Sinuhe egyptiläinen / Mika Waltari
WSOY, 2010. 779 sivua.
1.painos: 1945
Kannen suunnittelu: Björn Landström
Mistä minulle? kahden vuoden takainen kirjamessuostos
Vihdoinkin! Vihdoinkin urakka nimeltä Sinuhe egyptiläinen on takanapäin. Ei Mika Waltarin klassikkotiiliskiven lukeminen inhottavaa ollut, vain kovin hitaasti etenevää. Kirjan kannet suljettuani huomasin pitäneeni kirjasta aika paljonkin, vaikka kirjan keskivaiheilla olin urakkaan kovinkin puutunut.
Päätin viime vuoden lopussa lukea Sinuhen tämän vuoden aikana. Suunnittelimme lukupiirissä kimppalukua, mutta lopulta muut piiriläiset eivät olleet yhtä innostuneita kuin minä. Lopulta sain kirjan puolivälin jälkeen Suketuksen mukaani virtuaalikimppalukuun ja tämän avulla sain tsempattua kirjan tylismpien osien ohi.
Sinuhe taitaa olla kaikille melko tuttu tapaus. Löytölapsi joka kasvaa köyhän lääkärin poikana Thebassa. Sinuhe valmistuu itsekin lääkäriksi ja toimii faraon aivokirurgina. Hän parantaa monia egyptiläisiä mitä kummimmista sairauksista ja on tunnustettu ja pidetty lääkäri. Sinuhe matkustelee elämänsä aikana paljon, elää monta myrskyisää rakkaussuhdetta, pettyy, rakastaa ja tulee rakastetuksi. Vanhana miehenä hän muistelee elämäänsä, sen myrskyjä ja iloja, ja kirjoittaa viisitoista kirjaa elämästään eläessään eristyksissä, yksinäisyydessä meren rannalla.
Waltari on aivan loistava tarinankertoja. En voi ymmärtää, miten joku pystyy kertomaan muinaisten egyptiläisten elämänvaiheista näin yksityiskohtaisesti, tarkasti ja todentuntuisesti. Waltarin kielenkäyttö on myös upeaa, hän maalailee ihastuttavia kielikuvia ja elämänviisauksia. Kirjassa on kattava henkilökaarti; Sinuhen ottovanhemmat Kipa ja Senmut, Sinuhen naiset, upea Nefernefer, lempeä Merit ja arvoituksellinen Minea sekä Sinuhen mukana nuoresta miehestä vanhukseksi matkanneet yksisilmäinen orja Kaptah sekä farao Ekhnaton ja sotapäällikkö Horemheb.
Sinuhe egyptiläisessä on paljon tapahtumia, sotia, myrskyisiä ihmissuhteita, tragedioita ja draamaa. Kirjan alku olikin todella lupaava ja ensimmäiset parisataa sivua luin helposti. Jossain kirjan keskivaiheilla lukeminen kuitenkin takkusi pahasti ja tarina ei minusta edennyt mihinkään. Kirjan viimeiset parisataa sivua menivätkin sitten taas oikein sujuvasti, joten kannatti tsempata tylsän keskivaiheen yli. Kirjan lukeminen oli hidasta osittain tapahtumattomuuden ja osittain kärpäsenkakan kokoisen tekstin vuoksi. Jostain syystä en myöskään jaksanut lukea Sinuhea erityisen pitkän aikaa putkeen, parikymmentä sivua päivässä oli sopiva tahti minulle.
Waltarin tarina on tajuttoman monipuolinen ja rikas. Tämän kirjan kansien välissä on kokonainen maailma kaikkine yksityiskohtineen, persoonallisuuksineen ja elämänmenoineen. Sinuhe egyptiläinen on kokonaisuutena upea kirja, vaikka en kaikesta tässä pitänytkään. Tämä kirja todellakin palkitsi lukijansa lopussa ja se antaa paljon anteeksi. En osaa vielä sanoa, kuinka tärkeäksi kirjaksi Sinuhe minulle nousee, mutta aivan varmasti tämä pysyy mielessäni kauan.
★★★★+
Myös Suketus, Amma ja Paula ovat kirjoittaneet Sinuhesta.