Kaiken keskellä Mary Swann / Carol Shields

Kaiken keskellä Mary Swann / Carol Shields

Otavan kirjasto, 2010. 475 sivua

Alkuteos: Swann, 1987

Suomentanut: Hanna Tarkka

Kannen kuva: Rossi Xavier/Gamma/SKOY

Mistä minulle? oma ostos

Carol Shieldsin romaani Kaiken keskellä Mary Swann oli kiinnostava romaani, jonka keskiössä oli runoilija Mary Swann. Mary sitoo yhteen kirjan henkilöt ja heidän tarinansa. Oman puheenvuoronsa saa Swannin kustantaja, elämäkerran kirjoittaja, feministitutkija ja hiljainen kirjastonhoitaja. He kaikki kokoontuvat kirjan lopussa Swanniin liittyvässä symposiumissa. Ennen symposiumia jokainen miettii, miten hiljaista, tavallisen oloista maajussin vaimon elämää elänyt Swann on voinut kirjoittaa niin huikeita runoja. Swannin elämästä paljastuu palasia pikku hiljaa, ja Swannista kiinnostuneet henkilöt huomaavat naisen elämän olleen kaikkea muuta kuin tavallista.

Shields kirjoittaa mukavan helposti, tarina vie mennessään ja tekstiä lukee nopeasti. Pidin tämän kirjan rakenteesta, ensin kaikki neljä "päähenkilöä" sai suunvuoronsa ja heidän elämäänsä kurkistettiin. Lopussa koko tarina sidottiin yhteen osalla, joka kokosi nelikon yhteen Swann-symposiumin merkeissä. Koko kirjan läpi kulki kuitenkin punaisena lankana runoilijan elämä ja sen vaiheet.

Kirjan henkilögalleria oli kiinnostava. Kiinnostavin ja salaperäisin oli tietenkin edesmennyt runoilijatar itse, mutta hänestä kiinnostuneet henkilötkin olivat keskenään kivan erilaisia ja kiinnostavia, kukin omalla tavallaan.

Kirja oli siis sujuva ja kiinnostava, ainoastaan loppuratkaisu oli minusta vähän töksähtävä ja tylsä. Toisaalta kyllä kirjan viimeiset parikymmentä sivua olivat  ehdottomasti jännimmät ja koukutavimmat koko kirjassa!

Olen aiemmin lukenut Shieldsiltä muutaman kirjan, ja Rakkauden tasavalta oli minulle täydellinen. Tämä jää siitä vähän, mutta oli silti kokonaisuutena oikein mainio lukukokemus!

★★★★

Carrie / Stephen King

Carrie / Stephen King

Tammi, 2010. 206 sivua.

1.suom.kiel.painos: 1987

Alkuteos: Carrie, 1974

Suomentanut: Tuula Saarikoski

Kannen suunnittelu: Juri Patrikainen

Mistä minulle? oma ostos

Kuukauden lukupiirikirjamme, Stephen Kingin esikoisteos Carrie, on ensimmäinen koskaan lukemani King. Kauhu ja jännärit eivät yleensä ole minun heiniäni, joten olen suosiolla jättänyt ne muiden luettavaksi. Mutta koska lukupiirimme "mottona" on lukea eriaiheisia kirjoja, tartuin tähän toki mielenkiinnolla kun tytöt sitä ehdottivat!

Carrie on ujo kuusitoistavuotias tyttö, joka asuu uskovaisen ja tiukan äitinsa kanssa. Äidin tiukka kuri ja ahdasmielinen uskovaisuus sekä kavereiden kiusaaminen ja pilkka rajoittaa Carrien elämää. Carrie huomaa kuitenkin, että hänellä on outoja voimia, ja pian hän tietää miten voi käyttää niitä. Pikkuhiljaa erään traagisen illan tapahtumat avautuvat. Selviää, mihin kaikkeen viha voi johtaa, ja millä tavalla Carrie päättää käyttää erityisvoimiaan.

Minä odotin tämän olevan pelottava ja kauhea kirja, jota en uskaltaisi lukea yksin iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Kuinka väärässä olinkaan! Kirjan tapahtumat ovat tällaiselle yltiörealistille aivan liian epäuskottavia ja epärealistisia, jotta olisin uppoutunut tähän niin syvälle, että olisin oikeasti reagoinut tunteilla. Tätä on vaikea selittää, mutta kirjat jonka tapahtumat ovat tosia, tai jonka tapahtumat voisivat olla todellisia, koskettavat minua aina paljon enemmän kuin kirjat, joiden tapahtumat eivät ole erityisen realistisia. Niinpä tämäkään ei onnistunut tulemaan ihon alle, vaan lukaisin tämän vain läpi, ja se oli pienoinen pettymys ennakko-odotuksiini nähden.

Carrie on henkilönä kiinnostava, mutta vahvimman tunnereaktion minussa herätti kuitenkin hänen äitinsä. En voinut sietää naista, joka vahvan uskonsa johdosta suurilta osin pilasi tyttärensä elämän. Vaikka kirja ei mikään yltiöpositiivinen ole, eikä tavallisia, mukavia ja ajattelevaisia henkilöitäkään montaa löytynyt, näkyi välillä kuitenkin pilkahduksia inhimillisyydestä. Etenkin Carrien naisopettaja, sekä luokkatoverit Sue ja Tommy olivat harvinaisen inhimillisen oloisia vaikka Carrien koulunkäyntiä muuten varjosti vakava koulukiusaaminen.

Romaanin kirjoitustyyli ja rakenne on mielenkiintoinen. tarina aukeaa lukijalle pikkuhiljaa. Carrien tarinan ohessa on pätkiä todistajanlausunnoista, jotka johdattavat kohti kauhean, traagisen illan tapahtumia jolloin koko Carrien kotikaupunki muuttuu. Pidin tästä, joskin se taas johti siihen odottavaan tunnelmaan jo kirjan aikaisesta vaiheesta, joka usein ärsyttää minua. Tämä oli kuitenkin nopealukuinen kirja, joten alkupuoliskon tylsyys ei sentään pilannut koko lukukokemusta.

King-debyyttini ei siis ollut erityisen onnistunut, mutta tämä ei tarkoita sitä, että luovuttaisin kirjailijan suhteen. Haluan joskus vielä lukea ainakin Hohdon. Olen ymmärtänyt, että sen parissa saa jo oikeasti pelätä ja kauhistua ;).

★★+