Kaikki isäni hotellit / John Irving

Kaikki isäni hotellit / John Irving

Tammi, 1981. 491 sivua

Alkuteos: The Hotel New Hampshire, 1981

Suomentanut: Kristiina Rikman

Kannen suunnittelu: Ylermi Lahti

Mistä minulle? kirppariostos

Olin tosiaan kesäkuun lopussa - heinäkuun ensimmäisen viikon reissussa Keski-Euroopassa ja reissukirjaksi valikoitui suosikkikirjailijani John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Olen pitänyt todella paljon aiemmin lukemistani Irvingon kirjoista. Edellisellä reissulla 2013 minulla oli mukana Garpin maailma, ja sain loman aikana aivan huikean lukuelämyksen. Samaa toivoin tälläkin kertaa, enkä joutunut pettymään.

Pääosassa on Berryn  rakastettava, sympaattinen mutta hieman erilainen perhe. Esikoinen Frank tykkää pojista enemmän kuin tytöistä. Tyttäristä vanhempi, Franny, on rääväsuinen tuittuilija kun taas kertojana toimiva John on totaalisen rakastunut sisareensa. Pikkusisko Lilly kärsii lyhytkasvuisuudesta ja kuopus Egg on lähes kuuro. Omintakeinen ja aivan erityinen perhe kruunautuu unelmoija-isällä ja itse asiassa aika tavalliselta vaikuttavalla äidillä. Perhe perustaa isän haaveiden mukaan hotelleja sinne tänne ja päätyy lopulta Wieniin. Perheen sisällä ja ympärillä sattuu ja tapahtuu, mutta perheenjäsenet pitävät yhtä ja ovat toistensa turvana aina.

Kylläpä pidin tästä! Stoori vei mukanaan, henkilöt olivat kiinnostavia, henkilögalleria monipuolinen ja Berryn perhe oli täynnä superkiinnostavia persoonia. Irvingmaiseen tapaan tässäkin kirjassa oli omituisuuksensa. Oli raiskausta, insestiä, terroria ja toistuvasti tarinaan palaava kuollut koira. Myös Freud (karhunkesyttäjä, mutta myös psykoanalyytikko-Freud) olivat toistuvasti tarinassa mukana. Osan karhunkesyttäjä-Freudin mukanaoloista ymmärsin, toisaalta minulta taisi mennä ohi ainakin osa kirjasta löytyvistä symbolisista asioista (esim. juuri se kuollut koira).

Irvingillä on huikea mielikuvitus, hänen kirjansa ovat aina täynnä kiinnostavia, erikoisia ja arvaamattomia käänteitä. Niin tämäkin. Yhtäkkiä tapahtui yllättäviä asioita, ja huomasin taas, kuinka siistiä on lukea tällaisia yllättäviä kirjoja! Irving on ehdttomasti yksi taitavaimpia kirjailjoita mitä tiedän ja nautin suuresti hänen kirjoitustyylistään.

 Kaikki isäni hotellit ei ollut aivan yhtä täydellinen lukuelämys kuin Garpin maailma, mutta nautin suuresti tämän lukemisesta ja kirjan yllättävyydestä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan seuraavaa Irvingiä. Minkäköhän sitä seuraavaksi valitsisi?

★★★★★-

Sonja O. kävi täällä

Sonja O. kävi täällä / Anja Kauranen. 1981, 275 sivua

Anja Kaurasen (Snellman) esikoisromaani Sonja O. kävi täällä ilmestyi jo vuonna 1981. Minä sain sen luettua vasta nyt. olen oikeastaan vasta tämän vuoden aikana tutustunut Kaurasen/Snellmanin kirjoihin ja hän nousikin heti yhdeksi kotimaiseksi kirjailijasuosikikseni.

Sonja O. kävi täällä on Sonjan kertoma tarina omasta elämästään. Sonja viettää lapsuutensa venäläisten vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa Helsingissä. Nuoruusvuosina alkaa itsensä etsiminen, naiseksi kasvaminen. Sonja seikkailee miesmaailmassa, harrastaa seksiä rokkareiden, naisten, professoreiden, runoilijoiden ja itsensä kanssa,  päätyy avoliittoon, aborttiin ja välillä jopa mielisairaalaan. Ilahduttavinta tässä romaanissa oli seurata Sonja O:n kasvua, hiljaista itsensä löytämistä. Sonjan perhesuhteet eivät ole kaikkein parhaat, hänen äitinsä on kuvattu kaikkea muuta kuin vahvaksi naiseksi. Muuten romaani tuo esille feministisiä ajatuksia, miehet on kuvattu välillä aika rankasti seksin perässä juoksijoiksi tai muuten vaan idiooteiksi.

Anja Kaurasen teksi on avointa, paikoin aika rajuakin. Lauseet ovat välillä pitkiä, välillä lyhyitä. Luvut ovat myös vaihtelevia, lyhin taitaa olla muutaman rivin pituinen kun taas pisimmät ovat ihan "normimittaisia", parikymmentäsivuisia. Tällaiset seikat tekevät kirja kielestä ja tyylistä jollakin tapaa dynaamisen. Se yhdistettynä suoraan, rajuun ja avoimeen kielenkäyttöön sai ainakin minussa aikaan sen, että halusin lukea kirjan nopeasti, melkein yhteen putkeen. Kieli tempaisi niin mukaansa. Ainut mikä hieman häiritsi kirjan toisessa osassa oli murre jota käytettiin. Minua ärsyttää aina kun kirjassa käytetään sanoja joita en ymmärrä tai jotain outoa murretta. Onneksi murre ei jatkunut kuin muutamassa luvussa.

Anja kaurasen esikoisteos on ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja niin sanotusti "taattua Kaurasta/Snellmania". Minä en ole vielä pettynyt yhteenkään hänen kirjoittamaansa kirjaan.

***+