Kamarimusiikkia Kuhmossa

klikkaa kuva isommaksi

Ensimmäistä kertaa osallistuin Kuhmon kamarimusiikijuhlille ja oli hieno kokemus. Musiikkia tarjolla aamusta iltaan, jos vain vastaanottokykyä riittää. Osallistuin viikon aikana kymmeneen konserttiin, enempään ei ollut rahkeita. Mielenkiintoista oli: teoksia oli laidasta laitaan: tuttua, korvia ja sielua hivelevää Schubertia ja toisessa päässä Kim Borgin sävellys joka oli omaan vaatimattomaan musiikilliseen sivistykseeni aivan liian vaativaa: en oikein pääse mukaan, jos en saa löydä sävelkulkua, rytmiä enkä harmoniaa. Mutta antoisaa onkin, kun pitää/saa kuunnella jotakin oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tietääpä sitten, miten paljon on sellaista mitä ei ymmärrä ;)

Tapahtumapaikka on kaukana kaikesta, toisin sanoen pääkaupungista, ja varsin kauniilla paikalla onkin:

klikkaa kuva isommaksi

Lähellä on Pajakkakoski

klikkaa kuva isommaksi

suvantoineen:

klikkaa kuva isommaksi

Kamarimusiikijuhlien keskuksessa pidetään aamuluennot ja tarjoillaan kevyt soppalounas. Illalla halukkaille on tarjolla gourmetruokaa ja palan painikkeeksi Juha Berglundin viinejä.

klikkaa kuva isommaksi

   Miten tänne pääsee? Lentämällä Kajaaniin ja matkaamalla sieltä taksilla yli sata kilometriä tai autolla ajamalla. Matkaa taitaa tulla jotain 6-7sataa kilometriä Helsingistä, mutta mökkireissuun yhdistettynä matka ei tuntunut pahalta. 
   Miten täällä majoitutaan? Hotellejakin on tarjolla, mutta paikalliset asukkaat vuokraavat talojaan ja auntojaan musiikkivieraille. Meitä onnisti hyvin, upean puutarhan ympäröimä omakotitalo sijaitsi noin kilometrin päässä konserttipaikoista.

klikkaa kuva isommaksi

Kuhmosta matka jatkui takaisin mökille Savonlinnaan (o.s. Punkaharjulle) hellettä pitämään. Musiikilliseen vauhtiin päästyäni osallistuin vielä oopperajuhlillekin, jossa käytiin tyttöporukalla katsomassa Carmenia.

Kaikkialla, kaiken aikaa, kaikkien kanssa …

Termi ubikviteetti tarkoittaa erään teologisen oppisuunnan mukaan Jeesuksen läsnäoloa kaikkialla kaiken aikaa. Näinä kiireisinä aikoina Jeesus, enempää kuin Joulupukkikaan, ei tietysti kerkiä aivan kaikkialle, joten ihminen on joutunut kantamaan osansa tästä kaikkialla olemisen taakasta. Teknologia on tullut teologian tueksi. Elisahan mainoksessaan lupaa ihmiselle mahdollisuuden olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla. Tämän sain eilen(kin) kokea oopperassa.

Debussyn Pelléas ja Mélissande on hiljaisuuden musiikkia, jonka lomaan säveltäjä on lisännyt taukoja. Siis hetkiä jolloin orkesteri on aivan hiljaa. Nämä hetket osoittautuivat ylivoimaiseksi nyky-ihmiselle. Suurin osa yleisöstä jaksoi toki kestää noin minuutin hiljaisuuden ryhtymättä muihin toimiin, mutta siellä täällä katsomossa alkoivat kännykän näytön valot vilkkua. Oli näköjään pakko tarkistaa saapuneet viestit ja facebook-päivitykset.  Meistä on tullut niin tavattoman tehokkaita; jokainen sekunti on käytettävä hyödyksi!

Muuten voi vain todeta, että Pelléas ja Mélissande on lumoavan unenomainen ja leijuva ooppera, ja nyt nähty toteutus sopi musiikin kanssa yhteen täydellisesti. Kaikki oli kohdallaan: lavastus, ohjaus ja loistavat solistit. Orkesteri soitti kauniisti ja Debussyn musiikkihan on korvia hivelevää. Jollain lailla Pelléas ja Mélissande toi mieleen Kaija Saariahon Kaukaisen rakkauden. Olin aivan myyty.