Nimettömät / Enni Mustonen

Nimettömät / Enni Mustonen

Otavan äänikirja, 2006. 8 h 16 min.

Lukija: Erja Manto

Mistä minulle? Blogatin ja Elisa kirjan kampanjasta. Kiitos!
Kuvan maisemissa kuuntelin äänikirjaa muutamaan otteeseen kissamme ulkoilua samalla vahtien ;)

Minä ihastuin Enni Mustosen kirjaan Paimentyttö kun luin sen viime vuoden puolella. Mustonen kirjoittaa ihan minun tyylisiäni kirjoja, joten en oikein tiedä miten en ole ennen viime vuotta hänen kirjoihinsa tarkemmin tutustunut. Historiallisia romaaneja joissa pääosissa on naisia eri aikakausilta ja eri yhteiskuntaluokista, tapahtumapaikkana kaunis Suomi - mikäs sen parempaa?

Sain jo joskus helmikuussa Blogatilta mahdollisuuden osallistua Elisa kirjan kampanjaan, jonka kautta sain yhden ilmaisen äänikirjan kuunneltavaksi. Valitsin Enni Mustosen Nimettömät, (linkki äänikirjaan) sillä halusin ehdottomasti tutustua useampiin hänen kirjoistaan ja ajattelin, että Mustosen kirjat ovat sopivan helppoja äänikirjana kuuneltavaksi. Kirjan kuuntelemiseen meni todella kauan, mutta se ei johtunut kirjasta millään tavalla. Kun kerrankin olisin käyttänyt mp3-soitintani ahkerammin se sanoi tietysti itsensä irti. Mutta onneksi sain lopulta uuden soittimen ja vihdoin kirjankin kuunneltua loppuun nyt viikonloppuna lenkillä ollessani.

Nimettömissä seurataan Augusta Ahlstedtin piiaksi saapuvaa nuorta Hilmaa, sekä Augustan sisarentytärtä Annaa, joka muuttaa tätinsä luokse Helsinkiin asumaan ja opiskelemaan tyttökoulussa. Hilma ja Anna kertovat vuoroittain elämästään, ja kahden nuoren naisen elämää 1890-luvun Helsingissä pääsee seuraamaan hieman eri näkökulmista. Hilma on työnsä kunnialla hoitava piikatyttö, josta Augustakin oppii pitämään. Anna taas hieman arka nuori oppilas, mutta muiden tyttöjen, opettajien ja tätinsä avulla hän kasvaa aikuisemmaksi ja itsenäisemmäksi.

1890-luvun Helsinki on tapahtumaympäristönä ihana. Minä pidän 1800-luvun loppuun asettuvista kirjoista ja on kiva miettiä, miltä tutut kaupungit silloin näyttivät. Kesäpäiviä Anna ja Augusta lähtevät viettämään Ruissaloon, joten sekin oli taas yksi tuttu paikka lisää. Tapahtumaympäristö on siis tunnelmallinen ja mitä kiinnostavin, ja minun mielestäni todella huolella kuvailtu. Myös päähenkilöt ovat mielenkiintoisia. Hilmasta pidin heti. Köyhästä perheestä lähtöisin oleva tyttö ei anna työnantajaperheensä pompotella häntä. Hän osoittautuu vahvaksi ja varsin rohkeaksi nuoreksi naiseksi, joka kasvaa jo tämän kirjan aikana paljon. Myös Anna kasvaa ja kypsyy kirjan aikana. Hän on varovaisempi, mutta koulun ja ystävien avulla hänestäkin on tulossa itsenäinen nuori nainen. Kirjassa on toki myös aika iso kasa sivuhenkilöitä, mutta kaikki kuuluivat jollain tavalla tarinaan, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että henkilöitä olisi ollut liikaa - ei edes äänikirjana kuunnellessa (jolloin ei yhtä helposti selailla taaksepäin tarkistamaan kuka kukin oli).

Hilman ja Annan arkea seurataan vuorotellen, mutta kirja ei kuitenkaan käy missään vaiheessa tylsäksi. Kirja kuvailee 1800-luvun lopun Suomea, sen ajan naiskuvaa, naisen oikeuksia koulutukseen mutta myös eri yhteiskuntaluokista tulevien ihmisten välistä eroa, niin rahallisesti kuin oikeuksienkin puolesta.

Nimettömät oli todella sopiva kirja kuunneltavaksi äänikirjana. Minä kuuntelin tätä alussa pätkittäin, siivotessani ja tiskatessani. Puolivälin jälkeen kuuntelulaitteeni menikin sitten rikki, mutta uuden saadessani halusin jatkaa kuuntelua lähes jatkuvasti. Tarina imaisi minut mukaansa, ja halusin ehdottomasti tietää etenkin miten Hilman tarina päättyy. Kieli on sopivan helppoa ja yksinkertaista kuunneltavaksi, ja juonessa pysyy hyvin mukana. Myös lukijana toimiva Erja Manto on loistava, ääni on miellyttävä ja tahti sopivan rauhallinen.

Nimettömät on Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita - kirjasarjan ensimmäinen osa. Minä haluan ehdottomasti lukea myös jatko-osat. Ne taitavatkin olla oikein sopivaa kesälukemista, jos ovat yhtään tämän ensimmäisen osan kaltaisia. Nimettömät oli hieno kuuntelukokemus ja Mustosen historialliset romaanit näyttävät todellakin sopivan minulle!

★★★★

The Curious Case of Benjamin Button / F.Scott Fitzgerald

The Curious Case of Benjamin Button / F.Scott Fitzgerald

LibriVox-äänikirja, 2008.

Kesto: 1:00:40

Lukijana: Mike Vendetti

Alkuteos: 1922

Kannen kuva: http://librivox.org/the-curious-case-of-benjamin-button-version-2/

Tänään minulla oli lenkkiseurana F.Scott Fitzgeraldin novelli The Curious Case of Benjamin Button äänikirjana. Lenkki sujui mukavasti tätä tunnin kestävää novellia kuunnellen. Tämä on myös ensitutustumiseni Fitzgeraldin teoksiin, vaikka Kultahattu on ollut lukulistallani jo monta vuotta.

The Curious Case of Benjamin Button kertoo Buttonin perheestä, jonka esikoispoika Benjamin on syntyessään vanhan, seitsemänkymppisen miehen näköinen. Benjaminin vanhemmat, ja etenkin Roger-isä on ihmeissään kun hän lähtee ostamaan vaatteita "vastasyntyneelle" lapselleen. Kaupan myyjä kun ohjaa miehen heti vauvanvaateosastolle ja ihmettelee, kun mies haluaakin ostaa lapselleen tumman puvun miesten koossa.

Benjaminin ikää ja ulkonäköä kummastellaan vuosien varrella, mutta pian hän huomaa hiustensa muuttuneen harmaista tummemmiksi, kasvaneensa pituutta ja laihtuneensa. Näkökin on parantunut ja vartalo muutenkin nuorentunut. Käy ilmi, että Benjamin nuorenee päivä päivältä ja pian hänet sekoitetaan isäänsä. Aika menee eteenpäin, Benjaminin ikä alaspäin. Hän menee naimisiin ja saa lapsen, mutta kokee pian olevansa enemmän samalla tasolla poikansa kuin ikääntyvän vaimonsa kanssa. Novelli kuvailee Benjaminin tuntoja ja erilaisuutta tarkasti ja mielenkiintoisesti.

Benjamin Buttonin tarina on hauskan erilainen kuin mikään muu novelli tai romaani jonka olen aiemmin lukenut. En ole nähnyt novelliin pohjautuvaa elokuvaa, mutta tiesin tarinan juonen kuitenkin ennen novellin kuuntelemista. Parasta tässä olikin juuri tuo erilainen tarina ja tarinan opetus, hauskasti "väärinpäin" menevä elämänkulku. Ei tämä muuten mikään ihmeellisempi kuuntelukokemus ollut, siis kirjallisesti, mutta kiinnostava ja kivan erilainen ja tämän vuoksi mieleenpainuva tarina. Haluan ehdottomasti nähdä tämän elokuvankin jossain vaiheessa, mutta se taitaa jäädä joululomaan...

Kuuntelin äänikirjan englanniksi ja lukijana toimi Mike Vendetti. Ymmärsin kuulemani hyvin, kieli oli helppoa ja lukijan ääni miellyttävä. Kaiken kaikkiaan kelpo lenkkikaveri!

★★★+

Jag är Zlatan Ibrahimovic / David Lagercrantz & Zlatan Ibrahimovic

Jag är Zlatan Ibrahimovic / David Lagercrantz & Zlatan Ibrahimovic

Bonnier Audio, 2011. 11 levyä.

Lukija: Jonas Malmsjö

Tässä onkin urheiluelokuun viimeinen kirja, näin sopivasti elokuun viimeisenä päivänä! Olen tämän kuukauden aikana kuunnellut ahkerasti äänikirjana David Lagercrantzin kirjoittamaa Zlatan Ibrahimovicistä kertomaa kirjaa ruotsiksi. Jag är Zlatan Ibrahimovic on kattava ja runsas katsaus jalkapallomiljonääri Ibrahimovicin elämään.

Zlatan syntyy maahanmuuttajaperheeseen ja viettää lapsuutensa ja nuoruutensa Rosengårdissa, malmölaisessa lähiössä. Zlatania kiusataan koulussa, hänen vanhempansa eroavat ja perheessä on muutenkin ongelmia aivan tarpeeksi. Zlatan on eksyksissä, kunnes löytää jalkapallon. Hän ostaa ensimmäiset nappulakenkänsä parilla kolikolla tavaratalosta ja potkii palloa kotitalonsa pihamaalla. Jag är Zlatan... kertoo, kuinka kiusatusta lähiöpojasta kasvaa yksi maailman tunnetuimmista jalkapalloilijoista. Kuinka Zlatan selviää vaikeuksista ja lopulta pääsee ulkomaille, Eurooppaan, pelamaan. Vaikka paikka hyvässä joukkueessa onkin varma, ei elämä kuitenkaan ole helppoa. Muutettuaan ensimmäisen kerran yksin ulkomaille Zlatan yllättyy paitsi yksinäisyydestä, myös treenitavoista ja muiden pelaajien persoonista.

Myöhemminkin, pelattuaan Euroopan huippujoukkueissa usean vuoden ajan, Zlatan ihmettelee muiden huippupelaajien käyttäytymistä. Saapuessaan pelaaman Barcelonaan hän ihmettelee, miksi Messi, Iniesta ja Xavi käyttäytyvät kuin normaalit ihmiset, eivätkä osoita millään tavalla olevansa maailman huippupelaajia. Zlatan itse ei ole nöyrä. Hän ajattelee olevansa Euroopan coolein jätkä, hän vaatii erikoiskohtelua ja jos asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla, joukkuekaverit, valmentajat ja muut taustahenkilöt saavat tuntea sen nahoissaan.

Jag är Zlatan... kuvailee tarkasti ja monipuolisesti jalkapallotähden elämää. Joukkeita ja pelikavereita on paljon, niin paljon että olen jo unohtanut puolet. Kirjassa kerrotaan myös Zlatanin "toisesta elämästä" rakastavana perheenisänä ja avomiehenä. Zlatanin ja hänen avovaimonsa Helenan suhdetta kuvaillaan sen alusta asti ja Helenalla onkin suuri rooli Zlatanin sopeutumisessa Eurooppaan. Ibrahimovicin elämää kuvaillaan lapsuudesta aina vuoteen 2011 saakka. Se antaa laajan ja rehellisen kuvan Ibrahimovicistä ja jalkapallotähden elämästä.

Minä olen aina pitänyt Zlatan Ibrahimoviciä ylpeänä ja itsekkäänä, epämukavana snobina. Hän ei totisesti anna itsestään toisnelaista kuvaa kirjan kautta, mutta toki kirjasta saa Zlatanin taustasta ja hänen uransa alkuvaiheista yksityiskohtaista tietoa. Uskon, että kaikki tuo on vaikuttanut Zlatanin olemukseen ja nyt ymmärrän hänen ärsyttävän olemuksensa ehkä hieman paremmin. Zlatan ei ole nöyrä, mutta jos hän lapsena ja nuorena olisi ollut nöyrä, hän ei ehkä olisi selvinnyt. Kirja on hieno ja tavattoman mielenkiintoinen elämäkerta, mutta samalla aika upea selviytymistarina. Zlatan on menestyksensä ansainnut.

Kirja toimi hyvin äänikirjana. Kirjoittajaksi on merkitty David Lagercrantz joka on kirjoittanut Zlatan Ibrahimovicin kertomuksen mukaan. Kuunnellessani tätä ajattelinkin jatkuvasti Zlatanin kertovan minulle omaa tarinaansa minä-muodossa. Jag är Zlatan... on monipuolinen kirja ja parasta tässä oli se rohkeus ja rehellisyys, jolla Zlatanin tarina kerrotaan. Minä sain Ibrahimovicistä hieman erilaisen kuvan, vaikka nöyrä ja Zlatan ei edelleenkään samaan lauseeseen sovikaan. Kirjan kuunneltuani minulle jäi kuitenkin herrasta tuttavallinen fiilis, hän päästi kirjansa kautta lukijan (kuuntelijan) itseään lähelle, avasi ovet elämäänsä ja näin jälkeenpäin tuntuu melkein siltä, kuin olisimme kavereita. Jään siis euraamaan Zlatanin elämänvaiheita lehtien sivuilta tämän jälkeen entistä kiinnostuneempana.

"Zlatan är Zlatan. Det finns bara en Zlatan."

★★★★★


Myös Unni on lukenut tämän.

Punainen viiva / Ilmari Kianto (äänikirja)

Punainen viiva / Ilmari Kianto

Rumus Äänituotanto 2010, 4 CD:tä.

Lukija: Hannu Huusko

Taiteellinen kuva lähimetsästämme, jossa kaadettavat puut merkitty punaisella viivalla.

Ilmari Kiannon klassikoromaani Punainen viiva on ollut lukulistallani siitä saakka, kun lukioni äidinkielen opettaja kehui romaania parhaaksi kotimaiseksi klassikoksi. Niinpä latasin Kiannon teoksen äänikirjana ja kuuntelin sen pyöräilylenkkien aikana nyt keväällä ja alkukesästä. 

Punainen viiva alkaa kuvailulla suuresta karhusta joka Suomen metsissä kömpii talviunille. Samoihin aikoihin tustustaan köyhään suomalaispariskuntaan, Topi ja Riika Romppaseen, sekä heidän lapsiinsa. Romppaset asuvat pienessä mökissä Korpiloukon erämaassa köyhyydessä ja kurjuudessa. Lapsia syntyy tiuhaan tahtiin ja niin vaatteet kuin ruokakin on vähissä. Pian Romppasten elämään tulee kuitenkin muutos kun kylältä kuuluu kummia. Kaikki 24 vuotta täyttäneet saavat mennä äänestämään, vetämään oman punaisen viivansa eduskuntavaaleissa. Sosiaalidemokraatteihin liittyy ennakkoluuloja, ja koko äänestystouhu on jännittävää ja herättää paljon mielipiteitä. Naistekin saavat äänestää, Riikakin vetää oman punaisen viivansa punakynällä niin ronskisti, että kynän terä katkeaa. Äänestämisen jälkeen Romppaset palaavat kurjaan kotiinsa ja heitä kohtaa murhe toisensa perään. Lapset sairastuvat ja pian talviunilta heräävä karhukin vetää oman punaisen viivansa, ei toki punakynällä -vaan ihmisverellä.

Punainen viiva on toki aiheeltaan mielenkiintoinen ja ilmestyessään varmasti sen vuoksi ollut menestys. Minusta tämä oli kuitenkin varsin tylsä kirja, jossa oli liian vähän tapahtumia ja liikaa jaarittelua. Ensimmäinen osa kirjasta kertoi yksityiskohtaisesti karhun talviunille valmistautumisesta, joka oli minusta todella puuduttavaa. Toisaalta myös Romppasten arkielämästä kerrottiin hieman liikaa, ja itse asiaan, eduskuntavaaleihin ja punaisten viivojen vetämiseen, päästiin vasta kirjan loppupuolella. Loppua kohden kirjassa alkoikin sitten tapahtua, ja kirjan finaali olikin melkein liian raaka ja hurja minun makuuni.

Äänikirjana kuunneltuna kirja oli ihan mukiinmenevä, mutta luulen että normikirjana tämä olisi jäänyt minulta kesken. Kiannon kieli on sujuvaa ja helppolukuista, mutta kirjassa oli makuuni liikaa jaarittelua ja tarina eteni hitaasti ja junnasi paikoillaan. Plussaa ehdottomasti äänikirjan lukijana toimineelle Hannu Huuskolle, joka todella eläytyi lukemaansa -niin karhun kuin ihmisenkin rooliin. Hauska lisä tässä äänikirjassa oli myös äänitehosteiden käyttö. Välillä kuului koirien haukuntaa, välillä lintujen viserrystä ja kirjan lopussa jopa Nälkämaan laulun ensimmäinen säkeistö kuoron esittämänä.

Teoksen parasta antia oli minusta kirjan yllättävä loppu, vaikka se kirjan keskiosaan verrattuna olikin varsin hurja. Karhu on myös symbolisesti ajateltuna mielenkiintoinen tapaus, mutta taidan jättää hienot karhuanalyysini kuitenkin toiseen kertaan... Punainen viiva ei ollut ihan minun kirjani, mutta ymmärrän toki kirjan klassikkomaineen. Tämä on kuitenkin ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1909!


★★+

Lukekaahan myös Kirsin (myönteisempi) arvio kirjasta.

Viisasteleva sydän / Jane Austen (äänikirja)

Viisasteleva sydän / Jane Austen

Lukija: Erja Manto

Kesto: 10 tuntia, 8 CD:tä

WSOYn äänikirja, 1998
1. suom.kielinen painos: 1951

Alkuteos: Persuasion, 1816.

Mistä minulle? arvontavoitto Kirsin kirjanurkasta

Jane Austenin Viisasteleva sydän on ollut automatkojeni piristäjä viime aikoina. Nyt sain äänikirjan kuunneltua loppuun, joten tässä hieman ajatuksiani siitä.

Viisastelevan sydämen päähenkilö on jo kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä vanhapiika Anne Elliott. Anne on viisas ja avulias mutta perheensä täysin aliarvioima. Hänen roolikseen on jäänyt toimia perheen muiden jäsenten palvelijana. Anne oli aiemmin kihloissa varattoman Frederick Wentworthin kanssa, mutta purki kihlauksen perheensä suosituksesta. Anne kuitenkin katuu kihlauksen purkamista todella paljon, ja asia palaa mieleen kun herra Wenthworth palaa sodan jälkeen takaisin Elliottien seurapiireihin. Nyt Frederick on Kapteeni Wenthworth, merellä suosittu mies ja korkeassa asemassa. Varallisuuttakin hän on hankkinut itselleen mukavasti. Austenin tyyliin tästä seuraa ihmissuhdesotkuja ja väärinkäsityksiä, mutta myös loppu on taattua Austenia;)

Viisasteleva sydän on vakavampi kuin aiemmin lukemani Austenit. Tämä jäi Austenin viimeiseksi kirjaksi jonka hän kirjoitti jo ollessaan sairaana, joten epäilen sairauden ja ikääntymisen vaikuttaneen myös kirjoittamiseen. Viisastelevan sydämen sankaritar, Anne, on myös hieman erilainen kuin esimerkiksi Emma tai Elizabeth Bennet. Hän on välillä surumielinen, melankolinenkin, eikä aina kepeän iloinen kuten muut sankarittaret. Annen perhe on kuvailtu varsin tragikoomiseksi, välinpitämättömän isän ja ärsyttävien sisarten keskellä elävää Annea kävi sääliksi. Hän oli kaikessa herttaisuudessaan alistunut kohtaloonsa, joten uudet käänteet hänen elämässään tuntuivat todella tervetulleilta.

Viisasteleva sydän ei ole paras lukemani Austen. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ei taidakaan mikään voittaa, mutta tämä kamppailee kyllä tiukasti toisesta paikasta Emman kanssa. Olisin ehkä pitänyt tästä enemmän, jos olin lukenut tämän perinteisenä kirjana. Pidempiä automatkoja on viime aikoina tullut aika vähän, joten minulla oli kuuntelussa välillä parinkin viikon taukoja ja se hieman haittasi kuuntelu-urakkaa. Vaikka Viisasteleva sydän onkin vakavampi ja vähemmän iloisen kepeä kuin aiemmin lukemani Austenit, aion jossain vaiheessa lukea tämän ehdottomasti myös kirjana. Ja kirjaan perustuva elokuva on pakko nähdä pian!


★★★


Myös Norkku on kuunnellut tämän äänikirjana ja Juonittelua-blogissa voi keskustella juonesta enemmän.

Papin rouva / Juhani Aho (äänikirja)

Papin rouva / Juhani Aho

Alkuteos: 1893

Äänikirja, 2011.

Lukija: Tarja Keinänen 

Mistä minulle: http://areena.yle.fi/audio/1299080854048

Juhani Ahosta on viime vuosien aikana tullut jostain syystä yksi suosikkikirjailijoitani. En oikein osaa sanoa miksi pidän miehen kerrontatyylistä, mutta jokin siinä ihastuttaa. Minulla on jo jonkin aikaa ollut lenkkiseuranani äänikirjaversio Ahon romaanista Papin rouva. Tätä kuunnellessa lenkit on sujuneet varsin mukavasti.

Papin tytär Elli on mennyt naimisiin pastori Mikko Aarnion kanssa ja asuu miehensä kanssa kauniilla maaseudulla Tyynelän pappilassa. Pariskunta saa kesävieraakseen Olavi Kalmin, joka on Mikon vanha tuttava. Olavi on myös Ellille tuttu, Mikko ja Olavi kun kerran kävivät pikapiipahduksella Ellin lapsuudenkodissa. Jo tuolloin Elli rakastui Olaviin, mutta päätti mennä naimisiin Mikon kanssa äitinsä kehoituksesta. Nyt Elli riutuu onnettomassa avioliitossaan, ja huomaa itsessään aivan uusia asioita viettäessään kesää Olavin kanssa.

Mikko joutuu työnsä vuoksi olemaan pitkiä aikoja pois kotoaan joten Ellille ja Olaville jää paljon kahdenkeskistä aikaa. He viettävätkin kauniita kesäpäiviä tiivisti yhdessä, ja Elli huomaa itsessään tunteita, joita ei ole aiemmin tiennyt kantavansa. Olavikin osoittaa Elliä kohtaan lämpimiä tunteita ja pian he keskustelevatkin rakkaudesta keskenään. Mutta ulospäin Elli säilyttää tyyneyden, joka papin rouvalle kuuluu. Eihän hän voi lähteä avioliitostaan, vaikka ei miestään rakastakaan. Olavi kertoo tuttavanaisesta, joka on jättänyt miehensä toisen miehen vuoksi, mutta Ellistä tuo ajatus tuntuu aivan mahdottomalta. Kesän lähestyessä loppuaan Olavin on tehtävä päätöksensä, eikä Elli tiedä mitä tuntisi tai mitä ajattelisi.

Tämä kirja on ilmestyessään 1893 varmasti herättänyt aika paljon keskustelua, sen verran hurjaa peliä pastori Aarnion selän takana pelataan. Elli on kuvailtu taitavasti kohtaloonsa alistuneena, tietämättömänä ja kokemattomana naisena, kun taas Olavi on maailmaa nähnyt, viisas ja komea mies. Pastori Aarnio on lopulta kirjassa hieman sivuroolissa, fyysisesti paljon poissa, mutta kuitenkin jatkuvasti läsnä. Elliä kävi sääliksi, hän kärsi onnettomassa avioliitossaan mutta samalla hänen naiivisuutensa välillä ärsytti.

Rautatiessä ihastuin Ahon tapaan kuvailla kauniita suomalaisia maisemia ja Papin rouva oli tämän suhteen ehkä vielä parempi. Suomalainen maaseutu järvineen, heinäpeltoineen ja metsineen oli aivan ihanasti tarinassa läsnä ja sai minut kaipaamaan suomalaista kesää. Minä en ole äänikirjojen suurin ystävä, mutta Aho toimii kuunneltuna hyvin. Teksti on helppoa ja ihmisiä sopivan vähän, jotta minä pysyn tapahtumissa mukana vaikka en ihan päivittäin ehdi kuuntelemaan. Minä siis tykkäsin tästä kovasti ja Ahon lukeminen ja kuunteleminen jatkuu minulla ihan ehdottomasti!


★★★★

Rautatie / Juhani Aho

Rautatie / Juhani Aho. 1.painos vuonna 1884. Äänikirjan lukijana Tuija Aalto. Kesto 2h 58 min.

 Kun jatkoin puolimaratonharjoitteluani nyt kesällä, otin lenkkikaveriksi äänikirjat. Aiemmin kuuntelin musiikkia lenkkeillessäni, mutta tylsistyin samoihin kappaleisiin enkä jaksa jatkuvasti etsiä uusia. Niinpä päätin kokeilla, miltä tuntuisi kuunnella kirjaa. Minähän olen (aiemmin ollut) sitä mieltä, että kirjan täytyy tuntea käsissään lukiessaan, sivuja täytyy kääntää omin sormin, sanat nähdä edessään, tuntea kirjan tuoksun nenässään. Mutta täytyypä myöntää, että lenkkikaverina äänikirja menee vallan mainiosti!

Eksyin siis LibriVoxin sivuille ja löysin sieltä Juhani Ahon kirjoittaman klassikkoromaanin Rautatie luettuna suomeksi. Muutama lenkki ja yksi klassikko lisää taas "luettuna";)

Rautatie on kertomus miehestä ja naisesta, ukosta ja akasta, Matista ja Liisasta. Matti ja Liisa asuvat pienessä mökissään, pihalla on sauna sekä talli lehmälle ja hevoselle. Kun Matti käy tervehtimässä rovastia, kuulee hän, että Lapinlahdelle on tullut rautatie. Matti ihmettelee mikä se sellainen on, meneekö siinä tosiaan joku vaunu hurjaa vauhtia, joku joka ennättää Ranskaanskin viidessä päivässä? Vähän myöhemmin rautatiestä kuulee myös Liisa, joka Matin tapaan ihmettelee tätä outoa ilmestystä. Mikä se sellainen vekotin on, joka rautatiellä kulkee ja jossa on sekä isoja että pieniä pyöriä? Ja ihan ilman hevosen vetämistä se vaunu siellä kulkee, niin Liisa kuuli.

Juhannuksen aikaan Matti ja Liisa päättävät lähteä Lapinlahdelle kirkkoon, rautatietähän he eivät missään tapauksessa lähde katsomaan. Kirkko jää kuitenkin käymättä kun he matkallaan tapaavat monia ihmisiä, jotka kaikki puhuvat tuosta ihmeellisestä rautatiestä. Niinpä Matti ja Liisa kävelevät katsomaan rautatietä, huomaavat jopa pian istuvansa junan kyydissä! Matti ja Liisa jotka eivät kuukausia aiemmin uskoneet korviaan, istuvat nyt itse rautatiellä kulkevassa vaunussa. Juna kulkee niin kovaa, että Matti on vauhdissa menettää lakkinsa. Junassa Matti ryhtyy kaveeraamaan erään matkustajan kanssa ja junamatkan loppu ei ole varsinkaan Liisalle kovinkaan mieluisa, kun alkoholi astuu peliin.

Rautatie oli minusta yllättävän hyvä romaani. Alku vaikutti hieman tylsältä, mutta pidin kovasti Ahon tavasta kuvailla suomalaista luontoa, maaseutua ja kesää. Matin ja Liisan ennakkoluuloja uutta, ihmeellistä ja tuntematonta asiaa kohtaan, voi mielestäni vertailla myös nykyaikaan. Enää ei rautatie olisi niin outo asia, mutta montaa muuta asiaa voisi nykyään ihmetellä ja kummastella, hieman vieroksuakin, ihan samalla tavalla. Kirja on myös aika lailla suomalainen - maamme kauniin kesän lisäksi tavataan kateutta, sosiaalisia luokkaeroja ja alkoholinkäytön ikäviä seurauksia. 1800-luvun lopussa kirjoitetuksi kirjaksi siis varsin ajankohtaisia aiheita vielä tänäänkin.

Juhani Aho vaikuttaa nopean googlauksen ja lukion suomentuntien perusteella sen verran mielenkiintoiselta henkilöltä, että taidan jatkaa kirjailijaan tutustumista. Mielenkiintoista oli myös lukea, että kun romaani ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1884, Lapinlahdella ei ollut vielä rautatietä vaan se oli vasta suunnitteluasteella. Rautatie yllätti minut positiivisesti ja nousee Seitsemän veljeksen ohella suomalaisten suosikkiklassikoideni joukkoon.

****

Osallistun tällä kirjalla myös klassikkohaasteeseen.