Lähtisitkö runomatkalle?

Pirkko Ilmasen, Riika Kotkan, Elina Pullin ja Johanna Venhon kirjoittama Runomatkasopas - Harjoituksia ja työpajoja lapsille (Aviador Kustannus 2019, saatu kustantajalta) on aivan mainio apuväline kaikille, jotka opettavat ja ohjaavat lapsia sekä nuoria kirjoittamisessa. Oma kokemukseni on, että runojen kirjoittaminen tuntuu monesta oppilaasta vaikealta - tai tuntuu, jos he ovat siinä käsityksessä, että kokonainen riimiruno pitää keksiä ja kirjoittaa tyhjästä. Olen itsekin joskus opettajana ajatellut, että runojen opettaminen on vaikeaa juuri siksi, että osa oppilaista kokeen niiden kirjoittamisen vastenmielisenä. Olenkin eritääin iloinen, että sain kustantajalta testattavaksi Runomatkaoppaan, joka sisältää paitsi teoriatietoa runoista ja runoudesta myös suuren joukon konkreettisia kirjoitusharjoituksia, joiden avulla runojen kirjoittaminen on helppoa ja hauskaa. Kirjan alussa on lyhyitä tehtäviä, joissa tavoitteena on rohkaista lasta leikkimään sanoilla ja uskaltamaan kokeilla runoilua takertumatta sääntöihin tai siihen, osaako. Kirjoittajat kehottavat lainaamaan olemassa olevista runoista, ja Runomatkaoppaassa onkin runsaasti sekä lasten että aikuisten kirjoittamia esimerkkirunoja.

Monia kirjan harjoituksista voi toteuttaa pieninä kirjoitustehtävinä muun opetuksen ohessa, mutta niistä voi toki rakentaa isommankin kokonaisuuden. Itseasiassa tästä kirjasta löytyy sekä näitä lyhyitä harjoituksia että useammankin tunnin mittaisia kokonaisuuksia, joissa kirjoittajat antavat vinkkejä kokonaisuuden suunnitteluun aina kirjoitustilaan tuotavista rekvisiitoista ja koristeista lähtien. Lisäksi kokonaisuuksien lopusta löytyy pitkät listat kirjallisuutta, jota voi käyttää apuna opetuksessa ja tunnelmaan virittäytymisessä. Näillä kokonaisuuksilla on sellaisia mielenkiintoisia nimiä kuin Yön ja unien salaisuudet, Haltioiden mailla ja keijujen smaragdimaassa ja Lohikäärmeet heräävät henkiin!

Käytin tätä kirjaa jonkin verran kolmas- ja neljäsluokkalaisten opetuksessa viime vuonna, ja oikeastaan kaikki harjoitukset, joita testasin toimivat. Huomasin kyllä, että muutama tehtävistä kaipasi vielä vähän lisäohjeistusta, esimerkiksi s. 72-73 sinänsä loistava moniaistinen kaavarunotehtävä oli sellainen, jossa oppilasta piti pyytää kirjoittamaan enemmän kuin yhdellä sanalla ja muistamaan käyttää ainakin yhtä adjektiiviä, mutta kun tämän asian ennakoi, tehtävä sujui hyvin. Opettajan näkökulmasta kirjan selkeä rakenne ja valmiit, visuaalisesti miellyttävät liitteet ovat ehdottomasti plussaa. Teoksen kuvituksen ja graafisen suunnittelun on toteuttanut Minna Mäkipää.

Tyytyväiset Runomatkaopas-kirjan tekijät Kirjamessuilla 2019

Loitsupiste somistettuna Aviadorin kojulla Kirjamessuilla 2019
Tämän innoittamana syntyisi varmasti monta mielenkiintoista tekstiä ja runoakin!

Toiminnallisuutta ja liikuntaa oppitunteihin - Lukuja liikkuen, tavuja touhuten

Tänä päivänä koulumaailmassa puhutaan paljon siitä, että liike auttaa oppimisessa ja keskittymisessä. Siinä, missä ennen oppilaille sanottiin, että "Älä sitten vaan pompi sillä tuolillasi", hankitaan luokkiin nykyään jumppapalloja ja tuoleja, joiden kanssa oppilas voi vaikka pyöriä. Tuuli Tiainen ja Virve Välimäki ovat koonneet kirjaan Lukuja liikkuen, tavuja touhuten (PS-kustannus 2015) erilaisia leikkejä, pelejä ja tehtäviä, joissa on kongnitiivinen oppimistavoite, jota kohti edetään liikkumisen avulla (s.7). Molemmat tekijät ovat koulutukseltaa fysioterapeutteja, Tuuli Tiaisella on myös liikunnan ammattitutkinto lasten liikunnan osaamisalalta ja Virve Välimäki on suorittanut kasvatustieteen maisterin opinnot.

Kirjan tehtävät on jaettu kolmeen kategoriaan: äidinkielen tehtäviin, matematiikan tehtäviin ja oppimisvalmiuksia kehittäviin tehtäviin. Tehtävät ovat lähtötasoltaan melko helppoja, ekaluokkalaisille ja eskarilaisillekin sopivia. Kirjoittajat kuitenkin tarjoavat eriyttämisvinkkejä ja kerrotaan, miten tehtäviä voi soveltaa muissa oppiaineissa. Näiden vinkkien avulla opettaja voi muun muassa säädellä harjoituksen taitotasoa ja liikunnallisuuden astetta. Jokaisen leikin tai harjoituksen kohdalla on myös listattu kyseisen tehtävän kognitiiviset, motoriset ja sosioemotionaaliset tavoitteet.

Tehtävistä osa on ainakin minulle tuttuja jo ennestään, ja osa on vanhojen tehtävien ja toiminnallisten harjoitusten muunnoksia (esim. Vettä kengässä leikki on muuttanut muotoaan Onko meistä sanaksi? -leikiksi). Osa puolestaan on uusia tuttavuuksia. Tiainen ja Välimäki kirjoittavatkin esipuheessa, että he toivovat lukijan huomaavan, miten helppo erilaisista tehtävistä ja leikeistä on pienillä muutoksilla tehdä toiminnallisia ja liikunnallisia.

Pidän siitä, että kirjassa on koottu monta toiminnallista harjoitusta samoihin kansiin. Opettajan on siis kohtalaisen helppo hakea kulloinkin opiskeltavaan asiaan sopivaa toiminnallista harjoitusta. Toisaalta huomaan, että vaikka olen selannut ja lukenut kirjan jo useampaan kertaan, on minun silti vaikea muistaa, mitä tehtäviä kirjasta löytyykään, ja ottaa siten oikeaa tehtävää esiin oikeaan aikaan. Kirjan hakemistossa pitäisikin ehdottomasti olla kirjattuna leikin nimen lisäksi se kognitiivinen tavoite, joka leikillä on. Näin opettajan olisi helpompi poimia opiskeltavaan asiaan sopivat leikit.

Lukiessani kirjaa mietin koko ajan, miten kunkin leikin voisi toteuttaa omassa luokassani. Luokkahuone fyysisenä tilana rajaa jonkin verran toimintaa - varsinkin, jos siellä touhuaa reilusti yli parikymmentä oppilasta. Totesin, että aika moni leikki on sellainen, että se vaatii tilaa, jota saa joko raijaamalla pöydät seinustoille tai siirtämällä tunnit suoraan jumppasaliin tai pihalle. Tämä jälkimmäinen ratkaisu on monen leikin kannalta toimivampi idea, mutta toisaalta kirjan tarkoitus on tarjota tehtäviä, joita voi tehdä normaalien oppituntien osana eikä pelkästään liikuntatuntien aikana.

Me olemme luokassa ehtineet testaamaan vain paria leikkiä, sillä itselläni on tullut vastaan aikapula. Mistä, ois mistä minä löytäisin aikaa kopioida, laminoida ja leikata kaikki ne kortit, joita tehtäviin tarvitaan? Entä kuka esimerkiksi askartelisi minulle taikalaatikon, jota käytetään kovin monessa tehtävässä? Onneksi kirjasta löytyy niitäkin harjoituksia, joihin ei tarvitse yhden yhtä lippua tai lappua, vaan ne voi toteuttaa helposti ihan omassa luokassa.

Käytätkö sinä opetuksessasi paljon toiminnallisuutta? Mistä saat ideat tehtäviin ja harjoituksiin? Oletko jo kenties tutustunut tähän kirjaan, ja mitkä sen harjoituksista olet kokenut toimivimmiksi?

Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen

Kenellekään blogini lukijoista ei liene yllätys, että minun mielestäni lapsille lukeminen on äärettömän tärkeää, ja toivon, että jokaisessa kodissa lapselle luettaisiin edes se yksi iltasatu päivässä. Opettajanakin yritän lukea oppilaille mahdollisimman paljon ääneen. Olinkin todella iloinen, kun Atena Kustannuksesta otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko tutustua Päivi Heikkilä- Halttunen kirjoittamaan teokseen Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (Atena Kustannus Oy 2015). Kun tuo kirja sitten saapui postissa, kiilasi se välittömästi lukulistani kärkeen. Toivoin löytävänä kirjasta hyviä vinkkejä erityisesti opetustyötäni ajatellen, enkä pettynyt. Luin kirjan "ahmimalla" parin illan aikana - ja välillä joitakin kohtia piti lukea jopa ääneen vieressä istuvalle miehelle.

Kuvituksen on tehnyt Terhi Ekebom.

Halttunen kirjoittaa todella lukijaystävällisesti, selkeästi ja yhdistäen sopivasti tutkimustietoa ja arkisia (myös oman perheensä) kokemuksia. Hän myös siteeraa tekstissään useita eri lastenkirjailijoita ja kirjallisuusalan ammattilaisia. Kirjassa Halttunen opastaa, miten kirjallisuuskasvatus kannattaa käytännössä toteuttaa eri-ikäisten lasten kanssa, ja kirjoittaa, että se kannattaa aloittaa jo aivan pienen vauvan kanssa. Halttunen myös vinkaa, että aikuisen ja lapsen yhteisiä ääneenlukuhetkiä ei suinkaan kannata lopettaa siihen, kun lapsi oppii lukemaan, sillä jopa murrosikäinen hyötyy Halttusen mukaan siitä, että vanhemmat lukevat tälle ääneen.

Halttunen onnistuu oppaassaan erinomaisesti perustelemaan, miksi lapselle lukeminen on niin tärkeää. Lukemalla lapselle jo pienestä pitäen vanhemmat auttavat lapsen kielellisen tietoisuuden kehittymistä, avartavat lapsen sanvarastoa ja tukevat hänen henkistä kasvuaan. Lapsi saa kirjallisuuden avulla keinoja käsitellä tunteitaan ja välineitä toimia rakentavasti erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Lapset, joille on luettu paljon ovat usein empatiakykyisempiä, ja he osaavat myös paremmin käsitellä omia tunteitaan. Lisäksi vanhemman ja lapsen yhteiset lukuhetket ovat niitä tärkeitä hetkiä, jolloin vanhempi ja lapsi ovat rauhallisessa ja läheisessä vuorovaikutustilanteessa keskenään.

Vanhempien ja kasvattajien kannalta erittäin käytännöllisiä ovat oppaasta löytyvät kirjalistat, joiden kanssa vanhemmat voivat etsiä tiettyihin tilanteisiin tai aihepiireihin soveltuvaa luettavaa. Itselleni erityisen antoisaa luettavaa olivat osiot joissa Halttunen neuvoi, miten lapsen lukemaan oppimista voi tukea kotona, päiväkodissa ja koulussa. Opin tätä kirjaa lukiessani paljon myös siitä, miksi lapsille kannattaa ehdottomasti kuvakirjojen lisäksi lukea paljon loruja, runoja ja satuja, joissa on vähemmän kuvitusta.

Lue lapselle! Opas kirjallisuuskasvatukseen on sisällöltään laaja, mutta erittäin kompakti tietokirja, josta vanhempi tai muu kasvattaja voi hakea tietoa jonkin tietyn ikäisen lapsen kirjallisuuskasvatuksesta tai etsiä täsmävinkkejä sellaisesta kirjallisuudesta, joka vastaa johonkin tiettyyn, lapsen elämästä nousevaan tarpeeseen (esim. vaikeiden aiheiden käsitteleminen, lapsen tunteet, kaverisuhteet, jne.). Lue lapselle! Opas kirjallisuuskasvatukseen sopii luettavaksi myös kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita lastenkirjallisuudesta, sillä tämä Halttusen opas on myös äärettömän kattava lastenkirjallisuuden tietopaketti! Tämä onkin ehdottomasti yksi niistä kirjoista, joiden soisin lähtevän jokaiseen kotiin vaikka äitiyspakkauksen mukana!

Innostava kirjoittamisopas: Käsikirja mielikuvituksen matkaajille

"Osatakseen kirjoittaa ei tarvitse olla hyvä oppilas. On olemassa kirjailijoita, joilla on lukihäiriö, ja kirjailijoita, jotka eivät koskaan opi pilkkusääntöjä. Kirjoittamisessa saa olla rosoa ja särmää, eikä kirjoittajan tarvitse välttämättä olla hyvä matikassa tai äidinkielessä. Tarinan keksiminen tai silkka ilo siitä, että kirjoittaa mitä huvittaa, on tärkeämpää kuin kumi, oikeinkirjoitus tai pilkkusäännöt." (Arja ja Emma Puikkonen: Käsikirja mielikuvituksen matkaajalle, Kirjoittamisen seikkailuopas, s.13, Kirjapaja 2015)

Näin hienoilla lauseilla Arja ja Emma Puikkonen kannustavat kaikkia tarttumaan rohkeasti kynään ja paperiin, tietokoneeseen, atblettiin tai vaikka älypuhelimeen ja ryhtymään rohkeasti kirjoittamaan. Kirjoittamassaan kirjassa Käsikirja mielikuvituksen matkaajalle, Kirjoittaamisen seikkailuopas (Kirjapaja 2015) he kertovat ja opastavat, miten kaikki halukkaat voivat ryhtyä kirjailijoiksi

Nimensä mukaan Käsikirja mielikuvituksen matkaajille, Kirjoittamisen seikkailuopas on kirjoitettu kuin matkaopas. Teos johdattaa lukijansa salaiselle matkalle mielikuvitukseen. Matkan aikana lukija saa tutustua toinen toistaan kiinnostavimpiin paikkoihin. Hän voi pysähtyä esimerkiksi kirjoittamaan Salaisten ajatusten kirjaa tai luoda kokonaisen omalakisen kuningaskuntansa. Tai jos matkaaja haluaa pysähtyä Suudelmien punaiseen linnaan kirjoittamaan oman riipivän rakkaustarinansa, onnistuu sekin matkan aikana oppaan ohjauksessa. Soivien sanojen maassa pysähtyy varmasti se mielikuvituksen matkaaja, joka on innostunut luomaan omia sanoituksiaan. Kulkuneuvoksi  tälle salaiselle ja innostavalle matkalle voi valita esimerkiksi proosabussin tai runojunan. Toki mielikuvituksen matkaaja voi hypätä myös draamapyörän kyytiin tai kokeilla sarjakuvalaukkaa. Tämän kirjan luettuaan ja sen tarjoaman seikkailun koettuaan mielikuvituksen matkaaja voi jatkaa aloittamaansa seikkailua itsenäisesti, reppu täynnä luovan kirjoittamisen työkaluja.

Teoksesta välityy vahva viesti siitä, että kirjoittaminen on hauska, monipuolinen ja luova harrastus, eikä kaikkien kirjoittajien tarvitse kirjoittaa kirjaa. Joku saattaa haluta kirjoittaa runon, toinen vaikkapa rap-lyriikan ja kolmas nauttii afrorismien ja neljäs listojen keksimisestä. Kaikkiin näihin ja moniin muihin kirjallisuuden lajeihin voi tutustua Puikkostensten kirjoittaman kirjoittamisoppaan avulla. Kirjassa on runsaasti konkreettisia harjoituksia, joiden avulla jokainen voi ryhtyä luomaan omaa tekstiään - oli tavoitteena sitten kirjoittaa kokonainen fantasiakirja tai vaikkapa vain leikitellä kielellä omaksi huvikseen. Sivua elävöittävät lasten itse kirjoittamat kirjoitustehtävät, tunnettujen kirjailijoiden haastattelupätkät ja katkelmat erilaisista esimerkkiteksteistä.

Vaikka Käsikirja mielikuvituksen matkaajille on kirjoitettu kirjoittamisoppaaksi itsenäiselle lukijalle, saa opettajakin tästä aivan valtavan paljon vinkkejä omaan sanataide- ja kirjoittamsiopetukseensa. Kirja on täynnä harjoituksia, joita opettaja voi teetättää koko luokalla, eikä näitä tehtäviä tarvitse tehdä järjestyksessä, ja osan voi hyvin jättää tekemättäkin. Kirjan kirjoittavat myös vinkkaavat, millä hakusanoilla milloinkin kannattaa netistä etsiä mallitekstejä omien kirjoitusten malliksi. 

Kirjan kuvituksen ja graafisen ilmeen on luonut Terese Bast.

Kirjan tehtävät ovat sellaisia, että ne sopivat mainiosti eri ikäisille ja tasoisille kirjoittajille. Isoa osaa tehtäväistä voi hyvin soveltaa jopa ekaluokkalaisten kanssa! Suosittelen tätä opasta oikein lämpimästi kaikille kirjallisuuden ja kirjoittamisen opettajille, mutta myös niille, jotka ovat kiinnostuneita kirjoittamisesta, heille, joilla on hyvä mielikuvitus ja kaikille, jotka haluavat hurahtaa kirjoittamiseen!

Kirjasta piti myös Maria Sinisen linnan kirjastosta.

Herää koulu!

Nyt olen kuulkaa lukenut tässä miehen syysloman aikana aikana sellaisen teoksen, että oksat pois ja osa latvaakin vielä. Luokanopettaja Maarit Korhosen pamfletti Herää koulu! (Into Kustannus Oy, 2014) on todella ajatuksia herättävä puheenvuoro nykykoulun tilasta ja tehtävästä nyt ja tulevaisuudessa. Harvoin olen lukenut mitään kirjaa ja nyökkäillyt niin moneen otteeseen "olen ihan samaa mieltä", lukenut miehelle katkelmia ääneen ja alleviivannut (tätä en hei harrasta ikinä!) kirjasta kohtia, jotka kolahtavat.

Luettuani Korhosen pamfletin aloin heti hänen ajatustensa pohjalta suunnitella seuraavaa lukuvuotta jona palaan äitiyslomalta töihin. Heivaisinko minäkin pulpetit, ryhtyisinkö yhdessä vanhempien kanssa kartoittamaan oppilaiden tapaa oppia ja jakaisin heille sen perusteella mahdollisuuksia valita, miten he kunkin asian opiskelevat? Koittaisinko lisätä tunneille yrittäjyyskasvatusta esimerkiksi yhteisten varainkeruuprojektien tai verkossa skypen avulla tapahtuvien ammattiesittelyjen kautta?

Korhosen ajatukset ovat ajatuksia herättäviä ja jopa radikaaleja. Hän esimerkiksi esittää ajatuksen, että koska tieto on netissä koko ajan oppilaiden ulottuvilla, mobiilioppiminen on uusi tapa oppia, ja perinteiset kirjat vaan rajaavat oppimista. Uh, mikä väite, mutta luultavasti niin totta! Kirja sisältää monia muitakin edellä olevan kaltaisia hurjia väittämiä, mutta jotka lähemmin tarkasteltuina osuvat monesti nykykoulun ongelmien ytimeen.

Kärjistetysti sanottuna kirjojen ja pulpettien lisäksi Korhonen heivaisi pois nykykoulusta puolet opetussuunnitelman oppisisällöistä ja toisi kouluihin tilalle valinnaisaineita, jotka perustuisivat oppilaiden lahjakkuuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin. Hän haluaa kasvattaa lapsista aikuisia, jotka ovat tietoisia omista vahvuuksistaan, ovat saaneet kehittyä niissä, opiskella itseään kiinnostavia asioita ja omaavat siksi vahvan itsetunnon. Näitä lapsia ei olisi lannistettu ajatuksella, että he ovat huonoja matematiikassa tai sillä, että he eivät ole koskaan oppineet muistamaan englannin sanastoa tai äidinkielen sijamuotoja. Korhonen esittää kysymyksen, miksi kaikkien pitäisi opiskella samoja, jo vuosikymmeniä sitten lukkoonlytötyjä oppisisältöjä, kun tiedon löytää niin helposti netistä. Korhonen haluaa siis keikauttaa koko nykyisen, omien sanojensa mukaan preussilaisen koulujärjestelmän jengoiltaa ja luoda tilalle aivan uudenlaisen koulun.

"Koulutuksen pitäisi kehittää jokaisen kykyjä ja herkkyyksiä, ei pakottaa kaikkia samaan muottiin. Koulun pitäisi valmistaa oppilaita tulevaisuutta varten. On pyrittävä myös henkilökohtaisiin suunnitelmiin, lukujärjestyksiin." (Korhonen: Herää koulu, s.83)

Tämä on ehdottomasti kirja, joka kaikkien opettajien, rehtoreiden ja päättäjien kannattaisi lukea. Oikeastaan kaikkien, joiden elämä jollain tavalla sivuaa koulumaailmaa, kannattaisi lukea tämä kirja. Ehdottomasti.