37. Gone with the Wind (1939)

Tuulen viemää on niitä harvoja vanhoja klassikkoelokuvia, joita olen nähnyt useita kertoja. Edellinen katselukerta on tainnut olla kyllä viime vuosituhannen puolella, mutta nuoruusvuosina kerkesin nähdä tämän ainakin kymmenisen kertaa. Siksi monet kohtaukset olivat jo entuudestaan hyvin vahvasti mielessä. Olen nähnyt myös Making of -dokumentteja ja muuta oheismateriaalia kulissien takaa. Elokuva on siis kaikin puolin tuttu.

Elokuvaan liittyy muutamia lapsuusmuistoja. Muistan, kuinka erikoista minusta oli että elokuva voi olla niin pitkä, että se kestää koko päivän (vähän alle neljä tuntia). Kuinka niin kauan jaksaa istua paikallaan? Muistan myös, että elokuvan alussa Scarletilla on todella leveähelmaisia mekkoja, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Suunnittelinpa joskus jopa nimeäväni aikuisena tyttäreni Taraksi, koska se on elokuvassa niin merkittävä paikka. Lapsena myös ihmettelin miten näin vanha amerikkalainen elokuva on värillinen, vaikka tuoreemmatkin suomalaiselokuvat ovat mustavalkoisia. Enpä tiennyt silloin, että Tuulen viemää onkin erikoistapaus myös Hollywood-elokuvien keskuudessa.

Joskus 1990-luvun alkupuolella sain Joulupukilta elokuvan VHS-kasetilla. Katsoin elokuvan silloin yöllä siskoni kanssa suklaakonvehteja mussutellen. Loppupuolella äiti heräsi aamukahvia keittämään ja hämmästeli, että emmekö me ole vielä ollenkaan menneet nukkumaan. Tuosta tapauksesta lähtien Joulu on liittynyt Tuulen viemään. Olisi jotenkin hassua katsoa tämä keskellä kesää ilman suklaata! Niinpä tälläkin kertaa katsoin elokuvan joululomalla suklaakonvehtien ja siskoni kera.

Luin Tuulen viemää -teoksen ihan vähän aikaa sitten. Jo ennen kirjan saattamista loppuun, aloin haaveilla elokuvan katsomisesta piakkoin. Koska kirja oli vielä tuoreessa muistissa, onnistuin järkyttämään itseäni elokuvan vertailulla alkuperäiseen teokseen. Periaatteessa elokuva on hyvin uskollinen kirjalle. Käytännössä kuitenkin eroja on paljon. Elokuvasta puuttuu ainakin neljä minun mielestäni melko keskeistä henkilöhahmoa. Ennen niin ihana elokuva tuntui nyt kirjan lukemisen jälkeen melko kalpealta kuvajaiselta hienosta tarinasta. Tämä todistaa, että piditpä elokuvasta kuinka paljon tahansa on kirja aina vielä parempi. Jos siis pidät tästä elokuvasta, rakastut ikihyviksi kirjaan!

Scarlettin ja Rhettin tarina jatkuu neliosaisena minisarjana nimeltä Scarlett. Olen nähnyt myös tämän jatko-osan joskus 90-luvulla, mutta en silti muista onko tarinassa onneton vai onnellinen loppu. Taidanpa siis perehtyä jatko-osaan joko kirjana tai tv-versiona piakkoin. Jatko-osa ei ole Margaret Mitchellin käsialaa, joten alkuperäistä tarinankertojaa kunnioittaakseen voisi jatkosepustuksille myös viitata kintaalla. Tekee vaan mieli tietää mitä silloin seuraavana päivänä tapahtuikaan...

INFOLOOTA

Gone with the Wind / Tuulen viemää

Ohjaus:
Victor Fleming

Pääosissa:
Clark Gable
Vivien Leigh

AFI:n sija 6.
IMDb:n sija 157.
IMDb:n arvio 8,2

Kuva Wikipediasta

35. A Streetcar Named Desire (1951)

Kun elokuvalle paiskataan näin erikoinen nimi, on vaikea tehdä mitään järkeviä arvauksia leffan aihepiiristä tai juonesta ennakolta. Nimi tuntui pitkään kovin kaukaa haetulta ja tuulesta temmatulta. Nimelle tulee kuitenkin ihan järkevä selitys, tai ainakin viittaus siihen mistä nimi on elokuvalle temmattu. Kysehän on kuitenkin kuvainnollisesta hyppäämisestä "Viettelysten vaunun" kyytiin.

Elokuvassa Blanche tulee siskonsa Stellan luokse vierailulle. Sisarukset ovat viimeiset rippeet ennen voimissaan olleesta plantaasin omistaneesta perheestä. Nyt omaisuutta ei enää ole. Stella elää köyhissä oloissa avioliitossa rahvaanomaisen puolalaistaustaisen miehen kanssa. Liitto ei ole erityisen ruusuinen. Elokuvan kuuluisin kohtaus onkin vaimoaan ikkunan alla epätoivoissaan huutava Stanley.


"Hey Stellaaaaaaaa!"

Tykkäsin tästä elokuvasta. Oli mielenkiintoista nähdä Marlon Brando nuorena miehenä sekä Vivien Leigh jossain muussa elokuvassa kuin Tuulen viemässä. Vivien tekee hienon roolityön tässä elokuvassa. Hänen keimailuaan ja flirttailuaan on mukava seurata.

Naisten mekot olivat ihastuttavia, vaikka mustavalkoisesta elokuvasta ei voinutkaan päätellä millaisia leningit todella olivatkaan. Blanchen matka-arkku lipastomaisine lokeroineen näytti niin upealta, että haluan sellaisen itsekin. Ei tosin kovin käytännöllinen matkustamisen kannalta, mutta ehkäpä pienenä vaatekaappina makuuhuoneessa...

INFOLOOTA
A Streetcar Named Desire / Viettelysten vaunu

Ohjaus:
Elia Kazan

Pääosissa:
Vivien Leigh
Marlon Brando
Kim Hunter

AFI:n sija 47.
IMDb:n sija 224.
IMDb:n arvio 8.0

Kuva Wikipediasta

28. In the Heat of the Night (1967)

Pidin tästä elokuvasta. Ongelmana vain on, että mitä voin kertoa tästä pilaamatta katselukokemusta niiltä, ketkä eivät ole pätkää vielä nähneet. Suosittelen, että tämä kannattaa katsoa ottamatta etukäteen selvää aiheesta tai juonesta.

Kerronpa siis varovasti muutamia juttuja elokuvan alkuasetelmasta. Rikas tehtaanomistaja löydetään murhattuna keskeltä Mississippiläisen pikkukaupungin katua. Epäiltyä ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä juna-asemalta löytyy ulkopaikkakuntalainen mies lompakossaan huomattavat summat rahaa. Miten pikkukaupungin poliisivoimat selviävät murhamysteerin selvittämisestä?

Elokuvassa on varsin erikoista, että siinä ei ole kovinkaan paljon taustamusiikkia. Kolinat, kilinät, askeleet ja muut äänet täyttävät äänimaailman ja luovat usein aika kolkkoa ja täysin ilotonta tunnelmaa. Kun jossain kohdissa sitten käytetään tehokeinona musiikkia, yllättää se katsojan täysin ja vie huomion sivuun pääasiasta tahattomalla koomisuudellaan. Joukossa on myös hyviä biisejä, ja elokuvan sound track -levy olisikin kuuntelemisen arvoinen.

Infoloota

In the Heat of the Night / Yön kuumuudessa

Ohjaus:
Norman Jewison

Pääosissa:
Sidney Poitier
Rod Steiger

IMDb:n arvio 8,0
IMDb:n sija 244
AFI:n sija 75

Kuva Wikipediasta

19. The Treasure of the Sierra Madre (1948)

Humphrey Bogart on niin hassu nimi, että voiko sellaisella esiintyä muussa kuin komediassa tai lasten animaatiossa? Noh, Sierra Madren aarre ei ole kumpaakaan, vaan traaginen kertomus köyhän miehen halusta päästä kiinni leivän syrjään. Rikkauksien tavoittelu uhkaa kuitenkin rappioittaa rehdin pummin. Elokuva antaa aihetta pohdinnalle: Kuinka pitkälle sinä olisit valmis menemään rikastumisen toivossa?

En ollut aluksi ihan selvillä tapahtumien ajankohdasta. Naisten lyhyet hameet vähän kummastuttivat, mutta olihan tapahtumapaikkana Meksiko, missä muoti on voinut olla hyvinkin toisenlaista kuin vaikkapa ameriikassa. Wikipediatarkastus varmisti, että tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle. Mainittava on vielä se seikka, että elokuvassa ei ole ainokaistakaan merkittävää naisroolia. Testosteroni jyllää, eikä naisille anneta suunvuoroa.

Kulttuurien kohtaamisen seuraaminen antaisi aihetta monenlaisiin antropologian esseisiin, ja valkoisen miehen "ylivertaisuutta" voisi tarkastella ja arvioida monesta vinkkelistä. Tapahtumapaikkojen kuumuus ja viidakon villeys välittyivät katsojalle hyvin, vaikka alkupuolen trikkikuvapätkät olivatkin nykyaikaisiin tehosteisiin tottuneelle huvittavia. Myös tappelukohtaus oli realistisen oloista nujakointia, verrattuna nykyaikaisiin mätkimispätkiin, joissa kehenkään ei oikeastaan edes satu.

Elokuva ei ole juoneltaan niin suoraviivainen, kuin voisi aluksi kuvitella. Yllätyksiä ja käänteitä on riittämiin pitämään mielenkiintoa yllä.


Infoloota

The Treasure of the Sierra Madre/ Sierra Madren aarre

Ohjaus:
John Huston

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Walter Huston
Tim Holt

AFI:n sija 38
IMDb:n sija 75
IMDb:n arvio 8,5

Kuva wikipediasta

15. Do the Right Thing (1989)

Helteisen kuuman kesäpäivän tapahtumia mustien asuma-alueella italialaisen pizzerian ympärillä. Tapahtumat keskittyvät yhden kadunpätkän varrelle kiehtovan näköiseen miljööseen. Mielenkiintoisia ja värikkäitä hahmoja, jännitteitä hahmojen välillä ja kasarimusaa ja -muotia. Erittäin viihdyttävä kurkkaus lähimenneisyyteen.

Hyvä pätkä kesää odottaville mielille. Helle suorastaan tihkuu katsojan päälle. Huh! Olisi pitänyt katsoa kylmää olutta siemaillen. Sisältää toki oikeaa asiaakin ja rasisminvastaista sanomaa. Kuitenkin hyväntuulisella tavalla.

Mukana myös pienessä roolissa Samuel L. "Mother-fucker" Jackson.

INFOLOOTA
Do the Right Thing

Ohjaus:
Spike Lee

Pääosissa:
Spike Lee
Danny Aiello
Ossie Davis
Giancarlo Esposito
John Turturro

Ilmestynyt 1989

IMDb:n arvio 7,9
Ei IMDb:n sijaa
AFI:n 96. sija

Kuva Wikipediasta

13. Rear Window (1954)

Jalkansa loukannut valokuvaaja viettää sairaslomansa viimeistä viikkoa tylsistyneenä asunnossaan. Tarjolla ei ole mitään muuta tekemistä, kuin naapureiden elämän tarkkailu takaikkunasta. Kun yksi naapureista katoaa, alkaa valokuvaaja epäillä kyseessä olleen murhan.

Luvassa on siis tirkistelyä ja jännitystä. Olen nähnyt tämän elokuvan joskus lähes 20 vuotta sitten, joten elokuvan idea oli minulle ennalta tuttu. Silti kadonneen naapurin mysteeri piti minua jännityksessä. Mysteerin pohtimisen lisäksi nautin suunnattomasti naapureiden elämän tirkistelystä. Sisäpihan puolelta katseltuna taloyhtiö vaikutti todella mielenkiintoiselta. Tapahtumat sijoittuvat kesäaikaan, jolloin kaikki pitävät ikkunoitaan auki, ja nukkuupa yksi pariskunta hellettä paossa parvekkeellaan. Täydet kymmenen pistettä miljööstä!

Mitä luulette, olisiko tarina mahdollista soveltaa teatterinäytökseksi? Minä kyllä menisin katsomaan sen!

Kun tapasin Hitchcockin Madame Tussaudilla Lontoossa, hän yritti oitis käpälöidä minua!

Tiesin ennalta, että Hitchcockilla on ollut tapanaan vilahtaa jossain pienessä roolissa omissa elokuvissaan. Siksi pidin alusta asti silmät tarkasti auki tämän esiintymisen varalta. En missannut sitä, se on aika alkupuolella. Hän näkyy vieraana erään naapurin asunnossa. Kuka muistaa, kenestä naapurista on kyse?

INFOLOOTA
Rear Window / Takaikkuna

Ohjaus:
Alfred Hitchcock

Pääosissa:
James Stewart
Grace Kelly

Ilmestynyt 1954
AFI:n listan sija 48
IMDb:n listan sija 22
IMDb:n arvio 8.7

Kuva Wikipediasta