Tatu ja Patu, kauhea hirviö-hirviö sekä Tatu ja Patu -synttärijuhlat tehtäväratoineen!

Tässä postauksessa esittelen uusimman Tatu ja Patu kirjan, sekä kerron, millaiset TatuPatu -syntymäpäiväjuhlat järjestimme viisi vuotta täyttäneelle keskimmäiselle lapsellemme. Kaikki synttärijuhlien tehtävät ovat sellaisia, että ne voisi hyvin toteuttaa myös viskareiden, eskareiden ja koululaisten kanssa. Kaikki tehtävät ovat saaneet inspiraationsa Tatu ja Patu -kirjoista, ja osa niistä toimii esimerkiksi ryhmäyttämistehtävinä, osa on tutkimista, tunnistamista, mittaamista, luovaa ilmaisua ja sanavarastoa kehittäviä harjoituksia. Lue siis eteenpäin, mikäli uusin Tatu ja Patu kirja (se on hauska!) tai TatuPatu -(synttäri)tehtävät kiinnostavat!

Harvan kirjan ilmestyminen herättää lapsistani sellaista intoa kuin aina uusimman Tatu ja Patu -kirjan ilmestyminen. Lapset rakastavat kirjojen huumoria ja runsasta kuvitusta, josta he ”etsivät vitsejä”. Olimme hiljattain viikon lomareissulla, ja sen aikana posti oli tuonut kotiimme uusimman TatuPatun, eli Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittaman ja piirtämän kuvakirjauutuuden Tatu ja Patu, kauhea hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja (Otava 2019, arvostelukappale). Voitte ehkä arvata, että lapset olivat kirjapaperin avaamisesta enemmän kuin tohkeissaan!

Kirjan hassun nimen: "kauhea hirviö-hirviö" selitys
on muuten luettavissa tarinassa "Hirviö-hirviö..."

Paketti avattiin kolmen lapsen yhteisvoimin, kirja selattiin, hauskannäköiseksi todettiin ja sitä heti lukemaan alettiin. Ja kas, perheen toinen aikuinenkin hivuttautui meidän lukijoiden viereen sohvalle kuuntelemaan ja tarinoiden hulluudelle nauramaan. Yllätyselementin toi paitsi täysin ennakko-oletuksistani poikkeava tarina että osin runomuotoisissa kirjoitetut tekstit! Kauhea hirviö-hirviö koostuu nimittäin yhden yhtenäisen kertomuksen sijaan kahdestatoista aukeaman mittaisesta, runomuoton kirjoitetusta kauhutarinasta, joita Veera, Tatu ja Patu kertovat toisilleen eräänä myrskyisenä päivänä. Kertomuksilla on sellaisia nimiä kuin Pingis Khan, Hilseen uskomaton tarina ja Kirppu-Thor. Tarinat ovat kauheita, mutta eivät lainkaan sillä perinteisellä tavalla, vaan juuri Tatulle ja Patulle ominaisella kreisillä, humoristisella ja ”ei tämä voi olla totta” tavoilla. Minua ja miestäni nauratti kyyneliin asti tarina Outo lahja, jossa pääosassa ovat tekorypyt! Aidosti edes hieman jännittäviä tarinoita kirjassa on vain yksi, ja esikoinen olisikin toivonut hieman kammottavampia kertomuksia...

Tatu ja Patu -kirjojen parissa saavat nauraa aikuiset ja lapset - välissä tosin aivan eri asioille. Tämän uusimman kirjan kohdalla taisimme nauraa miehen kanssa lapsiani enemmän, sillä heillä meni selvästi hetki päästä kirjan ”juoneen kiinni”. Sen jälkeen kirjan kauhujuttuja on luettu uudestaan ja uudestaan. Lasten suosikkeja ovat Pingis Khan ja Salaperäinen vaaka.

Koska lapsemme pitävät Tatu ja Patu -kirjoista, ei ole ihme, että keskimmäinen lapsemme halusi viettää 5-vuotissyntymäpäivänsä TatuPatu-teemalla. Hieman nieleskelin, sillä mitään valmista Tatu ja Patu -aiheista synttäritavaraa, kuten lautasia tai servettejä, ei ole olemassa. Eli miten siis toteuttaisin teeman tunnistettavasti? Kutsuvihko meillä sentään oli, joten aloitimme tietysti lähettämällä kaikille lapsen päiväkotikavereille kutsut, joissa kehitimme kaikkia halukkaita pukeutumaan teemaan sopivasti pinkkiin, keltaiseen tai mustaan.

Kutsuvihko saatu Otavalta, mutta näitä on saatavilla
yavallisista kirjakaupoista.

Loppujen lopuksi synttäriteema oli helppo tehdä näkyväksi pinkkiin, keltaisten ja mustien pahvimukien, trippimehujen ja tarjoiluiden avulla. Karkit olivat tietysti väriteeman mukaisia, kaupan pakastealtaasta ostettiin (musta/ tummanruskea) Oreo-kakku, jonka päälle heitin keltaisia karkkeja. Kutsukorttivihossa oli mukana myös paikkakortit, jotka aseteltiin jokaisen lapsen paikalle. Tiger-kaupasta ostin pinkkejä ja keltaisia koristeita, vaaleanpunaista hattaraa ja pinkin paperinapsun (mikähän tämän härpäkkeitä oikea nimi on?), johon laitettiin kuvat Tatun ja Patun luomista herkkujäätelöannoksista, sillä tokihan synttäreillä kuuluu tehdä jäätelöannokset outolalaiseen tyyliin!

Tämän kuvan jälkeen pöytään katettiin myös kaapin kätköistä sopivasti löytyneet keltaiset pahvimukit,
keltaista mehua ja paikkakortit.

Ennen kun lapset pääsivät tekemään herkkujäätelöannoksiaan, piti heidän kuitenkin ratkaista mysteeri. He nimittäin istuivat herkkupöytään ja huomasivat, että kaikki herkut olivat kadonneet. Jäljellä oli ainostaan viesti eräältä tutulta outolalaiselta: ”Hei juhlavieraat! Minä katoin jo herkkupöydän valmiiksi. Seuratkaa vihjeitä ja ratkaista tehtävät, niin löydätte herkut. T.Tatu”

Ensimmäinen vihje oli kuva, joka johdatti lapset tehtäväpaikalle. Siellä odotti ensimmäinen tehtävä: ”Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta, eivätkä siksi tiedä kaikkia meille tuttuja sanoja tai asioita. Kuunnelkaa vihjeet, arvatkaa ja kertokaa, mikä asia kuvassa on.” Tähtäväpaikalla päivystäneellä miehelläni oli lasten Alias-kortteja, joissa olevan sanan hän selitti lapsille, jotka saivat arvata, mikä sana oli kyseessä. Kun lapsi arveli tietävänsä oikean sanan, sai hän huutaa vastauksen, vaikka ihanat lapsoset olivat selvästi harjoitelleet viittaamista, eivätkä millään uskoneet, että nyt ei tarvitse viitata. :) Kun kortit oli selitetty ja sanat arvattu, saivat lapset uuden kuvavihjeen, jonka avulla he suunnistivat seuraavalle tehtäväpaikalle.

Toisella tehtäväpaikalla odotti uusi tehtävä: ”Tatu ja Patu luulevat, että glögillä pestään hampaat ja kanelia laitetaan kainaloon. Missä purkissa on kanelia? Haista, tutki ja päätä!” Tässä kohtaa nopeimmasta lapset ehtivät haistaa purkit ja kailottaa vastauksen ennen, kun kaikki olivat ehtineet haistella purkit läpi. Eli kannattaa laittaa lapset jonoon ja pyytää jokaista kuiskaamaan aikuiselle vastaus. Kun kaneli oli löydetty, seuraava kuvavihje ohjasi lapset kolmannelle tehtäväpaikalle.

TÄSSÄ KOHTAA TEIMME VIIMEISEN TEHTÄVÄN, koska aika ei riittäisi 1,5 tuntia kestävällä synttäreillä pidempään rataan, MUTTA KOULUSSA TAI PÄIVÄKODISSA voisi tehdä ennen viimeistä tehtävää, vielä pari muuta. Kirjoitan ne ekstratehtävät tähän väliin. Kehittelyn synttäreitä varten erilaisia tehtäviä, joista voi vapaasti valita sopivimmat. Kaikki ei tarvitse yrittää tehdä kerralla edes koulussa. :)

Kolmannella paikalla on tehtävä: ”Tatu ja Patu ovat toimineet monen muun ammatin ohella myös supersankareina. Seuraavassa tehtävässä tarvitsette superkykyjä eli venymistä ja tarkkaa mittaamista! Testataanpa, kuinka pitkälle pystytte yhdessä venymään, eli kuinka pitkän jättiloikan pystytte tekemään. Aloittakaa viivalta, ensimmäinen hyppää ja jonon seuraava hyppää siitä, mihin ensimmäinen laskeutuu. Kolmas hyppää siitä, mihin toinen laskeutuu jne. Lopuksi mitatkaa, kuinka pitkän loikan yhteensä leiskautitte.” (mittayksikkönä voi käyttää senttejä, puukeppiä, jalkoja, hyppynarua tms.). Hyppäämisen ja mittaamisen jälkeen lapset saavat kuvavihjeen neljännelle tehtäväpaikalle.

Neljäs tehtävä: ”Tatu ja Patu ovat tunnetusti loistavia muovailuvahamestareita. He ovat muun muassa muovailleet kokonaisen Helsingin keskustan ja serkkunsa Jorin muotokuvan. Tässä on kasa muovailuvahaa, joita teidän tulee käyttää. Istu pariasi vastapäätä ja muovailkaa toisistanne muotokuvat.” Tämän tehtävän suoritettuaan lapset saavat viidennelle pisteelle ohjaajan kuvavihjeen.

Viides tehtävä (sopii parhaiten koululaisille, sovellettavissa pienemmille esim. kuvakorttejen avulla): ”Tatu ja Patu ovat opiskelleet ahkerasti suomalaisten ihmisten elämää ja tutustuneet muun muassa erilaisiin ammatteihin. Nyt heillä on kuitenkin mennyt muutama ammatti sekaisin. Lukekaa ammattien kuvaukset ja yhdistäkää kuvaukset oikeaan ammattinimikkeeseen” (ammattinimikkeet ovat sanoja, joista puuttuu kirjaimia välistä tai joissa kirjaimet ovat sekaisin esim. Lomipaes tai
P_ _om _ _s, ja kuvaukset ovat lyhyitä kuvauksia kustakin ammatista). Kukin pari voi ratkaista vaikka kaksi ammattia. Oikein suoritetun tehtävän jälkeen lapset ohjataan kuvavihjeen avulla kuudennelle tehtäväpaikalle.

Kuudes tehtävä: ”Tatu ja Patu ovat loistavia keksijöitä, ja kehittäneet vaikka minkälaisia koneita arkea helpottamaan kuten esimerkiksi aamutoimiautomaatin. Kuuntele kuvaus uudesta keksinnöstä ja piirrä isolle paperille kuva koneesta.” Tässä kohtaa lattialle on levitetty iso voimapaperirullapala (tms.), johon jokainen tekee kuvan koneesta aikuisen lukeman kuvauksen perusteella. Kuvauksen voi ottaa suoraan kirjasta Tatun ja Patun oudot kojeet tai keksiä itse jonkun yhtä hauskan härvelin kuvauksen. Vaihtoehtoisesti tämän voi toteuttaa rakentelutehtävänä, jolloin lapset voisivat pareittain rakentaa koneen kierrätysmateriaalista. Kun tehtävä on suoritettu uusi kuvavihje ohjaa lapset viimeiselle tehtävälle.

Seitsemäs eli VIIMEINEN TEHTÄVÄ: ”Voi ei! Mystinen puolittaa iski taas. Se puolitti viimeiset vihjeet. Yhdistäkää parin kanssa oikeat palat kokonaiseksi kuvaksi. Koottujen kuvien takaa voitte lukea, missä Tatun kattama herkkupöytä sijaitsee!” Lapset saivat neljään osaan leikatut kuvakortit, jotka he kasasivat kuten palapelit. Kuvat teipattiin kokoon, käännettiin ja luettiin taakse muodostunut sana. Saadut sanat laitettiin oikeaan järjestykseen ja niistä muodostui lause: ”Katoin herkut saunaan.” Ja toden totta, saunasta löytyivät herkkutarjottimet kaikkine jäätelönkoristelutarvikkeineen. Voi sitä Tatun, kun ei ollut ymmärtänyt, että Suomessa syödään ruokapöydän ääressä, ei saunan lauteilla!

Tämän tehtäväradan (tehtävät 1, 2 ja 7) suoritettuaan synttärivieraat pääsivät viimein rakentamaan itselleen upeat jäätelöannokset, joista mahtavimmat vetivät kyllä vertoja jopa Tatun, Patun ja Veeran tekemille annoksille. Synttäreiden lopuksi lapset saivat etsiä muutaman piilotetun aarteen (paukkutikkarit jokaiselle) ja olla vesisotaa vesi-ilmapalloilla. Synttärit onnistuivat loistavasti ja kaikki lapset olivat tehtäväradasta innoissaan. Ja mikä parasta, kaikki lapset olivat lukeneet Tatu ja Patu -kirjoja, ja esille ottamani kirjat herättivät keskustelua, kun lapset miettivät, mitkä kirjat ovatkaan lukeneet ja mitkä ovat heidän suosikkejaan. Eräs juhlavieras lainasi meiltä kirjan Tatu ja Patu, elämä teot, kun ei ollut sitä vielä lukenut.

Ps. Jos tekisin tämän radan päiväkodissa tai koulussa, en välttämättä ottaisi tavoitteeksi herkkujen löytämistä vaan keksisin jonkun muun tavoitteen....

EDIT. 30.6.2020
Vietimme koulussa Tatu- ja Patu -jakson, joka huipentui Outoihin bileisiin 5.3. Tässä bileiden sisältö lyhyesti:

Eilen vietimme luokassani Outoja bileitä eli Tatu-Patu päivää. Aamu alkoi luokkaan siirtymisellä oudolla tavalla ”kävellen” (takaperin, kontaten, pyörien, tanssien yms.)

Sitten oppilaat kiersivät kuudella työpisteellä, joissa jokaisessa oli Tatu ja Patu -kirjasta inspiraation saanut tehtävä. Oli aliasta (Tatulle ja Patulle sanojen selittämistä, Tatun ja Patun Suomi), luetunymmärtämistä (ammatit), mittaamista (Aktiivipoika ja Mittamies), mausteiden tunnistamista (Kanelia kainaloon, Veeran keittiöpuuhat), puolitettuja sanoja ja virikkeiden kirjoittamista (Puolittaja) sekä hirviöiden muovailemista (Hirviö-hirviö, Tatu ja Patu Helsingissä).

Jokaiselta työpisteeltä ryhmä sai palkaksi aakkosen. Lopuksi 36:sta aakkosesta keksittiin kaksi T&P liittyvää virkettä, joihin vastattiin. Työpisteitä kiertävillä oppilailla oli lisäksi mukanaan lisätehtäväpaperi, jossa oli kuvitustehtävä (aamutoimiautomaatti), sanasokkelo (tehty puzzlemaker-ilmaisohjelmalla) sekä oman supersankarinimem keksimistehtävä).

Työpisteiden välissä leikimme oppilaiden rakastamaa ”Kapteeni käskee” -leikkiä oudolla, Outolan ope -käskee versiolla, jossa ope käski tekemään kaikkea hassua.

Seuraavaksi pelattiin Tatuun ja Patuun liittyvää Kahoot-tietovisaa ja nyyttäripöydän ääressä harjoiteltiin kauniita pöytätapoja ja lautasliinat taittelua Veeran keittiöpuuhat -kirjan ohjeen avulla.

Lopuksi luimme tarinoita Kauhea Hirviö-hirviö kirjasta, pelasimme outoja pelejä (minimölkky ja miniköydenveto, mutta twister unohtui vahingossa kotiin.. ), kuuntelimme musiikkia ja tanssimme.

Aikamoisen outo koulupäivä!

Ps. Pitkin kevättä olemme lukeneet Tatu ja Patu -kirjoja, tehneet niiden avulla erilaisia kirjoitustehtäviä ja opiskelleet muun muassa ruoka-teemaa.

Viskarilaisen tehtävät (Oppi&ilo tehtäväkirjoja 4 - 10 -vuotialle lapsille)

Viime viikolla saimme Oppi&ilolta oikein mieluisan paketin, joka piti sisällään pari erilaista tehtäväkirjaa, kysymyskorttikuution sekä kaksi pahvikantista kirjaa (kirjoista ja kuutiosta lisää toisessa postauksessa). Erityisesti viisivuotias esikoisemme innostui paketin sisällöstä, sillä hän on kova tekemään erilaisia tehtäviä ja tutkimaan ja pohtimaan asioita. Viime viikolla hän myös aloitti päiväkodissa uudessa ryhmässä, jossa viskareiden lisäksi on myös eskareita. Hän ehti jo miettiä, saakohan tehdä kynä- yms. harjoituksia yhdessä eskarilaisten kanssa. Siihen en osannut vastata juuta taikka jaata, mutta lapsen iloksi Oppi&ilo -paketissa oli mukana 4 - 5-vuotiaille suunnattu tehtäväkirja Pyyhittävä: Ensimmäiset kirjaimet - aakkospuuhaa kynä kädessä (Sanoma Pro Oy 2016).

Minä olin oikeastaan aika yllättynyt, kuinka innoissaan viskarimme tarttui tussiin ja ryhtyi ihan omasta aloitteestaan piirtämään kirjaan katkoviivoja pitkin erilaisia kiemuroita, kirjaimia ja sokkeloita. Epäilin nimittäin aluksi, että tarkka viivojen mukaan pirrtäminen ei kauaa jaksaisi lasta innostaa, mutta huomasin, että jokaisella aukeamalla taitaa olla juuri sopivassa suhteessa niitä tehtäviä, joissa piirretään tarkkaa viivaa katkoviivojen päälle eli harjoitellaan hienomotoriikkaa, kynäotetta ja kirjaimia sekä niitä tehtäviä, joissa pitää selvitä läpi sokkeloista ja labyrinteista. Tehtävätyyppien vaihtelun ansiosta lapsi ei kyllästy.

Jokaisella aukeamalla on värikäs kuva, josta voi etsiä aukeaman tai kyseisen sivun kirjaimella alkavia asioita. Kuvissa seikkailevat Summamutikan eli Oppi&ilo -sarjan maailman hahmot. Tehtäväkirjasta huomaa, että se on suunnattu alle eskari-ikäisille, sillä kirjainmuodon oikeaoppinen piirtämiseen ei juuri kiinnitetä tehtävissä huomiota. Siis siihen, että kirjainten kirjoitussuunta olisi oikea. Isojen kirjainten kohdalla on kyllä merkitty aloituspiste, mutta suuntaa ohjaavat nuolet puuttuvat.

Meidän viskarimme on aika tarkka siitä, että tekee tehtävät oikein, joten hänen käsiinsä tällaiset pyyhittävät tehtäväkirjat ovat ihan mainioita. Me kyllä sovimme, että ei jokaista lerppua tai huonoa (kuten hän sanoi) kirjainta tarvitse heti pyyhkiä, sillä kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä. Pyyhittävissä kirjoissa on myös se näppäryys, että tehtäviä voi tehdä uudestaan tai antaa vaikka pikkusisaruksenkin kokeilla piirtämistä.

Kirjan tehtävät ovat laatineet Riitta Nissonen ja Markku Töllinen, joilla molemmilla on vankka kokemus oppikirjantekijöinä ja lasten opettamisesta. Nissonen on muun muassa toiminut rehtorina ja Opetushallituksen kouluttajana. Töllinen on opettanut lapsia lukemaan jo kolmenkymmenen vuoden ajan.

Ensimmäiset kirjaimet siis miellytti ja viihdytti viisivuotiasta hyvän tovin, mutta raaputuskirja Maailman ympäri - värikästä siirtokuvapuuhaa -tehtäväkirja (Sanoma Pro Oy 2016) suorastaa hurmasi esikoisemme. Muistatteko omasta lapsuudestanne ne siirtokuvat, joita laitettiin paperin päälle ja sitten raaputettiin pakkauksen mukana tulevalla muoviveitsellä? Niiden kanssa piti aina olla tarkkana, että raaputti koko kuvan kunnolla tai muuten raaputetun hahmon jalka tai pää tuppasi jäämään kiinni alustapaperiinsa ja kuva jäi torsoksi. En edes tiennyt, että näitä raaputusjuttuja on enää olemassa!

Noh, tämä Maailman ympäri -kirja on siis tehtäväkirja, johon raaputetaan kiinni eläinhahmoja, kun on ensin selvittänyt, mihin maahan, maanosaan tai elinympäristöön kyseinen eläin kuuluu sijoittaa. Yhtä elinympäristöä kohti on aina yksi aukeama. Aukeamalla on aina ihan lyhyt tietoteksti kyseisestä alueesta sekä jokin pieni tehtävä, jonka lapsi saa tehdä kuvien siirtämisen lisäksi. Myös kirjan lopussa on muutama tehtäväsivu, mutta niitä me emme edes päässeet vielä täyttelemään, sillä esikoisemme innostui nimenomaan siitä raaputtamisesta.

Tämä tehtäväkirja on suunnattu 5 - 10 -vuotialle lapsille, ja täytyy sanoa, että kyllä sen täyttäminen vaatiikin kohtalaista kärsivällisyyttä ja tarkkuutta sekä tietoakin. Pienempi lapsi tarvitsee lisäksi aikuisen apua mikäli mielii siirtää oikeat eläimet juuri oikeille sivuille - ja kaiken lisäksi ehjinä.

Me teimme tehtäväkirjaa niin, että lapsi osoitti ne eläimet, jotka kuhunkin kuvaan kuuluvat, minä leikkasin ne arkista ja tarkistin, että ne tosiaan kuuluvat kyseiseen elinympäristöön, lapsi raaputti kuvat ja minä viimeistelin raaputukset, mikäli näytti, että kuvat eivät olleet kunnolla kiinni. Täytyy myöntää, että minullakaan ei ollut kovin hyvin muistissa, mitä kaikkia eläimiä ja kasveja elää tyypillisesti Alpeilla, joten lunttasin suosiolla sivulta 24, jossa on oikeat vastaukset. Kerroin eläimet lapselle ja hän etsi ne arkeilta. Isompi lapsi voisi täytellä tätä siirtokuvakirjaa niin, että hakisi vastauksia oppikirjastaan, tietokirjoista tai vaikka netistä.

Tällaisia tehtäviä tehdessään ja puuhastellessaan itselleen mieluisan asian parissa lapsi oppii uusia asioita aivan huomaamattaan. Esimerkiksi siirtokuvakirjaa tehdessämme jäimme lapsen kanssa pohtimaan mitä tarkoittaakaan se, että Alpit ulottuvat kahdeksan maan läpi (ei muuten mikään helpoin asia konkretisoida viisivuotiaalle!) En voinut olla iloitsematta, kun kuulin illalla, miten lapsi selitti samaa asiaa tohkeissaan isälleen ja pikkusisarukselleen. Ihan mahtavaa!

Nettisivulla http://www.oppijailo.fi/lapset_ja_nuoret lapsi voi käydä ilmaiseksi pelaamassa erilaisia pelejä. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä pelien joukossa on esimerkiksi kivoja muistipelejä, kirjain- ja numerotehtäviä sekä hahmotuskykyä ja muistia kehittäviä pelejä.

Oppi & Ilo puuhakortit

Sain jo jokin aikaa sitten Sanoma Pro Oy:lta testattavaksi heidän Oppi & Ilo -tuotesarjan puuhakortteja.  Oppi & Ilo puuhakortit on laaja sarja, jonka alla on julkaistu erilaisia tehtäväkorttipakkoja erilaisiin tarkoituksiin. Korttipakat on kategorioitu otsakkaiden Puhetta ja kirjaimia, Lukuja ja logiikkaa, Kielet ja kulttuurit, Tiedot ja havainnot ja Taidot ja taiteet alle. Korttipakkoihin on myös merkitty, minkä ikäisille lapsille kyseisen pakan tehtävät on tarkoitettu, joten aikuisen on aika helppo valita lapselle tämän ikätasolle ja kasvuvaiheelle suunnattuja pakkoja.

Kaksi saamaani korttipakkaa on suunnattu 5 - 12 -vuotiaille ja yksi pakka 0 - 1 -vuotiaille. Kaikki pakat ovat Taidot ja taiteet pakkoja, eli pakan kortit harjoittavat lapsen motoriikkaa, aisteja, itseilmaisua ja/ tai tunteita. Kaikkien korttien teksteistä vastaa Elina Pulli.

5 - 12 -vuotiaiden pakoista toinen on nimeltään Summamutikka. Hyppimisleikit. Yli 40 hyppylorua ja -leikkiä  ja siinä tosiaan on kokonaisen korttipakallisen verran eritasoisia naruhyppelyvinkkejä. Kortit on koodattu tähdillä, eli yhden tähden korteissa on helpoimmat temput, kolmen tähden korteissa vaikeimmat. Tässä pakassa ei ole mukana hyppynarua, mutta mukana tulee klipsi, jolla kortit saa kiinnitettyä toisiinsa. Mukaan mahtuu kortteja, joissa on perinteisiä, minullekin tuttuja loruja (esim. tuo alla näkyvä "Puolison ammatit"), mutta moni korttien hyppyvinkeistä on sellaisia, jotka ovat minulle aivan uusia. Toisissa korteissa lorut kannustavat oppimaan esimerkiksi viikonpäiviä tai jopa englantia! Nämä  naruhyppykortit ovatkin oikein toimia esimerkiksi liikuntatuntien pistetyöskentelyyn, sillä pienille oppilasryhmille voi antaa heidän taitoihinsa sopivan kortin tai oppilaat voivat itse valita 1-3 tähden kortin oman taitotasonsa mukaan.

Kortin toisella puolella on kuva ja lyhyt kuvaus tehtävästä, toisella puolella on tarkat ohjeet, miten tehtävä suoritetaan ja millaisia rooleja leikkijöillä on (Hoppi, hyppääjä, veivi).

Toinen isompien lasten korttipakka on nimeltään Twist-leikit. 45 hyppyyttäää ohjetta. Pakan mukana tulee twist-naru, mikä on ehdottomasti nappijuttu, sillä pakan ostaja tai saaja pääsee heti kokeilemaan hyppimistä, eikä twistä tarvitse lähteä hankkimaan erikseen. Ensimmäinen kortti tutustuttaa hyppijän perushyppyihin ja twist-"asetteluihin" (onko naru linkkien eli päätyjen nilkoissa, polvissa vai reisissa ja kuinka leveä on heidän haaransa). Kuten hyppiskorteissa, myös twist-korteissa mukana on helppoja ja vaikeampia tehtäviä. Perushyppyjä varioimalla ja yhdistelemällä päästään vaikeampiin twist-hyppyihin. Tehtäväissä esitellään, miten yksinkin voi hyppiä twistillä, jos paikalla ei satu olemaan isompaa porukkaa hyppijöitä. Toisaalta tarjolla on myös twist-leikkejä isollekin porukalle (esim. twist-tervapata). Hyppyharjoitusten jälkeen leikkijä tai leikkijät voivat sitten venytellä erillisen venytyskortin ohjeilla.

Itse en enää tämän kasvavan vauvatsani kanssa paljon twistiä hyppele, mutta harjoittelimme kyllä sateisena kesäpäivänä helpoimpia twist-hyppyjä neljävuotiaan kanssa, vaikka hän ei ihan vielä kortteihin merkittyyn ikäryhmään kuulukaan. Erilaiset sokkelot kyllä sujuivat, samoin osa perushypyistä. Ongelmia tuli sitten, kun nelivuotias stiplasi, eli teki virheen. Hänen kiinnostuksensa ei oikein riittänyt uuteen yritykseen... Mitä isommat lapset ovat hyppelemässä, sen itsenäisemmin he voivat kortteja lukea ja temppuja harjoitella. Pienemmät lapset tarvitsevat aikuisen tai isomman lapsen antamaan ohjeita.

Viimeinen saamamme pakka on hyvin erilainen kuin nämä kaksi ensimmäistä. Sen nimi Vauvan kanssa. Iloista puuhaa ensimmäiseen vuoteen kertoo hyvin, mihin tarkoitukseen kyseisen pakan kortit on laadittu. Kortteihin kirjatut lorut, leikit ja tehtäväkinkit tarjoavat vauvalle ja vanhemmalle yhteisiä puuhailuideoita vauvan ensimmäiseksi elinvuodeksi. Kortit on laadittu siten, että ne tukevat vauvan kulloistakin kielellistä ja motorista kehitysvaiketta. Tokihan tärkeintä vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa on se aikuisen ja vauvan keskinäinen läheisyys ja aikuisen antama positiivinen huomio, eikä vauvan kanssa tarvitse suorittaa mitään "tiettyjä" tehtäviä, mutta esimerkiksi loruttelu vauvalle kehittää tämän kielellisiä valmiuksia. Kortit tarjoavat mielestäni aika hauskan tavan keksiä puuhailtavaa jo alle vuodenikäisen kanssa, mikäli aikuisesta tuntuu, että hän kaipaa puuhastelu- ja lorutteuvinkkejä. Ainakin itselle tuli esikoisen vauvavuoden aikana välillä sellainen tunne, että mitäs sitten voisimme tehdä... Tämä on myös hauska vauvalahjavinkki erityisesti ensimmäisen lapsen perheeseen.