13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa

Ensin ajattelin taas vähän venyttää haastekohdan rajoja ja sijoittaa tähän kohtaan Will Schwalben kirjan Elämän mittainen lukupiiri. Siinä Will ja hänen kuolemansairas äitinsä lukevat kirjoja ja keskustelevat niistä. Samalla kun lukija kuulee kirjoista, hän saa myös hurjasti tietoa siitä, miltä tuntuu olla kuolemassa tai miltä tuntuu, kun läheinen on kuolemassa. Tosi hyvä kirja, jota suosittelen kovasti, mutta tässä kirjassa myös muut perheenjäsenet ovat aika isoissa rooleissa, joten olisi ehkä vähän huijaamista sijoittaa kirjaa tähän kohtaan.

Siksipä sijoitankin tähän Henriikka Rönkkösen Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja -romaanin. Kyllä siinäkin on panoja, ihastuksia ja ystäviä, mutta ne vaihtuvat eikä kukaan sinänsä ole erityisen keskeinen kirjan kannalta. Keskiössä on Henriikka, sinkku, joka on nähnyt ja kokenut kaiken, mutta tekee kokemuksistaan huumoria meille muille - ja jotkut oivallukset kiteytyvät elämänviisauksiksi, joita on myös ilo lukea.

Afrikasta niin kuin se on

Kolmen viikon lomailun jälkeen mieleni oli palautunut työvuoden jäljiltä ja pystyin keskittymään lukemiseen. Keskittymistähän ei tarvita ihan kaikenlaisissa lukusuorituksissa, mutta Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta vaati täysipainoista paneutumista.

Kyllä minä olen katkera, kun ikäiseni ihmiset kirjoittavat romaaneja, jotka häikäisevät hyvyydellään ja saavat ajattelemaan, että tällaisen kirjan minä olisin halunnut kirjoittaa. Vaikka en minä olisi osannut Afrikasta kirjoittaa yhtä elävästi ja todellisesti kuin Hirvonen. Voin vain todeta, että tuollaistahan se on. Toisaalta sillä tavalla irvokasta ja epätoivoista kuin vain Afrikassa, toisaalta ihan samalla tavalla kurjaa kuin kaikkialla muuallakin - ja tietenkin myös yhtä kaunista kuin missä tahansa muualla.

Vaikka todenmukainen Afrikka-kuvakin on ihan riittävä syy lukea tämä kirja, Hirvosella on myös ihmiskuvauksen lahja. Kirjan henkilöt ovat rikkinäisyydessään ja pyrkimyksessään korjata säröjään aitoja. Hirvonen kuvaa hyvin sitä, kuinka satunnaista ihmisten välinen kohtaaminen on, ja millainen voima siinä on, kun se onnistuu.

Ai että, kyllä kannatti lukea. Nyt voinkin hyvällä omallatunnolla keskittyä kevyempään kesälukemiseen. Vai joko tänä kesänä lukisin ne Hesset, jotka kymmenen (10) vuotta sitten poimin yliopiston kirjaston poistoista ja jotka ovat vieläkin lukematta?