Kevään ensimmäinen krookus

Talven merkkejä rhodossa

Talven merkkejä ei vielä paljon näy, mutta  etupihan pensaat ovat sentään saaneet jouluvalot ja pihatie pienen kuurapeiton.

Makro-tex haaste: Talven merkkejä

Häivähdys ruskaa

Häivähdys ruskaa, kesä kääntyy syksyksi - pian jo palellaan.

Makrotex: Syksyn merkkejä

Kuivunut pallohortensia

Kuivat kukat ovat yksi mielikohteitani. Kukkien kuivuessa - vähän niinkuin ihmisen vanhetessa - esiin tulee uusia mielenkiintoisia piirteitä. Ja kun vielä karsii väritkin pois, niin otuksesta löytyy aina vain uutta karaktääriä. Ainakin minun silmissäni mustavalkoisessa on enemmän rakennetta, se on jotenkin graafisempi.

Makrotex, haaste 2018/08: kotona

Ruusunnuppujen aikaa

Ruusupenkkiin on majoittunut myös pieni metsämansikka.

Naapurin tarha-alpi on asettunut tännekin taloksi.

Makrotex: Heinäkuu

Muodon muutos

Langasta on moneksi. Tässä tulee tähdelangoista huivi

Makrotex, haaste: Ennen ja jälkeen

Huivi tekeillä

Tässä on tekeillä huivi. Malli on Janina Kallion suunnittelema Alchemy ja lankana on ohjeesta poiketen paljon ohuempi, fingeringvahvuinen lanka jossa puolet merinovillaa ja puolet silkkiä.

Valmis neule vielä kastellaan ja pingotetaan. Nyt se on viittä vaille valmis.

Makrotex-haaste: Keskeneräinen

 

Pikkunalle

Kaikkein useimmin mukana kulkeva kapine lienee tietenkin kännykkä, mutta maskottina ei sitä voi pitää. Oikea maskottini on pieni nalle, joka istuu pianon päällä ja uskollisesti pitää minulle seuraa soittoani lainkaan moittimatta.

Makrotexhaaste: Maskotti

Valkoinen makro

Makrotex, haaste: Valkoinen

Yrtti kukkii

Hauska yllätys odotti pihalla, kun yrtteihin oli ilmestynyt sievä kukka.

Arvoitukseksi on jäänyt, miten tämä yksinäinen unikko, joka kukkii vasta nyt, on päätynyt kirvelin kaveriksi, mutta ilmeisesti jostain on purkkiin lennähtänyt sopiva siemen.

 Lisää elokuun kukkamakroja täällä

Makrotex, haaste (2017/08): Elokuu

Huhtikuu

Huhtikuussa saadaan ihailla jo ensimmäisiä kukkia: talventähdet, lumikellot ja krookukset availevat silmiään. Mutta huhtikuu on ennenkaikkea vaihtelevan sään aikaa. Äkkiä onkin taas lunta. Kevät keikkuen tulevi. Siitä kai tässäkin on kysymys.

Makto-tex haaste: huhtikuu

Helmikuu

Helmikuussa kuuluu olla kylmä, ja nyt mennään ihan kalenterin mukaan. Aurinko kiipeää jo huomattavan korkealle ja jokainen auringon säde ilahduttaa. Merikin taas vaihteeksi vetää itseään jäähän ja samalla muodostaa hauskoja kuvioita pintaansa.
 

Makrotex haaste: Helmikuu

Pähkinät

Pähkinöitä ja

pähkinäsilmiä. Viisas koira osaa puhua silmillään.

Makrotex, haaste: Ruskea

Tammikuussa ...

... katse kääntyy kohti valoa

Loppiainen on ohi ja joulukoristeet korjattu pois. Amarylliksessa osa kukista on nuupahtanut, mutta osa kääntyy toiveekkaasti kohti valoa.

  Osa on vasta nupullaan, kuin odotuksena huomisesta eli keväästä.
 

Makroviikot, haaste: Tammikuu

Silmukassa on valmiin alku

Tästä tulee Janina kallion mallin mukaan huivi Rosewater. Pitkästä aikaa on taas hauska kutoa.

Makrotex, haaste: Alku

Vanhat kirjaimet

Kirjojen painaminen on arkipäiväistynyt sitten 1800-luvun alkupuolen. Kirjasimet ovat joskus voineet olla persoonallisia ja kuin pieniä taideteoksia. Vielä oman koulutieni alkaessa opimme lukemaan myös fraktuuraa, joka oli aika konstikasta ja jonka sisäisellä korvallani "kuulin" ääntyvän eri tavalla kuin tavalliset kirjaimet.

Makroviikot, haaste: Teksti

Joulukuun kuudes

 Joulukuussa ei aurinko kovin korkealle nouse. Kuvassa se on suurinpiirtein ylimmillään. 

Pimeyden takia onkin hyvä, että juuri joulukuussa on paljon juhlia. Tänään aloitetaan. Onnea isänmaalle!

Sodan uhreja ja sodassa vammautuneita muistellaan täällä kunnioittaen.Elli varsinkin on hengessä mukana, kun itsekin joutuu sinnittelemään toipilaana kynnen poistamisen takia.

Jotkut traditiot ovat pieniä eleitä, mutta kuuluvat ehdottomasti asiaa: ikkunalla kaksi kynttilää klo 18-20. En tiedä mistä tapa on peräisin ja miksi juuri klo 18-20, mutta niin se vain on. On aina ollut ja on.


Makro-texhaaste: Joulukuu

Pimeys heijastaa vain itseään

Tällä kertaa en makrotex-haasteeseen keksi makrokuvaa, mutta mukana ollaan ihan tavallisella ei-makrolla. Nyt on ulkona niin pimeää että ikkunasta ei näy muuta kuin heijastus sisätiloista. Ja sielläkin on pimeää ilman valoja. 

Postauksen otsikko - pimeys heijastaa vain itseään - pitää oikeastaan paikkansa muutenkin kuin konkreettisesti. Oikein negatiivinen ihminen kun mielestäni säteilee ympärilleen pelkkää negatiivisuutta. Mutta onneksi on myös toisinpäin: ilo, onni ja tyytyväisyys heijastavat ympärilleen hyvää mieltä. 

Talvella, pimeyden keskellä jokainen aurinkoinen päivä, kuten eilen ja tänään, on kuin pieni lahja. Mieli on iloinen ja askel kevyt; Ellikin kulkee reippaammin. 

Makrotex-haaste: Pimeys

Kristallin kimallus

Makrotex haaste: Kimallus

Lokakuu

 Lokakuu on murrosaikaa: kesästä jäljellä vain muisto ja rippeet viimeisten kukkijoiden sinnitellessä.

Kannattaako käyttää jalustaa? Ylempi kuva on otettu jalustalla, ISO-100, aika 1/3 s. Alempi kuva käsivaralla aika 1/160 s. ISO-6400. Olisin olettanut, että ylempi olisi tarkempi ja hienorakeisempi, mutta itse asiassa näyttää käyneen päinvastoin. Herkkyyttä voi näköjään huoletta lisätä: nopea valotus on tärkeämpää, ainakin jos tuuli yhtään heiluttaa kohdetta. Jalusta ei pelasta.

Sama koe kuin edellä. Yläkuva jalustalla ISO-100 aika 1/3 s, alempi kuva käsivaralla ISO-5000 aika 1/200 s. Sama tulos. Vaikka isommalla herkkyydellä tulee  rakeisempaa jälkeä, niin piirrosterävyys on lyhyen valotuksen ansiosta kuitenkin parempi. Näissä kuvissa asia ei näy selvästi, mutta kun ruudulla katsoo suurempana, niin asia on selvä. Hmmm....  en olisi luullut.

Makrotex, haaste: Lokakuu