Tästä tiedonnälkäisille

Lupasin kirjoittaa elämääni tasapainottavasta tietokirjallisuudesta. Sellaistakin on tullut luettua lähiviikkoina, vaikka varsin viihteellisiä tuntuvat olevan käsiini tarttuvat tietokirjatkin.

Matthew Walker: Miksi nukumme. Unen voima.

Tämä on paksu tietopaketti unesta ja nukkumisesta. Paljon asiaa helppolukuisessa ja viihdyttävässä muodossa. Varoituksen sana: tämän jälkeen huonosti nukutuista öistä syyllistyy paljon helpommin. Silti suosittelen kirjaa ihan kenelle hyvänsä (varsinkin yöunistaan jatkuvasti aikaa varastaville teineille).

Helmet-lukuhaasten kohdat:

• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (eli siis raastava unettomuus)
• 23, kirja, jota luet ulkona (lukemisen kesäkausi korkattu!)
  
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä.
  

Marika Rosenborg: Te selviätte kyllä. Mahdollisuuksien parisuhde.

Hidasta elämää -henkistä tekstiä parisuhteesta ja sen ongelmista. Ei mitään uutta, mutta joitakin hienoja oivalluksia ja pari järkevää (mutta ei tosiaankaan uudenuutukaista) harjoitusta.

Helmet-lukuhaaste:

• 6, kirja kertoo rakkaudesta
  
• 45, kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
  

Kate Murphy: Et taida kuunnella. Miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä.

Kiinnostava kirja kuuntelemisen taidoista. En voi väittää olevani hyvä kuuntelija, ja tämän kirjan lukeminen oli ajoittain aikamoista omien vikojen lähitarkastelua. Aihetta on tarkasteltu monesta suunnasta ja lisämausteena on paljon hyvien kuuntelijoiden haastatteluja ja kokemuksia.

Helmet-lukuhaaste:

• 4, joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
  
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (hän on toimittaja, joka on törmännyt juttuja tehdessään moniin hyviin - ja huonoihin - kuuntelijoihin)
  
• 38, kirja on käännetty hyvin.
  

Jancis Robinson: Viininmaistajan kirja

Sain tämän kirjan joululahjaksi, ja se odotti hyllyssäni aika monta kuukautta. Koska ajattelin, että tiedän viineistä jo ihan riittävästi, ja koska kirja näytti vähän tylsältä. Kun vihdoin sain aikaiseksi tarttua kirjaan, luin sen parissa päivässä. Kirja on täyttä asiaa: perustietoa viinin maistelusta, erilaisista viininkasvatusalueista, rypäleistä ja parhaista viineistä. Se on kuitenkin yllättävän helppolukuinen, jopa viihdyttävä. Asiaa on sen verran paljon, että minäkään, viinejä jo jonkin verran maistelleena, en kokenut sitä liian helpoksi. Toisaalta kaikki oli selitetty niin sujuvasti, että tämä sopisi varmasti ihan vasta-alkajallekin. Ei siis mikään ihme, että kirjasta on tullut jonkinlainen oman alansa klassikko. Mukana on myös maisteluvinkkejä, joiden avulla voi kehittää itseään viininmaistajana. Osa on pöhköjä, mutta kokeilen varmasti itsekin joitakin!

Helmet-lukuhaaste:

• 15, kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (mieltymys viiniin ja sen maisteluun)
  
• 28, kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
  
• 33, kirjassa opetetaan jokin taito
  
• 37, kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
• 38, kirja on käännetty hyvin
• 46, kirjassa syödään herkkuja (no, juodaan!).
  

Matkakirjoja

Jos haluaa tehdä ekologisia ja ekonomisia matkoja, kannattaa lukea hyviä matkakirjoja. Itse olen tänä syksynä matkustanut junalla maailman ympäri ja käynyt Georgiassa tutustumassa viinin viljelyyn.

Monisha Rajeshin Around the World in 80 trains kertoo, kuinka Monisha matkusti Euroopassa, halki Venäjän, Kiinassa, Etelä-Aasiassa, Pohjois-Koreassa ja Japanissa. Välillä lennettiin Kanadaan, matkustettiin siellä ensin Kanadan halki ja sitten takaisin Yhdysvaltojen läpi. Lopulta Monisha lensi takaisin Aasiaan ja matkusti junalla sen poikki kohti Eurooppaa ja koti-Englantia.

Kirjailija itse kuvailee junamatkailua keinona päästä paikkoihin, jonne ei muuten pääsisi Hänen mielestään matkustaminen on tärkein osa matkaa, ei pelkästään keino päästä kohteeseen, ja junamatkailussa viehättää se, että saa tutustua paikallisiin ihan eri tavalla.

Olen samaa mieltä: todellakin pääsin lukemaan paikoista, joista en ole edes osannut haaveilla, kuten vaikka halki kanadalaisten metsien kulkevasta rautatiestä. Omalle matkabucketlistalle tulee monta uutta kohtaa.

Georgiaankin pitäisi päästä pikapuoliin! Alice Feiring kuvailee kirjassaan For the Love of Wine georgialaista viininviljelykulttuuria, jossa luotetaan luonnonmukaisuuteen. Georgiassa viinit on perinteisesti valmistettu kvevreissä, valtavissa saviruukuissa, ja viinin annetaan käydä rypäleenkuorten ja -rankojen kanssa, joten valkoviinistä tulee ns. oranssia. Feiring kertoo kirjassaan Georgian viininviljelyn historiasta, nykyisistä viininviljelijöistä, viineistä (joita haluaisi heti päästä maistelemaan) ja perinteisistä ruuista (jotka myös herauttavat veden kielelle paperisinakin). Minä haluan paikan päälle kokemaan nämä maut! Sitä odotellessa varaan pöydän haukilahtelaisesta ravintola Rionista, jossa pääsee maistelemaan georgialaisen keittiön parhaita paloja.