Megamuhkea saalis, megamuhkea sarjakuvaromaani alakoululaisille

Tämä Rüdiger Bertramin kirjoittama ja Horst Hellmeierin kuvittama Megamuhkea saalis (Aurinko Kustannus 2023, suom. Maarit Varpu) sopii mainiosti luettavaksi alakouluikäisille lukijoille, jotka etsivät helppolukuista ja hauskaa luettavaa tai jotka ovat aikaisemmin tykänneet esimerkiksi Hurja jengi -kirjoista.

 Kirjan idea on yksinkertainen: Aleksin koulussa vietetään teemapäivää, jonka aikana oppilaat etsivät esineitä menneisyydestä. Aleksi saa parikseen Noran, jota hän pitää kummallisena. Aleksi kuitenkin oppii, että omiin ennakkoluuloihin ei kannata luottaa, sillä Norakin on oikeasti mukava tyyppi. Lisäksi Nora on rakentanut metallinpaljastimen, jonka avulla aarteita on helpompi etsiä. Heidän ryhmänsä löytääkin kaikenlaista, mutta onko kaikki vain arvotonta romua, ja häviävätkö he siksi etsimiskilpailun?

Erityiskiitos tämän kirjan tekijöille siitä, että lapset keräävät kirjassa kaiken löytämänsä metalliromua ja toimittavat sen roskiin. Lisäksi aukeamille on piilotettu pieniä vitsejä, joiden hoksaaminen on lukijalle palkitsevaa. Meillä tämän luki tuleva kolmasluokkalaisemme, joka piti kirjasta. Välillä omaa lukukokemustani häiritsi puhekuplien asettelu, ja jostain syystä hypin puheenvuorosta toiseen väärässä järjestyksessä.

Joululahjakirjoja lapsille ja nuorille

Kuulun siihen porukkaan, joka tykkää antaa ja saada lahjaksi kirjoja. Yleensä jopa ostan itse itselleni lahjakirjan, jotta aattona kuusen alla on varmasti yksi kirjapaketti minulle. Lapsemmekin usein saavat kirjalahjan, ja esikoinen on tottunut pyytämään pukilta uusinta Neropatin päiväkirjaa joululahjaksi. Koska kirjalahjat ovat mielestäni parhaita, vinkkaan taas tänäkin vuonna muutaman kivan kirjan, jotka sopivat lahjaksi lapsille ja nuorille. Näiden lisäksi voin toki lämpimästi suositella muitakin blogissani aiemmin vinkkaamiani kirjoja, eli kannattaa tietysti selata aiemmatkin postaukseni, mikäli et tästä löydä lahjan saajalle sopivaa kirjaa.

Ala- ja yläkouluikäisille (sekä joitakin vanhemmillekin) sopivia romaaneja voit selata tämän linkin kautta: http://luetaankotama.blogspot.com/search/label/romaani

Kuvakirjoja leikki-ikäisille, eskarilaisille ja pienille alakoululaisille:

Maria Nilsson Thoren kirjoittama ja kuvittama Raja  (suom. Raija Rintamäki, Kustannus-Mäkelä 2022, saatu kustantajalta) on kaikessa yksinkertaisuudessaan verraton kuvakirja siitä, miltä aikuisten laatimat rajat voivat lapsesta tuntua eli kuinka ne voivatkin houkuttaa ja pelkällä olemassaolollaan kutsua testaamaan kieltojen järkevyyttä.

Tarinassa Nannan kotipihalle on ilmestynyt punainen raja, jota vanhemmat ehdottomasti kieltävät ylittämästä. Nanna ei voi unohtaa rajaa, vaikka kukaan pihan muista lapsista ei välitä siitä. Hän kyseenalaistaa rajan merkityksen ja pohtii, mitä vaarallista sen ylittämisestä oikeastaan voisi seurata. 

"Aikuisten säännöt ovat joskus outoja. Mitä kielletty oikeastaan tarkoittaa? Onko se sama asia kuin vaarallinen, Nanna miettii. Ja mikä tässä sitten on niin vaarallista?"

Kuten arvata saattaa, Nanna päättää ylittää rajan ja lähtee vaeltamaan kohti lähimetsää. Siellä hän löytää kauniita kiviä, joita haluaa palata esittelemään kotipihaan jääneille kavereilleen. Nanna kuitenkin tajuaa olevansa eksyksissä ja paniikki iskee. Onneksi koti löytyy, eikä seikkailukaan tunnu enää niin pelottavalta. Ehkäpä Nanna oppii kantapään kautta jotain rajan merkityksestä. Hän myös luo oman rajansa: kukaan pihan lapsista ei saa tietää, mistä kaunis kivi on hänen taskuunsa ilmestynyt!

***

Kerttu Rahikan kirjoittama ja Nadja Sarellin isoin ja iloisin värikuvin kuvittama Elsa ja Lauri tutustuvat puhelimiin (Kustannus-Mäkelä 2022, saatu kustantajalta) esittelee leikin ja tarinan kautta puhelimien historiaa, käyttötarkoituksia ja fiksua sekä turvallista käyttöä. 

Elsa ja Lauri ovat menneet mummolaan, jossa lasten serkku esittelee heille uutta puhelintaan, jota lapset testaavat tietysti riemuissaan. Pappa alkaa muistella menneitä aikoja, jolloin ei ollut kännyköitä ja viestit piti kirjoittaa kirjeisiin. Sattumalta mummolan vintille on talletettu liuta vanhoja puhelimia, ja lapset saavat nerokkaan idean tehdä elokuva vanhoista puhelimista ja siitä, miten niitä käytettiin. Elokuva kuvataan tietysti kännykkäkameralla. Lopuksi lapset järjestävät oikean elokuvaillan, jossa "Kuka soittaa?" -elokuva katsotaan mummolan telkkarista.

Kirjan lopussa on kattava, mutta kuitenkin sopivan lapsentasoisesti kirjoitettu tietopaketti lankapuhelimista, älypuhelimista sekä puhelimen fiksusta ja turvallisesta käytöstä. Minusta oli hienoa, että kännyköistä ei tehdä tässä kirjassa mörköä, vaan niiden hyödyt tuodaan myös esiin.

***

Satujen ystäväville suosittelen lämpimästi näitä kolmea uutta satukirjaa: 

Riikka Jäntin Pikku hiiren satulipas (Tammi 2022), Hannele Lampelan ja Ninka Reitun Prinsessa Pikkiriikin hiukkasen hurjat sadut (Otava 2022) ja Saara Kekäläisen sekä Netta Lehtolan Prinsessa joka lähti kälppimään.

Jäntin kirja muistuttaa pitkänomaista ulkoasuaan myöten esikuvaansa Hanhiemon satulipasta. Kirjassa äiti-hiiri lukee Hiirulle satdut Punahilkasta, Kolmesta karhusta, Hannusta ja Kertusta, Kolemesta toivomuksesta, Taikakattilasta sekä Jaakosta ja Pavunvarresta. Sadut ovat tiivistelmiä alkuperäisistä kansansaduista, ja tietysti niiden päähenkilöitä ovat hiiret. Tämä kirja sopii klassisten satujen ystäville, Pikku hiiren faneille ja heille, jotka kaipaavat perinteisistä saduista vain hieman freesattuja ja lyhennettyjä versioita. 

Mikäli lukija arvostaisi uudenlaista näkökulmaa vanhoihin satuihin, kannattaa hänelle sen sijaan hankkia joko Prinsessa Pikkiriin hiukkasen hurjat sadut (S&S 2022)tai Prinsessa joka lähti kälppimään (S&S 2022). Ensin mainitussa Prinsessa Pikkiriikki haluaa kertoa muutaman tutun sadun astetta paremmin, eli niin, että kaikkein kurjimmillekin tulisi lopussa parempi mieli. Tämä satukirja on aikaisempien Pikkiriikki-kirjojen tavoin oivaltava ja vallattoman humoristinen. Pikkiriikin saduissa haltiatar, jota kukaan ei kutsu juhliin, saa lopulta kavereita, toisten kotiin tunkeutuva Käkkäräväkkärä oppii olemaan varastelematta, Tähkäpää kieltää ketään enää ikinä kipuamasta tukkaansa pitkin, muita määräilevä Prinssi Hernonokka jää yksin määräyksineen ja narraava, nakupelleksi heittäytyvä leikkipuiston kuningatar saa lopulta vanhemmiltaan tavoittelemaansa huomiota. Kaikkien näiden hulvattomien satujen taustalla on ajatus siitä, että jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta toisia pitää kunnioittaa. Ja vaikka joskus tekeekin töllöilyjä tai tuhmoroi, voi aina saada anteeksi.

Prinsessa joka lähti kälppimään -kuvakirjassa  on usean sadun sijaan vain yksi tarina, jossa prinsessa pakenee hänelle suunniteltua kohtaloa. On näet päätetty, että prinsessa Leonan pitää mennä naimisiin prinssin kanssa, mikäli haluaa pelastaa valtakuntansa lohikäärmekiroukselta. Prinsessa päättää, ettei moinen kohtalo kiinnosta häntä. Pakomatkallaan hän rientää monen sadun läpi ja kohtaa niistä tuttuja hahmoja. Hän muun muassa onnistuu vakuuttamaan Rumalle ankanpoikaselle, että tämä on oikeasti joutsen, vaatettamaan nakun keisarin ja pakenee huonoja kohteliaisuuksia laukovaa prinssiä, joka kaiken huipuksi pussaa Leonaa ilman lupaa.

Kekäläinen rikkoo onnistuneesti perinteisten satujen kaavoja ja osoittaa niiden ongelmakohtia luoden samalla ihastuttavan, uuden sadun, jonka sankaritar on itsenäinen ja vahva hahmo, jonka mieluusti tarjoaisin roolimalliksi nykylapsille.

***

Lukuromaaneja ja tietokirjoja koululaisille:

Ympyräiset-tunnetaitokirjasarjasta on tänä syksynä ilmestynyt helppolukuinen, 1.-2.-luokkalaisille sopiva kirja Minä olen Pomppu Bansku ja innostun helposti (saatu kustantajalta, Kustannus-Mäkelä 2022, kuvitus Matias Teittinen). Tämän kirjan voisi antaa lahjaksi lapselle, joka on hiljattain oppinut lukemaan. Sen virkkeet ovat melko yksinkertaisia ja muutama pidempi sana on tavutettu. Päähenkilö on minä-kertoja Pomppu Bansku, joka innostuu valtavan helposti, eikä osaa rauhoittua. Nyt hän on niin innoissaan syntymäpäivistään, että käy lopulta aivan ylikierroksilla. Sen ystävät eivät siksi enää jaksa leikkiä sen kanssa, eikä se onnistu myöhemmin edes nukahtamaan. Onneksi rauhallinen Fiksu Fantti tietää, mikä auttaa ja vie Banskun Zen Flamingojen luo oppimaan rauhoittumiskeinoja. 

Tämä kirja voinee tarjota samastumispintaa ja auttaa jotakuta lasta myös käsittelemään innostuksen tunnetta, joka menee yli. Kirjassa on mukana runsaasti puhekuplia, joissa lukijaa haastetaan miettimään omia tunteitaan ja tapojaan toimia. Eräs tokaluokkalainen oppilas luki tätä kirjaa koulussa ja totesi, miten "tuo Pomppu Bansku on niin kuin mä".

Helena Meripaasin kirjoittama alakouluikäisten romaani Kaisla ja Isla - Pystykorvatalvi (otava 2022, saatu kustantajalta) kertoo kahdesta tytöstä, jotka kumpikin ovat kokeneet elämässään hijattain suuria mullistuksia ja joutuneet muuttamaan tutusta kodistaan uusiin ympyröihin. Kumpikin heistä on yksinäinen ja tukeutuu surussaan rakkaaseen koiraansa.

Kaislan äiti on kuollut ja hän on muuttanut isän uusioperheen luo. Tyttö on jatkuvasti törmäyskurssilla äitipuolensa ja tämän 5-vuotiaan pojan kanssa. Kumpikaan uusista perheenjäsenistä ei oikein osaa olla koirien kanssa, ja Kaislan elämässä tärkeintä on hänen koiransa Kashmir. Isä on tytölle tärkeä, mutta tämän on selvästi vaikea tasapainoilla uuden vaimonsa ja Kaislan välillä.

Isla puolestaan yrittää isänsä kanssa sopeutua elämään Helsingissä, kun heidän äitinsä on lähtenyt toisen miehen matkaan ja ottanut perheen koirat mukaansa. Islalle ja isälle on jäänyt vain isän metsästyskoira Jokke, joka ei oikein tunnu sopeutuvan elämään kerrostalossa Helsingissä. Isla salaa isältää, että naapurivat valittavat, kun koira ulvoo päivisin yksin jäätyään, sillä tyttö ei halua millään erota koirastaan. 

Sattumalta tytöt tapaavat toisensa, ja siitä alkaa molemmille valoisampi aika ja sopeutuminen uuteen elämäänsä. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi alakouluikäisille lapsille. Koirafanit varmasti pitävät tästä, mutta nuorten elämän haasteet, ilot ja murheet koskettanevat muitakin lukijoita.

***

Maria Kuutti on kirjoittanut hienon kirjan, jota suosittelisin erityisesti noin 5.-7.-luokkalaisille pojille. Kirjan (Myllylahti 2022, saatu kustantajalta) nimi Lusikkatesti viittaa legendaan, jota kuudesluokkalaisen Maken serkku kertoo tälle: terveystarkastuksessa terveydenhoitaja testaa lusikalla, ovatko poikien kivekset laskeutuneet tarpeeksi. Kun Make ja kirjan päähenkilö Roope sitten näkevät ruokalassa, miten terveydenhoitaja laittaa lusikan ruokailun jälkeen laukkuunsa, ovat pojat - ja erityisesti Make - aivan kauhuissaan. Make päättää selvittää, onko legenda totta. Paha vain, että Makella on tapana joutua jatkuvasti ongelmiin, ja Roope joutuu mukaan tämän hölmöilyihin. Roopelle tämä on erityisen vaikeaa, sillä hän yrittää saada kerättyä koulussa vihreitä wilmamerkintöjä, jotta äiti antaisi ostaa mopon. Kaikesta kohelluksesta johtuen poikien välit kiristyvät, kun Roope joutuu kirjaimellisesti Maken temppujen maksumieheksi. Lisäksi Roope alkaa pelätä, että Make siirretään erityisluokalle, sillä on selvää, että Maken on hyvin vaikea keskittyä koulun käyntiin ja jonkinlaista tukea tämä tarvitsee.

Kirjassa on mukana Anne Muhosen mustavalkokuvituksia, joista näkee, että tämä on tehnyt myös sarjakuvia. Tarinaan tulee niiden kautta lisävivahteita. Pidin tästä kirjasta paljon, sillä Kuutti onnistuu mielestäni todella hyvin kirjoittamaan kuudesluokkalaisten poikien näkökulmasta. Tämä on pieni kirjahelmi, jonka toivon päätyvän kohderyhmänsä käsiin!

***

Tietokirjojen ystäville suosittelen kirjoja Nuoren antirasistin käsikirja (Otava 2022, saatu kustantajalta) ja Ameriikan lapset (Avain 2021).

Antirasistin käsikirjan on kirjoittanut Tinashe Williamson, kuvittanut Thea Jacobsen ja suomentanut Terhi Width. Kirjailija on 37-vuotias norjalainen, jonka sukujuuret ovat Zimbabwessa. Hän on kohdannut elämänsä aikana paljon rasismia ja kokenut siitä puhumisen vaikeaksi. Siksi hän kokee tärkeäksi tämän kirjan kirjoittamisen:Hän toivoo, että tämän kirjan avulla rasismista puhuminen on helpompaa niille, jotka ovat sitä kokeneet ja silmiä avaavaa kaikille muille. Kirjailija myös uskoo vuoropuhelun voimaan, ja kirjassa onkin mukana kahdeksan eritausta ja -näköistä nuorta, joiden tarinoiden ja kommenttien kautta lukija ymmärtää paremmin, mistä on kyse. Mielestäni Nuoren antirasistin käsikirja on erittäin monipuolinen, kiinostava ja tärkeä teos, joka sopii ihan kaikille nuorille (ja miksei vanhemmillekin lukijoille). Kirja opettaa tunnistamaan rasismin ja puuttumaan siihen. 

***

Karoliina Suoniemen lapsille suunnattu tietokirja Ameriikan lapset on erittäin mielenkiintoinen tietokirja, joka kertoo suomalaisten siirtolaisten matkoista ja elämästä Amerikassa. Kirjan aihe on ainakin itsestäni kiehtova ja käsittelee sellaista osaa historiassa, josta ei juurikaan koulussa puhuta - ei ainakaan näin monipuolisesti kuin Suoniemi tekee. Kirjassa siirtolaisten elämää käsitellään monipuolisesti aina matkaanlähdöstä asti. Suoniemi käy läpi ihmisten arkista työntekoa, juhlia, halua säilyttää osa kotimaastaan mutta myös menestyä ja sopeutua uudella mantereella. Lopussa hän myös esittelee joitakin tunnettuja amerikansuomalaisia. Tätä kirjaa hän ei ole kirjoittanut tarinamuotoon, mutta tietoteksti on helposti ymmärrettävää, ja sitä elävöittävät Emmi Kyytsösen tekemät kuvat ja jokuset tehtävät, joilla lukija voi testata omaa tietouttaan ja eläytyä amerikansuomalaisten elämään. Tämä kirja sopii kaikille historiasta kiinnostuneille nuorille viidennestä luokasta ylöspäin.

***

Varhaiskasvattajalle tai opelle

Ainakin oman lapseni päiväkodissa tunne- ja kaveritaitoja on jo vuosien ajan harjoiteltu muun muassa Piki-materiaalin avulla. Katri Kirkkopellon luomat Molli ja Piki ovat hahmoina aivan ihastuttavia, ja niistä kertovat kirjat kauniita ja tunteellisia. Nyt Kirkkopelto on tehnyt yhdessä Tiina Haapsalon kanssa Mollin superkortit - Tunnetaitoja ja toimintaa (Lasten Keskus 2022, saatu kustantajalta), joiden avulla lapsirymien tai miksei ihan yksittäistenkin lasten kanssa voi harjoitella itsetuntoa sekä tunne-, rauhoittumis- ja vuorovaikutustaitoja. Pakassa on 28 korttia, joiden toisella puolella on Kirkkopellon kauniita Molli-kuvia ja toisella puolella tehtäviä, jotka kannustavat lapsia kertomaan kuvasta ja oppimaan tunteista sekä toiminnalisin että sanallisin menetelmin. Lisäksi korteissa on myös Mollin mukavat-osio, joissa on rauhoittumis- ja rentoutumisharjoituksia. Nämä kortit olisivat varmasti mieluinen lahja ammattikasvattajalle.

Pssst... Kannattaa pysyä kuulolla, sillä joulukuussa on tulossa esittelyyn kirja Mollin joulusta....

Helppolukusia Eläinystävät-kirjoja pikkukoululaisille

Olen tykännyt paljon Helena Brossin ja Kadri Ilvesin Eeli ja Omar -kirjoista (suom. Raija Rintamäki), jotka kuuluvat Kustannus-Mäkelän PikkuLukuavain -kirjasarjaan. Nyt PikkuLukuavain-sarja on laajentunut Eläinystävät-kirjoilla, jotka on kirjoittanut ja kuvittanut Margareta Nordqvist (suom. Raija Rintamäki). Näissä kirjoissa, nimensä mukaan, pääosassa ovat erilaiset kotieläimet. Kaikissa kirjoissa esiintyvät samat eläimet ja lapset, jotka ilmeisesti asuvat maaseudulla.

Eläinystävät-kirjat ovat helppolukuisia, pienaakkosin kirjoitettuja ja tavutettuja. Virkkeet ovat lyhyitä, ja niitä on vain muutama yhdellä aukeamalla. Värikkäät ja selkeät kuvat tukevat juuri lukemaan oppinutta lukijaa. Nämä kirjat ovat yllättävän pitkiä, eli näiden äärellä voi myös harjoitella sitä, ettei yhtä kirjaa tarvitse lukea kerralla loppuun, mikä on osalle lapsista aluksi haastava ajatus (ja tietysti alkeislukutaitoiselle myös hankalaakin, koska ei ehkä pysty muistamaan lukemaansa vielä kovin hyvin). 

Aukeama kirjasta Hyvä, Bella!.

Tarinat eivät ole kovin monimutkaisia, eikä niissä mielestäni ole samanlaista imua kuin Eeli ja Omar -kirjoissa. Hyppää, Hopsu! -kirjassa lapset järjestävät eläimille hauskan agilityradan, mutta Hopsu-kani ei millään tahdo hyppiä esteitä. Kirjan opetus taitaakin olla, että jokaisen pitää saada tehdä, mitä tykkää. Hyvä, Bella! -kirja puolestaan lasten ja eläinten tekemästä sirkusesityksestä, jonka tähtinä esiintyvät eläimet saavat osallistua kykyjensä mukaan. Ekaluokkalaiseni luki kaikki nämä kolme kirjaa, ja piti eniten kirjasta Kaapon kepit, jonka juonessa on mukana hitunen jännitystä. Kaapo-koira nimittäin pelastaa kirjassa kissanpennun varmalta hukkumiselta. 

Kirjasta Kaapon kepit

Sarjasta on ilmestynyt myös kirja Miirun pennut. Hyppää, Hopsu! -kirjan lopussa on aukeama, jossa esitellään erilaisia kanirotuja ja estetyyppejä. Olisikin mukavaa, jos kaikkien kirjojen lopussa olisi jokin vastaava tieto-osuus. Nämä kirjat ovat mukavaa luettavaa eläinten ystäville ja täydentävät hyvin vasta alkaneiden lukijoiden kirjavalikoimaa.

Hyppää, Hopsu! -kirjan aukeama

Hurja jengi -kirjasarja ja elokuva motivoivat lukemaan

Olen omien lasteni kohdalla todennut moneen otteeseen, että vaikka he kuinka nauttivat tarinoiden kuuntelemisesta, itsenäinen lukeminen takkuaa aika ajoin. Varsinkin silloin, kun lukutaito ei vielä ole kovin sujuvaa, on tietysti raskastakin lukea kokonainen kirja, joten ymmärrettävästikin lukeminen ei välttämättä ole ykköstekemistä. 

Onkin tärkeää, että vanhempi tarjoaa lapselle luettavaksi häntä kiinnostavaa ja sopivan tasoista kirjallisuutta. Liian vaikean kirjan lukeminen on yhtä raskasta ja mahdotonta kuin maratonin juokseminen heti juoksuharrastuksen alussa. Ja vaikka aikuinen onnistuisikin tarjoamaan lapselle juuri oikeanlaista luettavaa, ei lukeminen siltikään välttämättä motivoi lasta, mikä on valitettava tosiasia. Sitä vastaan voi kuitenkin yrittää taistella...

Meilläkin on kannustettu ja suorastaan lahjottu lapsiamme lukemaan erilaisin palkkiosysteemein. Heille on muun muassa luvattu tietty määrä lisää peliminuutteja lukuminuutteja vastaan, tarroja (tietty määrä kerättynä = jotain kivaa tekemistä) ja aina välillä jopa muutama euro, jos lapsi on lukenut kirjan, joka ei oikeastaan tunnu hänestä kiinnostavalta, mutta joka itsestäni on erityisesti lukemisen arvoinen. 

Nyt keksin mielestäni loistavan kannustimen ekaluokkalaisemme lukumotivaatiota lisäämään ja ylläpitämään. Aaron Blabeyn mustavalkoisista Hurja jengi -sarjakuvista on nimittäin tehty elokuva, joka pyörii parhaillaan elokuvateatterissa. Esikoiseni luki aikoinaan kyseisiä kirjoja, ja jo silloin hänen pikkuveljensä selaili noita kirjoja kiinnostuneena. Nyt sain kustantajalta sarjan uusimman osan Hurja jengi - Kosminen kaasupommi (Into kustannus 2022, suom. Annukka Kolehmainen) ja lisäksi lainasin kirjastosta kaikki hyllyssä olevat Hurja jengi -kirjat ja kannoin ne ekaluokkalaiselleni. Lupasin, että jahka hän on lukenut ne kaikki, menemme yhdessä katsomaan Hurja jengi -elokuvan. Aika monesti elokuva voikin olla innoittaja sen taustalla olevan kirjan tai peräti kirjasarjan lukemiseen.

Tämä houkutin tuntui tepsivän, ja lapseni luki sarjan uusimman osan todella nopeasti (juu, hän aloitti takaperoisesti vikasta osasta, koska en vielä ollut ehtinyt hakea ensimmäistä osaa kirjastosta). Hän kehui sitä kovasti ja käski minunkin lukea. Kun kyselin juonesta, hän myös osasi kertoa siitä hyvin tarkasti. Tässä erittäin humoristisessa kirjassa tri Marmeladi-niminen paha keksijämarsu on asettanut zombaattoriaseen kuuhun, ja Hurja jengi lähtee pelastamaan maata varmalta tuholta. Vauhdikasta toimintaa on höystetty runsaalla pieru- ja kakkahuumorilla. Kirjassa on 140 sivua, ja kuvat ja testit sopivan isoja niin, että luettavaa ei ole mahdottoman paljon. Ja mikä parasta, kirja loppuu varsinaiseen cliffhangeriin, joka saa jo odottamaan sarjan seuraavaa osaa. Sitä odotellessa lapseni on nyt lukenut myös sarjan ensimmäisen osan ja aloittanut toista. Aivan pian saankin toivottavasti siis lunastaa lupaukseni ja viedä lapseni elokuviin!

Helppolukuinen talvikirja: Mennään jo pilkille

Sain Kvaliti kustantamolta arvostelukappaleen helppolukuisesta lastenkirja Mennään jo pilkille! (2022), jonka on kirjoittanut Maria Kuutti ja kuvittanut Elina Jasu. Luimme kirjan heti lasteni kanssa kaksi kertaa peräkkäin ja totesimme, että se on oikein mukava kirja, jossa nykylapsille ehkä hieman vieraampi pilkkiharrastus esitellään kiinnostavalla tavalla.

Tarinan päähenkilö Ilmari on innokas kalastaja, joka tahtoo päästä kalaan myös talvella. Siispä hän on säästänyt rahaa, jotta saa ostettua pilkin ja muita pilkkimiseen tarvittavia välineitä. Ilmarin isä on pilkkinyt viimeksi lapsena, mutta aikoo nyt alkaa taas käydä kalassa. Ilmarin pappa sen sijaan kalastaa kaikkina vuodenaikoina, kaikilla mahdollisilla välineillä. 

Jasun selkeä kuvitus miellyttää omaa silmääni. Hän osaa kuvata tarinan henkilöiden mielentiloja ja arkisia asioita onnistuneesti. 

Siinä, missä Ilmari odottaa pilkkimistä niin, ettei ongen ostamisen jälkeen malttaisi edes syödä, isällä ei tunnu olevan mikään kiire jäälle. Ilmarin kärsivällisyys ei meinaa millään kestää, että isä laittaa kaikessa rauhassa ruokaa, puhuu pomonsa kanssa pitkän puhelun ja vielä nukkuu päiväunetkin. Poika painelee ulos ilman isää, mutta äiti toki muistuttaa, ettei jäälle saa mennä ilman aikuista. Onneksi lähistöllä asuva pappa on pakannut omat pilkkikamppeensa valmiiksi ja tulee hakemaan lapsenlapsensa jäälle. Pappa kertoo Ilmarille kaikki parhaat kalajuttunsa, ja lopulta isäkin pääsee rantaan. Ilmarin into ja ilo ovat käsinkosketeltavia, ja lukijakin oikein ilahtuu, kun pojan onki alkaa nykiä. 

Tarinan lopusta löytyy muutama kysymys, joita lapselta voi kysyä lukemisen jälkeen. Lisäksi on tärkeät ohjeet pilkkijöille, joissa tietysti muistutetaan myös turvallisuusasioista (heikkojen jäiden varominen tosin on unohtunut). Mennään jo pilkille! onkin oikein onnistunut kirja, jota lukemaan oppinut lapsi voi hyvin lukea itsekin, sillä fontti on isoa, virkkeitä on vähän, ja Jasun kuvitus sopii loistavasti yksiin tekstin kanssa. Kaipasin kyllä kirjan loppuun pientä sanastoa, jossa olisi vielä selitetty muutamia kirjassa mainittuja, kalastukseen liittyviä termejä kuten esimerkiksi virveli, katista, pystypilkki ja kela. Epäilen, etteivät ne ole kaikille lapsille tuttuja termejä.

Isoisän pilkkimä hauki kasvaa suuremmaksi jokaisen kerrotun kalajutun myötä.

Helppolukuisia tietokirjoja lapsille: Tietopalat-sarja

WSOY on julkaissut vuodesta 2016 asti Lukupalat-nimistä helppolukuista lastenkirjasarjaa, jonka kirjoissa on lapsia kiinnostavia tarinoita, runsas kuvitus ja kohtalaisen lyhyt teksti, mikä palvelee hiljattain lukemaan oppineita lapsia. Nyt Lukupalat on saanut rinnalleen Tietopalat-sarjan, jossa huomioidaan kaikki tietokirjoista kiinnostuneet lapset, joiden ei ehkä ole vielä kovin helppo omaksua tietoa pitkistä ja monimutkaisemmista (lasten)tietokirjoista. Tämä on hienoa, sillä oman kokemukseni mukaan moni lapsi lukee mielellään tietokirjoja.

Toistaiseksi Tietopalat-sarjassa on julkaistu kaksi kirjaa eli Mika Wickströmin kirjoittama ja Anton Lipastin kuvittama Jalkapallo haltuun sekä Sara Lumpeen kirjoittama ja Reetta Niemensivun kuvittama Salaperäinen kissa. Sarjan kaksi seuraavaa osaa ilmestyvät syksyllä. Toinen käsittelee lemmikkijyrsijöitä ja toinen jääkautta.  Tietopalat-kirjat jaetaan Lukupalojen tapaan neljään kategoriaan, jotka näissä tietokirjoissa ovat harrastus, luonto, tiede ja kulttuuri. 

Meidän perheemme kaikki kolme lasta pelaavat jalkapalloa, joten lainasin heille kirjastosta ensin Jalkapallo haltuun -kirjan. Erityisesti 7-vuotias keskimmäisemme onkin selannut tätä kirjaa itsekseen. Ainakin kaksi lapsistamme taitavat tietää jalkapallosta minua enemmän, ja itse luin tämän teoksen sillä ajatuksella, että voisin itsekin ymmärtää tuota lapsilleni niin rakasta lajia paremmin. Näin EM-kisahuuman aikaan kirja olikin varsin ajankohtainen, mutta harmikseni en saanut siitä kuitenkaan selville aivan kaikkea etsimääni. 

Paitsio vai ei? Tämä tilanne tuli valitettavalla tavalla tutuksi varmasti kaikille suomalaisille jalkapallofaneille EM-turnauksessa, Suomi vs. Belgia -ottelussa, jossa Joel Pohjanpalon puskumaali osoittautui paitsiotilanteessa tehdyksi.

Kirjan alussa kerrotaan hyvin lyhyesti paitsi jalkapallopelin ja itse pallon historia myös se, että kyseessä kaikkialla maailmassa pelattava peli, jossa kaksi joukkuetta yrittää saada pallon vastustajan maaliin, ja vain maalivahti saa koskea palloon käsillään. Tekstissä myös mainitaan, että pelissä on muitakin sääntöjä, mutta paitsiota lukuunottamatta niitä ei käydä läpi. Olisi ollut ihan fiksua kirjoittaa, mitä tarkoittavat esimerkiksi pilkku tai sivurajaheitto ja millaiset otteet ovat sallittuja, millaisista rikkeistä seuraa rangaistuksia ja millaisia rangaistuksia voi tulla. Ilmeisesti kirjan tekijät ovat ajatelleet, että kirjan lukija jo tietää jalkapallosta jotain, sillä myöskään hyökkääjien ja puolustajien tehtäviä ei juuri avata.

Jonkin verran myös ihmettelen sitä, että kirjassa esitellään aika monen sivun verran maailman suurimpia stadioneja ja rahakkaimpia seuroja, mutta tunnetuista pelaajista kerrotaan varsin vähän.  Olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmän myös suomalaisista jalkapalloilijoista, suomalaisen jalkapallon tasosta, kotimaisista seuroista sekä tietysti siitä, miten nekin lapset jotka eivät vielä harrasta jalkapalloa, voisivat etsiä itselleen harrastusryhmän. Hienoa kuitenkin, että kirjan lopussa on annettu treeniohjeita, joiden avulla jokainen voi harjoitella jalkapalloa kotona itsekseen. Myös alun historiaosuus antoi paljon sellaista tietoa, jota en jalkapallosta harrastuksena ja kilpailulajina ole tiennyt.

Tämä fakta varmasti kiinnostaa lapsia: Ensimmäisten pallojen sisäkumeina käytettiin sian virtsarakkoja.

Salaperäiset kissat kuuluu Tietopalojen luonto-sarjaan. Se esittelee aluksi kissan salaperäiseltä tuntuvia ominaisuuksia, jotka voivat tuntua oikeastaan hieman jopa supervoimilta. Eikö vain olekin ihmeellistä, että kissa esimerkiksi laskeutuu lähes aina jaloilleen ja omistaa superkuulon ja hajuaistin? Näitä kissan superominaisuuksia esitellään kirjan edetessä tarkemmin. Lisäksi käydään läpi kissan käyttäytymistä ja viestimistä. Erityisen tärkeää on, että kirjassa ohjataan kissanomistajia ymmärtämään lemmikkiään ja kohtelemaan niitä kissan luonteelle (vai luonnolle?) sopivalla tavalla. Kirjassa myös sivutaan kysymystä, kuuluuko kissan olla vapaana ulkona vai ei, mitta ehkä tähän kysymykseen olisi voinut paneutua hieman tarkemminkin.

Salaperäinen kissa -kirjan avulla lukija voi oppia ymmärtämään oman kissansa veistejä - tai ainakin sitä, että kissalla on monia tapoja välittää viestejä.

Loppupuolella myös kerrotaan, millaisia tarvikkeita lemmikkikissa tarvitsee, ja millaisia asioita omistajan on hyvä pohtia (esim. Voiko kissaa kouluttaa?). Aivan kirjan lopussa esitellään muutamia eri kissarotuja, ja muistutetaan lukijoita, että hyvin hoidettuna kissa on pitkäikäinen lemmikki, ja sen ostamista on hyvä harkita tarkoin. Tähän tärkeään osuuteen olisi voinut vielä kirjoittaa, mistä kissan voi vastuullisesti hankkia. Pidin tästä kirjasta, sillä sen lähestymistapa on kautta linjan kissan luontoa ymmärtävä, ja kirja kannustaa lasta kohtelemaan lemmikkiä hyvin ja kunnioittavasti.

Kirjassa annetaan selitys myös sille, miksi koiria ja kissoja on perinteisesti pidetty toistensa vihollisina.

Lukemani perusteella Tietopalat vaikuttaa laadukkaalta sarjalta, jonka kahteen ensimmäiseen osaan on valittu monia lapsia kiinnostavat aiheet. Niemensivun kuvittamat kissat ovat ilmeikkäitä ja noh, kissamaisia. Lipasti ihmishahmot ovat pullottavine silmineen humoristisempia, mutta kuitenkin hänenkin tekemänsä kuvitus havinnollistaa onnistuneesti tekstiä. 

Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia kirjoja kulttuuri-kategorian kirjat tulevat olemaan, ja miten jääkausi onnistutaan selittämään siten, että kirjan kohderyhmään kuuluvat lapset sen helpoiten ymmärtävät. Toivottavasti tulevien kirjojen joukossa on myös esimerkiksi Egyptin historiaa käsittelevä kirja, sillä se on aihe, josta yleensä aina joku oppilaistani suorastaan janoaa tietoa ja joka varmasti kiinnostaisi monia alakouluikäisiä.

Kauhukirjoja halloweeniin lapsille ja nuorille

Olemme puhuneet tällä viikolla oppilaiden kanssa pyhäinpäivästä, kekristä, samhainista sekä Dia de los Muertos:ta. Oppilaita selvästi viehättää amerikkalaistyylinen halloween, koska silloin saa pukeutua hassusti, ripustaa värikkäitä koristeita ja kokea hyvänlaatuista jännitystä kummitusjuuttujen kautta. Jännitys ja pikkuripaus kauhua sopivasti annosteltuina ovatkin ihan hauskoja juttuja, joita monet oppilaistani toivovat myös lukemiensa kirjojen sisältävän.

Barbara Cantinin kirjoittama ja kuvittama (suom. Katariina Heilala) lastenromaani Mortina - Kuoliaaksi naurattava juttu (Tammi 2019, saatu kustantajalta) on juuri tällainen sopivasti kauhuelementtejä sisältävä kirja, joka sopii hyvin noin 1. - 3.-luokkalaisille lukijoille. Kirja kertoo Mortina-nimisestä zombitytöstä, joka tykkää elämästään vanhassa kartanossa Tuoni-tätinsä ja Kaiho-koiransa kanssa. Häntä kuitenkin harmittaa, että täti on ehdottomasti kieltänyt häntä menemästä tutustumaan läheisen kylän ihmislapsiin. Täti on näet varma, että jos ihmiset saavat tietää heidän olemassaolostaan, heidät karkotetaan Villa Tuonelasta. Eiväthän ihmiset siedä kummituksia tai zombeja!

Zombilapsetkin kaipaavat ystäviä! Mortina - Kuoliaaksi naurattava juttu on aivan ihastuttava kirja, jonka kuvituksestakin pidän kovasti.

Mortina kuitenkin kaikkien lasten tavoin ikävöi ystäviä ja yrittää jopa naamioitua ihmiseksi päästäkseen mukaan heidän leikkeihinsä. Täti kuitenkin pistää stopin moiselle suunnitelmalle. Sitten koittaa halloween, ja Mortina tajuaa tilaisuutensa tulleen! Muiden, kauhuotuksiksi naamioituneiden lasten keskellä hän ei pistäisi lainkaan silmään ja voisi mennä muiden mukana karkkikierrokselle.

Mortina siis hämää tätiään ja livahtaa tältä salaa kylään. Kaikki sujuukin hyvin siihen saakka, kun lapset alkavat esitellä hahmojensa kauhistuttavia ominaisuuksia toisilleen ja Mortina on tuudittautunut liiaksi turvallisuudentunteeseen ja iloitsee uusista ystävistään. Hän menee ja irroittaa päänsä muiden nähden! Tästä seuraa piiiiiitkä hiljaisuus, joka päättyy huutoon. Nimittäin pienen Jimi-pojan ilohuutoon: "Mutta sehän on ihan maailmankaikkeuden HYPERSUPERMAHTAVIN juttu! Olet ihan oikea zombi!!!" Ja niin zombityttö-Mortina saa kuin saakin ystäviä, ja ennen pitkään tätikin tottuu heidän vierailuihinsa Villa Tuonelassa. Parasta on, että ihmiskaverit lupaavat pitää Mortinan ja hänen perheensä olemassaolon visusti salaisuuten. Lupaathan sinäkin?

Toinen kevyt "kauhukirja" on Paula Norosen kirjoittamat Yökoulu-kirjat, joihin kuvituksen on tehnyt Kati Närhi. Sarjasta on ilmestynyt myös hyytävä Yökoulun pieni kauhukäsikirja (Tammi 2019, saatu kustantajalta), joka nimensä mukaan kertoo, millainen on kummituksia, zombeja, ihmissusia ja vampyyreja viliseä yökoulu eli koulu, jota kauhulapset käyvät yöaikaan. Kirjassa esitellään muun muassa yökoulun lukujärjestys, terveydenhoito, puhuvat pulpetit, koulun sääntöjä ja otteita henkilökunnan lähettämistä wilma-viesteistä (joista yhden rehtori oli tarkoittanut vaimolleen, mutta joka lähtikin koko koululle).

Norosen huumori on pettämätöntä, ja naureskelin ääneen lukiessani kirjasta valikoituja kohtia perheelleni aamupalapöydässä. Tiesittekö esimerkiksi, että yökoulussa suosittuja välituntileikkejä ovat muun muassa Kymmenen sormea laudalla, Kuka pelkaa tavallista ihmistä? ja Chililailua, jossa oppilaat maistelevat maailman tulisimpia chileja ringissä. Entä olitteko kuulleet, että yökoulun keittäjä Ilkka Rönkkönen on ainoa elävä ihminen koko yökoulussa? Hänet löydettiin viemäristä, jonne hän oli tipahtanut. Aivan paras oli kuitenkin kohta, jossa esiteltiin Yökoulun ennätyksiä, joista yksi on Yökoulun sitkein home. Tuo Tähtisädesieni oli asunut yökoulussa viisikymmentä vuotta, eikä luovuttanut edes peruskorjauksen ajaksi. Se piiloutui opettajanhuoneen kahvipannuun ja palasi remontin jälkeen koulun seinän rakenteisiin...

Testaa, oletko muuntuja! Tämän käsikirjan alussa on muutama kiva teisti, joiden avulla voit esimerkiksi varmistaa, sopisitko itse yökouluun.

Kollegani on lukenut Yökoulun pieni kauhukäsikirja -kirjaa näin halloweenin alla omassa kolmosluokassaan, ja oppilaat ovat kuulemma tykänneet siitä kovasti. Itsekin ihastuin tähän kirjaan ja ajattelin, että voisin ensi vuonna lukea tämän omille oppilailleni ja järjestää sitten halloweenin aikaan kirjan koulua mukailevat kauhukoulupäivän omassa luokassani.

Naulakkoina toimivat käärmeet, jotka rehtori on pelastanut työttömyydeltä.

Muita lapsille ja nuorille sopivia kauhukirja:

• Harri István Mäki: Mörkökirja (mörkötarinoita, ei pelottava)
• J.K. Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat (velhomaailman satukirja)
• Mauri Kunnas: Hui kauhistus! (klassinen kuvakirja kummajaisista)
• Ilkka Auer: Anastasia (nuortenromaani, oikeasti hyytävä)
• Antti Saarnio & Cata Ahlbäck: Aavepoika Aapeli ja Mörkölinna (lasteromaani, jännittävä)
• Juha-Pekka Koskinen & Miranda Mord: Gabriel Hullo -sarja (riimiteltyjä kummituskuvakirjoja)
• Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylä -sarja (pientä jännitystä ja kummitusjutta, nuortenromaani)
• Paula Noronen & Kati Närhi: Lukupalat-sarjan Yökoulu-kirjat (helppolukuinen)
• Magdalena Hai & Teemu Juhani: Lukupalat-sarjan Painajaispuoti-kirjat (helppolukuinen)
• Mila Teräs & Silja-Maria Wihersaari: Kirjakärpänen-sarjan Hotelli Hämärä -kirjat (helppolukuinen)

Osallistuin Yökoulu ja Mortina -kirjoilla Yöpöydän kirjat -blogin Niinan järjestämään hyytävään Halloween-lukuhaasteeseen.

Mitä kirjoja eskarit sekä eka- ja tokaluokkalaiset lukevat? osa 1

Olen saanut läheltä seurata, kuinka sekä oman ekaluokkalaiseni että vajaa kahdenkymmenen tokaluokkalaisen lukutaito on kehittynyt suurin harppauksin viimeisen vuoden aikana. Tänä aikana olen myös tutkinut, millaiset kirjat saavat oppilaat innostumaan ja millaisia kirjoja he haluavat lukea. Erilaiset kirjasarjat ovat heille kova juttu, sillä yhden itseä miellyttävän kirjan jälkeen on helppo lukea joku sarjan muista osista. Moni oppilaistani tykkää seikkailu- ja jännityskirjoista. Myös humoristiset kirjat vetoavat moneen pieneen lukijaan.

Eskari-ikäiset lapset opettelevat eskarissa tunnistamaan kirjaimia, mutta siellä käytössä ovat yleensä vain suuraakkoset, eikä varsinainen lukemaan oppiminen ole eskariopetuksen tavoitteena. Moni lapsi kuitenkin oppii lukemaan eskarivuotensa aikana, ja kaipaa jotain helppoa lukemista. Kun pienaakkoset eivät vielä ole tuttuja, voi lapsi tavailla itse tai yhdessä aikuisen kanssa esimerkiksi Kirjatiikeri-sarjan kirjoja, joissa teksti on tavutettua ja kirjoitettu suuraakkosin. Osassa sarjan kirjoista tekstiä on hieman enemmän sivua kohden, osassa vähän vähemmän. Sarjasta löytyy eriaiheisia kirjoja esimerkiksi eläimistä, roboteista tai vaikka seikkailuista kiinnostuneille lapsille. Tekstiä on kohtalaisen paljon, eli aluksi kirjoja kannattaa lukea yhdessä, vuorotellen aikuisen kanssa.

Kirjatiikerit-uutuuksia (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta)

Esimerkiksi näissä Kipinät-kirjasarjan kirjoissa on tarjolla lukemaan opetteleville lapsille sekä suur- että pienaakkosin kirjoitetut vaihtoehdot ja lyhyet tarinat. Uusia kirjaimia tulee mukaan sarjan edetessä, eli ensimmäisessä kirjassa on vain muutama aakkonen.

Aika pian lapsen kannattaa siirtyä lukemaan kirjoja, joissa kirjoitetaan myös pienaakkosin. Ekaluokkalaiseni aloittivat kirjoista, jotka ovat tavutettuja ja joissa yhdellä aukeamalla on 1 - 3 virkettä. Näin he kartuttavat teknistä lukutaitoaan, mutta myös pystyvät muistamaan ja ymmärtämään lukemansa, mikä auttaa kiinnostumaan tarinasta ja kirjasta. Suosittuja kirjoja luokassani ovat olleet Kirja käteen -sarjan Henkka, Neuvokas nelikko ja Leon lemmikit -kirjat.

Katie Dale & Charlie Alder: Simon keppi (Kustannus-Mäkelä 2019)

Aivan uusiksi suosikeiksi ovat nousseet Pikku lukuavain ja Lukumestari-kirjat. Lukumestari-kirjojen lopusta löytyy muuten aikuista varten vinkkejä, joiden avulla lasta voi ohjata kertomaan lukemastaan ja tukea tätä lukuharrastuksessa.

Eräs tokaluokkalaiseni, jonka lukutaito oli vielä syksyn alussa aika heikko, aloitti lukutunnit juuri Pikku lukuavain kirjoilla ja totesi: "Nää ovat tosi kivoja. Onko näitä lisää?" Kirjoissa on näin helppolukuisiksi kirjoiksi todella hyvä kuvitus ja laadukas teksti, jossa juoni on onnistunut tekstin vähyydestä huolimatta. Esimerkiksi kirjassa Kumman kissa (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta) kaveruksen Omar ja Eeli tapaavat vanhan mummon, joka istuu penkillä ja silittää onnessaan kissaa. Samaan aikaan nuori nainen etsii omaa kissaansa. Selviää, että eksyneen oloinen vanha mummo pitää kissaa omanaan ja masentuu, kun nuori nainen tulee ja vie kissan mennessään. Omar ja Eeli miettivät, kuinka voisivat piristää mummoa. Liikuttavassa loppuratkaisussa pojat keksivät antaa Omarin pehmokissan mummolle, joka ryhtyy hoitamaan pehmokissaa onnellisena ja tyytyväisenä.

Näitä helppolukuisia kirjoja tovin luettuaan oma lapseni ja oppilaani ovat itse huomanneet, kuinka luin tän tosi nopeasti, ja kaipaavat lukemiseen jo hieman haastetta. Erilaisia hyviä sarjoja löytyy nykyään jo aika kivasti, ja esimerkiksi Lukupalat-sarjan kirjat ovat todella tykättyjä luokassani. Sarjalla on sellainen ulkoasua, että ne on helppo bongata kirjastosta ja luokan kirjahyllystä, ne miellyttävät oppilaiden silmää ja tarinat sekä kuvat ovat laadukkaita. Sarjan sisällä on lukuisia pienempiä sarjoja.

Minä itse pidän myös Kariston kustantamista Kirjakärpänen-sarjan kirjoista, mutta jostain syystä oppilaani eivät ole näistä oikein innostuneet, vaikka olen yrittänyt heille niitä tarjota. Ehkä kansikuvat eivät sitten ole olleet tarpeeksi houkuttelevia? Jatkan silti markkinointia, koska mielestäni nämä ovat aivan yhtä kovatasoisia kuin Lukupalat-kirjat.

Kolmas sarja, jota suosittelen tähän kohtaan on niin ikään uusi sarja, eli Lukuavain-sarja, jossa oppilaitani viehättää se, että tämä sarja on salapoliisisarja. Kirjan päähenkilöt ratkaisevat erilaisia mysteereitä ja rikoksia, mikä tuntuu olevan monen oppilaani mieleen. He toivovat usein jotain jännää, ja silloin suosittelen heille näitä. Yhden kirjan luettuaan he usein pyytävätkin sitten itse jo seuraavaa saman sarjan kirjaa.

Luokkani kirjahyllyssä on myös aina Kustannus-Mäkelän Banaani-sarjan kirjoja. Kirjat ovat värioodattuja vaikeusasteen mukaan, mikä helpottaa sopivantasoisen kirjan löytämistä. Tällä hetkellä oppilaani tykkäävät Punaisen banaanin Annukka Kaukomaa -kirjoista. Seuraavaksi vien luokkaan kirjan Viikinkien peikkopulma, jossa on paljon tekstiä ja joka alkaa jännittävästi peikkojen hyökättyä nukkuvaan viikinkylään...

Tony Bradman & Gary Cherrington: Viikinkien peikkopulma (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta)

Viimeinen sarja, jonka tässä postauksessa esittelen on Reuhurinne-sarjan "pikkusisarus" eli Reuhurinteen oppilaista kertovat, hieman helpommat Luen itse -sarjan kirjat, joissa pisimmät ja vaikeimmat sanat on tavutettu, mutta joissa tekstiä on jo kohtalaisen runsaasti, ja kuvitusta vähemmän kuin yllämainituissa kirjoissa. Näissä Tuula Kallioniemen kirjoittamissa kirjoissa huumoria kuitenkin yhtä paljon kuin alkuperäisissä Reuhurinne-kirjoissa. Eräs tokaluokkalaiseni fanittaa näitä ja kyselee aina kirjastoreissulla, onko siellä sitä Reuhurinnettä.  Sarjasta on ilmestynyt ainakin viisi kirjaa.

Aikaisemmat, helppolukuisista kirjoista kirjoittamani postaukset löydät tämän linkin takaan.
Osan 2 löydät tästä linkistä.

Lukuiloa kaikkien teidän viikonloppuunne!

Kirjalahjoja peruskoululaisille

Ylihuomenna se alkaa - koululaisten pitkä loma! Joissain perheissä on tapana muistaa kesälomansa aloittavaa nuorta lahjalla, ja eräs äiti jo kyselikin, millaisen kirjalahjan voisi antaa alakoulun päättävälle lapselle. Suosittelin hänelle - ja ihan kaikille teille muillekin - Jenni Pääskysaaren kirjoittamaan ja Matti Pikkujämsän kuvittamaa tietokirjaa Hetki ennen kuin maailma muuttui (Otava 2019, arvostelukappale). 

Kirja esittelee historian käännekohtia niiden toimijoiden ja ne omalla toiminnallaan aikaansaaneiden henkilöiden kautta. Kirja alkaa alkuräjähdyksen vielä toistaiseksi selvittämättömästä mysteeristä ja etenee kronologisesti T-rexin tutkimuksen mullistuksista muun muassa 1400-luvun Italiaan, 1800-luvulla eläneen sushininjan tarinaan, kertomukseen kuun kiertäneestä kilpikonnasta ja päätyy 2010-luvun Intiaan, jossa viiden murrosikäisen tytön joukko päättää tarttua toimeen ratkaistakseen maataan vaivaavan roskaamisongelman! Kirjassa on kertomuksia isoista ja pienistä epäkohdista, mullistavista keksinnöistä sekä uusista oivalluksista, jotka ovat syntyneet, koska joku henkilö on päättänyt toimia tietyllä tavalla, ja kirja kysyykin lukijalta jo aivan alkulehdillä:

Usein sattuma, olosuhteet ja muut ihmiset vaikuttavat siihen, minkä suunnan sinun elämäsi ottaa. Mutta tulee myös tilanteita, hetkiä, jolloin muutos on sinun käsissäsi. ... Niissä hetkissä saatat nähdä ohuen, jauraan langan, johon voisit tarttua. ... Langan, josta voisit varovasti vetää. Ohjata maailman, elämän, oman elämäsi suuntaa. Edes hitusen. Tartutko lankaan?

Merkittävää tässä kirjassa on se, että toisin kuin monissa viime vuosina ilmestyneissä rohkeille ja kapinallisille tytöille ja pojille kirjoitetuissa kirjoissa, tässä kirjassa ei korosteta pelkästään rohkeutta, vaan siinä annetaan tilaa myös sattumalle ja henkilön tekemille valinnoille. Tarinat viestittävät, että vaikka kaikki ei aina menisikään, kuten on suunnitellut, voi silti kohdata ja saavuttaa monia itselle (ja siinä sivussa ehkä muillekin) merkittäviä ja hienoja asioita. Elokuvaohjaaja George Lucasin tarina on hyvä esimerkki tällaisesta onnistumisesta. Nuori Lucas oli nimittäin autofani, joka rakasti kiihdytyskilpailuissa ajamista. Hän joutui kuitenkin auto-onnetomuuteen, minkä jälkeen kovaa ajaminen ei tuntunutkaan tärkeältä. Niin Lucas löysi itselleen uuden intohimon, jonka seurauksena olemme saaneet nauttia muun muassa kaikkialla maailmassa tunnetuista Tähtien Sota -elokuvista. 

Kirja sopii parhaiten kouluikäisille lapsille, mutta esimerkiksi oma eskarin päättävä esikoiseni piti tästä kirjasta kovasti. Hän ei aina ymmärtänyt kaikkea lukemaani, mutta kyseli ja pyysi minua tarkentamaan asioita. Kävimme tarinoiden äärellä monta mielenkiintoistakesksutelua muun muassa ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.

Kolme naista viidakossa: He päättivät tutkia kädellisiä serkkujamme.

-------------------------------------

Toinen lahjaksi erittäin hyvin soveltuva kirja on Sanna Pelliccionin ja Siri Kolun yhdessä tekemä kaunis Lue minut -sanataidekirja (Otava 2019, arvostelukappale), jota voisi aivan yhtä hyvin kutsua runokirjaksi tai oodiksi kirjoille, kirjallisuudelle ja sanataiteelle. Pelliccionin mielikuvitukselliset ja hempen sävyiset kuvat sopivat saumattomasti Kolun runollisille teksteille. 

Jokaisella sivulla on lyhyt teksti, joka kertoo lukijalle, millaisiin seikkailuihin hän pääsee kirjan parissa. Kirjallisuudella on niin paljon tarjottavaa, ja seikkailuiden maailmaan pääsee vain kirjan avaamalla. Jokaisella sivulla on myös eritasoisia sanataidetehtäviä, jotka houkuttelevat lukijaa ryhtymään leikittelemään sanoilla, luomaan kokonaisia maailmoja ja tutkiskelemaan itseään sanojen kautta. Tämä kirja on myös mainio kirjalahja opettajille (jos joku kokee tarpeelliseksi muistaa opettaa ihan yksikseenkin riittävän kiitos-sanan lisäksi)!

Kun olet lukija, koko lukemisen maailma on sinun. 

Lukeminen on supervoima. 

Kaikki tieto, kaikki seikkailut,

kaikki kirjojen sivuilla odottavat ystävät ovat sinun.

... (Lue minut)

-------------------------------------

Ekaluokkansa päättäville pikkukoululaislle suosittelen erittäin lämpimästi hankkimaan kirjalahjan, jos jollain aineellisella haluaa ensimmäisen kouluvuotensa suorittanutta lapsukaista muistaa. Toivon totisesti, että koululaiset jaksaisivat myös kesän aikana ylläpitää ja kehittää lukutaitoaan, pysähtyä hetkeksi kirjojen ääreen ja harjoittaa keskittymistään muualla kuin pelien maailmassa. Kirja on mainio kaveri niihinkin hetkiin, jolloin tylsyys saattaisi iskeä tai vanhempien antama peliaika on loppu ja kaverit kaukana. Erilaisia ekaluokkalaisille sopivia kirjasarjajoja on useita, ja esimerkiksi Karisto julkaisee aloitteleville lukijoille suunnattua Kirjakärpänen -sarjaa, Kustannus-Mäkelä julkaisee Pikku Lukuavain ja Lukuavain -sarjoja ja WSOY julkaisee monen omien ekaluokkalasiten kirjasuosikkeija sisältävää Lukupalat -sarjaa, joka tarjoaa erilaista luettavaa huumorista, jännityksestä tai ihmissuhdeaiheista pitäville lukijoille.

-------------------------------------

Isommille alakoululaisille ja yläkoulikäisille pojille (ja kaikille) muille voisi luettavaksi lahjoittaa esimerkiksi Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille) - kertomuksia huikeista miehistä Arvo Ylpöstä Kimi Räikköseen (Into Kustannus 2019, toim. Emmi Jakkö & Aleksis Salusjärvi, saatu kustantajalta). Tämä kirja ilmestyi sen jälkeen, kun sankaritytöistä kertoneet kirjat olivat niittäneet kiitosta maailmalla ja Suomessa. 

Kirjaan valikoituneet henkilöt ovat mielenkiintoisia, ja mukaan on mahtunut monen ala osaajia ja asinatuntijoita, mikä on hienoa. Joukkoon mahtuu myös vähemmän ennalta-arvattavia valintoja kuten esimerkiksi Lauri Rapala, Kalle Könkkälä ja Heikki Hursti. Eri henkilöiden tarinat ovat eri kirjoittajien käsialaa, ja se valitettavasti näkyy lopputuloksesta hienoisena epätasaisuutena ja paikoittaisena kömpelyytenä tekstissä. Kirjan parasta antia tietopuolen lisäksi ovat sen upeat kuvat, joista ovat vastanneet useat eri kotimaiset taiteilijat. 

Eveliina Netin kuva minun ja lapseni sankarista eli Pekka Hyysalosta.

Helppoja kirjoja lukemaan oppineille (ja kuinka meillä houkutellaan lapsi lukemaan)

Meidän eskarilaisemme on jo useamman kuukauden ajan harjoitellut lukemista. Hän on lukenut erittäin helppoja Kipinä-sarjan kirjoja ja tavaillut tekstejä muun muassa ruokapakkauksista ja mainoksista. Nyt saimme Kustannus-Mäkelältä ihanan paketin, jonka sisältö kannustikin lastamme ns. oikeiden kirjojen pariin - mitään kovin suurta intoa lukea kokonaista kirjaa hänellä ei ennen tätä ole ollut. Onhan se alku aika työlästä, kun lukeminen käy vielä hitaasti ja on siksi aika vaivalloista.

Paketista paljastui kolme kevään uutuuskirjaa, joista kaksi on erittäin helppolukuisia kirjoja: Lukumestari-sarjan Santeri karkuteillä -kirja sekä Pikku lukuavain -sarjan Löytäjä saa pitää -kirja. Kolmas kirja on tasoltaan hieman vaativampi Lukuavain-sarjan kirja Autiovajan arvoitus. Näistä lahjakirjoista eskarilainen on nyt lukenut jo kaksi, eli nuo kaksi helppolukuisempaa! Arvaatte varmaan, kuinka ylpeä hän oli luettuaan tuon Santeri karkuteillä -kirjan ja saatuaan siitä meiltä isot kehut.

Päätimme heti alkuun mieheni kanssa, että kannustamme lastamme lukemaan, mutta toivomme, että hän motivoituisi siihen hiljalleen itse. Jos sisäistä motivaatiota ei synny, tarjoamme pieniä "porkkanoita", jotta lukukokemusta kuitenkin karttuisi, sillä onhan lukemisen hyödyt kiistatta todistettu moneen otteeseen. Omassa työssäni luokanopettaja olen huomannut, että moni ekaluokkalainen kokee meidän lapsemme tavoin lukemisen aika työläänä asiana eikä siksi oikein viitsisi kasvattaa lukukestävyyttään ja treenata sujuvampaa lukemista sen jälkeen, kun lukutaito on opittu. Meidän lapsemme kyllä rakastavat kuunnella, kun me vanhemmat luemme heille, mutta tietysti toivomme, että he kaikki oppisivat nauttimaan lukemisesta ihan itse!

Esikoisemme myös pelaisi mielellään ipadilla Minecraftia ja Hay Day:ta, mutta olemme rajanneet hänen peliaikansa aika tiukasti. Niinpä lapsi oli kahta onnellisempi ensimmäisen kirjan luettuaan, kun lupasin hänelle siitä ilosta kolme kokonaista peliminuuttia lisää. ;) Kylläpä hän innokkaasti tarttui heti seuraavaankin kirjaan. Kerroin myös, että kokonaisen kirjan lukeminen kannesta kanteen on mielestämme niin hieno saavutus, että hän saa yhden kirjan lukemisesta yhden tarran/ leiman. Lapsen kanssa sitten ideoimme, että viidellä kerätyllä leimalla hän pääsee kanssani leffaan, 10 tarralla/ leimalla hän ansaitsee retken HopLoppiin ja 15 leimalla saa sitten jo Helsinkipäivän ja Mäkkärivierailun. Lapsi lähti heti innoissaan tavoittelemaan tuota viittä leimaa ja seuraavaksi aikoo kuulemma alkaa kerätä täyttä kymmentä (Kun viisi ensimmäistä on käytetty elokuviin, alkaa laskeminen tietysti alusta). Ja nyt esikoinen on lukenut kolmessa päivässä jo kolme kirjaa! Kaapista kaivettiin esiin myös kaikki ne muutkin helppolukuiset kirjat, jotka olen sinne lapsia varten jemmannut.

Tässä vielä lyhyet esittelyt noista Kustannus-Mäkelän uusista kirjoista, jotka me saimme. Nämä kaikki ovat siis uusien sarjojen osia, ja meinaammekin mennä kirjastoon ensi viikolla kyselemään, olisiko heillä lisää näitä Pikku lukuavain- ja Lukumestari-kirjoja, joissa tekstit on tavutettu pienaakkosin ja jokaisella sivulla on vain noin 1 - 4 virkettä - siis juuri parhaita kirjoja juuri lukemaan oppineelle lapselle!

Jackie Walter & Spike Maguire: Santeri karkuteillä -kirja, suom. Terhi Leskinen
Miia-tytöllä on terraariossa Santeri-hiiri, jota hän rakastaa kovasti. Miialla on myös lemmikkikissa, joka tahtoisi leikkiä Santerin kanssa. Miia nauraa, ettei se onnistu, mutta pyytää kissaa vahtimaan hiirtä sen aikaa, kun Miia itse on koulussa. Santeripa on kuitenkin ovela hiiri ja karkaa terraariostaan. Kissa-poloinen ravaa hiiren perässä ja yrittää turhaan käskeä sitä takaisin terraarioon. "Höpö, höpö!" Santeri aina vastaa, mikä nauratti meidän lastamme. Kun Miia tulee kotiin, on Santeri kuitenkin turvallisesti takaisin terraariossaan, mutta leipälaatikon leivästä on mystisesti kadonnut hiiren suupalan kokoinen pala...

Kirjan lopusta löytyy juonikaavio ja vanhempia varten laadittuja
 vinkkejä lapsen lukutaidon tukemiseen vanhempia varten.

Helena Bross & Kadri Ilves: Löytäjä saa pitää -kirja, suom. Raija Rintamäki
Eeli ja Omar asuvat samassa kerrostalossa ja ovat hyvät ystävät. Eräänä päivänä he löytävät pihalta 10 euroa ja miettivät, mitä sille kuuluu tehdä. Pitääkö se viedä poliisille? Samassa taloyhtiössä asuva aikuinen selittää pojille, ettei poliisi kuitenkaan löytäisi rahan omistajaa ja kehottaa poikia pitämään sen itse. Pojat ovat riemuissaan ja miettivät, mitä kaikkea voivat rahalla ostaa! Kaupassa he kuitenkin huomaavat, että naapurissa asuva Niemisen täti joutuu palauttamaan osan ostoksistaan hyllyyn, koska hänellä ei ole tarpeeksi rahaa maksaa kaikkia ostoksiaan. Pojat päättävät tehdä hyvän teon ja keksivät rahalleen parempaa käyttöä kuin limuihin törsääminen. :)

 

Helena Bross ja Mattias Olsson: Autiovajan arvoitus, suom. Raija Rintämäki, Lukuavaimen Minimysteeri -sarja
Minimysteeri-kirjat ovat sopivan jännittäviä ja hauskoja kirjoja lapsille, jotka eivät enää tarvitse tavutettua tekstiä, jaksavat jo lukea hieman pidemmän kirjan ja ymmärtävät aika hyvin lukemansa. Sarjan päähenkilöt ovat kaverukset Lenni ja Dina. Autiovajan arvoitus-kirjassa Lennin ja Dinan naapurilta varastetaan hieno pyörä, vaikka se on kytketty järeällä lukolla telineeseen. Lenni ja Dina sattuvat pyräretkellä löytämään ränsistyneen autioladon, jonka ovi on lukittu ihan uudella lukolla, vaikka talo näyttää muuten täysin hylätyltä. Kaksikon uteliaisuus herää, ja he menevät tutkimaan latoa tarkemmin. Se on täynnä polkupyöriä, ja pian paikalle tulee kaksi miestä tavattoman tutun näköinen pyörä mukanaan. Lennillä ja Dinalla ei meni sormi suuhun tai pupu pöksyyn, ja heidän neuvokkuutensa ansiosta pyörävarkaat saadaan kiinni ja naapuri saa pyöränsä takaisin!