Syyspäivien iloja

 Kävin pyytämässä Arttua lenkille. Se oli sille ihan ok. Niin ok, että se meinasi hypätä turkistaan ulos 😅 Onkin kulunut jo aikaa, kun viimeksi kävimme lenkillä.  Suuntasimme heti luontopolulle, joka kulkee Kymijoen rantaa.  Äiti sanoo, että Arttu ei hänen kanssaan suostu lähtemään mihinkään  poluille.  Tämä on siis vain minun ja Artun välinen juttu 😉

Raikas syysilma ja luonto luovat mielenrauhaa.  Alla olevat koivut sopisivat Repolaisen bingoon, jos sanoina olisi käyrä ja suora.  Hassua, miten jotkut asiat jäävät mieleen kummittelemaan. Elämä on yhtä bingoa! 😂

Maamerkit on tutkittava.  Karvaiset kaverit ovat käyneet merkkaamassa reittiä. 

Tätä kelluvaa palleroa ihmettelin niin, että piti ottaa kuva, jota pääsi suurentamaan. En silti tiedä, mikä se on.  Ehkä joku katiskan merkki?  Mitään venettä ei ollut, mutta tämän saisi ehkä oirittua jollain pitkällä kepillä maalle. Mysteeripallero! 

Jotain ääniä....?  

Artun turkki on kasvanut taas aika pitkäksi. Sillä on kuulemma ensi viikolla koiraparturiaika. 

Tästä tuli jostain syystä mieleen Pocahontas ja viisas puu. Ilmestyyköhän tuohon kasvot, jos laulaa oikeaa sävelmää? 

Ennen kuvan ottamista lensin pehvalleni rinteeseen. Arttu tuli katsomaan, mitä oikein puuhaan.  Sen mielestä puhelimen kanssa räpeltäminen kesken lenkkeilyä ei ole turvallista. 

Arttu on pieni koira, mutta voimaa siinä on kuin pienessä kylässä.   Huutelin sitä kääntymään, että saan kasvokuvan. Se luuli, että en jaksa enää jatkaa matkaa, vaan käännytään kotiin.  Ei käännytty. Vähän yli 5 kilometriä oli edestakainen matkamme.  Minulla alkoivat jalat väsyä jo paljon ennen Arttua (jolla jalat eivät tuntuneet väsyvän ollenkaan). 

Tämä joen ylle kaatunut puu  saa näköjään olla paikoillaan vaikka kuinka kauan. Ei ole pudonnut jokeen kuitenkaan.  Tulee muistikuva ajasta, jolloin joella uitettiin tukkeja. Niitä näkyi vielä minun lapsuudessani. 

Parit pikkusukat ovat vihdoin valmistuneet. Vaaleat valmistuivat oikeastaan jo mökillä jämäilyprojektina. Halusin punaiset samaan  kuvaan.  Ne olivatkin niin suuritöiset, että tein niitä monta kuukautta reissuneuleena 😂 

Punaiset ovat ihan rehelliset junasukat, lankana Novitan Venla, jota kului 26grammaa.  Pohjan pituus 10,5cm.  11 silmukkaa/ 2,5 puikko. 

Vaaleat ovat kai sitten epärehelliset junasukat, koska vähän mukaelevat niiden muotoa.   Niissä on vahvistettu kantapää. Pohjan pituus 12cm. Nimettömiä lankoja kului 28 grammaa. 3 puikoilla. 

Artun moikkaamisreissulla vaihdoin äidille uudet verhot, joihin hän oli ommellut jo ylä- ja alasaumat valmiiksi.  En ole ennen nähnyt tuollaisia verhoja, jotka eivät rypisty ollenkaan. Niissä on kuulemma paljon polyesteriä.  Pesaisin myös ikkunat ulkoa ja sisältä.  Ulkoa pääsin pesemään ne ikkunoita avaamatta.

Ensi yönä sitten kellonkääntö. Nyt on juuri sopiva aika mennä aamuvuoroon, kun saa nukkua tunnin kauemmin 😉

Kivi hymyilee

 Jutussa olevat kissakuvat ovat loppukesältä. Kissat ovat olleet mökillä viimeksi elokuussa. Ne eivät tykkää automatkoista, eikä niitä viitsi kiusata, jos kotona on kuitenkin toinen meistä. 

Anopin jäämistöstä sain  nämä tusseiksi luulemani maalit.   Ne sopivat mm. kivien maalaukseen. Kuvittelin kirjoittavani niillä kivien päälle, mutta tarkemman katsauksen jälkeen totesin, että kyseessä on tuubeja, eikä  kyniä. Tarkkaa kirjoitushommaa ei näin ollen pystynyt ollenkaan tekemään. 

Testausta pieneen kiveen. Maaleissa oli mukana hieman kimalletta.  Maali oli sellaista geelimäistä, joka jäi kohokuvioina kiven pintaan. 

Merri ihmettelee Frodoa, joka on uskaltautunut ulos. Useimmitenhan se piilotteli vain sohvan alla. 

Yritin käyttää maalit pois, että ne eivät kuivaisi talven aikana putkiloihin.   Kivet ripottelin pitkin pihaa pieniksi yksityiskohdiksi. 

Lähipäivinä mökillä on ollut jo syksyistä.  Tervaleppä pitää vielä tiukasti kiinni vihreistä lehdistään. Vieressä koivu kellastuu ja tiputtelee lehtiään.  Uimaan en uskaltautunut. Muistui mieleen 

alkuvuoden sairasteluni. Flunssaa flunssan perään.  Viimeisin uintireisuni oli joulukuussa juuri ennen järven jäätymistä.  Nyt taisi järki viedä voiton uintihaluista. 

Saunaa lämmitin kuitenkin päivittäin. Halusin päästä pesulle sienireissujeni jälkeen.  Olen ollut tänä vuonna punkkimagneetti ja hirvikärpäsiäkin on tullut vastaan silloin tällöin. Mieli rauhoittuu, kun pääsee suoraan pesulle.

  Löysin  ihan kivasti kanttarelleja ja suolattaviakin sieniä.  Sillä lailla sopivasti, että jälkikäsittely ei vienyt tolkuttomia aikoja.  

Merri olisi varmasti innostunut hiirestyksestä, tai sisiliskostuksesta, mutta eivät ne ole automatkan arvoisia juttuja senkään mielestä. 

Frodon söpöilykuva mökin karvapeiton päällä. 

Tässähän tämä minun kesälomaviikkoni hiljalleen menee eteen päin. Sieniä on jo ihan kivasti jemmassa.  Jonkin verran olen neulonut ja ommellutkin. Äänikirjatunteja on kulunut runsain mitoin 😄

 Näin paikallisessa sanomalehdessä kirjoituksen Jari Järvelästä, joka on kirjoittanut mm Kosken kahta puolta -nimisen kirjan. Siinä hän kertoo kahdesta mummostaan, joista toinen oli kapinan aikana punaisten puolella ja toinen valkoisten.  Historiaa kirjoittivat pitkään voittajat. Vasta paljon myöhemmin on julkisuuteen tullut kirjoituksia hävinneen puolen näkökulmista. 

Aivan äskettäin on ilmestynyt samalta kirjailijalta Raiteet -niminen kirja, joka kertoo 1860 -luvulla aloitetun junaradan rakentamisesta, välillä Pietari-Riihimäki.  Alkuosa kertoo, miten raiteita rakennettiin hätäaputyönä. Rakentajat elivät huonoissa oloissa, näkivät nälkää ja rakensivat rataa insinöörin ohjeistuksen mukaisesti. Tästä sai alkunsa radan nimeäminen luuradaksi.  Paljon rakentajia kuoli ja haudattiin radan tuntumaan.  Lisää ruumiita tuli kansalaissodan aikana, jolloin rataa pitkin kulki punaisten hallinnoimia panssarijunia.   Rata sai näyttää tarpeellisuutensa vielä talvi- ja jatkosodankin aikana.  Raiteet on siis nimensä mukainen kertomus radasta, sen lisänimestä ja aikakausista, joita se on nähnyt. 

Siihen perään sitten vielä yksi Seppo Jokisen Koskinen -sarjan kirja. Olen kuunnellut niitä jo 19.  Ilmeisesti kirjoja on kaikkiaan  28.

Sade loppui ja aurinko pilkistelee. Sää on vaihtelevaa, joskaan ei ihan sellaista, kuin kesälomalla toivoisi olevan 😆. Tärkeintä on, että ei tarvitse lähteä töihin. 

Hetken mietittyäni muistan, että päivän nimi on tiistai, joten toivotan hyvää tiistai -päivää juuri Sinulle! 

Kävelyllä

 Vihdoinkin voin sanoa käyneeni kävelyllä, kuten Villa Emilia blogissa heitettiin haasteeksi.  En ole viime aikoina jaksanut/ viitsinyt paljon lenkkeillä. Kävelyllä käyminen on kuitenkin paljon kevyempi  juttu, kuin lenkkeily, joten sen onnistuin tekemään. 

Ensin laskeudutaan lenkkarit jalassa kodin rappuset alas ja ihmetellään kukkaa, joka sinnikkäästi luo väriloistoaan syksyksi taipuneeseen kesään. 

Asumme kahden tien risteykseeen jäävässä kulmassa. Yleensä lähden autolla tuohon toiseen suuntaan, mutta kävelylle voi lähteä  tänne alas päin, jossa pääsee pyörätietä pitkin oikaisemaan toiselle tielle.  Viimeinen katsaus omaan pihaan, jossa miehen kesäauto edelleen kököttää siinä uskossa, että syksy ja talvi on peruttu.

Hiekkaisen pyörätien alkupäässä on mutka....

.... joka kaartuu pitkähköksi suoraksi. 

Eipä mennäkään sinne, vaan poiketaan polulle. 

Huomioittehan kirkkaan, aurinkoisen ilman! 

Polku on kyläläisten useasti käyttämä, koska näkyy näinkin selkeänä lehtienkin alta. 

Hetken päästä ollaan jo joen rannassa. Satunnaisia veneitä on siellä täällä. 

Laituri on aivan lehtien peitossa. Piti kokeilla, onko se liukas, että en putoaisi jokeen.  

Siellä Kymijoki virtaa alas päin tyynen näköisenä pinnaltaan. 

Yläjuoksulla  näkyy Voikkaan silta, josta olen kirjoitellut TÄÄLLÄ.  

Koivujen reunustama polku jatkuu joen suuntaisesti alajuoksuun päin.  Näyttää ihan joltain satumetsältä, vai kuinka? Missä piileskelevät haltijat ja menninkäiset?

Ylitetään jonkinlainen oja. Joku on päättänyt rakentaa pienen sillan, josta päättelen, että polku on usein käytössä. 

En oikein tiedä, mistä ojan vesi saa alkunsa. Tuleeko se jostain jokea kohti, vai onko jokivesi valunut ojaan. 

"Onko vastahasi koskaan tiellä Pitkäsääristen, 

tullut pitkäsääri mies ja vaimo pitkäsäärinen?"

(Fröbelin Palikat)

Palataan tielle. Yksi ärsytyksen aihe  pilaa päiviäni silloin tällöin. Se on tämä valokuitukaivelu. Äkkiäkös tästä kävellen kulkee, mutta autolla pitää hidastaa lähes seisahduksiin, kun asfaltti on rikottu niin terävästi.  Meidän omalla tiellämmekin on vastaavia tällä hetkellä.  Töissä näihin törmää vähän väliä ja minulta hajosi rengaskin viime kesänä.  Kestää tosi kauan, ennen kuin nämä aukot täytetään asfaltilla.   

Yritetään palautua zen -tilaan äskeisen purkauksen jälkeen. 

Leikkikentällä ja matonpesupaikalla ei ole ketään.  

Vihdoin koitti määränpää, eikä tämäkään postaus ilmesty ilman eläinten kuvia 😄

Koko vierailun ajan yritin saada kuvaa, mutta  kumpikaan ei ollut paikallaan. Vasta lähtiessämme istuivat touhuamiseen väsyneinä ovella hyvästelemässä. Unna istumassa ja Ruut makaamassa. 

Malla -kissa näyttää vasemman sivuprofiilinsa. 

Mikon parempi kuve on oikea kylki. Se jopa kääntyi katsomaan, kun kutsuin sitä nimeltä. Kissat osaavat poseerata!  Nyt ei häslätä, nyt kuvataan!  😺😺

Täältähän piti sitten vielä kävellä kotiinkin.....  😂

Mattomaakari

Upea kokoelma kissojen makuualustoiksi virkattuja mattoja on syntynyt kesän aikana! 😂 Näitä voi hiljalleen asetella jokaiseen huoneeseen ja ulkoilutilaan. 

Kyseessä on mökin jämälankaprojekti. Outoja lankoja, liian ohuita, paksuja, pöperöisiä, haperoita yms. , joita ei voi käyttää oikein mihinkään muuhun. 

Tämäkin matto on kaksipuoleinen. Virkkasin kaksi pyöreää mattoa, jotka yhdistin toisiinsa virkkaamalla reunat yhteen ja leventämällä vielä hieman reunaa yksinkertaisena. 

Lankaa kului mukavasti, 412 grammaa. Sekin on taas pois mökin höperölankavarastosta. 

Matto on virkattu kokonaan kiinteillä silmukoilla, joita on suurenevilla kerroksilla virkattu  lisäten silmukoita sinne ja tänne. 

Valmistumisen ja lankojen kulumisen lisäksi suurta hupia on kierrellä pitkin mökin tonttia keksimässä, missä maton voisi kuvata 😅

Nappasin kuvan myös mökin  käsityölootasta. Sekalaista sorttia tavaraa; mittanauha, neuloja, parsinneuloja, ompelulankaa, puikkoja, koukkuja...

Kissat eivät nyt ole olleet mökillä mukana pitkään aikaan. Ne ovat kotona, jos siellä on joku muukin. turhaan kiusata toisia automatkalla.  

Kotona Merri esittelee uuden maton ominaisuuksia käyttötarkoituksessaan. 

Kumpikin puoli toimii!

Vielä muutama kuva mökin sienikierrokselta.  Luonto on aika hassu kaikkine kasvustoineen. 

Mikä ihme tämäkin on???

Tämä sen sijaan on kotoa, kompostorista.  Sielläkin on kasvanut vuosien varrella kaikenlaista, mutta tällaista en vielä ollut nähnyt.  Naapuri saattoi ihmetellä kuvaustouhujani kompostorin yllä 😂

Päivän top -lista tehtävien suhteen voisi olla vaikka tällainen:

1.siivoaminen

2. kuntosali

3. soittaminen

bonus:  pikkutytön kanssa leikkiminen 

Hauskaa viikonloppua juuri Sinulle! 

Jämäiset punat (punaiset jämät)

 Jämälangat ovat taas mökillä ollessaan muuttuneet sukiksi.  Raidoitus on aika turvallinen vaihtoehto käyttää erivärisiä lankoja. Ainoa asia, jonka huomasin neuloessa, että kovin pitkä raita ei välttämättä ole hyvä, kun ei voi tietää, missä vaiheessa lanka loppuu ja jääkö liian kapea raita myöhemmin neulottavaksi.  Ihan kuin se olisi niin tarkkaa 😂 

Aluksi oli Nalle -langan jämiä tähän malliin.  Mukana on myös aiempien jämäsukkien jämälangat. 

Lopputuloksena ovat nämä kaksi punaista, nekin eri sävyistä kerää. 

Seuraavat jämälankayhdistelmät on jo valittu. Mökkireissut ovat tosin harventuneet, joten seuraavat sukatkin valmistuvat joskus hamassa tulevaisuudessa. 

Merri istuu häkissä miettien, miten pääsisi pihalle. Frodo on pihalla, mutta kokee selvästi olevansa verkon väärällä puolella.  Se kiipesi moneen kertaan verkon seinämää edestakaisin etsien sisäänpääsyä. 

Tasan ei käy onnen lahjat! 

Melkoiset tassuvoimat täytyy olla, että pystyy pelkkien kynsien varassa kiipeillä pystysuoraa verkkoa edestakaisin. 

Frodo vietti taas kaiket päivät mökin sisällä, sohvan alalaatikossa, mitä nyt syömässä välillä kävi.  Illalla kaikki oli kuitenkin toisin. Se halusi häkkiin jahtaamaan yöperhosia ja muita öisiä öttiäisiä. Siinä riitti hommaa pitkäksi aikaa ja ikkuna tömisi, kun se yritti tassuilla napata saaliitaan. 

Sieniä löytyi taas ihan kivasti.  Oli kanttarelleja, mustia torvisieniä ja suppilovahveroita.  Löysin myöhemmin vielä lisää suppiksia ihan mökin pihalta.   Ne kiikutin naapuriin, kun en viitsinyt enää puhdistella ja paistella. 

Oli hyvä idea istuttaa ruusupapua  mökin saunan sivuilla oleviin ristikoihin.  Kasvit ovat kasvaneet runsaasti ja ovat suojanneet saunojia naapureiden katseilta, kuten oli tarkoituskin.  Tosin, ei niitä naapureita ole hirveän usein mökillä näkynyt.  

Nyt pitää ottaa taas papuja talteen, että saa ensi vuonna uusia taimia. 

Mökkireisut ovat ilman viilennettyä selvästi harventuneet.  

Muuten täällä on elämä aikamoista hiljaiseloa ja päivästä toiseen siirtymistä. 

Pysykää lämpiminä ja haaveilkaa tulevasta kesästä 💖