Koronavirus on saanut Suomen poikkeustilaan ja valtiovalta on saattanut voimaan järeät keinot. Kouluja on suljettu, teatterit, oopperat, urheilutapahtumat peruutettu, matkustaminen kielletty, yli 10 henkilön kokoontumiset kielletty ja yli 70-vuotiaat määrätty kuukaudeksi karanteeniin, pysymään kotonaan. Koiraa saa ulkoiluttaa. Olen tilannut kotiin kuljetettuna lähikaupasta ruokaa ja Menitasta lisää lankoja, kun villatakki valmistui. Aika ei kuitenkaan tule pitkäksi, ainahan olen viihtynyt omassa hyvässä seurassani eikä tekemistä laiskalta puutu. Aamulla sattui orava istumaan ouussa, Ellin kiusaksi. Siitä riitti puuhaa meille molemmille: Elli yritti ajaa kiusanhenkeä tiehensä ja minä sain hyvän tilaisuuden tarttua kameraan.
Onneksi on oma piha, missä kevään edetessä on aina puuhaa ja seurattavaa.
Tämänpäiväisessä HeSarissa taas erinomainen Saska Saarikosken kolumni: Mokamasiina on tämän ajan superpoliitikko. Pakinan lopussa on viisaus, joka kannattaa pitää mielessä:
Demokraatit eivät ole koskaan ymmärtäneet , että kaikkitietävät pingot ovat ärsyttäviä. Ihmistä arvostetaan hänen kykyjensä takia mutta rakastetaan virheidensä takia.
Olin hetkeä aikaisemmin miettinyt, miksi Vihreät poliitikot ovat niin ärsyttäviä ja ajatellut juuri kuten Saarikoski sanoo, mutta vähän rankemminkin. Ärsyttäviä ovat hyvää tarkoittavat hölmöt, besserwisserit, jotka ovat aina opettamassa toisia. Hölmöllä en tässä tarkoita tyhmää, vaan naiivia idealistia, joka toisaalta ei näe ympärillään tapahtuvaa vääristävää manipulointia (tässä tapauksessa Turkin taholta) ja joka toisaalta ei osaa asettaa idealisminsa velvoitteita mihinkään suhteeseen vallitsevien realiteettien kanssa (tässä tapauksessa vastaanottavan maan kykyyn selviytyä hallitsemattomasta pakolaisvirrasta.)
Mutta yleisemminkin, on hyvä muistaa tuon ylläolevan sitaatin viimeinen lause!
Vuosi vaihtui, ja taas paukuteltiin raketteja. Pienen koiran mielestä turhaa, älytöntä ja itsekästä. Ihmiset eivät välitä silmävammoista enempää kuin eläinten tunteistakaan. Rahaakin palaa taivaan tuuliin - laitettaisiin nekin setelit johonkin humanitäärisempään hankkeeseen. Eipä silti, en pahemmin joudu paukuttelusta paniikkiin, mitä nyt hiukan huolestun. Pihalle ei uskalla ollenkaan, pissatauko venyi 13-tuntiseksi. Lopulta minut oli pakko nostaa pihalle, jotta asia sujuisi. Klo 23 jälkeen vietettiin laatuaikaa visusti peiton alla turvallisesti emännän vieressä. Mutta kylläpä tästäkin taas selvittiin - eikä siis, kuten sanoin, kauheasti pelottanut, ihan vähän vain. Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille kamuille - myös emännän puolesta! (Aamulla piha oli tarkastettava suurta huolellisuutta ja epäluuloa noudatten.)
Aika pimeää on. Kello on vähän yli seitsemän ja on lokakuun loppupuolta. Pitkä matka ensi kesään. Onneksi on valot.
Aikaisin - ja yllättäen - saatiin ensi lumi ja liukkaat kelit. Viime vuonna taisi käydä samalla tavalla, mutta edellisvuonna ruoho viheriöi vielä jouluna. Jotenkin muistelen, että vuosikymmeniä sitten ei talvirenkaiden vaihtamista edes mietitty kuin vasta marraskuussa.
Aina se sittenkin yllättää. Nytkään eivät talvirenkaat ole ajoissa alla, vaikka kuvittelin olevani hyvinkin aikaisessa kun varasin vaihdon ensi tiistaille eli 31.10.
Kesän kohokohta juhannus on kaupungissa hiljaista aikaa. Rantakahvilat ovat kaikki kiinni, vaikka kulkijoita rannalla riittääkin. On kuin sesonki olisi yhtäkkiä pantu jäihin, vaikka kausi on kukkeimmillaan. Kukaan ei halua olla juhannuksena töissä. Turistit voivat pureskella kynsiään tai syödä omia eväitään.
Pihatiekin on autio; Ellin kanssa olemme tällä haavaa talon ainoat asukkaat.
Olen koirien, kirjojen ja kameran ystävä, olen eläkkeellä ja asustan Espoossa.
Kuvani ovat omiani; ethän lainaa niitä luvatta. Jos haluat käyttää kuviani, ota yhteyttä, niin sovimme asiasta erikseen.
Klikkaamalla kuvat saa suuremmiksi.