Coppelia

Ilta Kansallisoopperassa on hauska elämys. Teoksen lisäksi talo tarjoaa muutakin ihailtavaa; nyt meneillään on pukunäyttely, jossa riittää silmänruokaa.

Ensi-iltansa saanut Coppelia on hurmaava baletti ja uusi koreografia on kaikin puolin onnistunut. Jopa niin, että Helsingin Sanomien arvostelijakaan ei keksinyt mitään moitittavaa. Mutta eihän toki itseään kunnioittava kriitikko voi jättää lukijaa siihen käsitykseen, etteikö hän kuitenkin jäänyt jotain kaipaamaan. Niinpä nytkin muuten myönteinen arvostelu päättyi loppuletkautukseen, jossa kriitikko olisi toivonut "kierrätettyjen satubalettien rinnalle vaihteeksi myös tanssitaidetta aikuisyleisölle."

Hohhoijaa! Jotain tällaista olen uumoillutkin, kun sekä Juhassa  että Julius Caesarissa mentiin minun mielestäni yleisön kosiskelussa hyvän maun toiselle puolelle. Niissä kun oli  "aikuisyleisölle" riitävästi seksiä ja sadismia.

Pöllöä puuhaa

Tänään on taas saatu lunta reilusti. On selvä, että kaikkia katuja ei saada heti auratuiksi, mutta Haukilahdessa yritetään kaikin voimin. Kauppaan kävellessäni ohitseni ajoi kolme isoa aurayhdistelmää peräperää, kävivät kääntymässä kaupan edessä ja huristivat takaisin, taas toinen toisensa perässä. Ensimmäisellä riitti lunta jalkakäytäville heitettäväksi niin, että pakenin hankeen jotten  olisi saanut koko kuormaa päälleni. Perässä tulevat aurat tyytyivät kiillottamaan jo ennestään kiiltävää ajorataa. Mitä mahtavat miehet miettiä ratin takana? Jotenkin tuntuu, kuin Espoossa olisi työnohjaus, järjenkäyttö tai asioiden priorisointi hukassa.

Täysinäisen ostoskärryn kiskominen pöpperöisessä hangessa vastasi päivittäistä urheilusuoritusta. Tänään ei tarvitse mennä jumppaan vain voin hyvällä omatunnolla mennä sen sijaan Metropolitan oopperaan katsomaan Verdin Ernania, jossa esiintyy mm. suosikkini Dmitri Hvorostovky.