Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1997. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1997. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Geishan muistelmat / Arthur Golden


Geishan muistelmat / Arthur Golden

SSKK, 1998. 443 sivua.
Alkuteos: Memoirs of a Geisha, 1997
Suomentaja: Irmeli Ruuska
1. suom.kiel.painos 1997
Kannen suunnittelu: Eija Lindfors-Mäkinen
Mistä minulle: kesäinen kirppislöytö

Kyselin marraskuun lopussa sivupalkissani minkä klassikkoteoksen lukisin joululomallani. Suurin osa vastaajista valitsi Arthur Goldenin Geishan muistelmat joka onkin ollut lukulistallani kesästä asti, kun löysin kirjan kirpparilta. Parempaa joululukemista en olisi voinut toivoakaan, tämä klassikko oli aivan huikea!

Kirjan kertojana toimii entinen geisha, Sayuri. Pienenä tyttönä Sayuri, silloin vielä nimeä Chiyo totelleena, tuotiin geishataloon Kiotoon. Chiyo erotettiin siskostaan kun tyttöjen äiti oli sairas ja isä liian vanha ja köyhä huolehtimaan tyttäristään. Vaikean alun jälkeen Chiyo oppii noudattamaan geishatalon sääntöjä ja elämään talon arkea. Geishatalon johtajanaisten tavoitteena on kouluttaa Chiyosta suosittu geisha, mutta nuoren tytön tempaukset keskeyttävät hänen geishakoulutuksensa. Chiyo onnistuu kuitenkin jatkamaan koulutusta, suureksi osaksi vanhemman geishan, kauniin, suositun Mamehan ansiosta. Mameha ottaa Chiyon "nuoremmaksi sisarekseen" ja ryhtyy kouluttamaan tytöstä oikeata geishaa. Chiyon kanssa samassa geishatalossa asuva Hatsumomo on alusta lähtien inhonnut Chiyoa ja yrittää kaikin tavoin pilata tytön mahdollisuudet geishan urasta. Hatsumomon ja hänen nuoremman sisarensa Kurpitsan sekä Mamehan ja Chiyon välille nouseekin kunnon kilpailu siitä, kumpi vanhemmista geishoista saa koulutettua paremman ja suositumman uuden geishan.

Chiyon mutkaisa tie geishaksi päättyy lopulta onnellisesti kun koittaa päivä, jolloin hänestä tulee oikea geisha, päivä jolloin hänen hiuksensa laitetaan perinteiselle geishakampaukselle, päivä jolloin hän saa ylleen kauneimman kimonon ja päivä jolloin hänen ei tarvitse kulkea ylimääräisissä geishakokelaan koruissa. Pienen kalastajakylän tyttö Chiyo kuuluu menneisyyteen ja tilalle astuu uusi ja upea nainen, oikea geisha, Sayuri. Sayurista tulee suosittu geisha, kaikki tärkeimmät miehet haluavat hänen seuraansa ja hän tienaa rutkasti rahaa geishatalolleen.

Geishan muistelmat on kaunis, kiehtova, erikoinen, upea kertomus köyhän tytön selviytymisestä. Se on kiinnostava matka Japanin kiehtovaan kulttuuriin, rikas tietopaketti itämaisesta viihdyttämisestä ja viihdyttämisen ammattilaisesta. Golden kirjoittaa mukaansatempaavasti ja yksinkertaisesti. Välillä pysähdyin ihailemaan kauniita lauseita, kuvailevia tekstinpätkiä. Minä tempauduin tarinaan mukaan kirjan ensimmäiseltä sivulta lähtien ja suorastaan ahmin japanilaista kulttuuria, täysin kirjan tunnelmaan uppoutuneena. Aivan mahtava kirja, en osaa muuta sanoa. Olen varma, että tämä jää mieleeni pitkäksi aikaa upeana lukukokemuksena.

★★★★★

Katsoin eilen illalla myös kirjaan pohjautuvan elokuvan Geishan muistelmat jonka on ohjannut Rob Marshall. Elokuva ilmestyi vuonna 2005 ja sen pääosissa nähdään Zhang Ziyi ja Ken Watanabe. Elokuva oli minusta myöskin todella hyvä ja ihan varmasti kolme Oscariaan ansainnut. Näyttelijät tekivät hienoa työtä ja elokuvan puvustus oli upea. Myöskin ihanat maisemat saivat minussa aikaan Japani-kuumeen, jota en ennen ole kokenut. Hieno kirja-elokuva -pari, ainakin vuoden, ellei kaikkien aikojen, paras!

**********maailmanvalloitusmaa: Japani**********

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Joutavuuksien jumala


 Arundhati Royn Booker-palkittu romaani Joutavuuksien jumala kertoo kaksosista, Rahelista ja Esthasta ja siitä intialaisesta kylästä jossa he asuvat. Kaksosten lapsuuteen kuuluu rakas äiti Amma, isoäiti Baby Kochamma, naistenmies-eno Chacko sekä Chackon ex-vaimo Margareta Kochamma joka ilmestyy kaksosten kotikylään vierailulle uuden miehensä kuoltua. Tuo vierailu osoittautuukin käännekohdaksi, sillä vierailua seuraava tragedia muuttaa lopulta perheen koko elämän.

Joutavuuksien jumala on aika vaikea kirja mutta varsinkin viimeiset sata sivua osoittavat, että kirja kannattaa lukea läpi. Kesken jättäminen kävi tosin mielessä jo siinä sadan sivun paikkeilla mutta päätin kuitenkin jatkaa. Ja voi kyllä sanoa, että loppu palkitsi lukijan. Kirjan kieli oli erittäin runsasta, välillä jopa mielestäni liian runsasta -paikka paikoin se teki kirjasta hitaasti etenevän. Kirja oli myös kirjoitettu niin, että se hyppi menneisyydestä nykyhetkeen ja taas takaisin menneisyyteen. Sekin seikka teki kirjasta hieman vaikeasti seurattavan.

Summa summarum - lukemisen arvoinen teos, vaikka ehdottomasti yksi vaikeimpia kirjoja joita olen lukenut.

***+