Kääk! Kuinka selviämme etäkoulusta ja -varhaiskasvatuksesta?

Nyt on takana ensimmäinen jakso etäkoulua - siis se pätkä, jonka ajaksi hallitus aluksi asetti koulusulun. Kaikki me tiesimme - tai ainakin epäilimme, että ihan näin lyhyellä ajalla emme selviä, ja oikeassa olimme. Vielä on jäljellä ainakin toinen mokoma. Ajattelin nyt kirjoittaa, miten meidän perheessämme etäkoulu-, etävarhaiskasvatus- ja meidän vanhempien etätyöt on järjestetty. Mukana on myös aika monta tehtävä- ja puuhavinkkiä, kannattaa siis lukea "sillä silmällä", mikäli aihe koskettaa juuri teidän perhettänne.

Kun aloitimme etätyöt ja etäkoulun ekaluokkalaisen kanssa, meille oli selvää, että myös perheen kaksi muuta lasta (vajaa 6v. ja 3,5v.) jäivät myös kotiin. Minä joudun tokaluokkalaisten opena menemään ajoittain töihin omalla lähiopetusvuorolla, mutta halusimme minimoida kontaktien ja tartuntariskin määrän pitämällä kaikki lapset kotona.

Tämä tietysti tarkoitti sitä, että jotenkin pitäisi hoitaa sekä ne omat työt, mikä minun tapauksessani tarkoittaa kahdeksantoista tokaluokkalaisten etäopettamista, että omien lasten kotivarhaiskasvatus ja huolehtia ekaluokkalaisen etäkoulun sujumisesta. Vaikka hänen omalta opelta tulee videoita ja kännykällä reaaliaikaista apua ja ohjetta, on selvää, että ekaluokkalainen tarvitsee tukea etäkoulunkäyntiin; Ainakin niiden wilmaan tulleiden tehtävien avaamisten ja suoritettujen tehtävien valokuvaamisen ja opelle lähettämisen verran.

Meillä koko tämä monimutkainen paketti onkin hoidettu jotakuinkin niin, että joko minä tai mieheni polkaisemme kotikoulun käyntiin toisen aloitellessa omia töitään. Katsomme aamun kalenterin, kuten päikyssä ja lapsen koulussa on tehty, selvitämme päivän kouluaineet ja ryhdymme hommiin. Jos ekaluokkalainen on saanut omalta opeltaan jotain toiminnallista tehtävää, otetaan pienemmän sisarukset niiden tekemiseen mahdollisuuksien mukaan mukaan. Matematiikan mittaamis- ja geometriajaksot olivat täynnä tällaisia toiminnallisia hommia, mikä oli toisaalta kivaa, mutta toisaalta niiden toteuttaminen vaati aikamoista multitaskaamista meiltä vanhemmilta. Varsinkin minun pitää tietysti olla itse opettamassa niitä omia oppilaitani ja päivystämässä meetissä ja whatsapp:ssa... Aika monta kiireistä hetkeä ovat pelastaneet Hamahelmet, Plusplus-Palat, Geomagit, palapelit, tangram-palat, muistipelit ja Ekapeli Alku.

Mikäli kumpikin meistä vanhemmista on kiireinen oman työnsä kanssa, pitää pienten pärjätä melkolailla omillaan. Tähän olemme keksineet ratkaisuksi erilaiset "koulutehtävät", eli kynähommat saman pöydän ääressä, jossa minä tai mieheni hoidamme omia töitämme ja ekaluokkalainen opiskelee oman opensa ohjeiden mukaan. Erilaiset tehtäväkirjat ovat osoittautuneet todella hyödyllisiksi tähän tarkoitukseen. Net toimivat siis hetken jos toisenkin lasten viihdyttäjinä, mutta tietysti myös ihan oikeasti opettavat heille ikätasoonsa sopivia akateemisia taitoja ja hienomotoriikkaa siinä sivussa.

Menossa Hauskat eskariharkat.

Viskari täyttää Hauskat eskariharkat - Tehtäväkirjaa (TacTic Publishing 2019, suom. Taina Tiuri, saatu kustantajalta), jossa on ihastuttavan isot ja värikkäät kuvat sekä erilaisia kirjaimiin, tarkkaavaisuuteen, numeroihin, lukumääriin, kynänkäsittelyyn ja päättelyyn liittyviä tehtäviä. Osa tehtävistä on hieman haastavampia kuin toiset, mutta ainakin meidän jo itse lukeva viskarimme on selvinnyt näistä melko itsenäisestikin. Kirja onkin oikein toimiva, mutta pienenä miinuksena se, että kirjainten ja numeroiden piirtämistehtäviin ei ole piirretty nuolilla piirtosuuntaa valmiiksi. Leikki-ikäiselle on ollut hieman hankalampi löytää sopivan helppoja ja lasta kiinnostavia kynäpuuhia, mutta erilaiset värityskuvat ja esimerkiksi kummeilta lahjaksi saatu Pyyhittävät piirrokset (Oppi&Ilo 2019) on jaksanut viihdyttää häntä hetken. (Lisää tehtäväkirjoja tämän jutun lopussa.)

Oppi&Ilo:n pyyhittäviä tehtäviä pienimmälle puuhastelijalle.

Tehtävien jälkeen on oman kirjan lukemsien, vuoro, eli ekaluokkalainen lukee opettajansa ohjeiden mukaan omaa kirjaa 15 minuttia (näistä kirjoista tulossa postaus myöhemmin), viskari lukee omaa kirjaansa ja 3,5-vuotias pelaa viisi minuuttua Ekapeli alkua, selaa omia kuvakirjojaan tai, jos ehdimme, minä tai mieheni luemme hänelle. Viskari on lukenut Pikku lukuavain -kirjoja, minun vanhaa aapistani ja nyt myös Sanoja ja lauseita aloittelijoille -kuvasanakirjaa (TacTiv Publishing 2019, suom. Alpo Nykänen, saatu kustantajalta), jossa on sanoja sekä yksinkertaisia virkkeitä, jotka kertovat, mitä arkielämää kuvaavissa kuvissa tapahtuu. Kirjan on tehnyt Magali Clavelet, Séverine Cordier ja Mylène Rigaudie. Mietin, että tämä kirja voisi sopia myös S2-oppilaille.

Viskarille: Sanoja ja lauseita alottelijoille sekä Hauskat eskariharkat

Pikkuisin tykkää kuunnella pitkiäkin kuvakirjoja, mutta lyhyet, pahviset kirjat ovat hyviä hänen "itsenäiseen" lukemiseensa, sillä niiden tarinan hän voi itse "lukea" samalla, kun isommat sisarukset lukevat omia kirjojaan. Tähä tarkoitukseen hyviä kirjoja ovat muun muassa Jujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin Varis sanoo EI! (Kustannus-Mäkelä Oy 2017), Sven Nordqvistin kirjoittamat ja kuvittama Viiru ja Pesonen piilosilla (Tammi 2016) sekä uudet uudet, vastikää TacTiv Publishing:ta saamamme kurkistuskirjat Leikitäänkö yhdessä? ja Korjaamon kaverit. Molemmat kirjat on kirjoittanut ja kuvittanut Nicola Slater ja suomentanut lrene Raivuo. Kirjoissa Kati-kissa lähtee etsimään itselleen leikkikaveria, ja vaikka moni hänen tapaamistaan tyypeistä on varsin kiireisiä, löytää hän itselleen aikamoisen sakin seuraksi. Kirjoissa on kivoja kurkistureikiä ja aukeavia "autoja" ja "taloja", joista paljastuu lisää luettavaa.

Kuka ehtisi leikkimään?

Lukemisen jälkeen mennemme yleensä ulos (minä ja mieheni hoidamme samalla töitä), minkä jälkeen syödään, nuorin menee päiväunille ja viskari sekä ekaluokkalainen tekevät omia puuhiaan. Ekaluokkalainen tekee loput koulutehtävänsä ja viskari kuuntelee yleensä äänikirjaa joko BookBeatista tai Lukulumo-sovelluksesta, joka on nyt avattu ilmaiseksi kaikille. Jos ekaluokkalaisella on ollut vähän etäkouluhommia, hän saattaa haluta vielä jatkaa kynäpuuhia Riitta Korhosen kirjoittaman ja Teresa Bastin kuvittaman Koululaisen tehtäväkirjan (TacTic Publishing 2018, saatu kustantajalta) parissa. Tässä kirjassa on kuulemma "paljon hauskemmat tehtävät ja kivemmat sivut, koska on värikuvia" kuin heidän omassa, koulusta saadussa harjoituskirjassa. Minunkin mielestäni tässä kirjassa värikkäät kuvat ja monipuoliset tehtävät ovat toimivia, joskin olisin kaivannut hieman suurempia viivastoja mallikirjainharjoituksiin. Koululaisten tehtäväkirja on nimensä mukaan suunniteltu kouluikäisille lapsille, ja siinä on paikoin aika paljonkin luettavaa. Taitava ekaluokkalainenkin pärjää suurimman osan tehtävien kanssa itsenäisesti, mutta ehkä parhaiten tämä kirja sopii 2.-4.-luokkalaisille, jotka kaipaavat lisäpuuhastelua.

Koululaisen tehtäväkirja ja Tietoa ja tarroja: Avaruus - Tehtäväkirja

Pienimmän päiväunien jälkeen minä tai mieheni irrottaudumme omista töistämme sen verran, että saamme pesueellemme syötettyä välipalat, puettua lapset taas ulkotamineisiin ja ohjattua heidät ulos. Iltapäiväulkoilujen jälkeen toinen meistä aikuisista huolehtii vielä, että esikoisen taito- ja taideaineiden sekä englannin tehtävät tulevat tehtyä, lasten harrastuksien etätehtävät suoritettua ja mahdollisesti vielä päiväkodin lähettämät montessoritehtävät ja taitohaasteet toteutettua. Työpäivämme jatkuvat yleensä aika myöhään, koska työtehtäviä jää väkisinkin iltaa, sillä lapsia pitää ohjata, paimentaa, ruokkia ja hoitaa omien töiden lomassa. Voin sanoa, että setti on haastava, sillä omat oppilaani tarvitsevat minua koko ajan klo 9.00-15.00 välillä, minkä päälle tulee kaikkien etäopetusvideoiden ja -tehtävien tekeminen, verkkotallentaminen ja seuraavien päivien tehtävien suunnittelu. Ja silloin, kun minä olen lähiopetuksessa, ei mikään toimi kuten yllä kirjoitin, koska kotona on vain yksi aikuinen, jonka myös pitää tehdä omia töitää. Jotenkin ihmeen kaupalla niistäkin päivistä toissaviikolla selvittiin...

Pöllöt askarreltiin ekaluokkalaisen open ohjeiden avulla.

Emmekä teitystikään ole tässä tilanteessa yksin, vaan kaikkialla Suomessa vanhemmat yrittävät lapsineen selvitä töiden ja koulutehtävien sekä varhaiskasvatuksen yhdistämisestä kotioloissa. Ruokaakin kuluu kattilakaupalla, kun kaikki ovat koko ajan kotona syömässä. Lapset kaipaavat kavereitaan ja harrastuksiaan, me aikuiset omaa tekemistä ja kaikki ikävöivät läheisiä sukulaisia ja ystäviä, joita ei voi nyt tavata. Aika moni virke alkaakin nykyään: "Sitten tämän koronan jälkeen..."
Nii-in, SITTEN. Sitten kaikki on kyllä ihan uutta, toisaalta vanhaa ja tuttua, toisaalta uutta. Toivotaan, että se aika koittaa mahdollisimman pian!

Tähän loppuun sopii Lauri tähkän yhdessä yli sadan artistin kanssa tekemä kappale Uuden edessä.

Muutama tehtäväkirjavinkki:

• Anne Luukkanen, Päivi Puustinen & Jii Roikonen: Reuhurinne - Askartelukirja (Otava)
• Miia-Liisa Waneus & Jii Roikonen: Reuhurinne - Metsäretki (Otava)
• Elli Mäkilä & Jii Roikonen: Reuhurinne Nettipuuhat (Otava)
• Tietoa ja tarroja: Avaruus - Tehtäväkirja (TacTic Pubishing, saatu kustantajalta)
• Tietoa ja tarroja: Meret - Tehtäväkirja (TacTic Publishing, saatu kustantajalta) -> Näissä kahdessa alimmaisessa on tarrojen lisäksi valtava määrä tietoa, joita sujuvasti lukeva ekaluokkalaisemme on lueskellut ja ihmetellyt.

Kevätseurantaa tehty Reuhurinne - Metsäretki -kirjaan.

Kurkkaa! ja Tutki! -kirjasarjat: Lukemista, opittavaa ja tutkittavaa taaperoille sekä leikki-ikäisille

Ihanaa! Tänään on jo niin lämmin päivä, että päiväkahvit voi juoda ulkona, kuunnella lintujen laulua ja kärpästen surinaa. Kevät on jo siinä vaiheessa, että muuttolinnut palailevat ja hyönteiset ilmestyvät pörisemään, surisemaan, lentämään ja mönkimään pihoille. Nyt onkin oiva hetki esitellä lasten kurkistuskirja, joka hauskalla tavalla perehdyttää leikki-ikäiset lukijat pihamaan pieniin eliöihin kuten esimerkiksi sammakoista, perhosiin, siiroihin ja perhosiin. Kirjan kuvissa liikutaan maan tasolla, joten pieniä hyönteisiä ja vähän isompiakin eläimiä tulee paljon vastaan. Lopussa esitellään myös kompostointia ja kasvien viljelemistäkin.

Kyseinen kirja on Oppi&ilon Tutki!-sarjaan kuulva Ötökät-kirja (Sanoma Pro Oy 2016, 2. painos 2017, alkuteos Usborne Publishing Ltd., arvostelukpl.). Kirjan on englannista suomeksi kääntänyt Annukka Kolehmainen ja kuvittanut Simona Dimitri.

Oppi&ilo: Tutki! Ötökät
ps. Eikös vain esikoinen tehnytkin minulle nätin kirjanmerkin?

Tutki! Ötökät! on tukevasti pahvikantin ja -sivuinen pienten lasten tietokirja, jonka kuvissa on paljon yksityiskohtia ihmeteltäviksi ja luukkuja sekä kurkistusaukkoja tutkittavaksi. Kirjan lauseet ovat lyhyitä ja tukevat ihmettelyä sekä oppimista. Oppi&ilo on suunnannut kirjan 3 - 6 -vuotiaille, mutta meillä myös 1,5-vuotias kuopus tykkää aikuisen avulla katsella, mitä värikkäissä kuviaa esiintyy ja luukkujen alta ilmestyy. Myös juuri 6-vuotta täyttänyt esikoinen luki kirjan, mutta eniten siitä sai irti vajaa neljävuotias keskimmäinen lapsemme.

Oppi&ilo: Tutki! Ötökät

Kuopuksemmekin siis tosiaan pitää valtavasti lukemisesta ja kirjojen selailusta. Taapertajan lukuinnosta kertoo varmasti paljon se, että hän ei vielä osaa sanoa isi, mutta "kirrrrrja" on kuulunut lapsen sanavarastoon jo viikkojen ajan. Kuopusta miellyttävät tarinakirjat (joita me vanhemmat lyhennämme hänen keskittymiskyvylleen sopiviksi) sekä tietysti kaikki oikeasti taaperoikäisille suunnatut kartonkikirjat, joissa nimetään erilaisia asioita. Eräs puolitoistavuotiastamme tällä hetkellä kiinnostava kirja on Oppi&ilo:n Kurkkaa! -sarjan kirja Kulkuneuvot (Sanoma Pro Oy 2016, 2. painos 2017, alkuteos Éditions NATHAN, SEJER, arvostelukpl.). Kirjan yksinkertaiset ja helposti hahmotettavat kuvat on tehnyt Nathalie Choux.

Kurkkaa! Kulkuneuvot -kirjaa lukiessaan lapsi pääsee testaamaan ja harjoittamaan sorminäppäryyttään, sillä sivuilla on erilaisia liikuteltavia ja nosteltavia yksityiskohtia. Lapsi voi esimerkiksi laittaa etusormensa sivulla olevaan pieneen reikään ja työntää sitä saaden palomiehen kiipeämään tikapuita pitkin. Nimensä mukaan Kurkkaa! Kulkuneuvot esittelee erilaisia menopeljä kuten esimerkiksi autoja, moottoripyöriä, työkoneita ja hälytysajoneuvoja. Tämä on varmasti nappivalinta kaikille pienille menopelien ystäville.

Oppi&ilo: Kurkkaa! Kulkuneuvot

Oppi&ilo: Kurkkaa! Kulkuneuvot

Miten aistit toimivat? - Tietokirja leikki-ikäisille

Olen työssäni opettajana huomannut, että lapset lukevat mielellään ihmisestä ja ihmiskehon toiminnasta kertovia tietokirjoja. Itsekin muistan, miten tykkäsin pienenä lukea niitä paria ihmisistä kertovaa tietokirjaa, joita kotikirjahyllystämme löytyi. Suosikkikirjani kertoi aisteista, ja se oli mieleeni luultavasti sen takia, että siinä oli monia kiinnostavia toiminnalisia juttua (sai esimerkiksi tunnustella ja haistella asioita). Sen kirjan avulla opin paljon aisteista, ja kouluunkin vein sen viidennellä luokalla, kun aiheenamme oli Ihmeellinen ihminen. Luin kirjaa niin ahkerasti, että se on valitettavasti jo ihan rikki, eikä tarjoa enää omille lapsilleni samanlaista lukuelämystä.

Aistit kuitenkin kiinnostavat heitä - vaikkeivät he osaa nimetä näköä, kuuloa jne. juuri aisteiksi - ja olemmekin nyt lukeneet innolla Lasten Keskuksen kustantamaa uutta kirjaa Fiksut faktat: Miten aistit toimivat? (2017). Kirja ei ole kotimainen, vaan sen on kirjoittanut Katie Daynes ja suomentanut Kalle Nuuttila. Kuvituksen on tehnyt Christine Pym, ja kokonaisuuden on suunnitellut Suzie Harrison. Tämä kirja ei ole aivan niin toiminnallinen kuin minun lapsuuteni aistit-kirja, mutta pieniä lukijoita varten on selvästi ajateltu, mistä kertovat pahviset kannet ja sivut, lukuisat läpät ja yksinkertaiset sekä lyhyet tekstiosuudet.

Näköaistin toiminta on selitetty hyvin lapsentasoisesti, ja näköaistimuksen (valon) välittyminen aivoihin on kerrottu yksinkertaisesti "valon muuttumisena kuvaviestiksi". Ei pieni lapsi ymmärtäisikään monimutkaisempaa selitystä.

Kirja esittelee viisi aistiamme, ja lopuksi kerrotaan yhden aukeaman verran yleistä tietoa aisteista. Kirja toimii niin, että jokaisen luukun kohdalla on joku eläin tai ihminen, joka esittää aisteihin kysymyksen, johon luukun alta sitten löytyy vastaus. Onkin hauska, miten ensin lapsille kerrotaan vaikkapa ihmisen tuntuaistista ja sitten laajennetaan aihetta eläimiin. Miten ja miksi -kysymykset ovat muuten kuin suoraan pienten kyselyikäisten lasten itsensä suusta kuultuja!

Tässä esitellään neljä päämakua. Hiukan jäin ihmettelemään, mihin viides maku umami on unohtunut. Onko se liian epämääräinen vai eikö sitä enää lasketakaan mauksi tai päämauksi?

Miten aistit toimivat on kiinostava, simppeli ja hauskasti kuvitettu tietokirjan noin 3 - 6-vuotialle lapsille. Tämäkin kirja sopii oikein hyvin vaikka joululahjaksi!

Tietokirjoja perheen pienemmille

Blogini alkuaikoina kirjoitin kulkeneuvo-aiheisesta lasten tietokirjasta, joka oli tuolloin noin kolmevuotiaan esikoiseni yksi suosikkikirjoista. Edelleen tuo sama kirja on meillä ahkerassa luvussa, ja nykyään sitä haluavat lukea niin 5,5-vuotias esiklinen kuin hänen kolmevuotias pikkusisaruksensakin. Samaiseen Pienet tutkijat -sarjaan on sittemmin ilmestynyt muitakin osia, joista olemme lainanneet kirjastosta ihmistä käsitteleväm tietokirjan, ja nyt saimme kustantajalta yllärinä kirjat Pienet tutkijat - Maatila sekä Pienet tutkijat - Dinosaurukset (Tactic Publishing 2017, alkuteokset Templar Publishing). Molemmat kirjat on suunnitellut Helen Chapman, tekstistä ja kuvista on vastannut Dynamo Ltd., ja kirjat on suomentanut Tuula Kuoppala.

Nämä Pienet tutkijat -sarjan kirjat ovat siitä hauskoja, että jämäköiden pahvisten kansien ja sivujen ansiosta ne sopivat jopa taaperon käsiin, mutta toisaalta tietoa on niin runsaasti, että isompikin leikki-ikäinen niitä voi hyvin lukea. Jos kirjan haluaa lukea pienemmän lapsen kanssa, voi osan runsaasta tietomäärästä jättää lukematta, sillä kokonaisuus ei siitä kärsi. Osa tiedoista on muuten luukkujen takana, ja kaikkihan me varmaan olemme huomanneet, kuinka paljon luukkukirjat pieniä kiehtovat.

Pienet tutkijat on käännöskirjasarja, mikä näkyy erityisesti maatilakirjassa muutamassa kohdassa. Farmarin pelloilla viljellään maissia, mikä ei ole kauhean tyypillistä täällä Suomessa, ja osiossa Vihannekset ja hedelmät lukee, että kasvimaan lukuisista viljelyskasveista saadaan satoa lähes ympäri vuoden. Suomen avokasvimailla tuskin ainakaan! Muuten tiedot vaikuttivat ainakin omaan silmiini ihan paikkansapitäviltä. Dinosauruskirjassa minua ilahdutti erityisesti se, että lukijalle kerrotaan, etteivät lentoliskot ja vesiliskot ole dinosauruksia, vaikka erityisesti lentoliskoja monesti pidetään lentävinä dinosauruksina.

Maatila-kirja esittelee lukijalle maatilan elämää, töitä, eläimiä ja niiden asuinsijoja, viljelyä, lypsämistä ja keritsemistä, tilan töissä tarvittavia koneita sekä vuodenkiertoa maatilan töiden näkökulmasta. Dinosaurukset-kirjassa kerrotaan dinosaurusten poikasista, eri kausista, ilmojen ja merten eläimistä sekä lopuksi vielä dinosaurusten tuhosta ja nykytutkijoiden työstä. Pidin erityisesti siitä, että eri kausien (muun muassa liitukausi jne.) yhteydessä on kartat, joista voi seurata, miten mannerlaatat ovat liikkuneet ja miten maanosat ovat hiljalleen erkaantuneet.

Kummassakin tietokirjoista on leikkisä kuvitus, ja faktojen sekaan on kuvien avulla lisätty humoristisia yksityiskohtia. Katsokaa vaikka tuota kuvaa siisteistä sioista! Nämä Pienet tutkijat -kirjat ovat hauskoja lahjoja innokkaille tiedonetsijöille!

Ps. Pysykäähän kuulolla, tällä viikolla on tulossa lisää tietokirjaherkkuja pikkulukijoille!

Kirja, joka tarjoaa puuhaa leikki-ikäiselle automatkojen ajaksi: 100 luukkua. Iloinen laskukirja

Kävin pari syksyä sitten työni ohessa matematiikan opetuksen kurssin (Varga-Nemenyi), ja kurssilla opettaja painotti jo alussa, miten tärkeää on, että lapsi kiinnostuu lukumääristä ja niiden laskemisesta ennen kouluikää. Herkkyyskausi tähän kiinnostumiseen tulee kuulemma jo varhain (hitsi, kun en musita tarkkaa ikää), ja lasta pitäisi kotona kannustaa laskemaan esineiden ja asioiden lukumääriä. Minulle jäi elävästi mieleeni, miten moni meistä kurssilla olevista äideistä henkäisi tämän kuultuaan kauhistuneesti: "Ei meillä kotona treenata määrien laskemista. Ei ne siellä pienten ryhmässä päiväkodissakaan mitään tuollaista tee. Vaikuttaako tämä nyt negatiivisisti lapsemme esimatemaattisten taitojen kehittymiseen?" Kurssin vetäjä tietysti rahoitteli meitä ja kertoi, että moni laskee asioita lapsen kanssa kotonaan ihan huomaamattaa - eikä koskaan ole myöhäistä aloittaa. Taaperoikäisen ei tietenkään ole tarpeen oppia varsinainen lukumäärän, lukusanan ja numeromerkin yhteyttä, mutta lukumäärien laskemista voi jo alkaa harjoitella. Mietin tätä asiaa ja tajusin, että ainakin monet pahvikantiset kuvakirjat suorastaan tyrkyttävät tätä lukumäärien laskemista pienille lukijoilleen. Eli ei muuta kuin lukumääräkirjoja lukemaan!

Saimme TacTic Publishing:lta testattavaksi kirjan 100 luukkua. Iloinen laskukirja (2016, alkuteos 100 Flaps to Learn, Numbers). Kirjaan on merkitty ikäsuositus 3+, eli arvelin aivan oikein sen kiinnostavan myös meidän nelivuotiastamme. Vaikka esikoinen haluaa jo laskea isoja lukuja ja osaa yhdistää lukumäärät ja lukusanat ainakin kuuteentoista asti, ei tämä numeroihin ja lukumääriin 1 - 5 keskittyvä kirja suinkaan ole ollut hänestä liian helppo tai pitkästyttävä. Kirjassa on nimittäin jokaisella aukeamalla laskemiseen liittyviä etsi ja löydä -tehtäviä, mikä tekee muuten helposta laskemisesta nelivuotiaallekin kiinnostavampaa. Kirjassa on viisi perusaukeamaa, joiden rakenne on sama: On tehtävä, jossa luukun päällä on jokin kuva (esim. lehmä) ja lukijaa pyydetään laskemaan, kuinka monta kyseistä asiaa löytyy isosta kuvasta (esim. maatilan pihapiiri). Luukkua nostamalla näkee sitten oikean vastauksen. Toisessa tehtävässä on luukun päällä jokin pieni yksityiskohta isosta kuvasta (esim. tikkaiden puomit) ja numero (esim. 2), ja lukijan pitää keksiä, mikä ison kuvan esine on kyseessä. 

Esikoinen itse päätti, että tämä kirja on hyvää viihdettä automatkojen ajaksi. 10 - 15 minuutin mittaisella ajomatkalla hän ehti hyvin ratkaista ainakin yhden aukeaman tehtävät. Riitti, kun minä pelkääjän paikalta selitin tehtävän, niin lapsi osasi itse laskea asiat sekä tarkistaa tehtävät itse. Hänelle tuntui olevan kovin tärkeää juuri se, että sai tehdä "ihan itte ilman apua". Osa kuvavihjeistä on aika helppoja, osa vaikeampia, mikä on mielestäni hyvä asia. On tärkeää, että lapsi sai tehtäviä tehdessään onnistumisen kokemuksia, mutta muutamaan otteeseen kävimme myös tärkeää keskustelua siitä, että virheistäkin voi oppia. ;) Koska tehtävät jokaisella aukeamalla noudattavat samaa peruskaavaa, ei meidän lapsemme ainakaan jaksanut tehdä kerralla kovin montaa aukeamaa. Kirjasta riittikin siksi puuhaa kolmelle eri automatkalle. Jos mukana olisi vaikka helppoja, kuvien avulla suoritettavia yhteenlaskutehtäviä, olisi kirja hieman monipuolisempi ja jaksaisi kiinnostaa hieman kauemmin.

Blogin yksivuotissynttärit ja arvonta!

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun hieman epävarmana ja melko paljon jännittäen kirjoitin ensimmäisen postauksen tähän blogiini ja painoin "julkaise"-nappia. Vaikka olen aina ollut kirjallisuuden suurkuluttaja, olin vasta hiljaittain löytänyt uudestaan vuosien tauon jälkeen lasten- ja nuortenkirjat. Kahden pienen lapsen kotiäitinä tuntui siis luonnolliselta, että ryhdyn kirjoittamaan nimenomaan lasten- ja nuortenkirjablogia. 

Aluksi kirjoittelin harvakseltaan ja aika haparoiden. Jokaisen kirjoituksen jälkeen mietin, lukeeko kukaan tätä blogia. Olin haltioissani ensimmäisistä lukijoista ja kommenteista. Tässä vaiheessa täytyy kyllä tunnustaa, että olen edelleen todella ilahtunut, kun näen blogini saaneen uuden lukijan, facebook-tykkääjän tai uuden kommentin. Vaikka toki kirjoitan blogia omaksi ilokseni, toivon tietysti, että siitä on hyötyä ja iloa muillekin kuin minulle. Yksi parhaista jutuista blogin kirjoittamisessa on vuorovaikutus lukijoiden ja muiden kirjoista kiinnostunieden ihmisten kanssa. On mahtavaa saada jakaa kiinnostus kirjoihin ja keskustella kirjallisuudesta muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Tuntuu aika kliseiseltä sanoa näin, mutta tämän blogiharrastuksen myötä olen löytänyt monia hienoja kirjablogeja ja tutustunut virtuaalisesti niiden taitaviin kirjoittajiin. 

Tällä hetkellä harmittaa, että en ehdi bloggaamaan läheskään niin usein kuin haluaisin. Lähes jokaisella viikottaisella kirjastoreissullamme lainaamme jonkin (tai joitakin) sellaisen lasten- tai nuortenkirjan (kirjoja), josta (joista) ehdottomasti haluaisin kirjoittaa heti paikalla. Niinpä minulla onkin oikeastaan aina jonossa muutama kirja odottamassa luku- ja bloggausvuoroa.

Joskus mietin edelleen, kuinkahan moni mahtaa blogiani lukea ja kiinnostavatko kirjoitukseni ketään. Aika hiljattain muutamakin eri ihminen totesi minulle ihan kasvokkain, miten kiva blogiani on käydä lukemassa, ja että se on innostanut heitä käymään kirjastossa yhdessä lapsensa kanssa ja lukemaan enemmän yhdessä. Tällaisten kommenttien jälkeen on pitkän aikaa todella hyvä mieli, sillä silloin tietää oikesti saaneensa tällä pikkuisella blogilla aikaan jotain hyvää. :)

...............................................

Noh, tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän sepustuksen, mutta nyt kuitenkin siirryn siihen tärkeämpään eli arvonta-asiaan. Blogin synttäreiden kunniaksi arvon kirjan Pienet tutkijat liikkeellä (TacTic Publishing 2015). Sen on kuvittanut Allan Sanders ja kirjoittanut Ruth Martin (suom. Tuula Kuoppala). Pienet tutkijat liikkeellä on lasten tietokirja, jossa on nerokkaasti yhdistetty lasta kiinnostavat kurkistusluukut ja komea määrä kulkuneuvotietoutta. Meidän reilu kolmevuotias autopoikamme pitää tästä kirjasta valtavasti. Vaikka kirja on siis luukkukirja, sopii se valtavan tietomääränsä puolesta myös isommillekin lapsille. Arvottava kirja on arvostelukappale, mutta koska meillä on sama kirja lahjaksi saatuna, pyysin lupaa arpoa sen teille. Voit käydä kurkkaamassa arvostelu kyseisestä kirjasta tästä linkistä.

Osallistu arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen ja kertomalla, mikä on oma (tai lastesi) suosikkikirja. Jos olet blogini lukija tai Facebook-tykkääjä saat yhden ekstra-arvan. Kerrothan siis kommentissasi, kuinka monella arvalla osallistut ja jos olet anonyymi, keksi itsellesi joku nimimerkki. Arvon kirjan vastaajien kesken sunnuntaina 16.8. ja julkaisen voittajan nimen blogissa samana päivänä. Osallistua voit sunnuntaihin klo 17.00 saakka!

Onnea arvontaan!