Viha, ystävyys, rakkaus / Alice Munro

Viha, ystävyys, rakkaus / Alice Munro

Keltaisen kirjaston pokkari, 2002. 398 sivua.

Alkuteos: Hateship, friendship, courtship, loveship, marriage, 2001

Suomentanut: Kristiina Rikman

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? oma ostos

Kirjoitin juuri pitkän arvion Alice Munron hienosta novellikokoelmasta Viha, ystävyys, rakkaus, mutta rakas Blogger päätti samalla hävittää koko tekstin. Nyt siis ajatukseni tästä kirjatsa hieman lyhyempänä versiona. Luimme Munron novellikokoelman lukupiirissä ja tapasimme jo kaksi viikkoa sitten juttelemaan tästä. Helteet, vapaapäivät, jalkapallo ja kesästä nauttiminen ovat kuitenkin pitäneet minut poissa blogista jo yli viikon mutta nyt ennen iltavuoroon menemistä oli pieni hetki kirjoittamiselle.

Tämä oli samalla ensimmäinen lukemani Munron kirja ja tunnetusti hieman novellikammoisena odottelin mielenkiinnolla mitä tästä pidän. Huomasin kuitenkin jo ensimmäisen novellin kohdalla, että viihdyin kirjan parissa erinomaisesti.

Munron novellit ovat kokonaisia, ehjiä tarinoita elämästä. Ne sisältävät elämän iloa ja surua, näissä tarinoissa usein varsin paljon jälkimmäistä, mutta on niitä ilon ja onnen pilkahduksiakin. Paha saa usein palkkansa, ja novellit päättyvät jollakin tapaa hyvin ja onnellisesti. Rakastavaiset saavat jälleen toisensa, tai asiat järjestyvät muuten vaan.

Munron kieli (ja kirjan suomennos) on yksinkertaista, sujuvaa ja kertoilevaa. Juuri sellaista kuin sen minusta pitää novelleissa ollakin. Ei turhia kielellisiä kikkailuja jotka vaikeuttavat lukemista tai ottavat tilaa itse tarinalta. Vaikka tarinat ovat lyhyitä, eivät ne kaipaa ainuttakaan lisäsivua. Ehjiä kokonaisuuksia, joiden aikana henkilötkin tulevat tarpeeksi tutuiksi ja jonka aikana ehtii nousta ajatuksia ja herätä tunteita.

Eniten pidin Munron novellien aiheista. Osa novelleista oli näin jälkeenpäin ajateltuna varsin samnatyyppisiä, oikeastaan ehkä kaikki, ja olen jo sekoittanut monen päässäni. Mutta se ei haitannut lukunautintoa. Parhaiten mieleeni on jäänyt muistisairaan vaimonsa luona vieraileva entinen naistenmies, taloudenhoitaja jonka elämä muuttuu yllättävällä tavalla kun kaksi teinityttöä pilailevat hänen kustannuksellaan, sekä toisensa vuosien jälkeen löytävät rakastavaiset. Kirja sisältää monen monta kaunista, upeaa pientä hetkeä jotka koskettavat ja painuvat vahvoina mieleen.

Munron novellit ovat elämänmakuisia, kiinnostavia ja juuri sopivan pitkiä. Ne koskettavat ja herättävät ajatuksia, eikä niiden lukemisen jälkeen jää tunne että jotain jäi puuttumaan (kuten minulla novellien kohdalla usein jää). Jos olisin tiennyt Munrosta, olisin ehdottomasti aloittanut novelliurani hänestä. Ymmärrän Munrohehkutukset, sillä nautin itse suunnattomasti näiden novellien lukemisesta. vaikka jouduin aikataulusyistä välillä ahmimaan kolmekin novellia putkeen. Se en kuitenkaan sen suuremmin haitannut lukukokemusta vaikka mieluiten nauttisinkin näitä yhden kerrallaan, kaikessa rauhassa. Otan seuraavan Munron varmasti ihan pian luettavakseni, ja otan sen esille silloin kun kaipaan pientä elämänmakuista, realistista makupalaa. Sillä parhainta Munron novelleissa on se todentuntuisuus. Ajatus siitä, että tapahtumat voisivat olla totta naapurille tai vastaantulevalle ihmiselle.

★★★★+

Kuukauden klassikko: Sovitus / Ian McEwan

Sovitus / Ian McEwan

SSKK, 2002. 381 sivua.

Alkuteos: Atonement, 2001

Suomentanut: Juhani Lindholm

Kannen kuva: Chris Frazer Smith

Mistä minulle? kirpparilöytö

Ian McEwan kuuluu suosikkikirjailijoihini, ja minulla on ollut hänen ehkä kuuluisin teoksensa Sovitus lukematta jo kauan aikaa. Nyt tartuin siihen, osana oman kirjahyllyn luku-urakkaa sekä klassikkolistan lukemishaastetta!

Kolmetoistavuotias Briony päätyy tekoon, joka muuttaa koko Tallisin perheen loppuelämän. Eniten pikkusiskon teko vaikuttaa yhdeksän vuotta Brionya vanhempaan Ceciliaan sekä Tallisien siivojan poikaan, Robbieen. Myös tyttöjen vanhempien ja serkkujen elämä muuttuu - Brionyn harmittoman tuntuisella teolla on pitkät ja rankat seuraukset.

Kirjan ensimmäisessä osassa eletään vuotta 1935, kuumaa kesää jona Brionyn teko tuli ajankohtaiseksi. Nuori tyttö näki huoneensa ikkunasta sisarensa ja Robbien välisiä tapahtumia, ja siitä alkoi pidempi tapahtumavyyhti. Briony pääsi, tai joutui, osalliseksi aikuisten monimutkaiseen maailmaan ja ilman ymmärrystä, nuori, rikkaan mielikuvituksen omistava tyttö teki omat johtopäätöksensä.

Kirjan jälkimmäisissä osissa eletään sotavuosia, ja ensimmäisestä osasta tutut henkilöt kärsivät uudelleen, kukin omalla tavallaan. Rakkaus on läsnä, kuten myös toivo sovituksesta, anteeksiannosta, unohduksesta ja virheiden korjaamisesta.

Sovitus on kokonaisuutena hieno kirja. Ensimmäinen osa oli minulle täydellinen, juuri sellaista kirjallisuutta haluan lukea. Siinä oli kaikki kohdallaan. Odottava, trillerimäinen tunnelma jonka kirjoittamisen McEwan taitaa hienosti. Tunne siitä, että kohta tapahtuu jotain merkittävää oli läsnä, ja sai minut kääntämään kirjan sivuja tiiviisti. Henkilögalleria on kiinnostava läpi kirjan ja päähenkilöt tulevat lähelle siitä huolimatta että kaikki eivät niin ihania ja sympaattisia olekaan, ainakaan tekojensa perusteella. Miljöö- ja aikakuvaus on minusta onnistunut ja viihdyin historiallisella brittimaaseudulla.

Kirjan toinen osa oli minusta kuitenkin kovin erilainen kuin ensimmäinen osa. Tässä kohdin tylsistyin hieman tarinaan, minusta toinen osa oli huomattavasti pitkäveteisempi ja paikallaanjunnaavampi ja jaarittelevampi kuin ensimmäinen osa. Mitään ei oikein tapahtunut, sotatilanteita kuvailtiin toistuvasti liiankin tarkkaan. Kolmas osa, jossa Briony on jo vanhempi, oli taas kiinnostava ja se toi tarinaan selityksiä ja vastauksia.

Vaikka hieman tylsistyinkin kirjan keskivaiheilla, pidin kuitenkin kovasti tästä kirjasta. Alussa luulin että tässä on minulle täyden viiden tähden kirja, mutta niin ei nyt sitten kuitenkaan ollut. Kokonaisuutena kuitenkin nautin kirjan lukemisesta, ja pidän Sovitusta ehdottomasti yhtenä McEwanin parhaimmista kirjoista. Tarina on runsas, kiinnostava ja etenkin alussa otteessaanpitävä. Alkupuolella kirja oli jopa trillerimäinen, ja todella mukaansatempaava. Kieli ja käännös vaikuttivat sujuvilta, enkä pannut merkille ihmeellisyyksiä suomennoksessa.

Kokonaisuutena Sovitus oli siis hieno lukukokemus. Ei niin täydellinen kuin ehkä alun perusteella odotin, mutta mieleenpainuva ja ajatuksia herättäväkin. Kuinka pienestä, nuoren, tietämättömän lapsen (voisin paasata vaikka millä mitalla Cecilian ja Brionyn vanhempien kasvatusmenetelmistä mutta se jääköön toiseen kertaan...) erehdyksestä voi kasvaa niin suuri ja merkittävä tragedia, niin monelle ihmiselle! Nyt odotan innolla että ehdin katsoa kirjaan perustuvan elokuvankin!

★★★★+

Lang / Kjell Westö

Lang / Kjell Westö

Otava, 2003. 253 sivua.

Alkuteos: Lang, 2002. 

Suomentanut: Katriina Savolainen

Kannen suunnittelu: Jaakko Ollikainen

Mistä minulle? ystävältä saatu kirpparilöytö 

Kuukauden lukupiirikirjamme oli yhden lempikirjailijani vanhempaa tuotantoa, nimittäin mahtavan Kjell Westön Lang. Olen lukenut Westöltä muun muassa aivan upean Helsinki-trilogian, ja herra Westö taitaa olla ihan suurin kirjailijasuosikkini. Oli siis todella mukavaa tarttua myös miehen muihin kirjoihin!

Kirjan päähenkilö on Christian Lang, suosittu tv-juontaja ja kirjailija joka on vähän aikaa sitten eronnut toisesta vaimostaan. Eräänä päivänä hän tapaa pizzeriassa salaperäisen Saritan, rakastuu naiseen (tai kehittää naisesta pakkomielteen...) ja löytää itsensä pian useammin Saritan asunnosta kuin omasta kodistaan. Christian ja Sarita aloittavat tiiviin suhteen, ja pian Christian on lähes muuttanut Saritan ja tämän pojan Miron luokse. Kuvioita sotkee kuitenkin Miron isä, Saritan ex-mies Marko, joka aiheuttaa Langissa mustasukkaisuutta ja vihaa. Marko tupsahtaa Saritan luokse milloin tahtoo, ja alkaa pian sotkeutua toden teolla Langin ja Saritan suhteeseen. Eräänä marraskuisena yönä kirjan kertojana toimiva kirjailija Konrad Wendell kuulee puhelimessa lapsuudenystävänsä Langin hätääntyneen äänen. Jotakin kauheaa on tapahtunut, eikä Lang tiedä mitä tehdä.

Lang on hieman erilaista Westötä kuin mihin olen tottunut. Kaunis ja ihastuttava Helsinki-kuvaus on läsnä tässäkin kirjassa, ja vaikka en mikään suuri Helsinki-fani olekaan, olen Westön kirjojen kautta melkein ihastunut pääkaupunkiimme. Westö on luonut kirjaansa kiinnostavat hahmot. Päähenkilö Lang on sympaattinen henkilö, ja hänelle tahtoo hyvää vaikka välillä tekisikin mieli hieman ravistella miestä. Miksi hän päätti sulkea silmänsä kaikelta, vaikka merkkejä tulevasta ja menneistä tapahtumista oli ilmassa jatkuvasti? Sarita ja Marko vuorostaan olivat kumpikin varsin ärsyttäviä henkilöitä. Marko oli käytöksensä perusteella niin häiriintynyt, että olisin halunnut raahata hänet hoitoon. Sarita taas oli "akkamaisuudessaan" todella ärsyttävä, mutta toi luonteellaan hänen ja Langin väliseen suhteeseen lisää mielenkiintoa. Sarita oli henkilönä toki kiehtova, joten ymmärsin Langin viehtymyksen erikoiseen naiseen. Kirjan kertojana toimiva Konrad Wendell jäi henkilöistä ehkä etäisimmäksi, mutta ei huonolla tavalla. Pidin ratkaisusta jättää tarinankertoja hieman sivuosaan, hieman salaperäiseksi sivustakatsojaksi.

Vaikka Lang ei tapahtumien osalta ole erityisen ennalta-arvaamaton, pidin silti juonesta ja hieman arvoituksellisesta lopusta. Arvasin suuren osan tapahtumien kulusta jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta toki niitä vinkkejä tapahtuneesta tulikin aika paljon heti kirjan alusta lähtien. Kirjan kieli on varsin sujuvaa, mutta muutamassa kohdassa koin sanavalinnat hieman tönköiksi ja muutamat painovirheet osuivat silmään. Harmittelin hieman jälkeenpäin, etten lukenut kirjaa alkuperäiskielellään ruotsiksi...

Ennalta-arvattavuudesta, muutamasta ärsyttävästä henkilöstä ja hiukan kuluneesta aiheesta huolimatta nautin Langin lukemisesta. Tämä(kään) ei ole hyvän mielen kirja, mutta miljöökuvaukseltaan ja tunnelmaltaan taattua Westötä. Lukupiirikirjana tästä ei syntynyt erityisen paljon keskustelua, sillä olimme kaikki pitkälti samoilla linjoilla kirjan suhteen. Kiva tämä oli silti lukea, ja nyt odotan tohkeissani Westön syksyllä ilmestyvää uutuutta, jonka aion lukea ehdottomasti ruotsiksi.

★★★★-

Ei ainoastaan pyöräilystä / Lance Armstrong

Ei ainoastaan pyöräilystä / Lance Armstrong

Tammi, 2002. 309 sivua.

Alkuteos: It´s Not About the Bike. My Journey Back to Life, 2000.

Suomentaneet: Paula Herranen & Veli-Pekka Ketola

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Lance Armstrong on viime aikoina ollut paljonkin julkisuudessa valitettavasti hieman negatiivisten asioiden vuoksi. Dopingsyytökset ovat tätä päivää, mutta kirjassaan Ei ainoastaan pyöräilystä Armstrong kuvailee menestyksekkään polkupyöräuransa alkua sekä elämänsä käännekohtaa, 25-vuotiaana saatua syöpädiagnoosia ja rankkoja hoitoja.

Armstrong syntyi teksasilaiselle teiniäidille ja osoitti jo nuorena kilpailuhenkisyytensä ja voitontahtonsa. Lance kilpaili nuorempana triatlonissa ja kehittyi sen jälkeen maailman parhaaksi pyöräilijäksi. Nuoren urheilijan ura koki kuitenkin käänteen, kun hänellä 25-vuotiaana todettiin pahanlaatuinen kivessyöpä. Syöpä oli levinnyt jo keuhkoihin ja aivoihin saakka, mutta Lance aloitti rankan ja vaikean taistelun sairautta vastaan. Taistelu päättyi voittoon ja pian myös huimaan paluuseen kilpapyöräilyn huipulle. Toivuttuaan syövästä Armstrong voitti Tour de Francen, maantiepyöräilyn suurimman kilpailun, seitsemän kertaa. Sittemminhän Armstrongin joukkuekaverit ovat todistaneet hänen käyttäneen uransa aikana dopingia ja Kansainvälinen pyöräilyliitto mitätöi kaikki ympäriajon voitot.

Armstrong kertoo kirjassaan ehdottoman rehellisen tuntuisesti sairautensa pahimmat ja henkilökohtaisimmatkin yksityiskohdat. Miehen tarina koskettaa lähinnä tietenkin syöpäkamppailun kuvailun vuoksi, elämän ja kuoleman häilyvän rajan tuomisesta lukijaa lähelle, mutta kirja on kiinnostava myös urheiluhullulle lukijalle. Armstrong kuvailee huippu-urheilijan arkea ja kilpaurheilun vaativuutta tarkasti ja jännittävästi ja teos näyttää samalla urheilumaailman karkeuden ja terveyden merkityksen.

Armstrong antaa kirjassaa itsestään paljon. Hän kuvailee sairastumistaan kivessyöpään yksityiskohtaisesti ja avoimesti ja käy läpi sairauden tuomat muutokset kehossaan, steriiliyden ja myöhemmät lastenhankintaprosessit vaimonsa kanssa. Hän kertoo uusista elämänarvoistaan, uudesta näkökulmastaan ihmiselämään, lähipiiriinsä ja oman elämänsä arvokkuuteen.

Armstrongin kirja antaa kirjoittajastaan sympaattisen kuvan. En osaa yhdistää dopingepäilyjä tähän mieheen, joka kirjassa vannoo ettei koskaan ole kiellettyjä aineita käyttänyt tai tule käyttämäänkään. Hän kuvailee kemoterapian ja solumyrkkyjen olleen niin rankkoja, ettei niiden jälkeen voisi kuvitellakaan pumppaavansa kehoonsa vaarallisia, urheilussa kiellettyjä aineita tai suorituskykyä parantavia valmisteita.

Ei ainoastaan pyöräilystä on kiinnostava ja koskettava kirja jota voin suositella etenkin urheilun ystäville. Toki Armstrongin kamppailu syöpää vastaan on jo itsessään todella lukemisen arvoinen!

★★★★

Rakkauden tasavalta / Carol Shields

Rakkauden tasavalta / Carol Shields

Seven-pokkari, 2011. 433 sivua.

Alkuteos: The Republic of Love, 1992

Suomentanut: Hanna Tarkka

(1.suom. painos: Otava, 2002)

Kannen kuva: Fennopress

Mistä minulle? kirppislöytö 

Lukupiirimme kuukauden kirjaksi valikoitui Carol Shieldsin Rakkauden tasavalta. Tämä kirja löytyi useimmalta meistä omasta hyllystä, ja halusimme myös tutustua Shieldsin kirjoihin tarkemmin. Minä ihastuin jo varovaisesti Ruohonvihreään, joten lähdin innostuneena lukemaan tätäkin!

Tom Avery on radiotoimittaja joka vetää joka yö omaa radio-ohjelmaansa Yölinjaa. Hänet kasvatti 27 äitiä, sillä hänen oma äitinsä vei poikansa "harjoitteluvauvaksi" kotitalousoppilaitokseen. Tom on varsin yksinäinen, hieman epävarma ja onneton mies. Hän on eronnut kolme kertaa, hyvissä väleissä ainakin kahteen ex-vaimoonsa, mutta haikailee yksinäisinä hetkinä poikamiesboksissaan sen oikean rakkauden perään.

Tomin naapuritalossa asuu hänen tietämättään Fay McLeod. Fay on juuri eronnut miesystävästään Peteristä johon tutustui yhteisellä työpaikalla Kansanperinteen tutkimuskeskuksessa, jossa Fay tutkii merenneitoja. Fay päätti yrittää, miltä tuntuu asua yksin, elää yksin. Aluksi hän on kohtuullisen tyytyväinen yksineloon, mutta huomaa pian haikailevansa miestä, jota voisi rakastaa ja jonka kanssa jakaa arkensa. Fay on tottunut olemaan parisuhteessa, ja huomaa olevansa yksinäinen ilman miestä.

Muutamankin onnekkaan sattumuksen kautta Tom ja Fay tapaavat toisensa ja ovat siitä lähtien hetken aikaa täysin erottamattomat. Mutta rakkaus ei ole helppoa. Fayn ja Tomin suhteen tielle tulee ongelmia ennen kuin se on kunnolla ehtinyt alkaakaan. Omat ongelmansa on myös Fayn vanhemmilla, sekä tämän "kummitädillä" Sipulilla joka vasta nyt, vanhoilla päivillään, on ymmärtänyt rakkauden merkityksen. Rakkaus on jatkuvasti läsnä, ja vie kirjan päähenkilöiden elämää eri suunnille. Mutta rakkaus ei ole helppoa, ei nuorena, eikä vanhempanakaan.

Mitäs minä tästä sanoisin? Olen täysin myyty ja pidin kirjasta aivan hurjasti, mutta en oikein osaa kuvailla miksi. Olen monen muun tavoin ihastunut Shieldsin tapaan kertoa tavallisesta arjesta kiinnostavasti ja nokkelasti.  Rakkauden tasavallassa hän kuvailee niin yksinäisyyttä, parisuhdetta kuin eroakin todentuntuisesti ja realistisesti. Shieldsin kertomana luen mielelläni niin paahtoleivän paahtamisesta kuin muistakin arjen pienistä asioista. Lisäksi henkilöhahmot ovat tavattoman inhimillisiä, lempeitä ja aitoja. Kuten Tuulia ja Linnea, minäkin rakastuin hieman Tom Averyyn! Myös Fay oli tavattoman kiinnostava henkilö, puhumattakaan esimerkiksi Tomin ex-vaimosta Clairista tai Fayn kummitädistä Sipulista.

Rakkauden tasavalta on tietenkin kirja rakkaudesta, mutta tässä on niin paljon muutakin! Henkilöitä on juuri sopivasti, vaikka jossain vaiheessa meninkin hieman sekaisin kaupunkilaisten keskinäisissä suhteissa. En löydä kirjasta kuitenkaan mitään, mistä en olisi pitänyt tai mikä olisi häirinnyt lukemista. Täydellinen kesäkirja minulle, ja voin vihdoin sanoa, että yhdyn monen muun Shields-kehujan kuoroon!


★★★★★

Juoksuhaudantie / Kari Hotakainen

Juoksuhaudantie / Kari Hotakainen

WSOY, 2002. 334 sivua.

Kannen suunnittelu: Martti Ruokonen

Mistä minulle? antikvariaatista kirjamessuilta

Kari Hotakaisen Finlandiapalkittu romaani Juoksuhaudantie on tarina suomalaisesta unelmasta, suomalaisesta miehestä joka tekee kaikkensa saadakseen perheensä takaisin, suomalaisuudesta ja taipumattomuudesta.

Matti Virtanen tekee yhden virheen jonka seurauksena hänen vaimonsa Helena sekä heidän pieni tyttärensä Sini muuttavat pois yhteisestä kerrostaloasunnosta. Matti jää yksin murehtimaan. Hän täyttää päivänsä juoksemalla pitkiä lenkkejä ja yrittämällä saada yhteyttä Helenaan. Pian Matti keksii keinon, jolla hän varmasti saa perheensä takaisin. Hänen tarvitsee vain hankkia ikioma ritntamamiestalo, Helenan suuri unelma, ja sen jälkeen hänen onnellinen tulevaisuutensa on taattu. Niinpä Matin päivät täyttyvät pian myös helsinkiläisen pientaloalueen tutkailemisesta hieman liiankin läheltä. Matti yrittää pakkomielteisesti löytää perheelleen taloa, eikä kaihda keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Mies tekee töitä päivät pitkät saadakseen kasaan tarpeeksi rahaa taloa varten, ja pian myös Matin puuhia sivusta seuraavat joutuvat keskelle Matin toilailuja.

Juoksuhaudantie on tragikoominen tarina suomalaisen miehen pakkomielteestä. Sivustakatsojat, tuttavat ja viattomat naapurit saavat huomata, mihin yksinäisyys ja muuttunut elämäntilanne voi ihmisen viedä, mitä seurauksia pieni teko voi aiheuttaa. Matti Virtasella on tavoitteena hankkia rintamamiestalo eikä hän välitä millä tavalla hän sen hankkii. Hänen tielleen asettuvat niin kiinteistönvälittäjät, sotaveteraanit kuin naapuritkin, mutta Matilla on aina keino selvitä esteistä lähemmäs tavoitettaan.

Minusta Juoksuhaudantie oli paikoin tylsä, ja minulla kesti kauan ennen kuin edes ymmärsin kirjan idean. Kirjan nimeäkin pähkäilin kauan, kunnes nimen tarkoitus selvisi aika yksinkertaisella tavalla parikymmentä sivua ennen loppua. Ihastui Hotakaisen kirjoitustyyliin, ja tulen ehdottomasti lukemaan kirjailijalta useampia kirjoja vaikka tämä ei nyt ihan napakymppi minulle ollutkaan. Hotakainen kirjoittaa todella taitavasti, jokainen sana tuntuu tarkasti valitulta ja kirja muutenkin todella viimeistellyltä. Pidin myös kirjan rakenteesta, jossa kertoja vaihtui aina lukujen mukaan. Välillä kertojana toimi Matti, välillä taas puheenvuoron sai "Ne" tai "He" jotka olivat sivustakatsojia, välillä tapahtumia seurattiin Helenan näkökulmasta, välillä taas poliisin. Kirja on jaettu neljään osaan jotka on nimetty hauskasti ja osuvasti (esimerkiksi kirjan toinen osa on nimeltään Runko, kolmas taas Harjannostajaiset).

Vaikka kirjassa oli paljon hyvää, tapahtumat olivat minulle kuitenkin överiydessään hieman liian tylsiä (ristiriitaista, kyllä!). Päähenkilö vietti päivänsä kovin yksitoikkoisesti, kävi juoksemassa, suihkussa, töissä, tuuntemattomien takapihoilla nuuskimassa. Loppua kohden tapahtumien hieman edetessä huomasin taas lukevani kirjaa innostuneempana, viimeiset sata sivua olivatkin sitten jo varsin mukaansatempaavia ja jännittäviä luettavia. Ei siis täysin minun kirjani, vaikka Hotakaisen kerronnasta vaikutuinkin!


★★★-

Myös ainakin Sara sekä Jokke ovat lukeneet tämän.

Juoksuhaudantiellä osallistun Kuusi kovaa kotimaista-haasteeseen, sekä saan taas yhden suorituksen TBR 100-listalleni.