36. Casablanca (1942)

Humphrey Bogart on kyllä niin hassu nimi, kuten totesin jo aikaisemmin katsottuani Treasure of Sierra Madre -elokuvan. Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Tässäkin elokuvassa Humphrey tekee nimestään huolimatta ihan vakavan roolin.

Naispääosassa elokuvassa nähdään hätkähdyttävän kaunis Ingrid Bergman. Katsokaapa vaikka tästä tätä haikeissa tunnelmissa hyräilevää kaunotarta:


"You must remember this, A kiss is just a kiss, a sigh is just a sigh. The fundamental things apply, As time goes by."

Elokuvassa on romantiikkaa ja jännitystä, kaunista musiikkia ja haikeutta. Elokuva on kaunis ja mielenkiintoinen. En kuitenkaan ymmärrä, mikä tästä tekee niin hienon, että se on päässyt pronssisijalle AFI:n listalla ja että IMDb:ssä tämä on saanut 8.7 tähteä. Onko Casablanca todellakin elokuvahistorian kolmanneksi paras elokuva?

INFOLOOTA
Casablanca

Ohjaus:
Michael Curtiz

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Ingrid Bergman

AFI:n sija 3.
IMDb:n sija 25.
IMDb:n arvio 8.7

Kuva Wikipediasta

31.&32. Tuntematon sotilas (1955&1985)

Itsenäisyyspäivää juhlistin tänä vuonna katsomalla molemmat urakkalistan Tuntematon sotilas -elokuvat. 1955 valmistunut Edvin Laineen versio on Suomalaisen listan ykkössijalla ja Rauni Mollbergin 1985 valmistunut versio on sijalla 39. Molemmat ovat mukana myös Kotimaisen elokuvan Top 10 -listalla.

Tuntemattoman sotilaan esitysajan ympärillä oli tänä vuonna kohua ja kuohuntaa. Laineen versio todettiin liian raa'aksi lapsikatsojille, joten sen esitysaikaa piti siirtää kolmella tunnilla. Minulle asialla ei oikeastaan ollut mitään väliä, mutta ymmärrän kyllä kohinan molempia puolia. Elokuva on näytetty joka itsenäisyyspäivä vuodesta 2000 lähtien, joten onhan se jo perinne. Muistan kuitenkin itse kuinka Lehdon kuolema järkytti minua, kun näin elokuvan pienenä. En voinut ollenkaan käsittää tapahtumaa silloin.

Elokuvahan perustuu Väinö Linnan kirjaan. Mainittakoon tämä siltä varalta, että tämä asia ei ole itsestäänselvää. Luin kirjan viime vuonna ja katsoin Laineen elokuvaakin vähän puolihuolimattomasti. Laineen verisio tarinasta on hyvin uskollinen alkuperäisteokselle. Mollbergin versiosta taas mietin, että jos ei olisi lukenut kirjaa tai katsonut vanhempaa elokuvaa, saisiko leffasta yhtään mitään irti? Molbergin versio on jotenkin haahuileva eikä siinä meinaa saada otetta tarinasta. Itseasiassa tämä uudenpi versio oli niin puuduttavan pitkä, että menin nukkumaan ennen kuin se loppui. Ei vaan pystynyt enää.

Laineen versio tarinasta on varsinainen komedia verrattuna Mollbergin vakavaan ja ilottomaan kerrontaan. Ehkä uudempi on realistisempi tai sitten ei. Nauru ja huumori ovat ihmisillä tärkeitä selviytymiskeinoja pahoissa paikoissa, joten sotilaat osaavat varmasti heittää huulta ja iloita menipä tilanne vaikka kuinka ankeaksi. Mollbergin näyttelijäkaartista löytyy toki Pirkka-Pekka Petelius, ja se jo sinänsä on melkeinpä huumoria. Vaikea sulattaa häntä vakavassa roolissa.

Metsässä rämpivät ja Jumalaan turvaavat sotilaat saivat minut pohtimaan paria asiaa. Mitäs jos meillä olisi nykypäivänä sota. Miten maallistuneessa ja ateistisessa maassa sotilaat tsemppaavat itseään hyökkäykseen? Jos kuolema on vain kaiken loppu, mikä saa laittamaan itsensä likoon ja tarttumaan aseisiin? Entäs kun kaikki kaupungissa ikänsä eläneet miehet lähetettäisiin sinne metsään, miten ne siellä pärjäisivät? Kuolisivat kulttuurishokkiin ennen kuin ehdittäisiin edes rintamalle.

Kirja peittoaa molemmat elokuvat. Eivät kaikki tykkää kyllä kirjastakaan.

PS: Kyllä se Rokka vaan on kova jätkä.

INFOLOOTAT

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa mm.
Heikki Savolainen
Reino Tolvanen
Åke Lindman
Kaarlo Halttunen
Leo Riuttu

HS:n sija 1.
IMDb:n arvio 7.6

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Rauni Mollberg

Pääosissa mm.
Risto Tuorila
Pirkka-Pekka Petelius
Paavo Liski
Pauli Poranen

HS:n sija 39.
IMDb:n arvio 7.2

Kuvat Wikipediasta

21. Double Indemnity (1944)

Rakkautta ensi silmäyksellä, ja kuinka sitten kävikään? Kohtalokkaan naisen kynsissä mies tunnetusti tekee mitä tahansa. Elokuva kertoo vakuutuksia myyvästä miehestä ja kotirouvasta, joka tahtoisi ottaa miehelleen henkivakuutuksen. Tämän verran uskallan juonesta kertoa, koska nämä asiat palajstuvat jo ihan elokuva alussa.

Elokuvan suomennettu nimi paljastaa mielestäni vähän liikaa, koska se kertoo heti kenellä elokuvan henkilöistä ei ole aivan puhtaat jauhot pussissaan. Muuten tarina miellyttää varmasti dekkareista ja murhamysteereistä nauttivia katsojia.

Hihii, en voi olla nauramatta näille mustavalkoisen ajan suutelukohtauksille. Hieman erilainen tyyli kuin nykyleffoissa. Tiukasti suu suppuun ja jämäkkä ote naisen olkavarsista. Sitten piukka muisku kaikki lihakset jännittyneinä. Näyttää lähinnä kivuliaalta!

Pidin tästä elokuvasta, mutta koska leffa perustuu kirjaan, en voi olla pohtimatta kuinka hyvä tuo kirja mahdollisesti onkaan? Pitää lisätä se luettavien kirjojen listalle.

INFOLOOTA

Double Indemnity/
Nainen ilman omaatuntoa

Ohjaus:
Billy Wilder

Pääosissa:
Fred MacMurray
Barbara Stanwyck
Edward G. Robinson

AFI:n sija 29
IDMb:n sija 57
IDMb:n arvio 8,5

Kuva Wikipediasta

19. The Treasure of the Sierra Madre (1948)

Humphrey Bogart on niin hassu nimi, että voiko sellaisella esiintyä muussa kuin komediassa tai lasten animaatiossa? Noh, Sierra Madren aarre ei ole kumpaakaan, vaan traaginen kertomus köyhän miehen halusta päästä kiinni leivän syrjään. Rikkauksien tavoittelu uhkaa kuitenkin rappioittaa rehdin pummin. Elokuva antaa aihetta pohdinnalle: Kuinka pitkälle sinä olisit valmis menemään rikastumisen toivossa?

En ollut aluksi ihan selvillä tapahtumien ajankohdasta. Naisten lyhyet hameet vähän kummastuttivat, mutta olihan tapahtumapaikkana Meksiko, missä muoti on voinut olla hyvinkin toisenlaista kuin vaikkapa ameriikassa. Wikipediatarkastus varmisti, että tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle. Mainittava on vielä se seikka, että elokuvassa ei ole ainokaistakaan merkittävää naisroolia. Testosteroni jyllää, eikä naisille anneta suunvuoroa.

Kulttuurien kohtaamisen seuraaminen antaisi aihetta monenlaisiin antropologian esseisiin, ja valkoisen miehen "ylivertaisuutta" voisi tarkastella ja arvioida monesta vinkkelistä. Tapahtumapaikkojen kuumuus ja viidakon villeys välittyivät katsojalle hyvin, vaikka alkupuolen trikkikuvapätkät olivatkin nykyaikaisiin tehosteisiin tottuneelle huvittavia. Myös tappelukohtaus oli realistisen oloista nujakointia, verrattuna nykyaikaisiin mätkimispätkiin, joissa kehenkään ei oikeastaan edes satu.

Elokuva ei ole juoneltaan niin suoraviivainen, kuin voisi aluksi kuvitella. Yllätyksiä ja käänteitä on riittämiin pitämään mielenkiintoa yllä.


Infoloota

The Treasure of the Sierra Madre/ Sierra Madren aarre

Ohjaus:
John Huston

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Walter Huston
Tim Holt

AFI:n sija 38
IMDb:n sija 75
IMDb:n arvio 8,5

Kuva wikipediasta

16. Valkoiset ruusut (1943)

Kuka lähettää salaperäisiä valkoisia ruusuja kirjalija Arvo Helavallalle tämän jokaisena syntymäpäivänä? Kuka on tämä salainen ihailija, ja miksi ruusuja ei enää saavukaan kirjailijan 50-vuotissyntymäpäivänä?

Valkoiset ruusut on kurkistus 1900-luvun alun kaupunkilaisväen seurusteluelämään ja ns. pelimiesten elämäntapaan. Esiaviollista seksiä ja yhdenyönjuttuja on ollut jo ennen 1960-lukua vapaan rakkauden sanomineen. Elokuvassa annetaan huomiota myös syntyvyyden säännöstelylle ja aviottomille lapsille. Kun ottaa huomioon elokuvan ilmestymisvuoden, on pakko pitää tätä ajatuksia nostatavana ja yhteiskuntaa ja keskustelua herättelevänä.

Nämä Tauno Palon viikset ja hiusmalli muistuttivat minusta kovasti eräästä tunnetusta rakkauselokuvasta tutun Clark Gablen tyyliä.

Alla olevassa kuvassa viikset eivät näy yhtä hyvin, mutta verratkaapa.

Elokuva oli positiivinen yllätys. Tarina etenee mukavasti, kerrontatapa vetää mukaansa ja näyttelijät tekevät työnsä hyvin ja uskottavasti. Joskin alussa Helena Kara näyttää vähän turhan vanhalta teinitytöksi. Tapahtumapaikoista näyttelijän kotitalo on paras. Mahtavat suuret ikkunat ovissa. Komean näköistä!

INFOLOOTA
Valkoiset ruusut

Ohjaus:
Hannu Leminen

Pääosissa:
Tauno Palo
Helena Kara

Ilmestynyt 1943

HS:n sija 57

Kuva wikipediasta

11. Prinsessa Ruusunen (1949)

Kun näin tämän elokuvan pikkutyttönä, kokemus oli niin kiehtova, että monta mielikuvaa elokuvasta on säilynyt aikuisiälle saakka. Pienenä oli niin jännittävää, kun prinsessan ikäinen pieni tyttö kasvoi vanhaksi mummuksi kylässä hoviväen nukkuessa linnassa kaikkien unohtamana. Silloin kummastelinkin, että kuinka kukaan elää 115-vuotiaaksi. En ollut pienenä osannut kummastella elokuvassa kohtausta, jossa Ruusunen 5-vuotissyntymäpäivänään toivoo niin kovasti olevansa jo 15-vuotias, että ajanpyörä pyörähtää 10 vuotta eteenpäin ja prinsessa kasvaa isoksi.

Satu Ruususesta on (tietenkin) minulle tuttu. Luin hiljattain Grimmin satuja, joiden joukossa tämäkin klassikkosatu on. Siksipä voin myös tällä elokuvalla osallistua Lue kirja katso elokuva -haasteeseen. Pienenä minulla oli satukasetilla Prinsessa Ruusunen kuunnelmana. Jo sieltä on painunut mieleen kohtaus, jossa palveluspoika meinaa saada korvapuustin juuri hoviväen nukahtaessa, ja saakin rangaistuksensa sata vuotta myöhemmin. Kohtaus on omana muunnelmanaan mukana myös elokuvassa.

Elokuva on pääpiirteissään melko uskollinen alkuperäiselle sadulle, vaikka tarinaan on lisätty kaikenlaista extraa kuten läheisen kylän asukkaat, ja veikeän hoviväen rooli on merkittävämpi. Persoonallisena hovineitinä nähdään Siiri Angerkoski! Räikein eroavaisuus alkuperäiseen tarinaan löytyy tarinan loppupuolelta, jossa prinssin on taisteltava linnaa vartioivaa jättiläishämähäkkiä vastaan päästäkseen etsimään nukkuvaa prinsessaa.

Elokuvasta tuttu Prinsessa Ruususen häämarssi on suosittu häämarssi suomalaisissa häissä. Kuinkakohan moni kappaleen omiin häihinsä valinneista on nähnyt tämän elokuvan?

INFOLOOTA:
Prinsessa Ruusunen

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa:
Aarne Laine
Tuula Usva
Mirjam Novero
Annika Sipilä

Ilmestynyt 1949
HS:n listan sija 46
IMDb:n arvio 6.4

Kuva Wikipediasta

6. Pojat (1962)

Boys will be boys. Pojat on poikia. Olenhan toki nähnyt tämän elokuvan parikin kertaa joskus pienenä, mutta silti (tai juuri siksi) katsomiskokemus oli nyt isona mielenkiintoinen. Alkuperäistä kirjaa en ole lukenut, mutta viimeisin kosketukseni tarinaan on keväältä 2005, kun näin tästä musikaalisovelluksen Madetojan lukion musikaalikurssilaisten esittämänä. Kun nyt huomasin, että Yle Teema tarjoaa elokuvan katsottavakseni, en tietenkään jättänyt tilaisuutta väliin. Muistikuvat tarinasta kuitenkin olivat edellisistä katsomiskerroista huolimatta hyvin hatarat.

Tarinassa seurataan Raksilan ja Tuiran -kaupunginosien poikajengien kolttosia ja yhteenottoja jatkosodan aikaisessa Oulussa. Keskiössä on Vesa-Matti Loirin esittämä Jake. Inhoan sanaa "kasvutarina", mutta tässä yhteydessä sitä on melkein pakko käyttää. Sota-ajan pikkupojat kasvavat nuoriksi tarkkaillen, kuinka saksalaiset sotilaat riiaavat suomalaisneitoja. Loppukohtaus on suorastaan legendaarinen ja se onkin tehnyt minuun suuren vaikutuksen jo pikkutyttönä sen ensi kertaa nähdessäni.

Parasta antia elokuvassa minulle henkilökohtaisesti oli Oulun murteen kuunteleminen ja tutunoloisten paikkojen näkeminen. Onhan Oulu minulle tuttu paikka, vaikka ei kotikaupunkini olekaan koskaan ollut. Tällainen tuttuus elokuvassa toi lisämielenkiintoa elokuvan katselemiseen.

Sitten vielä yksi sivuhuomautus. Turhapuron appiukko ja Uuno ovatkin tavanneet jo Vesa-Matti Loirin uran alkumetreillä, sillä myös Tapio Hämäläisellä on osansa tässä elokuvassa. Viime aikoina on tullut katsottua niin paljon Muumilaakson tarinoita, että Hämäläinen on tuttu lähinnä Hemulin roolista. Jännä nähdä hänet siis toisenlaisessa kontekstissa.

INFOLOOTA:
Pojat /Grabbarna /Boys
Ohjaus: Mikko Niskanen

Pääosissa:
Vesa-Matti Loiri
Pentti Tarkiainen
Liisa Nevalainen
Kauko Helovirta

Ilmestynyt 1962
HS:n sija 11.
IMDb:n arvosana 7.2

Kuva Wikipediasta