Sairaslomalukemisto

Sairastaminen kesken kiireisen työviikon on harvinaisen turhauttavaa, ja turhautumisen tunnetta tulee helposti paenneeksi telkkarin iltapäivien tosi-tv-maailmaan tai Me Naiset & Matkaopas -lehteen. (Been there, done that.) Sairastamisesta tulee kuitenkin melkein mukavaa, kun käden ulottuvilla on kirja, joka on riittävän helppolukuinen, mukaansatempaava ja kevyt kannatella. Kuten Graham Mooren The Sherlockian (2011).

Amerikkalainen dekkarin keskiössä ovat Sherlock Holmes -intoilijat, The Baker Street Irregulars -seura, jonka suurin intohimo on löytää Arthur Conan Doylen kadonnut päiväkirja. Eräs heistä kertoo löytäneensä päiväkirjan, mutta juuri ennen sen paljastamista muille hänet murhataan. Kerhon tuorein ja nuorin jäsen ryhtyy selvittämään niin murhatun kuin päiväkirjankin kohtaloa. Samaan aikaan nykypäivän tarinan rinnalla kulkee tarina Conan Doylen elämästä kadonneen päiväkirjan kirjoitusaikoihin. Kuten arvata saattaa, menneisyydessäkin tapahtuu jännittäviä asioita.

Kirja on... noh, varsin amerikkalainen. Monia asioita pohjustetaan niin paljon, että tottuneempi lukija on jo arvannut monia juttuja, kun ne sitten lopulta paljastuvat. Teksti ei myöskään ole erityisen monimerkityksellistä. Helppolukuisuus ei kuitenkaan sinällään ole pahe, ja kirja on erittäin mukaansatempaava, mikä on taatusti hyve. Kirjan kaksi tarinaa myös limittyvät mukavasti, ja varsinkin 1900-luvun taitteeseen sijoittuva seikkailu on ihan kiinnostava. Kaiken lisäksi kirjassa on osuvaa huumoria, joka paikkaa lukukokemuksen muita aukkoja. Kannattaa harkita lomalle, työmatkoille tai norovirukseen.

Hohoi, kustantajat!

Miksi ihmeessä ette tappele verissäpäin Laurie R. Kingin Mary Russell -suomennosoikeuksista? Vai tappeletteko, ja juuri siksi niitä ei ole vielä julkaistu suomeksi?

En olisi ilman apua osannut ryhtyä lukemaan Mary Russell -kirjoja, mutta onneksi sain tönäisyn oikeaan suuntaan. Mainioita nämä salapoliisiromaanit, joiden päähenkilö on Sherlock Holmesin "feministinen sidekick" - kuten kirjailija itse henkilöään kuvaa sarjan ensimmäisen osan, The Beekeeper's Apprenticen, esipuheessa. Kirjat ovat nannaa perinteisten dekkarien ystäville, mutta ne vievät Holmesin aivan uudelle tasolle. Luulen myös, etteivät useimmat Holmes-fanit pidä tätä sankarisalapoliisin päivitystä hullumpana. Itse ainakin näin lukiessani Jeremy Brettin hahmon seikkailemassa sanavalmiin ja älykkään nuoren naisen kanssa. Se, mikä saa Holmesin näkymään uudessa valossa, on kuitenkin Mary Russell, parikymppinen yleisnero, jonka mielestä naiset ovat vähintään yhtä eteviä kuin miehet. Holmesinkin on pakko yhtyä kantaan, ja ajan myötä hänestä ja Russellista tulee tasa-arvoisia kumppaneita.

Parasta kirjoissa on Russellin ja Holmesin välinen terävä sananvaihto. Hassumpaa ei ole kieli muutenkaan. Helppolukuista, soljuvaa ja kuitenkin mainiolla tavalla 1900-luvun alun puheenpartta matkivaa.