Lipstikkakeittoa omalta pihalta

Paitsi silmänruokaa, saa pihalta ihan suuhun pantavaakin. Lipstikkakeitto on herkkua.

Freesataan oliiviöljyssä sipulia ja hiukan valkosipulia (tällä kertaa kotona sattui valkosipulin lisäksi olemaan vain uutta punasipulia, joten käytin sitä). Pari perunaa ja kasvislientä päälle porisemaan ja jonkun ajan päästä silputut lipstikkalehdet, joita parin perunan seuraksi tuli reilusti, ehkä kolme-neljä desiä. Kypsä keitto soseeksi bamixilla, päälle kermaa ja kiehautus. Hyvää tuli.
 

Purppura - shades of purple

Valokuvatorstai on muuttunut torstaiblogiksi instagrammiin. Aiheena on purppura.

Lempiaiheeni: macaronit. Parasta tässä on kun ne saa lopuksi  syödä!
 

Parempaa pikaruokaa

klikkaa kuva isommaksi

En pahemmin ole einesten/pikaruuan ystävä; en edes ole kertaakaan tilannut pitsaa kotiini. Stockan Mealsistä olen silloin tällöin ostanut jotain valmista, mutta niihinkin kyllästyy nopeasti.
Mutta nyt on naapuriini ilmaantunut pikaruokapaikka joka valaisee arkeni, miksei myös pyhäpäivänikin. Yuzun sushi barissa voi käydä nauttimassa ihanat meren herkut joko paikan päällä tai kotiin vietynä. Tänään herkuttelin näillä kotona. Lounaaseen kuuluu kunnon annos maukasta misokeittoa. Nam!

klikkaa kuva isommaksi

Nannaa

klikkaa kuva isommaksi

Acidofilus, bifidus -  täällä tiedetään, mikä on terveellistä ja HYVÄÄ! Valion lohkeava luonnonjogurtti maistuu emännällekin.

klikkaa kuva isommaksi

(Ortokasvattajat, älkää kauhistuko; Elli sai vain pari teelusikallista kuppiinsa ja lopuksi tyhjän purkin nuoltavaksi ;) )

Haurasta herkkua

klikkaa kuva isommaksi

Marenki hajoaa helposti käsiin, mutta hyvää se on - ja makeaa.

Makroviikot, haaste 2015/02: Hauras

Tasapainoilua ruoka-aineiden ja veren sokerin kanssa

Sanotaan, että mikään ruoka-aine sinänsä ei ole hyvä tai huono, vaan että kokonaisuus ratkaisee.Tein pienen eksperimentin ja totta se on.

Tavallisesti syön aamupalana sekoituksen mysliä, pellavansiemeniä, kauraleseitä, mustikoita, päkhkinöitä ja hunajaa. Lisäksi tomaattimehua ja teetä. Veren sokeripitoisuus vaihtelee tämän jälkeen kahden tunnin viiveellä välillä 9,3-3,2. Vähitellen se sitten nousee vähän yli neljään.

Kun lisäsin samaan aamupalaan yhden kananmunan, veren sokerin vaihteluväli kapeni selvästi ja oli nyt 7,0-4,3. Ensimmäinen mittaus oli jälkimmäisellä kerralla tosin puoli tuntia myöhemmin kuin ensimmäisellä kerralla, joten sokeri on voinut olla aluksi korkeampi. Minua ei huoletakaan se huippuarvo, vaan pikemminkin liian matalaksi vajoava pitoisuus.

Parsakaalikeittoa

klikkaa kuva isommaksi

Pitkästä aikaa muistin taas parsakaalikeiton, tuon superterveellisen ruoan, joka kuului pitkään omaan vakioruokalistaani. Yksinkertainen tehdä, maukas ja kuten sanottu terveellinen: mukaan tulee erilaisia sipuleita, runsaasti kurkumaa ja  mustapippuria, sakeuden saamiseksi pikkuisen perunaa ja paljon parsakaalia plus persiljaa. Suola tulee kasvis- tai kanaliemikuutiosta. Tarkka ohje lähdeviitteineen löytyy täältä.


Pienen Linnun teemahaaste: Terveellinen

Houkutuksia

klikkaa kuva isommaksi

Ravinto on elämisen ehto, mutta voi se joskus olla houkutuskin - lohturuokaa. Ruoka tuo hyvää mieltä ja yhdistää ihmisiä. Paras mauste - nälän jälkeen - on hyvä ruokaseura. Yksin syömisestä puuttuu aina jotakin.

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 342: Ruoka

Oppia ikä kaikki

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?

En koululaisena olisi arvannut, minkälainen elinikäisen oppimisen advokaatti minusta vanhana tuli. Unessa kyllä olin useinkin. V.A. Koskenniemi sen sijaan osui naulan kantaan runossaan; sen osoittaa innokkuus, jolla suomalaiset syksyisin valtaavat erilaiset avoimet opinahjot, työväenopistoissa ja avoimissa yliopistoissa. Minä muiden mukana. Nyt olen ilmoittautunut ravitsemustieteen opiskelijaksi Helsingin yliopistoon.

klikkaa kuva isommaksi

Ruoka kiinnostaa minua. Eikä vain nautintona vaan todella myös molekyylitasolla: miten eri aineet käyttäytyvät niin ruoan valmistusprosessissa kuin elimistössämme. Kimmokkeena mielenkiintooni on ollut Béliveaun ja Gingrasin kirja  Ruokavalio ja syöpä.

Saa nähdä, miten eläkeläisopiskelu vastaa odotuksiani. Voihan olla että innostus lopahtaa alkuunsa. Tai sitten se osoittautuu antoisaksi. Tärkeintähän ei ole päämäärä vaan matka, kuten Mauno Koivistokin muistutti. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Pieni herkkuhetki

klikkaa kuva isommaksi

Koleana(kin) kesäpäivänä voi hemmotella itseään herkuttelemalla :)

Aaah maa-artisokkaa

Sain veljen miniältä suoraan maasta nostettuja maa-artisokkia. Voi ihanuus! Niistä tulee hyvä keitto.

klikkaa kuva isommaksi

Hiukan vaivaa niiden kuorimisessa on, mutta vasta nostettuina ne kuoriutuivat aika hyvin kun ensin harjasin ne ja sitten viimeistelin veitsellä.

klikkaa kuva isommaksi

Minulle oli aivan uusi asia, että maa-artisokka talvehtii niin, että keväällä sen mukulat ovat talven jäljiltä nostettavissa - joko pataan ja ruokapöytään tai uudelleen maahan istutettaviksi. Aina oppii uutta!

klikkaa kuva isommaksi

Laitoin keiton mukaellen täältä löytyvää ohjetta. Purjoa ei sattunut olemaan ja korvasin sen salottisipulilla. Perunaa en laittanut ollenkaan. Pecan-pähkinä ja savuporo sopivat hyvin ja yhdessä ne ovat erinomainen naposteluherkku ilman keittoakin.

Loppiainen ...

klikkaa kuva isommaksi

... merkitsee joulun loppumista, johan sen sanoo sen nimikin: loppiaisena loppuu. 

Tänään olen jo siirtänyt pois ne muutamat joulukoristeet, jotka tänä jouluna ollenkaan esiin nostin. Nyt aion vielä pistellä poskeeni lahjaksi saamani piparkakkutalon. Toivottavasti Hannu ja Kerttu eivät ole siellä vankeina.

Jouluviineri

klikkaa kuva isommaksi

Joulua valmistellessa voi jo herkutella. Isossa Ompussa on Kakkukeisarin (olikohan se juuri tuon niminen) tiski, jonka houkutusten ohi en pysähtymättä päässyt. Kun ryhdyin kotona viineriä nauttimaan, sattui aurinko pilkahtamaan, joten ennen herkuttelua oli pakko ottaa siitä valokuva. 

Herkkua maistettuani saatoin vain todeta vanhan viisauden todeksi: moni on kakku päältä kaunis jne..... Viineri nimittäin ei ollutkaan minun makuuni: siinä oli runsaasti ylimakeaa kirsikkahilloa, joka kaiken lisäksi oli maustettu runsaalla määrällä karvasmanteliöljyä. Niin että ihan jäi öklö maku suuhun :-(

Mutta kaunis se oli, eikö vain!

 

Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta

klikkaa kuva isommaksi

Makuhermojen hemmottelua!

Makroviikot, haaste 126: Maku

Suussasulavaa

klikkaa kuva isommaksi

Mmmm ...... macaronien makuun ei tarvita sanoja.


Makroviikot, haaste 123: Herkullinen

Senioriannokset

- Kummallista, kun paino nousee vaikka en syö enempää kuin ennenkään ja liikunkin samaan tahtiin. Tätä ihmettelin lääkärin vuositarkastuksessa. 
Kuuluu kuulemma asiaan - vanhenemiseen. Vanhemmiten ihmisen kroppa kertakaikkiaan kuluttaa vähemmän, ja siihen pitäisi reagoida syömällä entistä vähemmän. Paljon vähemmän.

klikkaa kuva isommaksi

Tämänhän me koirien ystävät tiedämme ja vaihdamme lemmikin ravinnon seniorinappuloihin, kun siltä alkaa näyttää. Toisaalta tiedämme myös, että lapset tarvitsevat vähemmän ruokaa kuin aikuiset. Tämän tietävät myös ravintoloitsijat, jotka tarjoavat lapsille lasten annoksia. Ne ovat pienempiä ja huokeampia kuin aikuisten annokset.
 

klikkaa kuva isommaksi

Eikö siis olisikin hyvä liikeidea tarjota meille vanhoille senioriannoksia, vähän pienempiä ja proteiinipitoisempia kuin raavaille työikäisille energiantarvitsijoille. Jos vanhat nimittäin syövät liian usein ravintola-annoksia, he vain jatkavat lihomistaan ja tukkivat paitsi suonensa myös terveyskeskusten jonot.

klikkaa kuva isommaksi

Vai pitäisikö tyytyä pelkkään hengen ravintoon, kuten ruusunlehtien kuvaamiseen ja siitä kertyvään mielihyvään.

Ratatouille

klikkaa kuva isommaksi

Kokkaaminen on hauskinta silloin kun reseptiä voi soveltaa omasta päästään: pannulle oliiviöljyä ja kaikkea mitä kaapista löytyy - anything goes - kuten sanoi edesmennyt labradorinnoutajani Monty, joka ei ollut turhan nirso ja jonka ruokahalulle ei löytynyt mitään rajoja.


Valokuvatorstai, haaste 287: Kaikki käy

Nikonin ruoka- ja kuvauskurssi

klikkaa kuva isommaksi

Nikon järjesti ruoan ja valokuvauksen ystäville mieluisan tapahtuman. Katajanokan Kanavarannassa saatiin aluksi kuulla ammattikuvaajan vinkkejä ruokakuvauksesta. Saimme myös seurata käytännössä miten valoja säätämällä kuvasta tuli kerta kerralla erilainen - ja parempi. Kahdella salamalla ja soft boxilla saa ammattilainen jo paljon aikaan.

klikkaa kuva isommaksi

Sitten siirryimme itse ruoan valmistukseen ammattikokin johdatuksella. Jokaiselle annettiin oma tehtävä menyyn aikaansaamiseksi.

klikkaa kuva isommaksi

Aluksi oli vuohenjuusto toast salaatin kanssa.

klikkaa kuva isommaksi

Pääruokana oli siikaa, jonka kyytipoikana lämmin perunasalaatti ja savuporokastike! Erikoinen yhdistelmä, mutta ei huono.

klikkaa kuva isommaksi

Juustojen seuraksi suunniteltu persikka chutney, jossa oli persikoiden lisäksi punasipulia, valkosipulia, raastettua inkivääriä, vihreää chiliä, makeaa chilikastiketta, etikkaa ja sokeria oli mielenkiintoinen, mutta ei ihan istunut minun kieleni päälle.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

 Välillä tietenkin myös kuvattiin

klikkaa kuva isommaksi

Jälkiruokana oli päärynätartaletti mascarponevaahdon kanssa. 

Sanomattakin selvää, että lopuksi kaikki herkut syötiin - hyvin valittujen viinien saattelemana.

klikkaa kuva isommaksi

 Kaiken kaikkiaan hauska iltapäivä hyvän ruoan  ja valokuvauksen parissa!

Juhlaruokaa

klikkaa kuva isommaksi

Saatiin taas nauttia herkkuja ystävän luona. Syntymäpäivät tekevät vanhenemisestakin pelkkää juhlaa!

 Ihanaa. Kiitos!

(Tarjoilu olisi ansainnut tulla kuvatuksi paremmalla välineellä, mutta mukana ei ollut kännykkää kummempaa)

Uusia tuttavuuksia

Helsingin Sanomien sunnuntai-sivuilla pilkattiin täti-ihmisiä siitä, että nämä eivät tunne pitahayaa. Ihan aiheesta pilkattiinkin, sillä ainakaan minä en häntä tuntenutkaan.

 Mutta, kas. Asia korjaantui nopeammin kuin toimittaja osasi kuvitellakaan.

Kun nimittäin kävin lähikaupassa hakemassa unohtunutta purjoa, niin vaa'an vieressä oli laatikollinen eksoottisen näköisiä trooppisia hedelmiä. Poimin mukaani kokeeksi kaksi kiinnostavan näköistä otusta. Punainen, eksoottisen kalan näköinen on juuri tuo yllämainittu pitahaya, vihreän nimeä en nyt muista.

Sisältä hedelmät näyttävät tällaisilta. Sisus syödään lusikalla. 

Maku oli lopulta ehkä pieni pettymys: hintaan ja koreaan kuoreen nähden melko mitättömän makuisia nämä sittenkin ovat. Suomalaiset marjat ovat parempia. 

Eläköön lähiruoka!