46. Kirjassa on sauna

Helmet-sovelluksen etusivulla ehdotetaan aina (=normaalitilanteessa) monenlaista luettavaa. Itse innostuin varaamaan sitä kautta Juha Hurmeen Making of Lean, joka on näytelmäkäsikirjoitus. Itse näytelmän ensi-ilta oli KOM-teatterissa 15.2.2019. Ihan en ehtinyt näytelmää katsomaan, mutta kiinnostavaa oli lukea käsikirjoituskin vuotta myöhemmin.

Tämä näytelmä kertoo Aleksis Kiven Lea-näytelmän tekemisestä ja ensi-illasta. Humoristinen (ja ironinen ja itseironinen ja välillä terävän sarkastinen) tarina kertoo yhden mahdollisen tapahtumaketjun, miten asiat ovat saattaneet mennä - ja samalla esittelee tärkeän osasen Suomen kulttuurihistoriaa.

Saunaankin päästään, kuinkas muutenkaan.

Kyllä mua vähän sylettää, etten tätä tajunnut käydä teatterissa katsomassa, koska kokemus olisi varmasti ollut päätähuimaava. Seuraavalla kierroksella sitten.

Klassikot haltuun!

Edellisessä bloggauksessa mainittu teini luki koulua varten Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmät. Minäkin innostuin lukemaan Niskavuoren tarina -nimisen kokoelmateoksen. Oli jo aikakin, koska tähän mennessä en ollut lukenut tai nähnyt yhtäkään Niskavuori-näytelmistä.

Olihan se melkoinen sukusaaga, ja kiinnostava lukea! Testasimme teinin kanssa Wuolijoen tekstin ajattomuutta myös teatteri Avoimissa ovissa; kävimme viime viikolla katsomassa Niskavuori: Loviisa ja Heta -näytelmää, jonka oli ohjannut Heini Tola. Ensimmäinen näytös kertoi Loviisan, Juhanin ja Malviinan tarinan, eli Niskavuoren nuori emäntä -näytelmän tekstin tiivistettynä. Toinen näytös kertoi Hetasta ja Muumäen Akustista eli Niskavuoren Heta -näytelmän sisällön. Itse tekstiä, siis repliikkejä, ei ollut muutettu juuri lainkaan, ja uskomattoman tuoreelta ja nykyaikaiselta se silti kuulosti.

Teini luki vertailun vuoksi myös Enkä ollut vanki -esseekokoelman, jonka Wuolijoki kirjoitti vankila-aikanaan. Minäkin luin sen, ja ihastuin. Wuolijoki kirjoittaa vankilan erilaisista ihmiskohtaloista lyhyesti mutta kiinnostavasti, ja aina lämmöllä. Käsitellessään omaa kohtaloaan Wuolijoki viittaa usein eurooppalaisiin kulttuurin merkkihenkilöihin, samoin hän siteeraa sujuvasti useilla eri kielillä muita kirjailijoita. Tämä kirja pääsee lukuhaasteessani kohtaan 45, kirjan nimessä on kieltosana. Niskavuoren tarinan sijoitan kohtaan 18, eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja, koska kosmopoliitti Wuolijoki ansaitsee sen.

3 Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

En lue melkein koskaan näytelmiä. Mutta nyt luin, nimittäin Anton Tšehovin Kolme sisarta. Olin varannut lipun itselleni Kansallisteatterin Kolmeen sisareen, ja päätin ennen teatterikäyntiäni perehtyä aiheeseen lukemalla näytelmätekstin.

Sinänsä näytelmä on helppolukuinen: lyhyt ja melko selkeää kieltä. Mutta täytyy myöntää, että se on aika tylsä, ja lukukokemuksen jälkeen meninkin teatteriin aika epäilevin tuntein. Näytelmäversio oli upea. 2010-luvun elämänrytmiin takertunut yleisö vedettiin näytelmään mukaan videokuvan, värivalojen ja pop-kulttuuriviittausten avulla. Ensimmäisessä näytöksessä. Toinen näytös oli jo paljon tsehovilaisempi, mutta silloin katsoja oli koukussa. Myös näytelmän kieli oli modernisoitu alkutekstin vähääkään kärsimättä.

Näytelmää lukiessa mietin kaipuuta pois omasta elämästä ja haluttomuutta ottaa itse vastuuta muutoksesta. Lavalla näkyivät ja kuuluivat nämä samat teemat.

Jos teille tarjoutuu mahdollisuus käydä katsomassa Kolme sisarta, älkää epäröikö! Tämä oli pitkästä aikaa sellaista teatteria, joka herättää lapsellisen ihailun ja valtavan innon päästä itsekin näyttelemään. (Mutta en minä olekaan viime aikoina käynyt katsomassa kuin omien lasten teatteriesityksiä ja Svenskanin Chessin, joka oli sellainen päältä kaunis kakku.)