Vanhan herran joulu / Oscar Hijuelos

Vanhan herran joulu / Oscar Hijuelos

Otava, 1996. 336 sivua.

Alkuteos: Mr. Ives´ Christmas, 1995.

Suomentanut: Titia Schuurman

Kannen suunnittelu: Katja Alanen

Mistä minulle? kirpparilöytö

Oscar Hijuelos on minulle tuttu kirjailija yhden teoksen verran. Luin muutama joulu takaperin Kaunis Maria -romaanin ja pidin siitä aika paljon. Hyllyyn on jollain kirpparikierroksella eksynyt saman kirjailijan Vanhan herran joulu-niminen teos, jonka päätin lukea nyt joululomani aikana. Ei tämä nyt ihan jouluisa kirja teemaltaan ollut, mutta tapahtumissa joulu on kuitenkin ajankohtana tärkeä.

Vanhan herra Ivesin elämässä tärkeät asiat on aina tapahtuneet joulun aikaan. Ensin asiat olivat suurimmilta osin hyviä ja siksi mieleenpainuvia, mutta yksi joulu muuttaa kaiken. Herra Ivesin poika Robert ammutaan kuoliaaksi kirkon edessä juuri ennen joulua. Robert oli kiltti, papiksi aikova nuorukainen, kuollessaan 16-vuotias. Tämän tapahtuman jälkeen Ivesin ja tämän vaimon joulut eivät enää ikinä ole samanlaisia, positiivisia ja onnellisia perhejuhlia. Pojan kuolema horjuttaa Edward Ivesin onnellista elämää. Hän on menestynyt työssään, hän rakastaa vaimoaan ja kahta lastaan ja hänellä on hyvä suhde Jumalaan. Mutta traaginen joulu murentaa Ivesin koko maailman, rakkaus perheeseen on koetuksella, kuten myös luotto Jumalaan. Ives päättääkin pitkän mietinnän jälkeen tavata poikansa murhaajan, monta vuotta Robertin kuoleman jälkeen, jouluna tietenkin. Hän kaipaa jo mielenrauhaa, elämän jatkamista, mutta voiko murhaajan tapaaminen tuoda rauhan Ivesille?

Vanhan herran joulu on tunnemallinen ja paikoin koskettavakin romaani. Edward Ivesin elämän tärkeitä jouluja seurataan kirjan alusta, ja koska jo takakannessa kerrotaan pojan kuolemasta aloin odottaa sitä tapahtumaa jo kirjan alusta saakka. Kyllähän se tulikin, mutta varsin myöhäisessä vaiheessa. Uskon, että kirja olisi ollut vielä koskettavampi jos kaikkea ei paljastettaisi jo takakannessa...

Ives toimii kirjan kertojana, ja tulee siksi lukijalle varsin läheiseksi ainakin ajatusten tasolla. Henkilöistä ei kerrota kovinkaan paljon, tai ei sellaisia asioita ja pieniä yksityiskohtia tavoista ja ulkonäöstä, jotka usein tekevät minulle lukijana henkilöhahmot läheisiksi. Ivesin lisäksi kirjan muut henkilöt jäävät auttamatta varsin etäisiksi.

Kirjan tunnema on lämmin ja todenomainen. Hijuelos kuvailee tavallisia ihmisiä, tavallisessa maailmassa ja elämässä, jossa on paljon onnen hetkiä, mutta myös surua. Suuren tuskan lisäksi Hijuelos kuvailee ihastuttavan uskottavasti myös kaiken kurjankin voittavaa suurta, aitoa rakkautta. Tarinassa huomaa hyvin, että kaiken vaikeankin jälkeen se aurinko ja onni alkaa pikkuhiljaa pilkahdella.

Pidän kirjoista, jotka kertovat tavallisista ihmisistä. Vanhan herran joulu on sujuva ja helppolukuinen kieleltään ja rakenteeltaan. Pidin paljon kirjan ideasta, että joulu oli tärkeiden tapahtumien kannalta Ivesin elämässä se yhdistävä tekijä. Jos tarinassa olisi ollut hieman enemmän syvyyttä ja henkilöt olisivat tulleet hieman läheisemmiksi, olisin todella ihastunut tähän. Nyt Vanhan herran joulu jäi ihan kivaksi lukukokemukseksi, joka ei tietenkään ole huono sekään.

★★★+

Sydäneläin / Herta Müller

Sydäneläin / Herta Müller

Tammen keltainen kirjasto, 2009 (1996). 205 sivua.

Alkuteos: Herztier, 1994.

Suomentanut: Raija Jänicke

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? nettikauppaostos

Herta Müllerin romaani Sydäneläin oli lukupiirimme kirja tällä kertaa. Olen aiemmin lukenut Müllerilta Hengityskeinun, josta pidin aika paljon. Myös Sydäneläimessä pidin Müllerin kirjoitustyylistä ja siitä tunnelmasta, jonka Müller omalla tyylillään kirjoihinsa luo. Ajankohta ja oma fiilikseni tällä hetkellä ei kuitenkaan sopinut yksiin tämän kirjan kanssa, ja lukukokemuksesta tuli suuri pettymys.

Sydäneläin on monimutkainen kirja, mutta yksinkertaisesti selitettynä se kertoo diktatuurin aikaisesta Romaniasta. Keskiössä on neljä nuorukaista jotka joutuvat vakoilun kohteeksi. Nuorukaisten elämäntarinat eivät ole helpoimmasta ja tavallisimmasta päästä, on ankeita perheolosuhteita, itsemurhia lähipiirissä, epäiltyjä murhia ja ankeita asuntoloita. Nuorukaiset jatkavat yhteydenpitoa koulujen päättymisen jälkeen, he lähettävät  kirjeitä salakoodein varustettuna ja kertovat toisilleen elämästään. Valitettavasti elämä ei kuitenkaan yliopistoajankaan jälkeen muutu ruusuiseksi, vaan nuorukaiset saavat kokea elämän karuuden monella tavalla.

Sydäneläin oli minulle todella vaativa ja raskas kirja luettavaksi. Lukeminen eteni todella hitaasti ja aika nopeasti pitkästyin ja tylsistyin koko kirjaan. Pidin kuitenkin ajankuvauksesta ja vaikka Romanian diktatuuriaika onkin aivan kammottavaa, koen sen kuitenkin kiinnostavana. Kirjassa tuli hyvin esille kuinka köyhää, ankeaa ja rankkaa elämä silloin on ollut.

Luin Sydäneläintä iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja luulen että pätkittäin, väsyneenä lukeminen vaikutti hieman siihen etten oikein pysynyt kirjan tapahtumissa mukana. Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen, mutta vaikea. Tekstin kappaleet hyppivät nykypäivässä, menneisyydessä ja tulevassa, ja minun oli todella vaikea pysyä kärryillä siitä, missä ajassa milloinkin mentiin. Tämän sekä vaikean kielenkäytön ja etäisiksi jäävien henkilöiden vuoksi Sydäneläin ei ollut minulle todellakaan nautittava lukukokemus, ja huomasin aika pian vain odottavani, että kirja loppuisi. Ellei tämä olisi ollut lukupiirikirjamme olisin varmasti jättänyt tämän kesken.

Lukupiirissämme mietimme kuinka paljon kirjan tapahtumista on Müllerin omakohtaisia kokemuksia, ja muutenkin tämä oli hyvä lukupiirikirja. Saimme varsin paljon keskustelua aikaan eriävistä mielipiteistämme, ja muiden kehuvia ajatuksia itselle etäiseksi jääneestä kirjasta on kiva kuulla!

Minulle tämä oli oli vaikea ja väkinäinen luku-urakka. Tunnistan kuitenkin Müllerin kirjoittajantaidot, ja esimerkiksi jo mainitsemani Hengityskeinu oli rankasta aiheesta huolimatta positiivinen lukukokemus. Tämä ei kuitenkaan ollut minun kirjani laisinkaan.

★★+

Sorgegondolen / Tomas Tranströmer

Sorgegondolen / Tomas Tranströmer

 Bonniers, 2011 (1.painos 1996). 38 sivua.

Kannen suunnittelu: Jan Biberg

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Nyt liikutaan kyllä todenteolla minun mukavuusalueeni ulkopuolella mitä lukemiseen tulee. Viime vuoden kirjallisuuden Nobelvoittaja Tomas Tranströmerin runokokoelma Sorgegondolen osui silmääni eilisellä kirjastoreissulla ja pääsi lainaustiskin kautta mukaan kotiin. Minä en todellakaan ole runoihmisiä, ensimmäinen kokonainen runokokoelma jonka olen lukenut, oli tammikuussa lukemani Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina.

Tranströmerin runokokoelma Sorgegondolen sisältää hieman yli 20 runoa. Oma suosikkini on ehdottomasti kokoelman ensimmäinen runo, "April och tystnad", joka sopii hyvin tähän vuodenaikaan ja kuukauteen.

Våren ligger öde.

Det sammetsmörka diket

krälar vid min sida

utan spegelbilder.

Det enda som lyser

är gula blommor.

Jag bärs i min skugga

som en fiol

i sin svarta låda.

Det enda jag vill säga

glimmar utom räckhåll

som silvret

hos pantlånaren.

(Sorgegondolen, s. 7)

Luin Tranströmeristä internetissä hieman lisää ja löysin artikkelin, jossa puhuttiin juuri tästä runokokoelmasta. Artikkelin kirjoittaja kertoi ensin, että Sorgegondolenin runot on osittain kirjoitettu ennen Tranströmerin aivohalvausta vuonna 1990. Kirjoittajan mukaan juuri tuo yllä oleva runo, April och tystnad, kertoisi Tranströmerin vaikeudesta kirjoittaa sairastumisen jälkeen. Etenkin runon viimeisen säkeen kerrotaan viittaavan tuohon.

Minä en sen kummemmin osaa runoja arvioida, mutta minusta Tranströmerin runot olivat kauniita joskin varsin surumielisiä. Luin näitä mielelläni, monet jopa useaan kertaan. Lisäksi näin viime syksynä Tranströmerin haastattelun, ja minusta hän oli todella herttainen ja sympaattisen oloinen vanha herrasmies. Kaiken lisäksi Transrömer on kirjailijan lisäksi vielä psykologi ;).

Voisin siis hyvin kuvitella lukevani lisää Tranströmerin runoja, jos vain kokoelmat osuvat jossain silmääni. Suosittelen!

★★★★


Lukuhaasteet: Nobelhaaste

Drakarna över Helsingfors/ Kjell Westö

Drakarna över Helsingfors / Kjell Westö. Söderströms, 1996. 448 sivua.

 Kjell Westö on ollut TBR-listallani jo aivan liian kauan. Siksi nappasin kirjastosta mukaan Westön ensimmäisen romaanin Leijat Helsingin yllä ja ihan alkuperäiskielellä, eli ruotsiksi. Drakarna över Helsingfors on viehättävä, taitavasti kirjoitettu ja kerrottu tarina yhdestä suvusta 1960-luvulta 1990-luvun puoliväliin saakka.

Kirjan kertojana toimii Rickard, Riku Bexar joka 1960-luvulla on nuori poika. Riku asui lapsuutensa Helsingissä vanhempiensa Henrikin ja Benitan sekä vanhempien sisarustensa, Danielin ja Marinan, eli Danin ja Marsun kanssa. Henrik Bexar on liikemies joka oli sotalapsena Ruotsissa. Hän toitottaa lapsilleen kuinka tärkeätä on menestyminen, korkea virka ja katseen suuntaaminen ylöspäin. Benita on rakastava mutta kasvatuksen suhteen varovainen äiti. Perheen pojista kasvaa riiviöitä, Marsu sentään on melko rauhallinen nuori. Dani katkaisee jo aikaisessa vaiheessa yhteyden perheeseensä, ajautuu hippien ja huumeiden maailmaan ja lopulta ulkomaille. Hän lähettää silloin tällöin elonmerkin itsestään, joskus viestien välissä kuluu monta vuotta. Riku viettää melko onnellisen lapsuuden, luistelee Benita-äitinsä kanssa ja viettää kesälomia Pulavedellä isovanhempiensa luona. Hänellä on samanikäisiä ystäviä joiden kanssa hän valloittaa Helsinkiä. Kiltistä pikkupojasta kasvaa kuitenkin riiviö. Leikit kaupungissa eivät pysy rauhallisina ja viattomina, kohta kiltit pikkupojat ovat jo riehuvia teinejä.

Marsu päätyy kihloihin ja naimisiin lukioaikaisen poikaystävänsä Rufuksen kanssa. He elävät ulospäin onnelliselta vaikuttavassa liitossa. Marina toimii opettajana ja Rufuksella on lopulta oma taidegalleriansa. Marina ei kuitenkaan ole onnellinen, hän kaipaa jotakin, on jatkuvasti hieman eksyksissä. Samalla kun Marsu elää tylsähköä arkeaan ja Dani viilettää maailmalla, Riku on eniten eksyksissä. Hän on jo aikuinen mies mutta ihannoi yhä lapsuudenystäviään, yrittää roikkua mukana hippipiireissä, eikä löydä paikkaansa yhteiskunnassa.

Riku kuitenkin aikuistuu, viimein. Hän saa mahdollisuutensa kun eteen astuu se oikea, jonka kanssa hän muuttaa Turkuun. Riku hankkii työn, oman kodin ja perheen ja rajut teinivuodet muuttuvat rauhallisen, vastuuntuntoisen isän rooliin. Toisaalla Rikun sisar Marina kamppailee arkensa kanssa ja kun hän tapaa ystäviä nuoruudesta, muuttuu ajatus jos toinenkin. Dani on matkustellut maailmalla, siittänyt kaksi lasta ja vaikuttaa vihdoin siltä, että hän on valmis pyrkimään takaisin elämään, irti huumeista ja pahoista tavoista. Kunnes perheen koko elämä muuttuu kun Dani lähtee roudausmatkalle Baltiaan...

Bexarin perhe joutuu laman kouriin, he joutuvat selviämään läheisten kuolemista, läheisten suhteiden katkeamisesta. Leijat Helsingin yllä on kertomus perheestä, mutta perheen väliset suhteet ja sen sisäiset tapahtumat kuvastavat myös yhteiskunnan tapahtumia ja sen kehitystä. Kirjan tärkeänä aiheena on myös isä-poika -suhde, kasvaminen ja aikuistuminen räkänokkaisesta pojankoltiaisesta vastuuntuntoiseksi isäksi. Maailma perheen ympärillä muuttuu, ihmissuhteet muuttuvat mutta veri on vettä sakeampaa -aina.

Westö on loistava kertoja. Kieli soljuu eteenpäin, lauseet ovat taidokkaat. Olen todella tyytyväinen, että päätin lukea tämän alkuperäiskielellä -se on kuitenkin aina vähän eri asia kuin käännetty kirja. Kirjan kaikki henkilöhahmot ovat huolella kuvailtu, kukaan ei jäänyt etäiseksi vaikka henkilöitä oli iso liuta. Westön kieli on siis taidokasta ja minä nautin jokaisesta sanasta, Helsingin tunnelmasta, Rikun kepposista. Todella loistava kirja, ja olen varma, että tämä ei jää viimeiseksi Westökseni. Tällä kirjalla haluan muuten myös osallistua maailmanvalloitusprojektiini kotimaallamme, sillä Helsinki-kuvaus oli niin hieno!

*****

**********maailmanvalloitusmaa: Suomi**********