kuunnellessa lenkit on sujuneet varsin mukavasti.

Papin tytär Elli on mennyt naimisiin pastori Mikko Aarnion kanssa ja asuu miehensä kanssa kauniilla maaseudulla Tyynelän pappilassa. Pariskunta saa kesävieraakseen Olavi Kalmin, joka on Mikon vanha tuttava. Olavi on myös Ellille tuttu, Mikko ja Olavi kun kerran kävivät pikapiipahduksella Ellin lapsuudenkodissa. Jo tuolloin Elli rakastui Olaviin, mutta päätti mennä naimisiin Mikon kanssa äitinsä kehoituksesta. Nyt Elli riutuu onnettomassa avioliitossaan, ja huomaa itsessään aivan uusia asioita viettäessään kesää Olavin kanssa.

Mikko joutuu työnsä vuoksi olemaan pitkiä aikoja pois kotoaan joten Ellille ja Olaville jää paljon kahdenkeskistä aikaa. He viettävätkin kauniita kesäpäiviä tiivisti yhdessä, ja Elli huomaa itsessään tunteita, joita ei ole aiemmin tiennyt kantavansa. Olavikin osoittaa Elliä kohtaan lämpimiä tunteita ja pian he keskustelevatkin rakkaudesta keskenään. Mutta ulospäin Elli säilyttää tyyneyden, joka papin rouvalle kuuluu. Eihän hän voi lähteä avioliitostaan, vaikka ei miestään rakastakaan. Olavi kertoo tuttavanaisesta, joka on jättänyt miehensä toisen miehen vuoksi, mutta Ellistä tuo ajatus tuntuu aivan mahdottomalta. Kesän lähestyessä loppuaan Olavin on tehtävä päätöksensä, eikä Elli tiedä mitä tuntisi tai mitä ajattelisi.

Tämä kirja on ilmestyessään 1893 varmasti herättänyt aika paljon keskustelua, sen verran hurjaa peliä pastori Aarnion selän takana pelataan. Elli on kuvailtu taitavasti kohtaloonsa alistuneena, tietämättömänä ja kokemattomana naisena, kun taas Olavi on maailmaa nähnyt, viisas ja komea mies. Pastori Aarnio on lopulta kirjassa hieman sivuroolissa, fyysisesti paljon poissa, mutta kuitenkin jatkuvasti läsnä. Elliä kävi sääliksi, hän kärsi onnettomassa avioliitossaan mutta samalla hänen naiivisuutensa välillä ärsytti.

Rautatiessä ihastuin Ahon tapaan kuvailla kauniita suomalaisia maisemia ja Papin rouva oli tämän suhteen ehkä vielä parempi. Suomalainen maaseutu järvineen, heinäpeltoineen ja metsineen oli aivan ihanasti tarinassa läsnä ja sai minut kaipaamaan suomalaista kesää. Minä en ole äänikirjojen suurin ystävä, mutta Aho toimii kuunneltuna hyvin. Teksti on helppoa ja ihmisiä sopivan vähän, jotta minä pysyn tapahtumissa mukana vaikka en ihan päivittäin ehdi kuuntelemaan. Minä siis tykkäsin tästä kovasti ja Ahon lukeminen ja kuunteleminen jatkuu minulla ihan ehdottomasti!


★★★★

Neiti Soldan / Tuula Levo

Neiti Soldan / Tuula Levo. Otava, 2000. 287 sivua.

Juhani Ahon elämä on kiinnostanut minua lukion suomentunneista saakka. En osaa sanoa, mikä Ahossa kiinnostaa, mutta suurella mielenkiinnolla olen Ahosta lukenut ja tänä vuonna aloitin hänen kirjoittamiin kirjoihin tutustumisen kuunetelemalla Rautatien äänikirjana. Tuula Levo on kirjoittanut kirjan Neiti Soldan joka kertoo paljon myös Juhani Ahon elämästä. Kirjan kertojana toimii Tilly Soldan, Ahon vaimon Vennyn sisar ja Ahon toinen rakastettu.

Kun Venny esittelee Juhanin perheelleen ja kertoo naimisiinmenoaikeistaan, Juhani iskee silmänsä heti Vennyn nuorempaan sisareen, kauniiseen Tillyyn. Venny ja "Jussi" menevät kuitenkin suunnitelmien mukaan naimisiin ja muuttavat yhteiseen taloon, "Aholaan". Tilly matkustaa aina silloin tällöin "Aholaan" siskonsa avuksi, hän auttaa kotitöissä, siivoaa ja paikkaa vaatteita, ompelee verhoja ja leipoo. Tilly viettää myös kesälomia yhdessä sisarensa ja tämän miehen kanssa, eräs kesäinen venereissu muuttaa paljon kolmikon suhteissa.

Vennyn ja Jussin esikoinen, Heikki, syntyy kolmisen vuotta häiden jälkeen. Tilly on aluksi kateellinen, mutta auttaa jatkossa sisartaan lastenhoidossa ja rakastaa suloista sisarenpoikaansa. Kun taiteilijana työskentelevä Venny päättää lähteä työmatkalle ulkomaille, saapuu Tilly Vennyltä salassa Aholaan auttamaan Jussia kodin- ja pojanhoidossa. Yöt Tilly ja Jussi viettävät samassa sängyssä ja elävät muutenkin onnellista perhe-elämää muutaman päivän ajan. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Venny saapuu kotiin matkaltaan ja saa tietää miehensä ja sisarensa puuhista.

Tillyn ja Vennyn suhde tulehtuu pahasti, Jussin ja Vennyn avioliitto taas jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin. He eivät osoita toisilleen paljonkaan hellyyttä, Tilly kertoo kerran nähneensä Vennyn koskettavan miestään. Ahoille syntyy kuitenkin toinen poika, Antti pari vuotta esikoisen jälkeen. Tillyn ja Jussinkin suhde jatkuu, nyt hieman varoisempana kuin ennen. Uusi katastrofi syntyy, kun Tilly huomaa olevansa raskaana. Venny ja Jussi patistavat hänet Tanskaan jossa hän synnyttää Jussille pojan, Nissen. Nisse jää muutamaksi vuodeksi Tanskaan, kunnes Tilly hakee hänet luokseen Suomeen. Tilly viettää onnellisimpia vuosiaan suuressa talossa jonka Jussi on hänelle ostanut. Hän pitää lastenkotia kaupunkilaislapsille ja asuu itse Nissen kanssa yhdessä talon huoneista. Vintillä on myös kirjailija Ahon ikioma huone jossa myös Tilly viettää monia öitä. Jussi asuu välillä Aholassa Vennyn ja kahden poikansa kanssa, välillä taas Tillyn luona. Kolmikon elämä vaikuttaa ulospäin varsin onnelliselta, mutta kaikkien kolmen hermot ovat kireällä ja mielialat heittelevät.

Neiti Soldan on mielenkiintoinen, totuuspohjainen kirja joka selvittää paljon Juhani Ahon elämästä. Mutta etenkin kirja antaa hyvän kuvan siitä, miltä Tilly Soldanista tuntui olla rakastamansa miehen "toinen vaimo". Jussi korosti jatkuvasti rakkauttaan Tillyä kohtaan, mutta ei kuitenkaan koskaan edes miettinyt jättävänsä vaimoaan Vennyä. Vaikka Venny oli sisarelleen vihainen, ei hän pystynyt sulkemaan tätä elämästään vaan sisaruusside oli vahvempi. Tilly kaipasi rakastamaansa Jussia lohduttomasti, vaikka välillä tuntui siltä, että hän sai mieheltä enemmän huomiota kuin Venny.

Neiti Soldanissa esiintyy Ahojen ja Soldanien lisäksi muitakin tunnettuja suomalaisia kulttuurihenkilöitä. Ahojen naapurissa asui Sibeliukset ja Jussille tärkeä henkilö oli Elisabeth Järnefelt, Sibeliuksen Aino-vaimon sekä taiteilija Eero Järnefeltin äiti. Myös esimerkiksi Aksel Gallen-Kallela sekä Sakari Topelius mainitaan.

Tuula Levon teksti on sujuvaa ja helppoa, ei turhia kikkailuja mutta mukavasti vanhan ajan tuntua. Neiti Soldan on kiehtova kuvaus Juhani Ahon ja Soldanin sisarten välisistä suhteista ja kirjan sivuilla pääsee tarkemmin myös tutustumaan Ahoon kirjailijana. Kuinka hän jatkuvasti oli sitä mieltä, ettei saanut mitään kirjoitettua, että hänen tekstinsä eivät antaneet lukijalle mitään, että kaikki kirjatkin olivat ihan turhanpäiväisiä ja huonoja. Kuinka väärässä mies olikaan...


★★★★

Rautatie / Juhani Aho

Rautatie / Juhani Aho. 1.painos vuonna 1884. Äänikirjan lukijana Tuija Aalto. Kesto 2h 58 min.

 Kun jatkoin puolimaratonharjoitteluani nyt kesällä, otin lenkkikaveriksi äänikirjat. Aiemmin kuuntelin musiikkia lenkkeillessäni, mutta tylsistyin samoihin kappaleisiin enkä jaksa jatkuvasti etsiä uusia. Niinpä päätin kokeilla, miltä tuntuisi kuunnella kirjaa. Minähän olen (aiemmin ollut) sitä mieltä, että kirjan täytyy tuntea käsissään lukiessaan, sivuja täytyy kääntää omin sormin, sanat nähdä edessään, tuntea kirjan tuoksun nenässään. Mutta täytyypä myöntää, että lenkkikaverina äänikirja menee vallan mainiosti!

Eksyin siis LibriVoxin sivuille ja löysin sieltä Juhani Ahon kirjoittaman klassikkoromaanin Rautatie luettuna suomeksi. Muutama lenkki ja yksi klassikko lisää taas "luettuna";)

Rautatie on kertomus miehestä ja naisesta, ukosta ja akasta, Matista ja Liisasta. Matti ja Liisa asuvat pienessä mökissään, pihalla on sauna sekä talli lehmälle ja hevoselle. Kun Matti käy tervehtimässä rovastia, kuulee hän, että Lapinlahdelle on tullut rautatie. Matti ihmettelee mikä se sellainen on, meneekö siinä tosiaan joku vaunu hurjaa vauhtia, joku joka ennättää Ranskaanskin viidessä päivässä? Vähän myöhemmin rautatiestä kuulee myös Liisa, joka Matin tapaan ihmettelee tätä outoa ilmestystä. Mikä se sellainen vekotin on, joka rautatiellä kulkee ja jossa on sekä isoja että pieniä pyöriä? Ja ihan ilman hevosen vetämistä se vaunu siellä kulkee, niin Liisa kuuli.

Juhannuksen aikaan Matti ja Liisa päättävät lähteä Lapinlahdelle kirkkoon, rautatietähän he eivät missään tapauksessa lähde katsomaan. Kirkko jää kuitenkin käymättä kun he matkallaan tapaavat monia ihmisiä, jotka kaikki puhuvat tuosta ihmeellisestä rautatiestä. Niinpä Matti ja Liisa kävelevät katsomaan rautatietä, huomaavat jopa pian istuvansa junan kyydissä! Matti ja Liisa jotka eivät kuukausia aiemmin uskoneet korviaan, istuvat nyt itse rautatiellä kulkevassa vaunussa. Juna kulkee niin kovaa, että Matti on vauhdissa menettää lakkinsa. Junassa Matti ryhtyy kaveeraamaan erään matkustajan kanssa ja junamatkan loppu ei ole varsinkaan Liisalle kovinkaan mieluisa, kun alkoholi astuu peliin.

Rautatie oli minusta yllättävän hyvä romaani. Alku vaikutti hieman tylsältä, mutta pidin kovasti Ahon tavasta kuvailla suomalaista luontoa, maaseutua ja kesää. Matin ja Liisan ennakkoluuloja uutta, ihmeellistä ja tuntematonta asiaa kohtaan, voi mielestäni vertailla myös nykyaikaan. Enää ei rautatie olisi niin outo asia, mutta montaa muuta asiaa voisi nykyään ihmetellä ja kummastella, hieman vieroksuakin, ihan samalla tavalla. Kirja on myös aika lailla suomalainen - maamme kauniin kesän lisäksi tavataan kateutta, sosiaalisia luokkaeroja ja alkoholinkäytön ikäviä seurauksia. 1800-luvun lopussa kirjoitetuksi kirjaksi siis varsin ajankohtaisia aiheita vielä tänäänkin.

Juhani Aho vaikuttaa nopean googlauksen ja lukion suomentuntien perusteella sen verran mielenkiintoiselta henkilöltä, että taidan jatkaa kirjailijaan tutustumista. Mielenkiintoista oli myös lukea, että kun romaani ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1884, Lapinlahdella ei ollut vielä rautatietä vaan se oli vasta suunnitteluasteella. Rautatie yllätti minut positiivisesti ja nousee Seitsemän veljeksen ohella suomalaisten suosikkiklassikoideni joukkoon.

****

Osallistun tällä kirjalla myös klassikkohaasteeseen.