Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit

Blogistanian Kuopus 2019, minun ääneni

On taas aika äänestää viime vuoden parhaista kirjoista. Itse osallistun Blogistanian Kuopus 2019 -palkinnon äänestykseen, sillä sääntöihin kuuluu, että äänestää saa vain niitä teoksia, jotka on itse lukenut ja joista on myös blogannut. Blogistanian Kuopus -palkintoa emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. Äänestyksen säännöt voi lukea täältä.



Tässä ääneni:


Kolme (3) pistettä: Maja Lunde &  Lisa Aisato (kuv.)  Lumisisko (Kustantamo S&S 2019, suom. Katriina Huttunen)

"En oikein osaa edes sanoin kuvata kaikkia niitä mietteitä, joita tämä kirja minussa herätti. Toisaalta Lmisisko on kaunis kertomus rakkaudesta ja elämänilosta. Toisaalta se on äärimmäisen surullinen tarina menetyksestä ja lamauttavasta surusta. Se on kertomus ystävyydestä ja selviytymisestä, ilosta ja muistamisesta, irtipäästämisestä ja luopumisesta. ... Minä luin kirjan nauttien sen kauniista tunnelmasta, tarinan jännitteestä ja Aisaton käsittämättömän hienoista kuvista. Lapseni tuntui myös rakastavan Lumisiskon salaperäisyyttä" (Luetaanko tämä? 9.12.2019)



Kaksi (2) pistettä: Satu Kettunen: Mörköjuhlat (Tammi 2019)

"Upea kuvakirja, jossa lapsen yksinäisyyttä ja pelkoa käsitellään taitavasti ja lapsilukijoita kiinnostavalla tavalla. Tämä kirja vangitsi tokaluokkalaiset oppilaani kuuntelemaan hiiren hiljaa, ja onkin hyvä esimerkki kuvakirjoista, jotka jaksavat kiinnostaa isompiakin lapsia. Itse asiassa tämä kirja ei olekaan mikään aivan pienten lasten kirja, sillä sivuilta tihkuu paljon jännitystä ja tunnetta. Myös kollasitekniikalla toteutettu kuvitus on vaikuttavaa ja jännittävää, eikä noudattele hempeää ja kirjavaa, perinteisempaa kuvitustyyliä, joita lastenkirjoissa monesti nähdään." (Luetaanko tämä? 11.10.2019)



Yksi (1) piste: Johanna Lestelä: Tuikun tärkeä tehtävä (Otava 2019)

"Teksti, tarina ja kuvitus toimivat, ja kirjasta tykkäsi koko meidän perheemme. Vajaa kolmevuotias kuopukseni totesi: "Tämä on mun kaikista paras kirja!" Jotain kertonee myös se, että alkaessani kirjoittaa tätä postausta, jouduin etsimään Tuikun tärkeä tehtävä -kirjaa ympäri taloa ja löysin sen lopulta keskimmäisen lapsemme sängystä, jossa hän oli lukenut sitä eilen illalla salaa ja piilottanut sitten peitteidensä alle!" (Luetaanko tämä? 12.6.2019)






Millainen oli Helsingin Kirjamessujen uusi lastenalue?

Pari viikkoa sitten oli yksi kirjavuoden kohokohdista, kun Helsingissä pidettiin kirjamessut. Itse olin mukana perjantaista sunnuntaihin ja viihdyin erityisesti uudistetulla lastenalueella. Se oli tänä vuonna mukavan iso ja yhtenäinen, selkeä ja viihtyisä. Aivan mahtavaa, että lapsikävijöihin oli panostettu aikaisempia vuosia enemmän!

Kuvasin ja koostin teille videon, jolla muun muassa muutama tuttu hahmo ja kirjantekijä kertoo oman mielipiteensä alueesta. Käyhän kurkkaamassa videolta, miltä uudistetulla lastenalueella näyttää, ketkä kirjoista tutut suosikkihahmot lapsia viihdyttivät ja millaista ohjelmaa lapsille oli tarjolla!

Video löytyy kirjabloggaajien, -tubettajien, -twiittaajien ja -grammaajien uudelle, yhteiselle kanavalta eli Kirjakultilta.


Suuret odotukset Kirjamessujen lastenalueen suhteen (sis. Kirjamessulippuarvonta)

Helsingin Kirjamessut kertoo kehittäneensä yhdessä lastenkulttuuritoimijoiden kanssa lasten aluetta viihtyisämmäksi, toiminnallisemmaksi ja lapsilähtöisemmäksi, mikä tietysti ilahduttaa minua ja varmasti muita lastenkirjallisuuden parissa työskenteleviä, lasten vanhempia, opettajia ja erityisesti lapsia itsejään hyvin suuresti. Viime messujen jälkeen moni kritisoi lasten aluetta epäviihtyisäksi ja toimimattomatksi (lue oma juttuni täältä), joten odotukset tämän uudistuksen jälkeen ovat nyt korkealla!



Lasten aluetta suunniteltaessa on nyt huomioitu erityisesti lasten viihtyminen, sinne on tuotu Skidi-kirjastobussi, kuvittajien Lehtima, Muumi-mökki, Kirjakiska ja Mehukiska. Bussissa voi hankkia oman kirjastokortin ja tutustua kirjastopalveluihin. Bussin ulkopuolella puolestaan pääsee lukemaan kirjoja vaikkapa lukutableteilta. Kuvittajat Ry:n ylläpitämässä lehtimajassa kävijät saavat ihastella lastenkirjakuvituksia ja tekemään omaa taidetta. Muumi-mökissä järjestetään satutunteja ja väritystehtäviä.

Lasten alueen lavoilla on paljon lapsille suunnattuja esityksiä sekä osallistavaa ja toiminnalllista ohjelmaa. Lastenkirjallisuuskeskustelut ja lastenkirjailijoiden haastattelut ovat nyt muilla lavoilla. Kumpulaksi ja Toukolaksi nimetyillä lavoilla esiintyvät muun muassa Muumit, Tanhupallo, Kikattava Kakkiainen ja Ti-ti Nalle. Myös Pikku Kakkonen on mukana messuilla samoin lukukoira Börje. Lastenalueen ohjelman voit katsoa vaikka tästä linkistä. Koko messujen ohjelman näet täältä.

Lastenkirjakeskusteluista odotan itse eniten seuraavia:

Torstai:

  • Tämä on kirja meistä - yhteiskunnallisesti kantaa ottava lastenkrijallisuus (klo 11.30-12.00 Toukola)


Perjantai:

  • Tiedetori: Tietokirjavinkkejä nuorille ja opetukseen (klo 10.30-11.00 Kumpula)
  • Lukemaan opetteleminen - Miten herättää lukuinto? (11.00-11.30 Töölö)
  • Lasten oikeudet lastenkirjallisuudessa (klo 15.-15.30 Hakaniemi)
  • Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa (18.30-19.00 Kallio)

Lauantai:
  • Saari (11.00-11.30 Kallio)
  • Suomalaisten tyttöjen sankaritarinoita (11.30-12.00 Senaatintori)
  • Tunnetaidot perheessä ( 14.30-15.00 Esplanadi)
  • Miten kasvattaa tulevaisuuden lapsi (15.30-16.00 Esplanadi)
  • Lasten ilmastokeskustelu (17.00-17.30 Hakaniemi)

Sunnuntai:

  • Minä Mauri Kunnas (10.30-11.00 Senaatintori)
  • Tuhatkuolevan kirous (13.30-14.00 Kallio)
  • Elias (14.00-14.30 Kallio)

Näiden lisäksi tarjolla on vaikka kuinka monta kivaa ohjelmanumeroa, haastattelua ja keskustelua, joihin olisi tarkoitus ehtiä. Voipi olla, että ylläolevistakin jotain jää näkemättä, mutta onhan se hyvä olla tavoitteita, eikö?

Nyt voit voittaa yhden lipun Helsingissä 25.10.-28.10.2018 järjestettäville Kirjamessuille. Olet mukana arvonnassa, kun kerrot kommentoimalla tähän postaukseen tai blogin Facebookin arvontapostaukseen, mitä odotat eniten Helsingin Kirjamessuilta.  Suoritan arvonnan kaikkien 22.10.18 klo 23.50 vastanneiden kesken.

Upea Unikudelmia-näyttely

Sukelsin tiistaina uneen, unikudelmiin ja uniaiheisten kirjojen maailmaan aivan ihastuttavassa Unikudelmia-näyttelyssä Helsingin Annantalossa. Minulla oli onni päästä osallistumaan opastetulle kierrokselle, jonka vetivät näyttelyn ideoijat, suunnittelijat ja käsikirjoittajat Anna Anttonen ja Kati Inkala. Anttonen ja Inkala työskentelvät kumpikin Oulun sanataidekoulu Valveen vastuuopettajina, ja he ovat työstäneet Unikudelmia-näyttelyyn huiman määrän sanataidekasvatusmateriaalia, joka on vapaasti ladattavissa täältä.



Täytyy sanoa, että olin kierroksen jälkeen kerrassaan lumoutunut. Anttonen ja Inkala ovat rakentaneet näyttelynsä 31 suomalaisen yö- tai uniaiheisen kirjan ympärille. Jokaikinen yksityiskohta näyttelyssä on siis löydettävissä myös jostain kirjasta. Minä riemuitsin kierroksen aikana siitä, kuinka Anttonen, Inkala ja heidän mahtava työryhmänsä on onnistunut herättämään kirjat sisältöineen eloon ja tuomaan ne siihen silmieni eteen. 

Kuvitusta Sanna Tahvanaisen ja Jenny Lucànderin teoksesta Lohikäärmeunia (S&S 2015)
Kierros alkoi Nukkuhuoneesta, jossa huonetta hallitsee huijarisänkykauppiaan antiikkisänky. Sen yläpuolella komeilee unentuojan univarjo, jota kirjovat erilaiset tekstilainaukset ja höyhenet. Noita höyheniä, samoin kuin unennäkijöiden symboleita silmiä ja avaimia löytyy muuten ympäri näyttelyä, ja niitä voikin etsiä unien mailla kulkiessaan.

Anna Anttonen huijarikauppiaan antiikkisängyllä

Huijarikauppiaan sängyllä loikoillessaan voi ihailla (Johanna Huhtamaan maalaamia) Kirsikka-tädin taiteilemia uniaiheisen miniatyyritauluja, jotka on kuvailtu Unienvaihtaja-romaanissa. 


Tarkkakorvainen uneksuja voi kuulla myös vienoa kuorsausta, joka taitaa tulla Upponallen talvipesästä...



Suuren suuret unisiepparit hallitsevat tilan kattoa, ja lisäksi sieltä löytyy myös monta fantasian porttia, joiden avulla voi matkata unen ja valveen välillä. Ehkä jollekin kävijälle tällaisina portteina ovatkin tuttuja esimerkiksi tuulipuu tai hawaibambi? Jos uni ei kuitenkaan tule, sitä voi houkutella lähemmäs laskemalla vaikka lampaita.

Kati Inkala esittelee unisieppareita ja wa


Kun kävijä on vaipunut uneen, hän saapuu näyttelyssä alueelle, josta löytyy sekä Hyvien unien haaveranta että Pahojen unien aaveranta. Rannalla voi nähdä joukon suuria munia, joista unet kuoriutuvat. Hyvien unien haaverannalta löytyy myös Leikkikalumaa, johon rikkinäiset ja vanhat lelut lähtevät jatkamaan elämäänsä. Leikkikalumaassa voi kurkistella Liisa-nuken häävastaanotolle tai harrastaa unikävelyä Suomen tunnetuimman unissakävelijän kanssa. 




Toki Unikudelmia-näyttelyssä pääsee vierailemaan myös kirjastoon, eikä edes mihin tahansa kirjastoon, vaan juuri siihen, jossa pienellä Alma-tytöllä on tapana lukea öisin kirjoja. Ehkäpä hänkin valitsee luettavakseen jonkun niistä 31 teoksesta, joiden pohjalta näyttely on rakennettu ja jotka löytyvät Unien kirjastosta. Kirjaston hyllyillä on kyllä myös monta muutakin tarpeellista tavaraa kuten esimerkiksi tiimalasi, joka mittaa aikaa unesta valveeseen, sanko täynnä käytöstä poistettuja unia ja mustikkamehua, jonka voimalla Nukkumatin ajoneuvo kulkee





Jos huonosti käy, saattaa uni kuljettaa nukkujan myös tuolle Aaverannalle, jossa painajaishissi kuljettaaa katsomaan painajaisia. Osa kirjallisuuden painajaisunista on vangittu näyttelyyn suuren sermin taakse, ja sinne on saarretty esimerkiksi Ulrika Eleonooran muotokuva ja Ainon isän ääriviivahahmo. 



Unien maailmaan on päätynyt myös unineidon rukki, joka kenties on juuri se sama rukki, johon Prinsessa Ruusunen pisti sormensa ja vaipui satavuotiseen uneen. Prinsessan tarinan on näyttelyä varten kuvannut ja tänne Suomeen sijoittanut taiteilija Taruliisa Warsta




Näyttelyn lopussa voi vielä istahtaa varta vasten näyttelyä varten valmistettuun Tähtisumuvaunuun, joka taitaakin olla Nukkumatin planetaario. Oikeiden tähtikuvioiden lisäksi sitä koristavat myös Satu Kontisen taiteilemat hauskat yksityiskohdat kuten Uppiksen planeetta.

Bongasin näyttelystä ja opastuksesta monta tuttua teosta kuten esimerkiksi Tatun ja Patun oudon unikirjan, Mauri Kunnaksen Yökirjan, Onnelin ja Annelin nukutuskellon, Viestejä koomasta -nuortenromaanin, Kudottujen kujien kaupunki -romaanin sekä hienon Yö-aiheisen tietokirjan Yö - Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista. Toki näyttelyyn oli valittu monta teosta, joista en ollut kuullut tai joita en ole koskaan lukenut, mutta jotka nyt ehdottomasti haluan lukea. Voikin siis sanoa, että Unikudelmia on paitsi suuri kunnianosoitus uniaiheiselle kirjallisuudelle myös aivan loistava kirjavinkkausnäyttely. Inkala kertoikin näyttelyn jälkeen, että toki heillä oli Anttosen kanssa taustalla ajatus ja toive, että Unikudelmia-näyttely innostaisi ihmisiä tekemisen kautta lukemaan, löytämään kirjallisuuden ja kirjojen maailman. "Halusimme tehdä tämän isosti. Tämä ei ole pientä tämä on isoa!" Anttonen kertoo.

Voin vain kuvitella, kuinka suuri ja mielenkiintoinen työ Unikudelmia-näyttelyn tekemisessä on ollut. Näyttelyssä on mukana monia suomalaisten nykytaiteilijoiden töitä, jotka on tehty näyttelyä varten. Sen voikin siis mennä katsomaan myös nykytaidenäyttelynä. 



Näyttely on ollut alunperin esillä Oulussa Lumotut sanat – lasten ja nuorten sanataideviikoilla kulttuuritalo Valveella huhti–heinäkuussa 2017. Siellä sen kävi katsomassa 14 000 kävijää. Oulussa näyttelyn yhteydessä järjesttettiin myös opastuksia eri-ikäisille lapsiryhmille, ja lapsilta saatu palaute on tekijöiden mukaan ollut todella positiivista. Kyselin heiltä tietysti, milloin Annantalossa järjestetään lapsille avoimia opastuksia, sillä haluan ehdottomasti viedä omat lapseni katsomaan näyttelyä ja toivottavasti myös kuulemaan siitä niin lumoavasti kuin minä pääsin kuulemaan. Opastuksia kuulemma mitä luultavammin tullaan järjestämään, mutta aikatauluja ei ole vielä lyöty lukkoon. Isäinpäivänä on ainakin tulossa tapahtuma koko perheille, jossa Unikudelmia-näyttelyn ympärille on luotu erilaista toimintaa. Sinne siis!

Tapahtumavinkkejä syyslomalle

Meilläpäin vietetään nyt syyslomaviikkoa, ja tuntuukin aika hienolta saada lomailla koko perheen voimin kohtalaisen kiireisen syksyn jälkeen. Kun meitä nyt on kaksi aikuista kotona, on helpompi lähteä myös erilaisiin tapahtumiin (ne ylimääräiset käsipärit tuovat kummasti helpotusta, kun ollaan keskellä härdelliä kolmen lapsen kanssa!).



Valikoin muutamia tapahtumia ihan sillä perusteella, että ne liittyvät jotenkin kirjallisuuteen. Seuraavat kiinnostavat tapahtumat jäivät haaviini:

Tiistai 17.10. klo 16.30 Tauno ja Nelli evakkomatkalla -kirjasynttärit Suomen Lelumuseo Hevosenkengässä Espossa

  • "Ohjelmassa satutuokio ja askartelua, kirjailija Seija Helander ja kuvittaja Anne Stolt kertovat kirjan synnystä. Lelumuseon johtaja Johanna Rassi esittelee lyhyesti museon toimintaa, ja pääsemme etsimään kirjan alkuperäiset mallinallet museon näyttelyvitriineistä. Erityisvieraina paikalle saapuvat nallekarhut, jotka lähtevät tänä syksynä koulu- ja vanhainkotivierailuille. Tauno ja Nelli kiertävät juhlan aikana mielellään lasten sylistä syliin." 
Tiistai 17.10. klo 18.00 - 19.00 Opastettu kierros Unikudelmia-näyttelyssä Annantalossa Helsingissä
  • "Unikudelmia on elämyksellinen näyttelymaailma, joka rakentuu kotimaisen kirjallisuuden klassikkoteosten sekä upeiden uutuuskirjojen ympärille." Tiistain opastettu kierros on suunnattu ensisijaisesti aikuisille, mutta näyttelyä voi mennä katsomaan lasten kanssa maksutta 15.9. - 17.12. välisenä aikana.
  • Eikö kuulostakin kiehtovalta?: "Tervetuloa unien maailmaan! Opastettu Tähtisumua ja toisia maailmoja -näyttelykierros alkaa valvemaailmasta, jossa huijarisänkykauppiaan antiikkisänky on tyhjillään mutta talviunipesästä kuuluu tuhinaa. Jossain on unenraja, jonka kautta pääsee suloisten unien Haaverantaan sekä ihmeelliseen unien kirjastoon. Aaverannan painajaisista jokainen voi etsiä omasta mielestään kaikkein kauheimman."
Keskiviikko 18.10. SATUPÄIVÄ
  • Sadun nimipäivänä, lokakuun 18. juhlitaan valtakunnallista Satupäivää kymmenettä kertaa. Päivän luonteeseen kuuluu, että kaikki halukkaat voivat ryhtyä tapahtumajärjestäjiksi. Tämän vuoden teeman on ruoka. Ohjelmaa järjestetään ympäri Suomea, ja mukana on muun muassa teattereita, kirjastoja ja museoita. Tarkemman ohjelmatarjonnan voit käydä lukemassa tästä linkistä.
  • Lohjan Museolla Koko perheen museotapahtuma klo 12.00-15.00, jossa pääsee kokeilemaan muun muassa poppanan kudontaa, villahuovuttamaan ja katsomaan Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista tehtyä elokuvaa.
Muita:
  • Mimmi Lehmä ja Varis nukketeatteriesitys Teatteri Hevosenkengässä Espoossa, liput alkaen 11,50 euroa. Esitys perustuu Jujja Wieslander ja Sven Nordqvist hauskoihin Mimmi Lehmä -kirjoihin. Esitys on yleisön kanssa vuorovaikutteinen, ja siinä "pohditaan ja pallotellaan lapsiyleisön kanssa ystävyyden eri puolia". Suositusikäraja on kolmevuotiaasta ylöspäin, ja se kestää noin 45 minuuttia. 
  • Eve Hietamiehen suosittuun Yösyöttö-kirjaan perustuvan Yösyöttö-elokuvan voi käydä katsomassa vaikka Korjaamo Kinossa järjestettävässä Vauvakinossa tiistaina 17.10. tai keskiviikkona 18.10. klo 10.00. Vauvakinoon voi siis mennä yhdessä vauvan kanssa, valot ovat puolihimmeät ja äänet pienemmällä. Tilasta löytyy mikroaaltouuni, ja salissa saa liikkua tai vaikka poistua väliaikaisesti.

Lastenkirjabloggari Turun Kirjamessuilla

Vietimme perheen kanssa viikonlopun Turussa, jossa kävimme tietysti Turun Kirjamessuilla sekä lauantaina että sunnuntaina. Messuilinkin tällä kertaa aivan lasten ehdoilla (mistä syystä kiehtovimmat keskustelut kyllä jäivät kuulematta). Odotin etukäteen paljon Lasten alueelta, ja ilahduin kovasti, kun havaitsin, että siitä oli tosiaan tehty oikein kutsuva ja lapsia kiehtova lukumaailma.

Sain kuvaan upeat kirjailijat Siri Kolun ja Salla Simukan. Kolu toimi Kirjamessujen tapahtumadramaturgina ja Simukka oli toinen messujen ohjelmavastaavista. Hänen työparinaan toimi Tommi Kinnunen. Minun tavoin myös Simukka piti Lasten aluetta onnistuneena ja kertoi, että tavoitteena oli tehdä siitä sellainen, että lasten olisi sinne helppo tulla ja mukava oleskella siellä.

Lasten alueelta löytyi monta pöytää, joissa lapsi sai värittää ja piirtää, askarrella työpajoissa ja tehdä sanataidetta sanataideparkissa, johon olisi jopa voinut jättää lapsen aikuisten valvontaan siksi aikaa, kun itse kierteli katsomassa muuta messutarjontaa. Lisäksi lapsia varten oli varattu iso kirjahylly täynnä uutuuskirjoja eri kustantajila. Kutsuvia lukunurkkauksia oli useita; löytyi perinteinen löhöilynojatuoli, leikkimökki, lattiatyynyjä ja pari iso pehmoeläintä, joiden syliin saattoi käpertyä kirjan kanssa. Alue löytyi messuhallin perältä ja oli mukavan rauhallinen ja sopivan suojaisi. Myös yksivuotiaan taapertajan pystyi hyvin antaa konttailla ja tutkia Lasten aluetta ja pitää samalla itse silmällä isomiakin lapsia.



Olin etukäteen suunnitellut, että katselisin ja kuuntelisin vaikka mitä ohjelmaa, mutta suunnitelmani ei kyllä lähimainkaan toteutunut. Saavuimme messuille lauantaina vasta puolen päivän aikaan, eli missasimme esimerkiksi Apo Apponen -laulutuokion. Onneksi ehdimme kuitenkin kuunnella, miten Lena Frölander-Ulf luki lapsille kirjat Kurre Keikari ja popcornit sekä Minä, Muru ja metsä. Vaikka molemmat kirjat löytyvät myös omasta hyllystämme, istuivat kummatkit isommat lapsemme kuin nakutettuina penkeillä ja kuuntelivat sadut kirjailijan lukemana. Kirjan kuvat näytettiin myös isolta screeniltä, mikä oli lapsista selvästi kiehtovaa.

Lena Frölander-Ulf lukee kirjaa Kurre Keikari ja popcornit

Seuraavaksi Lasten alueen valloittivat Aino Havukainen ja Samu Toivonen, jotka lukivat interaktiivista satukirjaansa Tatu ja Patu ja satujen ihmeellinen maailma. Lapset saivat muun muassa itse vaikuttaa, millä tavalla satua luettiin ja osallistua kerrontaa. Lapsista kirja oli kiva, mutta ohjelmassa oli kuulemma "aika paljon sellaista pölinää".

Tatupatuilua!

Lapset alkoivat näiden kahden ohjelman jälkeen jo väsyä, ja pyörimme vielä hetken messualueella ja etsimme ystävämme tyttärelle sopivaa kirjaa synttärilahjaksi. Meidän viisivuotiaamme valitsi kaverilleen kirjan Bellan pentupoppoo, josta muuten onnistuneesti itse tavaili sanan PÄI-VÄ-KO-TI siinä kassalla kirjaa selatessaan! Täytyy sanoa, että ainakin lauantaina messuilla oli niin paljon väkeä, että rattaiden kanssa oli todella vaikea liikkua messuhalleissa, ja vähän meinasi itsellekin iskeä ahdistus jossain vaiheessa! Plussa kuitenkin aivan mielettömän hyvästä lastenhoitohuoneesta, jossa oli jopa sohva/ sänky perinteisten mikron ja vaipanvaihtopisteiden lisäksi!



Sunnuntaina olimme messualueella jo heti sen auettua, ja ehdimme parahiksi osallistumaan Suuren Lukuseikkailun ohjelmaan eli Kaisa Laaksosen vetämään lastenkirjajumppaan. Omat lapsemme olivat vielä hieman aamukankeita, mutta innostuivat kuitenkin pienen houkuttelun jälkeen mukaan jumppailemaan. He saivat muun muassa jumpatessa pohtia millaisia kirjoja mieluiten lukevat, kuinka monta kirjaa ovat ehtineet vuoden/lokakuun/sunnuntain aikana lukea ja millaiseen miljööseen kirjan tapahtumat voisi sijoittaa. Jokaiseen pohdittavaan asiaan liittyi sitten tietty liike. Lopuksi lapset vielä rakensivat Kaisan johdolla oman pienen sadun siihen sopivine liikkeineen. Tällaisen lastenkirjajumpan aion ehdottomasti toteuttaa myös koulussa! Mies kyllä huomautti, että lapsia olisi voinut vielä motivoida enemmän, jos esim. se Kaisan mainitsema "vauhdikkaan kirjan" kuva olisi heijastettu sinne screenille (Kaisa antoi esimerkiksi Tatu ja Patu Helsingissä -kirjan) samoin kuin muita tunnelmaa luovia kirjojen kuvia, joista nyt vain puhuttiin.

Kaisa Laaksosen vetämä lastenkirjajumppa sai lapset liikkeelle.

Tämän jälkeen meidän piti jäädä askartelemaan kortteja "Korttipaja ajatuksella" -työpajaan, mutta messuilla loikkiva iso pupu tuli houkuttelemaan lapsemme metsästämään messualueelta kolmea kadonnutta pupunpoikastaan. Lähdimmekin etsimään pikkupupuja, mutta aika pian keskimmäinen lapsi ilmoitti olevansa kipeä, ja kas, kuumettahan kaverilla olikin, ja jouduimme valitettavasti jättämään messuhulinat hieman kesken. Kivaa kuitenkin oli, vaikka minua kyllä harmittaa, että en ehtinyt kuuntelmaan niitä mielenkiintoisia lastenkirjakeskusteluja, joita olin itselleni ylös merkinnyt.

Sunnuntaina messuilla oli myös cosplay-tapahtuma, eli cossaajat pukeutuivat mielihahmokseen (ja pääsivät sisään maksutta). Halukkaat saivat osallistua myös parhaan puvun kilpailuun. Varsinkin lapsemme ihastelivat erilaisia hahmoja, joita messuilla oli sunnuntaina ilahduttavan paljon!

Lastenkamarin aarteita: viihdyttävä katsaus lastenkulttuurin historiaan

Olen viime aikoina lueskellut Ismo Loivamaan suloista teosta Lastenkamarin aarteet (Avain 2016, saatu kustantajalta). Kirjassa käydään läpi suomalaisen lasten- ja nuortenkulttuurin kehittymistä sekä muuttumista 1940-luvulta 2010-luvulle saakka. Erityisesti Loivamaa nostaa tarkasteluun kirjallisuuden, teatterin, radion, television ja lehdet lastenkulttuurin ilmentäjinä. Loivamaa myöntää itse esipuheessaan, että Lastenkamarin aarteet -kirjassa nostalgia pääsee anteeksipyytelemättä valloilleen, mutta hän sanoo tuovansa kirjassa esiin myös jo niitä unohdettuja lastenkulttuurin ilmiöitä.



Loivamaa tarkastelee jokaista vuosikymmentä ja näyttää, mitä lapset ja nuoret lukivat, kuuntelivat ja katselivat sekä millaista kulttuurillista keskustelua kyseisenä aikakautena käytiin. Myös kustannusala on päässyt Loivamaan tarkasteluun. Lasten- ja nuortenkulttuurin rinnalla on muuttunut myös käsitys lapsesta ja lapsuudesta sekä esimerkiksi siitä, millainen on lapsille sopivaa kirjallisuutta. Loivamaan mukaan nuoruus omana tärkeänä ajanjaksonaan keksittiin 1950-luvulla, ja 1970-luvulla lapsi sai oman äänensä kuuluville myös kulttuurin saralla. Selvää on se, että lastenkulttuuri ei ole irrallinen muusta maailmasta, vaan ajan henki ja yhteiskunnan tapahtumat heijastuvat myös esimerkiksi lastenkirjallisuuteen. 1940-luvulla isänmaallisuuteen kasvattaminen oli lastenkirjojen tärkeä tehtävä, mikä näkyi muun muassa kirjojen aihevalinnoissa.

Kuten Loivamaa itsekin kirjoittaa Lastenkamarin aarteita ei ole järjestelmällinen kirjallisuushistoria tai hakuteos, ja siitä puuttuvatkin kokonaan lähdeviitteet. Niitä olisin kaivannut, ja paikoin jäin toivomaan jokusia tarkennuksia ja muutamassa kohdassa olisin halunnut lukea aiheesta lisää. Tämän kirjan lukeminen sai minut ennen kaikkea valtavan hyvälle tuulelle. Koska historia on lähellä sydäntäni, on selvää, että minusta on ilo lukea teosta, joka sukeltaa lastenkulttuurin historiaan. Kirjassa on hyvä taitto, runsaasti kuvia ja minua viehättävä kansi. Erittäin lukijaystävällisiä ovat myös jokaisen luvun alkuun tehty tiivistelmä kyseisen vuosikymmenen tärkeimmistä ilmiöistä yms. sekä jokaisen luvun lopussa oleva vuosilukutaulukko.

Kirja etenee kronologisesti, mutta myönnä alkuun selailleeni teosta sieltä ja täältä. Ja tietysti tarkistin ensimmäiseksi, mitkä ilmiöt omilta lapsuus- sekä nuoruusvuosiltani Loivamaa on Lastenkamarin aarteisiin valinnut, ja mitkä ilmiöt nykyvuosikymmeniltä ovat päässeet tämän kirjan sivuille asti. 2010-luvun uusia ja merkittäviä asioita ovat Loivamaan mukaan muun muassa lukukoirien lisääntyminen, uudentyyppinen tekstiviestityylinen ladonta helppolukuisissa kirjoissa, suomalaisen lastenkulttuurin näkyminen maailmalla mutta myös kotiseutukiinnostuksen uusi tuleminen.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille nostalgianälkäisille, jotka ovat kiinnostuneita lasten- ja nuortenkulttuurista, mutta jotka eivät kaipaa turhan tieteellistä esitystä aiheesta.

Ps. Jos lastenkirjallisuuden menneet vuosikymmenet kiinnostavat, pysy kuulolla, sillä blogiini on tulossa haaste, jossa tarkoitus on muistella omia lastenkirjasuosikkejaan.... :)