35. A Streetcar Named Desire (1951)

Kun elokuvalle paiskataan näin erikoinen nimi, on vaikea tehdä mitään järkeviä arvauksia leffan aihepiiristä tai juonesta ennakolta. Nimi tuntui pitkään kovin kaukaa haetulta ja tuulesta temmatulta. Nimelle tulee kuitenkin ihan järkevä selitys, tai ainakin viittaus siihen mistä nimi on elokuvalle temmattu. Kysehän on kuitenkin kuvainnollisesta hyppäämisestä "Viettelysten vaunun" kyytiin.

Elokuvassa Blanche tulee siskonsa Stellan luokse vierailulle. Sisarukset ovat viimeiset rippeet ennen voimissaan olleesta plantaasin omistaneesta perheestä. Nyt omaisuutta ei enää ole. Stella elää köyhissä oloissa avioliitossa rahvaanomaisen puolalaistaustaisen miehen kanssa. Liitto ei ole erityisen ruusuinen. Elokuvan kuuluisin kohtaus onkin vaimoaan ikkunan alla epätoivoissaan huutava Stanley.


"Hey Stellaaaaaaaa!"

Tykkäsin tästä elokuvasta. Oli mielenkiintoista nähdä Marlon Brando nuorena miehenä sekä Vivien Leigh jossain muussa elokuvassa kuin Tuulen viemässä. Vivien tekee hienon roolityön tässä elokuvassa. Hänen keimailuaan ja flirttailuaan on mukava seurata.

Naisten mekot olivat ihastuttavia, vaikka mustavalkoisesta elokuvasta ei voinutkaan päätellä millaisia leningit todella olivatkaan. Blanchen matka-arkku lipastomaisine lokeroineen näytti niin upealta, että haluan sellaisen itsekin. Ei tosin kovin käytännöllinen matkustamisen kannalta, mutta ehkäpä pienenä vaatekaappina makuuhuoneessa...

INFOLOOTA
A Streetcar Named Desire / Viettelysten vaunu

Ohjaus:
Elia Kazan

Pääosissa:
Vivien Leigh
Marlon Brando
Kim Hunter

AFI:n sija 47.
IMDb:n sija 224.
IMDb:n arvio 8.0

Kuva Wikipediasta

31.&32. Tuntematon sotilas (1955&1985)

Itsenäisyyspäivää juhlistin tänä vuonna katsomalla molemmat urakkalistan Tuntematon sotilas -elokuvat. 1955 valmistunut Edvin Laineen versio on Suomalaisen listan ykkössijalla ja Rauni Mollbergin 1985 valmistunut versio on sijalla 39. Molemmat ovat mukana myös Kotimaisen elokuvan Top 10 -listalla.

Tuntemattoman sotilaan esitysajan ympärillä oli tänä vuonna kohua ja kuohuntaa. Laineen versio todettiin liian raa'aksi lapsikatsojille, joten sen esitysaikaa piti siirtää kolmella tunnilla. Minulle asialla ei oikeastaan ollut mitään väliä, mutta ymmärrän kyllä kohinan molempia puolia. Elokuva on näytetty joka itsenäisyyspäivä vuodesta 2000 lähtien, joten onhan se jo perinne. Muistan kuitenkin itse kuinka Lehdon kuolema järkytti minua, kun näin elokuvan pienenä. En voinut ollenkaan käsittää tapahtumaa silloin.

Elokuvahan perustuu Väinö Linnan kirjaan. Mainittakoon tämä siltä varalta, että tämä asia ei ole itsestäänselvää. Luin kirjan viime vuonna ja katsoin Laineen elokuvaakin vähän puolihuolimattomasti. Laineen verisio tarinasta on hyvin uskollinen alkuperäisteokselle. Mollbergin versiosta taas mietin, että jos ei olisi lukenut kirjaa tai katsonut vanhempaa elokuvaa, saisiko leffasta yhtään mitään irti? Molbergin versio on jotenkin haahuileva eikä siinä meinaa saada otetta tarinasta. Itseasiassa tämä uudenpi versio oli niin puuduttavan pitkä, että menin nukkumaan ennen kuin se loppui. Ei vaan pystynyt enää.

Laineen versio tarinasta on varsinainen komedia verrattuna Mollbergin vakavaan ja ilottomaan kerrontaan. Ehkä uudempi on realistisempi tai sitten ei. Nauru ja huumori ovat ihmisillä tärkeitä selviytymiskeinoja pahoissa paikoissa, joten sotilaat osaavat varmasti heittää huulta ja iloita menipä tilanne vaikka kuinka ankeaksi. Mollbergin näyttelijäkaartista löytyy toki Pirkka-Pekka Petelius, ja se jo sinänsä on melkeinpä huumoria. Vaikea sulattaa häntä vakavassa roolissa.

Metsässä rämpivät ja Jumalaan turvaavat sotilaat saivat minut pohtimaan paria asiaa. Mitäs jos meillä olisi nykypäivänä sota. Miten maallistuneessa ja ateistisessa maassa sotilaat tsemppaavat itseään hyökkäykseen? Jos kuolema on vain kaiken loppu, mikä saa laittamaan itsensä likoon ja tarttumaan aseisiin? Entäs kun kaikki kaupungissa ikänsä eläneet miehet lähetettäisiin sinne metsään, miten ne siellä pärjäisivät? Kuolisivat kulttuurishokkiin ennen kuin ehdittäisiin edes rintamalle.

Kirja peittoaa molemmat elokuvat. Eivät kaikki tykkää kyllä kirjastakaan.

PS: Kyllä se Rokka vaan on kova jätkä.

INFOLOOTAT

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa mm.
Heikki Savolainen
Reino Tolvanen
Åke Lindman
Kaarlo Halttunen
Leo Riuttu

HS:n sija 1.
IMDb:n arvio 7.6

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Rauni Mollberg

Pääosissa mm.
Risto Tuorila
Pirkka-Pekka Petelius
Paavo Liski
Pauli Poranen

HS:n sija 39.
IMDb:n arvio 7.2

Kuvat Wikipediasta

29. All about Eve (1950)

Elokuva kertoo Evestä, nuoresta tytöstä joka idoloi suurta tähteä, upeaa näyttelijätärtä nimeltä Margo Channing. Tavallaan molemmat naiset ovat elokuvassa pääosassa, vaikka nimi viittaakin Even olevan merkittävämmässä osassa.

Tämä elokuva on hyvä osoitus siitä, miten helposti naiset höynäyttävät miehet toimimaan haluamallaan tavalla. Mies, älä luota varauksetta tähtikirkkaina loistaviin viattomiin silmiin!

Mukaansa tempaava ja hauska elokuva. Pidin tästä kovasti ja uskallan tätä suositella muillekin.

Margoa on ilo seurata ja hänelle on kirjoitettu paljon hyviä vuorosanoja.

Margo: I don't see why she hasn't given Addison heartburn.
Bill: No heart to burn!
Margo: Everybody has a heart - except some people.

Elokuvassa nähdään myös pienessä sivuroolissa Marilyn Monroe. Myös hänellä on varsin hupaisaa dialogia, joskaan ei kovin paljoa.

Infoloota

All about Eve/ Kaikki Eevasta

Ohjaus:
Joseph L. Mankiewicz

Pääosissa:
Bette Davis
Anne Baxter

IMDb:n arvio 8.4
IMDb:n sija 93.
AFI:n sija 28.

Kuva Wikipediasta

24. Some Like It Hot (1959)

Kun köyhä muusikkokaksikko sattumalta todistaa mafian suorittaman teloituksen, alkaa pakomatka etelän lämpöön vaikuttaa oikein mukavalta ajatukselta. Edessä onkin opettavainen sukellus toisen sukupuolen elämään:

"Will you look at that! Look how she moves! It's like Jell-O on springs. Must have some sort of built-in motor or something. I tell you, it's a whole different sex! "

Oikein viihdyttävä ja mukaansatempaava pätkä. En oikeastaan edes ehtinyt huomata, että tässä oli mukana Marilyn Monroe, niin hyvin elokuva piti otteessaan. Eräässä monologin pätkässä Marilyn oli kyllä loistava. Silmät säihkyivät ja siristelivät, koko naama loisti ja tekstiä tuli solkenaan. Tykkäsin.

Enemmän kuitenkin nautin pääosamiesten toilailuista ja keskusteluista. Sehän se on parasta huumoria, kun miehet pukeutuvat naisiksi, vai mitä?

"But, you're *not* a girl! You're a *guy*, and, why would a guy wanna marry a guy?"

Näppärää dialogia ja paljon hauskuutusta. Todellinen hyvän mielen elokuva. Tästä saisi varmasti mielenkiintoisen esseen jollekin naistutkimuksen kurssille, jos katsoisi tarkkaan sillä silmällä. Nyt panin merkille vain muutamia sukupuoliseikkoja, jotka tuotiin esille niin ilmiselvästi.

INFOLOOTA

Some Like It Hot /Piukat paikat

Ohjaus:
Billy Wilder

Pääosissa:
Marilyn Monroe
Tony Curtis
Jack Lemmon

AFI:n sija 22.
IMDb:n sija 85.
IMDb:n arvio 8,4

Kuva Wikipediasta

13. Rear Window (1954)

Jalkansa loukannut valokuvaaja viettää sairaslomansa viimeistä viikkoa tylsistyneenä asunnossaan. Tarjolla ei ole mitään muuta tekemistä, kuin naapureiden elämän tarkkailu takaikkunasta. Kun yksi naapureista katoaa, alkaa valokuvaaja epäillä kyseessä olleen murhan.

Luvassa on siis tirkistelyä ja jännitystä. Olen nähnyt tämän elokuvan joskus lähes 20 vuotta sitten, joten elokuvan idea oli minulle ennalta tuttu. Silti kadonneen naapurin mysteeri piti minua jännityksessä. Mysteerin pohtimisen lisäksi nautin suunnattomasti naapureiden elämän tirkistelystä. Sisäpihan puolelta katseltuna taloyhtiö vaikutti todella mielenkiintoiselta. Tapahtumat sijoittuvat kesäaikaan, jolloin kaikki pitävät ikkunoitaan auki, ja nukkuupa yksi pariskunta hellettä paossa parvekkeellaan. Täydet kymmenen pistettä miljööstä!

Mitä luulette, olisiko tarina mahdollista soveltaa teatterinäytökseksi? Minä kyllä menisin katsomaan sen!

Kun tapasin Hitchcockin Madame Tussaudilla Lontoossa, hän yritti oitis käpälöidä minua!

Tiesin ennalta, että Hitchcockilla on ollut tapanaan vilahtaa jossain pienessä roolissa omissa elokuvissaan. Siksi pidin alusta asti silmät tarkasti auki tämän esiintymisen varalta. En missannut sitä, se on aika alkupuolella. Hän näkyy vieraana erään naapurin asunnossa. Kuka muistaa, kenestä naapurista on kyse?

INFOLOOTA
Rear Window / Takaikkuna

Ohjaus:
Alfred Hitchcock

Pääosissa:
James Stewart
Grace Kelly

Ilmestynyt 1954
AFI:n listan sija 48
IMDb:n listan sija 22
IMDb:n arvio 8.7

Kuva Wikipediasta

10. Singin' in the Rain (1952)

Lauleskelen usein, varsinkin sadepäivinä pihalla hypellessäni, tämän elokuvan nimikkokappaletta Singin' in the Rain. Kappale on hyvinkin tuttu, mutta elokuvan näin nyt ensimmäistä kertaa. Jännä juttu, tässähän tapahtuu vaikka jos mitä muutakin kuin vain sateessa tanssimista!

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 20-luvulle aikaan, jolloin mykkäelokuvan aikakausi oli Hollywoodissa päättymässä. Millaisia pulmia tuottajille, ohjaajille ja näyttelijöille äänen tuominen mukaan elokuviin voikaan tuottaa! Toisaalta ääni tarjoaa täysin uusia mahdollisuuksia elokuvien tekijöille, jos sitä osataan käyttää hyvin.

En ole varsinaisesti musikaali-ihmisiä, joten ajoittain tanssille ja laululle omistetut kohtaukset alkoivat minua kyllästyttää. Tätä pientä miinuspuolta lukuunottamatta elokuva on viihdyttävä, oivaltava, hauska ja iloinen. Puvustus on mielestäni ihana, ja siitä suon elokuvalle erikoismaininnan. Toinen erikoismaininta menee herskyvän humoristiselle dialogille.

Tykkäsin, hehkutan ja kehotan katsomaan. Hyväntuulinen elokuva piristämään vaikkapa harmaita sadepäiviä.

INFOLOOTA:
Singin' in the Rain/
Laulavat sadepisarat

Ohjaus:
Gene Kelly
Stanley Donen

Pääosissa:
Gene Kelly
Donald O'Connor
Debbie Reynolds
Jean Hagen

Ilmestynyt 1952
AFI:n sija 5
IMDb:n sija 86
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

3. Pekka Puupää (1953)

Asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta kun tämä pätkä kerran tänään tuli televisiosta, niin pitihän se katsoa. Varmasti olen nähnyt tämän joskus puoli ikääni sitten. Siitä on kuitenkin niin kauan, että hataratkin muistikuvat olivat kovin hämäriä.

Elokuvan alussa Pekan pirttihirmun maineessa oleva Justiina-vaimo lähtee sukuloimaan. Pekka ja hänen hyvä kaverinsa Pätkä mieluusti nauttisivat tästä vapaudesta juhlien ja huvitellen, mutta kun ei ole laisinkaan rahaa käytettävissä. Pitää siis keksiä tienauskeinoja. Samaan aikaan kaupungin toisella laidalla kidnapataan vauva. Kun nämä kaksi juonikuviota törmäävät yhteen, niin siitähän syntyy takuuvarma soppa.

Pekka Puupää -elokuva on hyväntuulinen ja iloinen pätkä, jossa pahiksetkaan eivät ole kovin pahoja roistoja. Nokkelia sutkauksia vilisee hahmojen puheissa vilkkaasti. Ihanan vanhanaikaisen oloisia letkauksia siihen suuntaan, että "tätä ei lopeteta vaikka liivistä lähtisi hihat!". Puheen lisäksi on ilo seurata vanhoja maisemia, autoja, vaatetusta, sisustusta ja käyttäytymistä. Hurmaavaa!

Leffassa luikautettiin useampikin laulun luritus, joten uskallan asettaa tämän varovasti musikaali-kategoriaan. Pääasiallisesti kyseessä on kuitenkin komedia. On aika hassua, että kolmesta tähän mennessä katsomastani elokuvasta tämä on jo toinen, jossa on pitkästyttävä nyrkkeilykohtaus. Kuinkahan monta niitä on vielä edessä?

Infoloota:
Pekka Puupää 1953
Ohjaus: Ville Salminen
Pääosissa: Esa Pakarinen,
Masa Niemi
Siiri Angerkoski
Tuija Halonen
Tapio Rautavaara
IMDb:n arvosana 5,4
HS:n listan sija 50
Kuva Wikipediasta