Ryteikkö, konekuokka ja Jussi

Juhannusaattoa edeltävänä iltana tontillemme saapui tämä juhannuksen aikainen ajanvieteemme, juhannuslelu. Illalla jo kokeiltiin pari tuntia, mutta sitten oli pakko lopettaa. Juhannusaatto meni sitten aamusta iltaan pihan perällä tämän kanssa.

Tämä osa puutarhasta on niitä viimeisimpiä kolkkia, jossa ei ole vielä tehty mitään. Kaksi isoa koivua on tuosta taannoin kaadettu ja puutarhakompostori on saanut tasaisen paikan. Aluksi siinä oli melko iso kolo, mutta systemaattinen täyttö kasvijätteillä on saanu paikan tasaiseksi ja viimeiseksi siihen on levitetty kaikki viime kesänä kaadettujen koivujen oksat hakkeena. Todella mainio alue. Vieressä on kuitenkin ollut alkuperäinen kasvusto ja nyt saimme vihdoin ajatuksen ja ajan raivata alueen käyttöön.

Mieheni kaiveli ja minä vain vähän osoittelin, että tuosta ja tuosta. Kaivurikuskilla tuntui olevan ihan hyvät visiot omastakin takaa. Suunnitelma alueen käytöstä piirrettiin ajatusteni pohjalta ruokapöydässä, kun nähtiin, miten sinne kasvit saa. Hieman piti muunnella alkuperäistä ajatusta. Alueella kun kallio kohoaan kulmassa, niin oli arvoitus, miten paljon multatilaa löytyy kallion ehdoilla. Yllättävästi sitä löytyi ja homma eteni. Kaikkiaan vietimme aamusta iltaan koko juhannusaaton tuolla työmaalla. Lopulta saatiin jo ihan tavallinen lapio käteen. Tästä kun etenemme, on minulla kohta paikka kaikelle kivalle. Kuvan ruusu, juhannusmorsian säilyi ehjänä ja sen paika pysyy samana. Ympärille vain tulee paljon erilaisempia kasveja kuin tähän mennessä on ollut.

Iltojen puuhat ja päivien ihastukset

Viime kesäinen perennapenkin parantelu on jatkunut. Haimme peräkärryllisen kompostimultaa ja niin koko kärryllinen vain meni tähän penkkiin, vaikka kärrymme onkin isompi kuin ihan normi auton perässä kulkeva peräkärry. Vielä pitäisi lisää hankkia. Jaoin penkin esikoita ja narsisseja, vaikka kukassa ovatkin. Mutta kun kaikki kasvit oli ylös nostettava, niin mikäs siinä. Esikot eivät ole olleet moksiskaan moisesta kohtelusta, vaan kukkineet näyttävästi. Ja narsisseista vain jotkut reunimmaiseksi jääneet ovat naattinsa kaataneet, muut ovat ryhtyneet kukkimaan.

Penkin tiimoilla näyttää tällä hetkeltä tältä. Tuo etuosa on siis käsitelty nyt tänä keväänä ja takana oleva jo viime keväänä. Siinä kaikki perennat eivät ole vielä pintaan tulleet. On istutettu syksyllä, mutta esim. reunassa olevat kuunliljat tulevat myöhään. Piikkejä jo kyllä on nähtävissä. Muita penkin kasveja ovat mm. Aljonushka -kärhö, köynnöshortensian olisi jossain vaiheessa kiivettävä tuosta kivelle, LoveChild -kärhö, vaaleanpunainen sininvuokko. Lisää varmasti löytyy vielä, jahka kevät etenee.

Osa jäi kottikärryistutukseen. Äkkiä näille väliaikainen koti. Voisivat muuten olla tässä, mutta tarvitsen kärryjä muuhunkin aina välillä.

Naapuriin päin rajalla olevassa penkissä on jo parissa kohdassa kärhöt kasvamassa noiden verkkolieriöiden sisällä. Saavat kiipeillä niitä pitkin ylöspäin. Penkin toisessa päässä on erilaisia syreenejä. Kukkivat hieman eri aikoihin, joten kukinta on pitkä.

Pihan etupenkkiin on tullut aivan ihana rypäs scilloja. Ja reunoilla näkyy paljon uusia siementaimia. Nämä saavat levitä rauhassa.

Keltaiset tulppaanit aloittelevat kukintaansa. Kevään ensimmäiset kukat ovat niin ihania ja tärkeitä.

Penkin reunus uusiksi

Takapihallamme tehtiin leikkimökin läheisyyteen penkki lapsille aikoinaan. Saivat siinä kasvattaa omaa kukkamaata. Lapset kasvoivat ja penkki siirtyi äidille. Ajan saatossa kivet ovat sammaloituneet ja yksi kerros on vajonnut maahan.

Mieheni sitten innostui hävittämään nämä kivet jonkun toisen tontille ja tänään tempaisimme tällä työmaalla. Meillä on toisenlaisia kiviä muualla puutarhassa, joten kyllä nämä voikin vaihtaa.

Purkasimme kivet puutarhatraktorin kyytiin ja ajoimme kaksi kuormallista pesupaikalle. Maahan vajonneet olivat vähän lujassa, mutta lähtivät lopulta nekin pois.

Painepesurilla kivistä tuli jälleen ihan siistit ja matkaavat tästä kiertoon muualle. Aluksi olin vähän haikealla mielellä, kun myi minun reunakivet pois, mutta olikin nämä aika jo pestä kunnolla. Nyt olisi sitten jälleen kukkapenkki vailla vähän muokkausta ja uutta reunaa.

Talven alta tulleita

Maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä vietin aikaani tämän penkin parissa. Penkissä oli aika tavalla jo väsähtäneitä perennoja ja pionin siementaimia. Rikkaruohotkin yrittivät kovasti vallata paikkaa, mutta onhan taas joksinkin aikaan järjestyksessä. Valopaalusta lähtee roikka latamaan ruohonleikkurin akkua... Pari kärryllistä uutta multaa, kasvien uudelleen sijoittelua ja reunojen kanttausta. Johan koheni penkki.

 Valopaalun juurella on kasvanut jo useamman vuoden Pohjantähti -ruusu. Leikkasimme sen viime kesänä alas, kasvusto oli valtava ja aiheutti jo haittaa. Ruusu on lähtenyt uudelleen kasvamaan ja tänä kesänä se sai uuden kehikon mitä vasten tukeutua. Ehkä pysyisi ohikulkijan silmistä poissa piikikkäät, rennot varret. Varsinkin ruohonleikkaaja moitti sitä. Penkistä löytyi useampi Kuolanpionin (Paonia anemola) siementaimi, jotka istutin vähän kauemmas toisistaan. Pionin kasvattaminen siemenestä on pitkällinen prosessi. Näissäkin vain pieni hiippa penkin pinnalla, mutta juurakot olivat jo isoja. Liki puolet penkin narsisseista lähti siirteeseen odottamaan uutta paikkaa. Ja nykyisetkin täyttävät penkin mainiosti.

Pikkusipuleita kukkii päätypenkissä valtoimenaan. Posliinihyasintti on levinnyt todella hyvin tässä varjoisessa penkissä ja nurmikkoonkin tähän lähelle. Krookukset laittoivat kukkansa suppuun tuulessa. Varjoliljat nostavat piikkejä, kerrottu valkovuokko näkyy ihan pieninä alkuina, kun osaa katsoa, nuppuja vasta. Akileijat ovat jo tehneet hyvät alut.

Koiranhammas on jo tehnyt nuppuja. Kukkii toista vuotta puutarhassamme. Meni monta vuotta, kunnes kotoutui ja ryhtyi kukkimaan.

 Viime vuonna jakamani esikot kukkivat jo kauniisti.

Tämä on ollut päivittäinen käyntikohteeni jo useamman viikon ajan. Ostin viime vuonna Love Child -kärhön taimen ja olen jännittänyt, kuinka se talvehtii. Pääsiäisen lämpö sai silmut näkyviin, joten hengissä ollaan.

 Lumikellot ovat ihania, isoja mättäitä paraatipenkissä. Näissäkin on mennyt vuosia, ennen kuin ovat jakautuneet tämmöisiksi puskiksi.

Tässä eilisen illan kaakerruspenkki. Tästä lähti reunakivet toiseen puutarhaan ja tilalle on tulossa uudet. Reunakivien päällä on ollut maksaruohoa, mutta putsasin sen eilen kompostiin. Peitti ne vanhat kivet kyllä ihan kauniisti, mutta penkkiä ryhdistetään nyt uudelleen, joten joutivat pois. Lähtee pistokkaasta, joten sitä on helppo lisätä uudelleen ja kasvaa nopeasti. Ympäristössä on luvassa vähän laajempaakin remonttia.

Luonnon oma punttisali

Lomaviikko ja ulkona ihanan lämmin ilma. Kottikärryt ovat olleet uskollinen apulaiseni tänä keväänä kuljetellessa raskaita ja kevyitä kuormia ympäri tonttia. Iltaisin on tiennyt tehneensä raskaampaa työtä, uni on tullut nopsaan. Varikolla odottamassa multaa levitettäväksi kukkapenkkeihin pintakerrokseksi. Tuija (Bradant) juomassa ja odottamassa istuttamista. Hyllykössä vielä muutama orvokki purkkia vailla. Samoin jo kukkineet narsissit matkalla kukkapenkkiin kukkiakseen ensi keväänä uudelleen. Istutettavaa löytyy muutakin. Aino ja NorthBlue -pensasmustikat odottavat istuttamista. Samoin pari kärhöä. Kaikki eilisen ostoksia, tänään pitäisi saada multaan. Kompostorikin pitäisi ehtiä tyhjentää. Varikolla siis odottelee paljon töitä. Tälle päivälle vain sattui kylmä tuuli, joten ulkona ei ole kovin hauska puuhastella.

Yksi tämän kevään projekteista on tämän penkin uudistaminen. Reunakivet on poistettu ja myyty edelleen. Vaihdamme toisenlaiset kivet reunaan. Sellaiset, jotka pysyvät paremmin kohdakkain. Tämän penkin kivet ovatkin olleet ensimmäiset tontille hankitut reunakivet ja silloin ei vielä ollut niissä uria ja nystyröitä, joilla kivet lukkiutuivat paremmin paikoilleen. Kannoin eilen uudet kivet tuohon työmaalle odottamaan miestäni asentamaan niitä.  Penkissä on ollut maksaruohoa roikkuen kivien yli. Revin sen kaiken pois ja samalla suoristamme penkin reunan. Pikkuiset sipulikukat ovat levinneet todella paljon tässä penkissä ja ilostuttavat ensimmäisinä kukkina puutarhassamme. Muurahaiset ovat kuljettaneet siemeniä lähistölle ja nurmikolta nouseekin aina sieltä täältä posliinihyasintin tai scillan kukkia.

Kylvökset tuli tehtyä aika myöhään tänä keväänä. Odotin ensin lomamatkamme yli. Taimet eivät kuivaisi sinä aikana ja etten hätäilisi liian aikaisin saadakseni vain honteloita taimia, koska valo kasvatushuoneessa oli vielä vähäistä. Chilit ja paprikat näyttävät tässä vaiheessa hyvin samanlaisilta. Samettiruusut ja ahkeraliisat meni uuteen kylvöön. Vanhat pussinpohjat eivät itäneet enää laisinkaan. Uudet kylvökset lähtivät tosi nopeasti itämään ja taimia on luvassa kummastakin kukasta.

Black Cherry -kirsikkatomaatit odottavat jo koulimista. Sadosta lupaillaan runsasta. Toivottavasti onnistuu. Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa tätä lajiketta.

Klapit ja vieraat

Tämä urakka on saatu vihdoin järjestykseen. Teetti yllättävän paljon työtä siivota kaadetut koivut pois pihalta. Monta iltaa siinä meni, kun töiden jälkeen ennen pimeän tuloa halottiin rungoista syntyneet palat, kuljetettiin ne kasalle kuivumaan, haketettiin oksat ja vietiin lehdet kompostiin. Tuossa kuormalavojen päällä meillä oli halkaisukone, johon nostettiin aina halottavat koivunpätkät. Jokaisen kolmen koivun kanto vielä näkyy, niitä pitää jonkin verran vielä pienentää. Lavat on vielä siirrettävä pois ja puutarharyhmä tuotava takaisin. Voiton puolella kuitenkin ollaan.

Yllättävää oli, että istutukset ja aita koivujen juurella säilyi rikkoontumatta. Mieheni osasi taitavasti pätkiä koivut ja tipautella ne noille kiveyksille osumatta tähän aitaan. Siemenistä kasvattamani valkoiset alppikärhöt säilyivät ihan ehjinä. Aita ollaan tosin poistamassa ja tilalle tulee uutta, mutta siitä huolimatta.

Klapeja tuli melkoinen pino. Kolme kuormalavaa on alustanan ja näitä on kolmessa rivissä tässä, kaksi vain näkyy kuvassa. Takana oleva rivi jää tuon keskimmäisen taakse piiloon. Tehtiin tarkoituksella keskeltä korkeampi, niin saa hieman harjaa pressuun syksyllä, kun puut peitellään talveksi. Ovat sitten mukavat polttaa vuoden päästä talvella takassa.

Tässä vielä meidän aamuiset vieraamme. Aamukahvipöydässä puoli seitsemän maissa totesin, että naapurin pellolla meni kaksi hirveä hissukseen joelle päin. Ehdittiin kamerakin etsiä, sillä ei niillä mikään kiire ollut. Pysähtyivät kuuntelemaan ja kohta larvasta tulikin paloautoja poispäin palopaikalta. Kuivaaja oli palanut naapurustossa maan tasalle yön aikana. Hirvet kääntyivät takaisin omia jälkiään ja lähtivät juosten pois. Säikähtivät autoja. Koskaan ei tiedä, mitä sitä puutarhassa tai lähimaastossa yön aikana kulkeekaan.

Raivausta tontin kulmalla

Omassa pihassa on jälleen tullut tehtyä tämän kesän mittaan erilaisia projekteja. Tästä näkyy tuo iso kivi ja sen ja lipputangon välissä on ollut jo hoidettua aluetta, mutta kivestä eteenpäin on ollut vielä kääntämätön alue tonttimme rajalla. Viime kevään ahavasta kärsineet katajat ovatkin jo naapurin puolella. Tänä kesänä ryhdyin tuota kohtaa raivaamaan odotellessani terassityömaalla työn kohtia, joissa piti välissä autella.

Kalliotahan tällä tontilla piisaa ja olenkin olettanut, että tässä kohtaa on ihan matala multatila. Ryhdyin kuitenkin perkaamaan tuota heinikkoa ja nokkosenjuuria pois ja yllättäen siitä kohtaa löytyykin ihan kiva syvänne. Haaveilin köynnöshortensiaa kiipeämään tuota kiveä pitkin ylöspäin ja taitaa sille löytyä tarpeeksi iso multatila. Haaveni voisi toteutuakkin jonkun vuoden päästä, jolloin hortensia kukkisi peittäen tuon harmaan möhkäleen osittain.

Tälle mallille sen sain helteisinä päivinä, kunnes sain kaverinkin työmaalle. Kivä löytyi, mutta onneksi irtonaisia, joita sain liikuteltuakin. Mieheni ehdittyä apuun lähti sitten loputkin mättäät pois ja suunnitelmat lähtivät siitä vähän leviämään.

Kaivettiin auki vähän laajemalti ja nyt on kärrätty ojaan sepeli tasoitteeksi, multaa istutusalueelle ja hankittu muurikiviä, joista olisi tarkoitus saada tuohon vähän korotusta. Myös alkupään istutusalue otetaan ja kaivetaan uusiksi. Kasvit ovatkin odottaneet jo kovasti jakamista. Toivottavasti syksyyn mennessä ehditään istuttamaankin.

Koivuja nurin

Talomme päädyssä kasvoi kaksi suurta, monihaaraista koivua sekä kolme pienempää. Tästä on aiemmin jo kaadettu yksi puu pois, mutta nuo isommat puut rupesivat olemaan jo sen verran iäkkäitä, että katsoimme parhaaksi päästä niistä eroon. Toisesta jouduttiin vuosittain karsimaan oksia, etteivät olisi hinkanneet talon päätyä. Puita ei voinut kuitenkaan kaataa suoraan, vaan ne oli saatava jotenkin pienemmissä paloissa pois. Kokonaisena kaadetun puun alle olisi jäänyt rakennuksia ja istutuksia.

Saimme käyttöön henkilönostimen, jonka avulla mieheni ryhtyi karsimaan oksia alhaalta päin nousten koko ajan ylemmäs. Paksummat ja pisimmät oksat piti sahata kahtena palana, että pysyivät tontillamme eivätkä rojahtaneet yläilmoista omenapuiden päälle. Kuvassa toinen iso puu oksittuna jo melko ylös, metsuri siellä puun vieressä.

Sitten siirrettiin nostinta ja ryhdyttiin parturoimaan toista isoa koivua.  Tästä noustiin vielä hieman ylemmäs ja sitten runkoa ryhdyttiin pätkä kerrallaan leikkaaman lyhyemmäksi. Hyvä oli, että hommaan ryhdyttiin. Tästä puusta löytyi tumma sisus jo melko korkealta, siitä toisesta alempaa. Kaadoimme samalla menetelmällä vielä keskimmäisen noista kolmesta pikkupuusta ja näin jäljelle jäi vielä kaksi koivua kasvamaan. Nyt onkin edessä sitten melkoinen puusavotta, että noista kaikista risuista pääsee eroon. Vaikka paikka kaataa nuo puut oli ahdas, onnistuimme hyvin vähillä vaurioilla saamaan puut pieniksi. Omenapuista katkesi vain yksi pieni oksankärki, alhaalla ollut oleskelualueen aita säilyi ehjänä ja kärhöt siinä saivat vain sahanpurua niskaansa. Talon vieressä oleva kukkapenkki sai oksia päälleen, mutta luulenpa senkin sieltä virkoavan entiselleen - ainakin ensi keväänä. Se oli joka tapauksessa menossa remonttiin.

Aita jälleen kasvamaan

Etupihamme koristearoniapensasaita oli kärsinyt talven jäljiltä. Tähän saimme sitten kunnon ohjeet ja niiden kanssa tässä ollaan työskennelty pitkin kesää. Vielä olisi hieman jäljellä, mutta sanoisin, että voiton puolella ollaan.

Koko aita leikattiin 15 cm korkeudelta ja haketimme sen puutarhaamme kateaineeksi. Polku kompostille pysyykin hyvin ruohottumatta, kun hakekerros peittää sen.

Muistan hyvin sen kauniin  viikonlopun, kun tämän asian tiimoilla kumartelimme ohikulkijoiden huviksi. Olo oli kuin selkäänsä saaneella, kuten niin monta muutakin kertaa kesän mittaan tämän aidan kanssa on käynyt, mutta niin vain on nekin lihakset parantuneet. Aitaa kasteltiin ja lannoitettiin. Olen tähän mennessä perannut tuon aidanjuuren kolmeen kertaan tänä kesänä.

Seuraavaksi saimme kasvuun lähteneen aidan juurelle levitettyä kuorikkeen. Aita on lähtenyt mahtavaan kasvuun ja siitä on jälleen tulossa kaunis aita tien varteen. Mutta on sen kanssa joutunut töitäkin tekemään todella paljon. Levitimme jo syyslannoitteen aidalle tuonne kuorikkeen alle ja kastelimme aidan ennen kuorikkeen levittämistä. Seuraavaksi kuorikkeen alle levitettiin paksuhko kerros sanomalehteä, jonka päälle kuorike. Näin pitäisi sitkeimpienkin rikkaruohojen pysyä pidempään poissa. Millään en raaskinut ostaa mitään kangasta tuolle aitamäärälle tuonne kuorikkeen alle vaan turvauduimme vanhaan, hyvään sanomalehtitemppuun. Piti vain haalia lehtiä ensin.

Levityspuuhien aikaan tuuli melkoisesti, joten piti olla asialla sanomalehtien ja kuorikkeen kanssa. Kuution kuorma kuoriketta levitettynä ja vielä on lyhyempi aita ilman katetta. Siihen tarvitaan kuitenkin uusi käynti puutarhalla. Mahtavaan kasvuun aita on kyllä lähtenyt. Ja meillä tuoksuu ulkona ihanasti männylle!

Tuo kauniin männynkuoren värinen kuorike hankittiin Lakeuden Vihertaimistolta. Tässä vielä kuva heidän näytepuutarhastaan, jossa pistäydyin kuorikekuorman hakureissulla. Olemme saaneet heiltä todella hyvät ohjeet aidan kunnostamiseen ja niillä ohjeilla aita on kasvanut ja haaroittunut. Hyvin palveleva taimisto, kehtaa esittää tyhmiäkin kysymyksiä ja saa ihan asiallisen vastauksen.