6 kuvaa kesästä runojen siivittämänä

Matkakuvien kanssa säätäminen alkoi uuvuttaa, joten päätin hypätä välillä toisiin tunnelmiin. 

 Nila haastoi minut mukaan " 6 kuvaa kesästä" -haasteeseen, jonka alkuperä käsittääkseni löytyy Tuplasti terapiaa -blogista.

Ihaninta keväässä ja kesässä on se, kun voi pitkän talven jälkeen istua ulkona neulomassa. Lämmin tuuli puhaltelee kevyesti ja seurakin on mitä parhainta!

                                

                                                               " Jäljentämätön minä.

                                                                 Ainutkertaisuus.

                                                                 Tässä olen. 

                                                                  Tämä olen."

                                                                                (Ulla Ollanketo)

Lämmin kesäilta, tasainen järvenpinta, aurinko vielä lähettelee viimeisiä säteitään. Mökin saunassa on lämmintä ja ikkunasta voi katsella ulapalle. Rohkeimmat käyvät uimassa. 

"Vihreän sävyt soivat ja kuulen

tuulen laulun, sävelen.

Lentoon lähden.

Siipeni kantavat.

Löydän nousevat ilmavirtaukset.

Jättäydyn tuulen käsivarsille.

Uudet sävelet soivat."

                             (Ulla Ollanketo)

Aika mökkipainotteisia kuvia olen näköjään löytänyt.  Mökillä odottelee viime kesänä aloitettu henkilökohtainen jämälankahaaste. 

"Kasvaa sisäänpäin ja laajentua olemaan se,

joka on juuri tänään.

Itse minun on itseni kerältä avattava ja

kudottava oma kuvani."

         (Ulla Ollanketo)

Järvi houkuttelee Merriäkin, vaikka veteen ei viitsikään mennä. Tassua voi vähän kastaa ja kokeilla lämpötilaa. 

"Paljonko ihmeitä tarvitaan

ottaa vastaan se

mikä on jo annettu."

             (Ulla Ollanketo)

Sain viime kesän jättimäisen kaivuuprojektin valmiiksi. Juuri tällä hetkellä mietin mitä käy kukkapenkille, kun näillä main on alkanut liikuskella uusi irrallaan ulkoileva kissa. Tuleeko meille sen kanssa ongelmia... jos se vääntää kukkapenkin nurin sillä aikaa, kun omat kissat katselevat valjaissaan kauempana, niin minulta saattaa palaa hihat. 

"Minä levitän käteni kuin siivet auki ja

varpaisillani minä kurkotan unelmiini ja

maa antaa vahvan tukensa ja

minä näen mahdollisuuksia."

(Ulla Ollanketo)

Palataan taas mökille. Loppukesän kanttarellisaalis oli elämänhistoriani uskomattomin!   Tuleeko tällaista enää koskaan??

"Että minä löytäisin

sen mikä on

odottamassa."

                        (Ulla Ollanketo)

Minä voitin Alielin blogista Team Vallattomat 2.0 "huutoäänestyksellä" pienen runokirjan 💖, jonka on kirjoittanut hänen äitinsä.  Lukiessani runoja huomasin niiden olevan monella tapaa merkityksellisiä, lukijasta riippuen.  Itse luin monta runoa omiin kokemuksiini ja ajatuksiini perustuen, vaikka luulen kirjoittajan tarkoittaneen jotain omaa kokemustaan sanoiksi puettuna. 

Paljaat varpaat maahan kosketuksissa

soitan sinfoniaa.

Taikapölyä sirottelen ja

ihmetellen katson

syntymisen salaisuutta.

                        (Ulla Ollanketo)

Kirjasta on lisää juttua TÄÄLLÄ.

Aliel itsekin on tehnyt kirjan  vanhemmasta blogistaan, tai sen sisällöstä, eli koirista. Siitä löytyy juttua TÄÄLTÄ, jos kiinnostuitte. 

Miellyttävää päivää juuri Sinulle! 

Calluna ja unikko

 Tätä kasvia suosittelen!!!!     Ostin viime vuoden syksynä muutaman callunan.  Keväällä tämä vihreä oli vielä niin kaunis, että jätin sen joksikin aikaa tässä vihreässä betoniruukussa vielä pihalle vihertämään. Äskettäin tajusin, että calluna on kestänyt koko kesän ikivihreänä, joten siirsin sen jälleen talveksi lasivitriinikaappiin pihalle.  Tämä on silkkaa säästöä! 

Mainittakoon, että en ole kastellut sitä yhtään kertaa. 

Hautausmaalla saimme ihmetellä tällaista näkymää. Tässä ampparipesä on jo irrotettu. 

Alunperin se löytyi lyhdyn kannen alta, kun veimme pyhäinpäivänä kynttilää lyhtyyn. En ole koskaan nähnyt moista paikkaa ampiaispesälle!   Rauhassa ovat saaneet rakentaa ja lopputulos onkin suoranainen deluxe -malli. 

Kokeilin ostamastani Lumi Karmitsan Kirjosukkakirjasta Unikko -sukkia.  Ne sopivat kirjan mukaan muidenkin, kuin oopiumveikkojen jalkoihin. 

Kirjassa on yksi ja sama ohjeistus kaikkiin sukkamalleihin (hieman eroa pitkä- ja lyhytvartisissa), vain kuviointi on erilaista.  Ohjeet on ajateltu fingering -paksuiselle langalle, mutta minulla ei sattunut olemaan sellaista, eikä etenkään oikeissa väreissä.  Päätin kokeilla yhtä mallia käyttämällä lankana Nallea ja kolmosen puikkoja.  Lankaa kului 130grammaa.  Sukat ovat kokoa 38-39. Kyllä nämäkin käyttökelpoiset ovat, mutta ohuempi lanka ei tosiaan olisi pahitteeksi.  

Tykkään tuosta takaosassa olevasta raidasta.  Sukat on suunniteltu erikseen oikealle ja vasemmalle jalalle. Arvatkaapa, menikö aina ihan nappiin, vaikka olin ihan alussa laittanut neulemerkin oikean jalan sukkaan... No ei mennyt. Kantapään jälkeen jouduin purkamaan jonkin verran, kun tajusin tekeväni väärää mallikaaviota. 

Kantapää on erikoinen. Ensin ajattelin, että en varmaan osaa tuollaista tehdä. Monissa tavanomaisista poikkeavissa kantapäämalleissa olen yrittämisen jälkeen heittänyt ohjeet romukoppaan ja tehnyt kantapään oman mielen mukaan.  Kokeilin kuitenkin ensin ohjetta ja yllätyin, kun se olikin ihan helppo. 

Kirjan tekijä kertoo kantapäämallin olevan Alma -mummon kantapää.  Siinä tehdään pitkänä tasona, ainaoikeinneuleena tuo kantalappu. Sen jälkeen aletaan poimimaan sivusta silmukoita, jolloin muodostuu kantapohja ja kiilakavennukset.  

Neulos muodostaa hieman "pussimaisen" kantapään, kuten alakuvasta näkyy. 

Punamusta on aina jotenkin shokeeraava väriyhdistelmä 😍

Merrikin tykkää punaisesta.   Tässä se odottelee, joko aletaan hiljalleen mennä nukkumaan, kun kello on niin paljon ja sukatkin ovat jo valmistuneet. 

Minulla alkoi viikon loma. Alkukesän sairasloman alle jäi kaksi lomaviikkoa, joten lomaa on nyt talvella enemmän.  Viikolle on suunnitteilla kaikenlaista. Olen varannut hammaslääkärin, lääkärin, hierojan ja aion käydä kuntosalilla, soittoharjoituksissa, sekä ajella lauantaina Tampereelle Kässämessuille.  Luvassa on siis kaikenlaista touhua, jota on helpompi tehdä lomalla, kuin työn ohessa.   Ai unohdinko mainita, että aion neuloa?? 💖

Maanantai muhevan munkin maistoi.

Tiistai tiukkasi tahtia tossuun.

Keskiviikkko kaunisteli kuulumisiaan.

Torstai tuntui todistelevan taitojaan.

Perjantai pullisteli puhurina puissa.

Lauantai liekotti lankaa, liinaa. 

Sunnuntai sielua selvitteli.

                                                          Lämminhenkistä viikkoa Teille Kaikille!

Yhteinen kevätrunomme ja arvonnan voittaja

Kiitos kaikille arvontaan ja näin myös yhteisen kevätrunon laadintaan osallistuneille!  Hienon runon saimmekin aikaiseksi! 

Runossa on aistittavissa kevään oikullinen säätila; välillä aurinko lämmittää ihanasti, yht´äkkiä heittää räntää taivaan täydeltä! Kevään tuoksut huumaavat. Paiste paljastaa pölyt ja ikkunoiden likaisuuden, koti kaipaa kevätsiivoa!   Kivasti toistuu tuolla myös tuo Hiio-hoi -repliikki.  

Olkaa hyvät ja nauttikaa tuotoksistanne!  Arvonnan voittaja löytyy runon lopusta 😀

KEVÄTRUNO

 Hiiohoi! Maata näkyvissä!

Lumi on joutunut väistymään.

Sulaneita laikkuja näkyy pihoilla ja kävelyreiteillä.

Aurinko kurkistelee taivaalla ja lämmittää kulkijan selkää. 

Enää ei Merrikään kylmää pelkää.

Pajunkissat ovat auenneet,

kissat pihalla mittelevät  voimiaan,

mieheni  aloittelee puutarhan toimiaan. 

Kastuu varpaat, hännänpää, pian aurinko lämmittää nenänpään. 

Aurinko mieltä lämmittää,

kevään tulo kehoa miellyttää. 

Aurinko paistaa ja lämmittää,

pian pilvi kuitenkin räntää heittää.

Talvi yrittää puolensa pitää,

muttei mahda auringonpaisteelle mitään.

Ja tiellä viipottaa naapurin Kerttu

pajunkissat kainalossa

matkalla virpomaan.

Nokipannu keikkuu luudan varressa,

ja kissa valjaissa.

Pieni puro lirittää.

Aurinkokin taivaalta pilkistää,

rairuoho pääsiäisenä vihertää

kevät tulla saa,

talvi on tullut taputeltua.

...villasukatko raskisi riisua

silitellä ulkona Merri -miisua.

Silmäänkin osuu jo leskenlehti

milloin se siihen lumen viereen tulla ehti?

Uutta lunta taivaalta työntää,

tuuli kiusoitellen haituvia pyörittää.

Kesää saa kuukausia oottaa...

Pian kevätkukat peittää maan,

auringosta nautitaan,

pihalla kahvit maistuvat,

huolet mielestä haihtuvat.

Lapset hihkuvat innoissaan "tahdon heti pyöräilemään!"

"Kohta on hyppynarukisat meillä!"

Aurinko lämmittää poskia ja mieltä,

pysy takatalvi pois kevään tieltä.

Kevät se on kohta täällä,

linnut laulaa ja ilmassa on kevään tuoksu, 

maaliskuu se on kissojen juoksu.

Kevät lämmittää Merrin poskea

-kohta saa jo nurmea koskea.

Aurinko valaisee jo keväistä mieltä

-pois nyt jo pakkanen tieltä.

Katson ikkunasta näen talven,

menen ulos, aistin kevään,

hiljennyn ja kuuntelen

lintujen valtaisaa konserttia

kevät tulee... kevät tulee...

vaan mitäpä Merri siihen vastaa

lyhyesti naukaisee

hmmm...räystäiltä vesi tippuu...

Kevät on jo täällä.

Silmät jos suljen, tunnen sen.

Kevät tuoksuu, aistin sen.

Lumi sulaa, vedeksi muuttuu.

Paljastaa pinnan piilossa olleen.

Maata näkyvissä, Hiiohoi!

Mitä minun silmät näkeekään?

Hämähäkit taiteilevat upeilla seiteillä

ja sotkevat kissan nenänpään.

Hiiohoi! Kärpänen näkyvissä!

Lumen alta heinät vilkkuu, paljastuu

heinikossa tuoksuu maa ja hiiri,

taivaalla lentää muuttolintujen parvi,

saalistusintoon havahtuu miiri.

Tässäpä vaivana vielä liukkaiden tulos,

ei pääse, vaikka tahtoisi, nuuhkimaan ulos.

Aurinko löytää likaiset ikkunat ja pölyt,

ei auta, vaikka koitan tukahduttaa mölyt.

Kesä on kuitenkin tulossa, tiedänhän sen,

kevät tehköön odottamisesta kaikille onnellisen.

Pilkkijöitä lammen jäällä

liikkumatta tuijottavat pienen pientä reikää...

Joutsenpari laskukiidon jäälle tekee.

Kevät vihdoinkin tuli

ja ihmisenkin synkkä ilme

viimein hymyyn suli!

Nyt paistaa aurinko ja linnut laulaa!

Merri niitä ikkunan takaa luuraa.

Päivä päivältä vähemmän,

näkyy lunta ja enemmän,

esillä on maata,

en ymmärtää saata,

kevät on täällä taas! 

Voittajaksi arpoutui Pirjo  Sano se kukkasin -blogista, onnea! 💝

Laitatko minulle sähköpostiin osoitetta, niin lähetän voittosi

(sartsa.piccolo@gmailcom)

Hannat

 Vannoutunut kirjoneuleiden ystävä sai yht´äkkiä päähänpiston tehdä palmikkosukkaa.  Ei siinä, etten tykkäisi   muunlaisista neuleista. Kirjoneulekuviot ovat vaan olleet niin koukuttavia. Kevään myötä kai nyt puhaltaa uudet tuulet aivojen idealokeroissakin. 

Palmikot vetävät neuletta reilusti kasaan. Minun käsialallani olisi ollut ehkä järkevää valita puoli kokoluokkaa suuremmat puikot.  Sukka ei kuitenkaan ole näin ohut, kuin tässä näyttää, vaan on tosiaan  kuroutunut vaihtuvien oikeiden ja nurjien silmukoiden ansiosta näin kapean näköiseksi, kun sukka ei ole jalassa. 

Olin jo aivan unohtanut, miten kauniilta voi näyttää palmikoiden leikittely neuleen pinnalla.  Tarkkaan sai ruudukkokuviota seurata rivi riviltä ja tarkistaa vähän väliä, oliko tämä palmikko oikealle vai vasemmalle kallistuva, sisä- vai ulkokautta. 

Jalassa kuvio venyy ja avautuu näkyviin koko laajuudessaan.  Sukan pituus riittää puoleen sääreen asti. 

Yläkuvan väri on hieman liian keltainen, kun taas tämä alla oleva kuva, punaisella pohjalla, on aivan liian haalean keltainen.  Joka tapauksessa tulee ihan pääsiäinen mieleen ja sehän se taitaakin olla seuraava juhlapyhä tässä kevään mittaan. 

Malli on tästä viime vuonna ilmestyneestä lehdestä.  Oikeastaan koko idea lähti lehtiä selatessa. Tuli niinkin fiksu idea mieleen, että neuloisinko tämän lehden sukat yksi kerrallaan...  Olen monessa asiassa niin suorituspainotteinen, että vain tällaiselle ihmiselle voi edes tulla tuollainen ajatus 😅 

Malli on Mia Sumellin Hanna

Lanka: 7 veljestä 145g

puikot kokoa 3½

varresta varpaaseen

koko 38-39

Nyt vasta huomasin uudelleen ihmetellä sitä, että ohjeessa pyydetään käyttämään puikkoja kokoa 3! Minkälaiset tallukat olisinkaan saanut aikaiseksi!?

Nyt on suunnitteilla seuraavien sukkien aloitus. Jään selailemaan tätä lehteä...

Mammaaaa! Haeppa nopeasti se suurennuslasi, niin nähdään, onko tässä kohdassa oikeasti virhe vai ei! 

Täällä on toinenkin epäilyttävä paikka!  Nyt olet kyllä ollut huolimaton. 

Täytyy mennä tarkistamaan vielä lehdestä, oliko tämä näin vai onko tässä virhe.

Auringon näen, säteenä tuona. 

Se loistaa hetken jo pälven luona.

Aavistus keväästä kirkastuu,

kun lämpö lumelta heijastuu. 

                                          (Sartsa -21)

Virtuaalista vappujuhlaa kaikille!

(vanha kuva blogista)

Virtuaalivappusoitot.......

Nousee vappuaamu,

kirkkaana ja kuulaana.

Joillekin kuin haamu,

kunnes alkaa valjeta

Baretit, poletit ja puvut,

päälle puetaan.

Jatkaneet on sukupolvet, suvut

tapaa, joka vapuks luetaan.

Pian  äänet ensimmäiset,

aamun kirpeydessä raikaa.

Pillin, torven puhallukset,

rummun paukkeen taikaa

Kullervo ja Kajastus,

äänialat avaa!

Isorummun paukahdus

silmät nuotteja tavaa.

Kevään ilo  pinnassa

soittajia kuljettaa,

soiton riemu rinnassa

vapun hengen nostattaa.

Kiertää vappukulkue

ajan ilmeen muuttuessa

jatkuu vanha perinne

torvien raikuessa.

Hauskaa vappua toivottavat Merri ja Sartsa

Vuosikatsaus

Vuoden vaihduttua on perinteisesti tehtävä vähän koontia kuluneesta vuodesta.   

Kirjoja luin pienissä pätkissä ja lukeminen edistyi hitaasti.  Sain  silti  aikaiseksi tällaisen listan. Olen listannut kaikki lukemani kirjat jo  -80 -luvulta asti, koska kaikenlainen listailu on minulle intohimo 😀

Barak-Ressler Aliza: Itke, tyttö pieni
Clare Cassandra: Varjojen kaupungit I-III
Hanhiniemi Pauli: Kerran elettyä
Kuusenoksa Anu: Kymmenentuhannen kuningatar
Levas Santeri: Järvenpään mestari Jean Sibelius
Meyer Stephenie:Twilight
Murto-Unkila Hemmo: Sälekaihtimien sulkijat
Mustonen Enni; Paimentyttö
Nesbo Jo: Jano
Nesbo Jo: Panssarisydän
Snellman Laila: Lemmikkikaupan tytöt
Strandberg Mats: Hoivakoti

Eniten ajatuksia herättänyt kirja näistä oli selkeästi tuo Levaksen Sibelius, jonka asiat ovat pulpahdelleet mieleeni tuon tuosta.  Viimeksi  juuri nyt, kun olen lukemassa Mustosen kirjaa Lapsenpiika, jossa Sibelius on taas mukana. 
Surullisia ja ahdistaviakin luettavia olivat Barak-Resslerin kirja Itke  tyttö pieni ja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt. 
Kuusenoksan Kymmenentuhannen kuningatarta odotin kovasti. Näin Auroran tarina sai päätöksensä.  Tulossa on kuuleman mukaan vielä yksi itsenäinen osa tuohon sarjaan. 
Strandbergin Hoivakoti oli virkistävän erilainen jännityskirja.
Murhamysteerit sai selvitettyä Harry Hole, Nesbon kirjoittamina. Luin ne väärin päin, kun niissä on kuitenkin se pohjatarina. Meni aikajana vähän sekaisin. 
Halusin petrata englanninkieltä lukemalla Meyerin Twilightin. Se kuuluu kirjoihin/ elokuviin, joihin on aina silloin tällöin palattava. 
Kaapista löytyy vielä vinot pinot saatuja ja kirpputorilta ostettuja kirjoja. Niistä täytyy jatkaa tänä vuonna 👀


No entäs käsityöt? Niissä minua kiinnostaa aina eniten sukkaparien ja kulutetun langan määrä. 
Lankaa kului vuoden aikana 6730g, joka on samaa luokkaa, kuin parina aiempana vuonna, aavistus vähemmän, kuin viime vuonna.  Vaikka valmistuneita asioita on paljon, ne ovat olleet kevyitä. 
Lapasia  tms. on valmistunut 6 paria. Edelllisenä vuonna tein vain yhdet lapaset.  Pidetäänkö lapasia nykyään enää niin paljon? Itse pidän aika harvoin, eivätkä ne kulu juuri ollenkaan. 
Sukkia värkkääntyi 34 paria, isoja ja pieniä.  Pidin määrää aika isona, kunnes näin, että edellisenä vuonna tein 40 paria!  Ei ihme, että lapset ovat jo alkaneet vähän huokailemaan, kun saavat aina sukkia 😏 Sukat on kuitenkin helppo lahja ja niitä pitävät lähes kaikki.  Pitkiä sukkia on syntynyt reissukäsitöinä, kun ne on niin helppo neule ottaa mukaan kassiin.  Isotöisemmät käsityöt pitää tehdä kotona. 
Huiveja on syntynyt neulomalla ja virkkaamalla 10. Tässä on muutosta aiempaan vuoteen suhteessa yhdestä kymmeneen!  
Pipojakin valmistui peräti 1 kappale.

Eräs käsityö, joka ei ollut langasta tehty, täytyy vielä nostaa viime vuodelta esiin. Se oli keittiön tuolien päälystys. Siihen projektiin olen edelleenkin tosi tyytyväinen. 

Kuvia en nyt tähän laita. Kaikki lankaisat käsityöt löytyvät listattuina kohdasta Sivut. 

Aiempina vuosina  olen listaillut vuoden liikkumisiakin.  Tällä erää täytyy häpeäkseni tunnustaaa, että en ole jaksanut lenkkeillä juuri ollenkaan. Töiden jälkeen on ollut jotenkin veto pois ja pitkän tauon jälkeen lenkille lähtemisen ajatuskin tuottaa jo suurta tuskaa.
Työ on tietysti liikkuvaa, mutta eihän se oikeaa liikuntaa korvaa. Olen suurimman osan vuotta kuitenkin kulkenut työpaikan toimiston portaat ylös ja alas useita kertoja työpäivän aikana. Asiakaspaikoissa olen käyttänyt hissiä, jos sellainen on ollut.  Kuudenteen kerrokseen kävely muutaman kerran päivässä tuntuu liian raskaalta, kun käyntejä on yhteensä pitkälti toista kymmentä.
Joulukuussa sain hulavanne -herätyksen ja olenkin pyöritellyt päivittäin siitä asti 10 minuuttia päivässä. olen nähkääs mainoksen uhri 😜


Mitään uudenvuodenlupauksia tai tarkkoja suunnitelmia en halua tehdä.
Toivoisin  kuitenkin liikkuvani hieman enemmän.
Toivoisin, että minulla olisi edelleenkin aikaa lukea.
Käsityöasioissa toivoisin kohtaavani houkuttelevia ja omituisiakin neulontaideoita, inspiraatiota askarteluihin yms. hommiin.  Toivoisin saavani puikoille jossain vaiheessa isomman neuletyön, kuten neuletakin tai -paidan.



Lankakerä vuoden tään
vasta antanut on pään.
Mitä paljastuukaan sisältä sen?
Se selviää vain neuloen.
Missä piilee kerän sisin?
Onko lanka lyhyt vaiko pisin?
Värit kirkkaat  tahi harmaat?
Tuottaa silmukoinnit surkeat tai armaat?
Mukaan mahtuu kuvioita monia;
raitaa, kukkaa, kissaa, sekä ponia.
Erilainen kerä on jokaisella meillä,
Avautuu hiljalleen vuoden poluilla ja teillä.
                     -Sartsa -20 -

Taidepläjäys

Yksinäinen , rohkea orvokki kasvaa sitkeästi hiekkapihalla.  Saakoon siitä palkinnoksi ensimmäisenä kuvana esiintymisen.

               Taide on kuin mansikka kakussa,

               viimeinen silaus.

               Se keikkuu niin kuin sulka hatussa,

               jos sille on tilaus.

               Kaikkien aistien myötä

               sieluusi hiipii,

               hentona tekee työtä

               tai suurena sisintä riipii.

              Anna korviesi aueta

               silmiin, iholle  päästä,

              huolten kauas raueta

               sydän sulata jäästä.

                       Sartsa -19

Kävin Taiteiden yön tapahtumassa Ruukinportilla. Bongasin näin ihastuttavan, ison taulun! Taulun nimi on osuvasti Satulintu ja taiteilija A-M Laaksonen. 

Voi kumpa sille olisi meillä tilaa, voisin kerrankin oikein ostaa taulun. Se ei kuitenkaan sovi mihinkään 😕

Tämä vanha tehdasrakennus on täynnä taidenäyttelyitä. Kerrassaan sopiva paikka Taiteiden yön tapahtumapaikaksi. 

Yllä puutaidetta. Jos tuo olisi minun, en voisi välttyä maalaamasta sitä eri väreillä 😂

Auki olivat myös monet pikku myymälät, joissa jokaisessa omat erikoisuutensa myynnissä. 

Minulla ei varmaan riittäisi sisu näiden kassien kanteluun. 

Nämä hienoudet sen sijaan pistivät positiivisesti silmään.  Kyseessä siis aterimille pikku tasku kattaukseen.  Tätä voisi varmaan käyttää kahvipöydässäkin; pikkulusikka ja servetti.  Kiva idea ja luomuvärit.

Tällaisia taideasukokonaisuuksia nähtävillä.  Tuli mieleen, että olenko tällä planeetalla ollenkaan 😉

Huhuu! Onko siellä naamarin takana joku...?

Taiteiden parista taas elämän oleellisuuksiin,  eli neulontaan! 

Ystävän parvekkeelta on ihanat näkymät, joten oli pakko ottaa yksi tällainen "taidekuva". 

Missä sitä taidetta oikein on??? Ei näy mitään! Voisiko joku nyt kertoa, että missä?...ja mikä se edes on??

Arvonnan voittaja

Arvonta-aika on päättynyt ja on aika kasata kaikki kommentit runoksi. Aloitin tuolla ensimmäisellä värssyllä ja kokosin runon tuolla viimeisellä värssyllä. Loput ovat Teidän tuotoksianne.
Aivan ihana runo saatiinkin aikaan 😍


Avaan silmät pimeässä,
mietin missä?
Tuuli ympärillä ujeltaa.
Jokin varpaitani koskettaa...

Kostea pieni kuononpää,
sipaisee varpaitani,
pieni rusankon-poika
säpsähtää...,
oi nukahdinko keinuun?
miten kaunista sointua tuuli pitääkin,
kuuntelen, ja haaveilen.
Pimeässä, piha keinussa istuen

Ei paista aurinko, ei kuu,
on vain tämä ja hiljaisuus.
Tuuli ujeltaa, tuoden tuoksun mukanaan.
Kesäyön unelias tahti,
pian aurinko nousee, on aika uuden päivän.

Mustarastas vaikenee öisestä laulustaan,
mietin pelkäsinkö pimeää, vai öistä rapinaa,
menen piha keinustani sisälle
mutta mikä tuo ääni on, joka tulee keittiöstäni...

Keittiössä kiiluu kaksi hiileä.
Ovat kuumia, eikä viiliä.
Sytytän valot.
Kissa sieltä kurkkaa ja sanoo..

ja katin kontit,
minä mikään kissa ole
olen kotitonttu Uolevi
ja jos juuri nyt en saa viiliä talkkunan kanssa pöytään
niin joku kuolevi.

Sikin sokin sukkaset,
takki sekä rukkaset,
takkikin ihan nurinpäin.
Kuka kaiken sotki näin?
Kotitonttuko?

Parempi valot sammuttaa,
muuten alkaa kammottaa.
Palaan ovelle
ja juoksen taas pihalle.

Vaan mitä siellä nään,
jonkun villin pään!
Kuka hän on,
tiedä en,
mutta ainakin peloton.
Tästä aion ottaa selvää!

Heräsin
olin nukahtanut pihakeinuun
se villipää oli pörrötyyny
mitä olin puristanut
rintaani vasten
olin nähnytkin unta
vai olinko...
Vapisin kauttaaltani.

Huokaisin helpotusta
turhaan sydän pomppii kauhusta
itselleni nauran,
se oli unta vaan..
Kepeästi nousen istumaan,
jalat reunan yli roikkumaan.
Silloin joku varpaisiini
nappaa kiinni!

Oi kuinka fiini,
tuo pienen pieni siili.

Ilman onkea ja matoa
on turha pyytää kalasatoa.
Siis riennän kaupan tiskille
ostan ruokaa piskille
ja siilille silakoita
itselle uusia perunoita

Annoin kuppiin silakoita,
toiseen kuppiin nappuloita,
(koiranruokaa siis)
mutta siitä viis
koira söi silakat, jäi siilille nappulat.
Pitäis keittää perunoita,
ettei mahan murinoita
tarvitsis enää kuunnella.
Voiskohan jo rauhoittua!
Ei ihan vielä
joku istuu keinussani...

Olen Ullasfiina.
Nyt päättyy tämä piina!
Veljeni Uolevi, se sinua pelotteli.
Tahtoi varmaan esiin tuoda
miten helppoa on suoda
rauha kaikille eläimille;
mustarastas, kissa, siili, mato,
silakka, koira, rusakko.
Kaikille täytyy ruokaa riittää,
siitä vatsat kiittää!


Voittajaksi päätyi arpalipuketyylillä  NILA, joka saa lunastaa voittonsa lähettämällä yhteystietonsa sähköpostiosoitteeseeni 

 sartsa.piccolo@gmail.com

Palkintohan oli tämä sukkapari

Kiitos Teille ja ihanaa, että osallistuitte tämän runon tekemiseen 😊

Arvonta

Kesään mahtuu monet villasukkaneuleet 😊  Satoi tai paistoi.

Nämä sukat on tehty Venlasta ja painoa niille kertyi 70g. Puikot kokoa 2½.  Nostetut silmukat joka kolmas kerros pintaneuleena.  Sopivat jalkaan, jonka koko on 38-39. 

Ainakin kahdessa blogissa olen nähnyt arvontaan yhdistettynä ns. jatkokertomuksen joko tarinan tai runon muodossa. Minusta ne ovat olleet tosi kivoja ideoita ja haluan itsekin kokeilla sellaista. Toivottavasti ideoijat eivät pistä pahakseen, vaikka käytänkin ideaa... 

Haluaisin RUNOMUOTOISEN  ja mielikuvituksellisen tarinan, joka on jopa vähän pelottava (mikä nyt kenellekin on pelottavaa 😉 ). Runon mallin saa jokainen itse päättää. Tämä ei ole niin vakava paikka, että pitäisi liikaa aivojaan vaivata. Mukavaa on, jos vaan heität sekaan oman osuutesi runotarinasta. 

Voittajan ilmoitan täällä 20.7. jälkeen, eli siihen asti on aikaa osallistua. Aika on vähän pitempi, koska luulen kesäaikana ihmisten viettävän enemmän aikaa muualla, kuin tietokoneen ääressä. Ehtii siis useampi mukaan. 

Jos olet blogini kirjautunut lukija ja sinulla on blogi, voin käydä ilmoittamassa voittosi siellä. Muussa tapauksessa jätä jonkinlainen yhteystieto kommenttisi jälkeen.   

Mikäli haluat liittyä lukijaksi, olisin siitä mielissäni, mutta se ei ole mikään  vaatimus tähän arvontaan osallistumiselle. Kaikki voivat siis osallistua. 

Tarina alkaa näin: 

AVAAN SILMÄT PIMEÄSSÄ,

MIETIN MISSÄ?

TUULI YMPÄRILLÄ UJELTAA.

JOKIN VARPAITANI KOSKETTAA......

Tästä siis aina seuraava jatkaa edellisen kommentoijan kirjoittamaan pätkään. 

Arvonnan voittaja saa nämä alussa näytetyt sukat. 

Ketuttaa

Tässä oli mukava haaste ; tee sukat, joissa on kettuja.

Lähdin toteuttamaan sukkia vähän liian vaikealla tavalla. Nyt tekisin vähän toisin. Aloitin korvista ja loin lisää silmukoita niiden jälkeen. Välillä laskin ihan väärin ja purkasin etenkin toista sukkaa useampaan kertaan. Luulen, että korvat kannattaisi tehdä jotenkin vasta jälkikäteen. En saa niitä pysymään edes pystyssä, niin kuin haluaisin, mutta ehkäpä ne menevät näinkin.

Silmukoita on 14/puikko ja lankaa kului 140g. Lanka on 7-veikkaa, puikot 3½.  38-39 jalkaan. 

Silmät, hännänpäät, vatsat, jalat, kuonot, pistelin jälkikäteen. Viiksetkin tuntuivat sopivan ison ketun ulkonäköön. 

Netistä löysin kettukuvioita, joista muokkasin nuo isot ketut, pikkuketut ovat aikalailla mallinmukaiset.  Ketut elävät yleensä metsässä, joten kuusipuutkin sopivat mukaan. 

Ketun poikaset leikkii kunnes nukkuu.

Päivän huolet ne tuulehen hukkuu

Äitikettu hiljaa tuudittaa,

ketunpoikaa, pientä, nukkuvaa.

Isäkettu pienten unta valvoo

Keskiyöllä kuuta kunnioittaa, palvoo.

Uudet leikit aamusella pesueelle koittaa.

Lintuin laulu kepeästi korvissansa soittaa.

Parijonoon asettuvat pienoiset

Kas, vanhemmilta oppineet ovat temput moiset.

                                                              -Sartsa  2018 -