Joulukuu alkoi, talvea odotellaan

 

Pihalla marraskuussa: viimeiset sinnittelijät

 

Dahlietta lokakuussa

 Vielä on iloa kesäkukista

Pihapäivitys, elokuun hellepäivä

 

 

Pihapäivitys

 Kun en osaa päättää, kumpi on parempi ;)

Valkoinen ruusunnuppu

Ruusuja - muutakin kuin Flammentanz

Flammentanz on tänä kesänä kasvanut ja kukkinut niin hurjana, että raskaimmat versot kukkineen laahaavat maassa. Niin runsas ja hehkuva kuin tämä liekinvarsi onkin, on ihan kiva että muutkin pääsevät esille. Nyt alkaa olla pinkin pikkuruusun aika, ja Flammentanzin alta - kun kuihtuneita on leikattu pois- löytyy muutakin kaunista: vähän isompi pinkki ruusu, jonka nimeä en kyllä muista. Hyvä kun kukkivat eri aikaan; silmän iloa riittää pitemmäksi.

 

Pihapäivitystä

Flammentanz yllättää edelleen: luulin jo että se olisi ollut komeimmillaan, mutta yhä vaan komistuu. Ja nuppuja olisi vielä tulossa. Valkoinen jaloruusu jäi kokonaan piiloon, joten otin sen sisälle vaasiin silmän iloksi.

Kukista viis; pihan paras komistus on silti edelleen Elli.

Kohta heinäkuu

Pihapäivitys 24.6.2020

Suomessa on nyt hellettä, mutta rannikolla vielä siedettävää. Lämpötila pysyttelee 25 asteen tuntumassa maksimissaan. Pihalla vielä viihtyy, mutta mieluummin varjossa.

Juhannuksen jälkeen

Juhannuksen jälkeinen sunnuntai. Kesä korkeimmillaan ja kerrankin juhannuksena unelmasää: aurinkoa, mutta ei kovaa hellettä, ainakaan rannikolla. 
Pioni on avannut ensimmäiset kukkansa:

 Flammentanz on täynnä nuppuja ja reheväpi kuin koskaan, kohta alkaa viedä terassilta jo liikaa tilaa.

 

 Pihavahdin turkki voi pian olla jo tukalan kuuma. Onneksi voi halutessaan mennä sisälle viileään.

Amppeli ikkunassani

Näkymä ikkunasta

Yksi asuinalueeni suuria avuja on väljä rakennuskanta. Alue on pääosin rakennettu 60-70-luvulla, jolloin tämä on ollut aikamoista takamaata. Talojen ympärillä on puita ja muuta kasvustoa - on tilaa hengittää ja antaa silmien ja sielun levätä. Nyt ilahduttaa naapuritalon komea omenapuu!

Rusotuomipihlaja kukkii

Oma pihapuuni jaksaa aina vain tuottaa minulle iloa!

Kevään merkkejä pihapuussani

Varhaisia kevään merkkejä pihapuussani, jota luulen tuomipihlajaksi.

Kevään odotusta karanteenissa

Koronaviruksen aikaansaama poikkeustila Suomessa on laittanut ikäihmiset karanteeniin. Tilanne on kehittynyt hyvin npeasti, ja omaa ajattelua on saanut asettaa uuteen asentoon miltei päivittäin. Kaksi viikkoa sitten ei tullut mieleenikään, etteikö kaupassa saisi käydä ja että kaikki kalenterimenot peruuntuisivat. Pariisin matkakin peruuntui, mikä sinänsä on hyvä asia, koska osasin ennakoida että matkalla voisi tulla kaikenmoista hankaluutta ja olisin joka tapauksessa halunnut omalta osaltani peruuttaa matkan. Nyt siis saadaan rahat takaisin! 

Noudatan annettuja määräyksiä tarkasti enkä tapaa ketään. Ulkona käyn vain Ellin kanssa; koiran ulkoiluttaminen on karanteenimääräystenkin mukaan sallittua. Aikani ei kuitenkaan käy pitkäksi: olen aina keksinyt tekemistä enemmän kuin mihin aika riittää. Olen aika laiska ja hidas, joten aika kuluu senkin puolesta sutjakasti. Nyt on hyvä tilaisuus taas kirjoittaa blogiakin, mikä harrastus on jäänyt vähemmälle. Tämähän alun perin alkoi, kun toivuin selkäleikkauksesta enkä voinut tehdä juuri mitään. Silloin en kivun vuoksi pystynyt istumaankaan kuin lyhyen ajan kerrallaan.

Nyt on maaliskuu ja ensimmäiset kahvit on jo juotu pihalla. On taas valoa valokuvaamiseen.

Rakas töpöhäntä!