Elli pihalla

 

Elli 6 v.

 Onnea rakas Elli! 

Onnea todellakin on oma koira. Onnea on myös kaunis lähiluonto, jossa Ellin kelpaa tepastella tutkimassa maaston tuoksuja.

Kalliolla otetut kuvat on näpätty kännykällä, kotona otetut Nikonilla ja 105mm:n macrolla. Kännyköiden kamerat alkavat olla sen verran hyviä, että normikoiralenkillä ei isompaa vehjettä juurikaan tule mukaan otetuksi. Ja sen kerran kun sitten ottaa isompaa varustusta mukaan, ei silmään välttämättä satu sopivaa valoa ja/tai kohdetta. Kotiin tullaan tyhjin toimin. Kuvaamisessa oleellista on oikea hetki: ei vain voi ajatella että nyt kuvaan jotakin. Ja miten usein käy sitten niin, että kun huomaa hyvän aiheen ja passelin valon, hetki on ohi ennenkuin kameran tai edes kännykän saa esiin ja valmiiksi. 

Ehkä tässä juuri onkin kuvaamisen hohto: (omasta mielestä) hyvästä kuvasta osaa olla iloinen :)

Valotus tekee kepposen

Kun kuvaa sisällä kirkkaassa auringo valossa, voi tulos olla yllättävä:

Äkkiä samoissa olosuhteissa ja samoilla asetuksilla kuva onkin näin dramaattinen: kuin göötistä olisi tullut susihukkanen

Aika kummallista!
 

Mustavalkokokeiluja

Kuvasin vaihteeksi ilman väriä.  

Sadepäivän tunnelma tallentuu mielestäni paremmin mustavalkoisena:

Myös Ellin sielukkaat silmät tulevat kauniisti esiin mustavalkoisena, vaikka ovat toki kaunitt myös väreissä. Vertaillaanpa:

Vaikea valinta.

Pihapäivitystä

Flammentanz yllättää edelleen: luulin jo että se olisi ollut komeimmillaan, mutta yhä vaan komistuu. Ja nuppuja olisi vielä tulossa. Valkoinen jaloruusu jäi kokonaan piiloon, joten otin sen sisälle vaasiin silmän iloksi.

Kukista viis; pihan paras komistus on silti edelleen Elli.

Kohta heinäkuu

Elli-päivitys

On niin paljon vahdittavaa ja tarkkailtavaa

Ai, mitä sanoit?
 

Tehtävä suoritettu; on aika huilata

Elli

Mitäpä muuta voisi ihminen keksiä kuin valokuvata rakkaintaan ;) 
Ellin kanssa iloitsemme kevään etenemisestä (koronakaranteenista huolimatta). Välillä aurinko jo lämmittää.

Kevättä ilmassa - koronasta huolimatta

Nyt olen ollut karanteeninomaisissa olosuhteissa noin seitsemän viikkoa. Olen noudattanut annettuja suosituksia kirjaimellisesti; en ole käynyt missään enkä tavannut ketään. Kesärenkaat kävin vaihdattamassa Vianorissa, ja sielläkin asia hoitui ilman lähikontaktia kehenkään. Odotin pihalla sen aikaa kun poika vaihtoi renkaat. Sisällä kävin maksamassa, kun siellä ei ollut ketään muita. Ellin kanssa olen ulkoillut ja satunnaisten muiden koiranulkoiluttajien kanssa olen etäältä vaihtanut muutaman sanan. Ystäväni on pienen koiranpentunsa kanssa käynyt muutaman kerran samoilla ulkoilualueilla, ja silloin olemme voineet vaihtaa kuulumisia - taas hyvää etäisyyttä pitäen. En kuitenkaan kärsi minkäänlaisista ahdistusoireista.  Kotona riittää tekemistä kun voi lukea, kutoa, voimistella, kokata, soitella pianoa ja valokuvata. Vanhemmiten kai tulee niin hitaaksi, että aina päivä on illassa ennenkuin huomaakaan.

Pihalla riittää seurattavaa, vaikka kevät, varhaisesta liikkeellelähdöstään huolimatta, on nyt jämähtänyt paikoilleen. Tulppaaneja saa vielä odotella. 

Mutta Ellillä riittää aina tutkittavaa:

Kevään odotusta karanteenissa

Koronaviruksen aikaansaama poikkeustila Suomessa on laittanut ikäihmiset karanteeniin. Tilanne on kehittynyt hyvin npeasti, ja omaa ajattelua on saanut asettaa uuteen asentoon miltei päivittäin. Kaksi viikkoa sitten ei tullut mieleenikään, etteikö kaupassa saisi käydä ja että kaikki kalenterimenot peruuntuisivat. Pariisin matkakin peruuntui, mikä sinänsä on hyvä asia, koska osasin ennakoida että matkalla voisi tulla kaikenmoista hankaluutta ja olisin joka tapauksessa halunnut omalta osaltani peruuttaa matkan. Nyt siis saadaan rahat takaisin! 

Noudatan annettuja määräyksiä tarkasti enkä tapaa ketään. Ulkona käyn vain Ellin kanssa; koiran ulkoiluttaminen on karanteenimääräystenkin mukaan sallittua. Aikani ei kuitenkaan käy pitkäksi: olen aina keksinyt tekemistä enemmän kuin mihin aika riittää. Olen aika laiska ja hidas, joten aika kuluu senkin puolesta sutjakasti. Nyt on hyvä tilaisuus taas kirjoittaa blogiakin, mikä harrastus on jäänyt vähemmälle. Tämähän alun perin alkoi, kun toivuin selkäleikkauksesta enkä voinut tehdä juuri mitään. Silloin en kivun vuoksi pystynyt istumaankaan kuin lyhyen ajan kerrallaan.

Nyt on maaliskuu ja ensimmäiset kahvit on jo juotu pihalla. On taas valoa valokuvaamiseen.

Rakas töpöhäntä!

Tähtisilmä

Anna jo se kanatikku!

Vahtikoira aamuvuorossa