Appelsiininkuorten katu / Ayad Akhtar
Otava, 2012. 350 sivua.
Alkuteos: American Dervish, 2012.
Suomentanut: Katariina Kaila
Kannen kuva: Hill Street Studios / Blend Images
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Ayad Akhtarin esikoisromaani Appelsiininkuorten katu oli yksi syksyn odotetuimpia uutuuskirjoja minulle. Olen juuri tällaisten romaanien ystävä: sopiva sekoitus mielenkiintoista vierasta kulttuuria, ihmissuhteita, elämän iloja ja suruja.
Kirjan alussa Hayat Shah on parikymppinen opiskelija. Hän on ihastunut amerikkalaiseen tyttöön ja haluaa kertoa tytölle oman tarinansa lapsuudestaan, jotta tyttö tuntisi miehen paremmin. Appelsiininkuorten katu on Hayatin tarina. Kymmenvuotiaana Hayat asui pakistanilaistaustaisten vanhempiensa kanssa amerikkalaisessa lähiössä. He elivät normaalia arkea ja perhe-elämää. Nuoren pojan maailma muuttuu kuitenkin kun äidin paras ystävä, Mina, muuttaa poikansa kanssa Hayatin perheen luokse asumaan.
Minan järjestetty avioliitto on kaatunut ja hän pakenee ex-miestään parhaan ystävättärensä perheen turviin. Kauniista ja hartaan uskovaisesta Minasta tulee Hayatille todella tärkeä. Mina tutustuttaa Hayatin Koraanin säkeisiin ja Hayat on pian täysin Minan lumoissa. Koko Hayatin perhe ei kuitenkaan ole Koraanin tärkeydestä aivan samaa mieltä ja uskonnosta syntyykin perheessä pian mittava riita, monella eri tavalla. Minan vielä rakastuessa amerikkalaiseen Nathaniin syntyy Hayatissa vaikeita tunteita: mustasukkaisuus ja kiukku johtavat kohtalokkaisiin tapahtumiin.
Appelsiininkuorten katu on lumoava, kaunis tarina. Kirjassa on monta ainesta, josta pidän. Vieras kulttuuri, sopivasti ihmissuhdekiemuroita, opettava kasvutarina ja karuja ja traagisiakin tapahtumia ja kohtaloita. Akhtarin kieli soljuu hienosti ja helposti ja lukijana uppouduin Hayatin tarinaan alusta asti. Kirjan uskonnolliset seikat olivat kiinnostavia, joskaan en jaksanut lukea ja ymmärtää aivan kaikkia Koraanista siteerattuja säkeitä. Henkilöt olivat huolella kuvailtuja ja Hayatin koko perhe oli kiinnostavia henkilöitä täynnä. Lumoava Mina on tietenkin oma lukunsa, mutta myös Hayatin ristiriitaisia tunteita herättänyt isä ja esimerkiksi varsin myöhään kuvioihin tuleva Sunil olivat kiinnostavia tapauksia.
Appelsiininkuorten katu on kaunis, kiinnostava muslimipojan kasvutarina. Tarina vie mennessään ja saa lisämausteita uskosta, kulttuurien yhteentörmäyksistä ja ihmissuhteiden kiemuroista, rakkaudestakin. Hieno, eheä esikoisromaani. Minä jään innolla odottamaan Akhtarin tulevia teoksia!
★★★★+
Myös Mari.A on lukenut tämän kirjan.