Keittiöremontti (ennen-jälkeen -kuvat)

 Tervetuloa uuteen keittiöön!  Valoisuutta on saatu, kun sitä toivottiinkin. Kuvia oli taas vähän haasteellista ottaa, kun kahdella seinällä on ikkuna. Verhoista ei vielä ole tietoakaan...

Takana, ikkunan yläpuolella näkyy yksi lamppu ja tuohon katon mustaan koloon pitäisi tulla vielä yksi. 

Vanha pöytä ja tuolit eivät nyt ihan natsaa tähän miljööseen, mutta sille seikalle huiskaisemme kintaalla 😂

Vanhat tammipuiset kaapistot päätyivät museotaloon elämään uutta elämäänsä.  Kulmakaapistotkin jäivät historiaan. 

Kulma katosi ja ovi leveni. Suoraa linjaa kaapistossa ovelta asti. 

Alaosat ovat pelkkää laatikostoa. 

Lankkukattokin lähti lampolan katoksi.  

2 tiskiallasta vaihtui yhteen (tähän ratkaisuun olen edelleenkin vähän epäluuloisella kannalla).  

Seinälaatat vaihtuivat taustalevyyn. 

Hella vaihtui liesitasoon ja erilliseen uuniin. Mikro upotettiin kaapistoon. 

Kahvinkeitin meni rikki...

Yläkaapistoa on madallettu n.7cm, koska tässä talossa ei asu kovin pitkänhuiskeita ihmisiä. 

Kaapistojen sävy on yläosastaan valkoinen ja alaosastaan vaalean harmaa. 

Alakuvassa näkyy tiskialtaan alla 2 roskislaatikostoa, niin pääsee kunnolla lajittelemaan. 

Tiskikone oikealla kaappiin upotettuna. 

Liesituuletin on huippuimurilla toimiva. Erittäin hiljainen entiseen verrattuna!

Jääkaappi -pakastin -kombo joutui eroamaan. 

Jääkaappi päätyi nurkkaan ja pakastin huoneen vastapäiseen nurkkaan.

Jääkaapin viereen tuli mieleinen taso, joka tuo myös tilan tuntua. 

Tasot ovat melamiinia. Kivitasoja suunniteltiin ihan tosissaan, mutta lopulta mieli muuttui niiden painon takia. Ikkunan alle olisi kuitenkin pitänyt laittaa melamiini. 

Ikkunaseinällä oli ennen 3 komeroa yläkaappeineen. 

Vasemmalle jäi korkea komero, joka on siivouskomero. Sen viereen ylä- alakaappiyhdistelmä, joka tuo taas avaruutta välitason muodossa. Pakastin se siellä nurkassa kököttää. 

Ikkunan alaosa on niin matalalla, että mitään kaappia ei oikein voinut siihen laittaa, etenkään, kun seinän alaosassa on patteri.  Päädyimme laittamaan uudelleen tason samaan paikkaan. Ennen oli 4 laatikkoa, nyt 3. Tukijalka oli tarpeellinen nytkin. 

Kaappien väli jää senkin takia hieman kapeammaksi, kun seiniin on laitettu eristelevyä.  Pärjääkö ensi talvena aamukahvia juodessa ilman villasukkia? Epäilenpä sitäkin vahvasti, että ei 😆

Tällaista pitkää laatikkoa toivoin, ja sain. 

Tällainen mekanismikomero nähtiin keittiöfirmoja kierrellessä ja kumpikin ihastui siihen heti.  Nuudelikaapin nimellä kulkeva kaappimme. 😉 Tänne saa kaikki kuivaruokapakkaukset ja pussukat. Oven avauksella hyllytkin siirtyvät ulospäin. 

Lamppu ei heti ottanut löytyäkseen.  Valaisinliikkeessä kuljimme kumpikin aikamme kattoon tähyten ja päädyimme saman lampun alle!   Näinä vuosikymmeninä on näköjään makukin kehittynyt täysin samaan suuntaan 💕

Lattiamateriaali on vinyylilankkua, joka ei ole ihan hirveän altis kosteudelle, mutta ei kestä liottamistakaan.  Merri päättää välillä sanoa huiskis vesikupille, joten asialle piti tehdä jotain.  Eläinkaupasta löysin tällaisen ruoka-alustan.  Nappula -torni on edelleen käytössä ja kunniassaan!

Siinä se nyt on! Joku pyysi ensimmäisissä remonttipostausten kommenteissa, että näyttäisin ennen -jälkeen -kuvia.   Olihan näitä nyt kiva katsoa peräkkäin itsekin. Aika synkeältä tuo vanha keittiö näyttikin, ainakin tämän uuden rinnalla.  Nyt tämä saa kestää  niin kauan, kuin meissä henki pihisee.  

Keittiöremontti osa 4

 

Kaapit tulivat heti vapun jälkeisenä arkipäivänä.  Ne täyttivät koko keittiön 😁 Piti oikein miettiä, tuliko tilattua liikaa tavaraa... 

Merri ehti jo pitää temppurataa kaappien ja laatikoiden päällä.  Taas varmaan riitti ihmetystä, että mitä täällä tapahtuu. 

Kun asentaminen alkoi, kävi ilmi, että ihan kaikki ei sittenkään ole tullut...   

Puhelinsoitto keittiön toimittaneeseen firmaan jossa se mukava ja luova suunnittelijamme oli tietysti kovin pahoillaan. Hän tilasi heti pikatilauksena puuttuvat  osat. Lisäksi "koko Suomi remontoi" , ja siksi  keittiön sähkölaitteet ovat kovin kysyttyjä. Liesi ei tullut, eikä sen tulosta ollut tietoa. Myyjä järjesti meille vastaavan lieden suoraan myymälän esittelykaapistosta.  

Parin päivän kuluttua saapui pikana liesituuletin, sekä seinätasojen levyt. 

Asennus alkoi suoralta seinältä, johon tulevat myös sähkölaitteet (paitsi jääkaappi ja pakastin). 

Valitsimme pöytätasomateriaaliksi melamiinin. Kivitaso oli pitkään mielessä, mutta moni asia lopulta ratkaisi asian näin päin.  Toinen pitkä taso ei olisi kuitenkaan voinut olla kiveä, kun siitä olisi tullut liian painava.  Kivimateriaalissa olisi ollut ideana, että kuumat asiat voisi suoraan nostaa tason päälle ja pinta olisi helposti hoidettavissa.  Ilmeni, että kivi ei sittenkään kestä aivan hellakuumaa ja joku mustikka tai muu helposti värjäävä voi imeytyä kivipintaan.  Piti vaan tehdä muita ratkaisuja. Mikäli tämä taso menee joskus pilalle, saa kivitason hinnalla uusittua tämän muutamaankin kertaan. 😏

 Yläkaapisto alkaa nyt myös löytää paikkaansa. Ovet puuttuvat. Yläosasta tulee valkea ja alaosasta vaalea harmaa. Komeroiden kohdalla harmaa osio jatkuu ylös asti. 

Tässä näkyy jo vähän ovia ja laatikostoakin paikallaan. Sain luvan  imuroimisen jälkeen pyyhkiä valmiit kaapit. Laitoin myös laatikot paikoilleen joiltain osin.  Laatikoiden kiskot tuntuvat kestäviltä ja hyvin toimivilta; hidastus ja stoppaus pelaavat. 

Vastapäisessä nurkassa siivouskomero  on löytänyt paikkansa. Mekanismit puuttuvat vielä sisältä. 

Kokonaisuus alkaa hiljalleen hahmottua ja keskilattialla ollut tavarapaljous vaeltelee seinän vieriä kohti.  Joka päivä tulee jotian uutta näköä. Varmaan taas aivan eri näköinen, kun uuni ja muut osat asennetaan. Ai niin! Mikroa ei myöskään saa vielä. Lämmitetään vanhalla mikrolla mitä tarvitaan, ei ole hoppua. 

Leirintäalue-elämä olohuoneen puolella ei vieläkään ole alkanut ärsyttää minua.  Kaikki mitä tarvii, on lähellä. Vain murto-osaa asioista käytetään (jatkoa ajatellen herää kysymys miksi on näin...).

Kuvat ovat tietenkin taas vähän huonoja, kun valaistus ikkunoiden kautta näin harmaana päivänä on mitä on.   Meillä ei muuten ole vielä lamppujakaan laittaa paikoilleen sitten, kun niiden aika on. 

Kahvinkeittimen jouduin ostamaan uuden.  Vanha on ollutkin vähän puolitehoinen jo pitkään ja nyt onnistuin tietenkin tässä leirintätoiminnassa kopsauttamaan pannun laitaan halkeaman. 

Keittiössä pyöriessä olen alkanut jo hiljalleen miettimään, mitä sijoitan mihinkin. Jotkut asiat ovat aivan selviä, niille on paikka melko samoissa kohdissa, kuin aiemminkin.  Erilaista on nyt kuitenkin se, että lähes kaikki  alakaapit ovat korvautuneet isoilla laatikoilla. 

Ensimmäinen kaappi keittiöön tultaessa on kuitenkin nimetty jo nuudelikaapiksi 😋. Sieltä löytänevät nuudeleiden lisäksi paikkansa myös muut kuiva-ainekaapin asiat.  Sinnekin on tulossa hyllymekanismi ja sitä odotan myös innolla. 

Ihmetyksen sekainen hämmennys ja hämmästys ovat vieläkin päälimmäisinä tunteina. Onko tämä tosiaan meidän keittiö?? 💖

Nämä keittiön tuolit on säilytettävä!  Merri tarvitsee trapetsitaiteilijahetkensä.

Parhaimmat päivän toivotukset jälleen täältä!

Keittiöremontti osa 3

 Remontti on edennyt hyvää vauhtia!  Maanantain tyhjennyksestä tähän päivään, tai oikeastaan perjantaihin. Eilen ei ole tapahtunut mitään kovin oleellista. 

Kahdelle seinälle tuli eristelevyä.  Kattoon uudet koolaukset, koska vanhat olivat liian harvalla välillä. 

Keittiössä on tosi vaikea kuvata kunnolla, kun siellä ei ole valoja ja vastaavasti kahdella seinällä on ikkuna, joka aina vaikeuttaa kuvan ottamista. 

Kattoon tuli levytys.  Keittiö on jo heti vaaleampi sävyltään! Ennenhän katto oli puun väristä lankkua. 

  Säälittelin niin sitä vanhaa tapettia, joka oli mieleinen.   Ajattelin, että nyt on varmaan laitettava hillitympi sen kirjavan tilalle...    Olin jo vähän asennoitunut tasaiseen, neutraaliin kuviointiin, kunnes löytyi tällainen lintutapetti!  Eipä tarvitse aamupalapöydässä ihmetellä, jos on tunne, että joku tuijottaa 😁  Tapetti tuli niille seinien osioille, jotka jäävät näkyviin kaappien asentamisen jälkeen. 

Tästä ei oikein tiedä, mikä vuodenaika on kyseessä, kun värisävy on näin tasaisen harmaa-valkoinen. Puissa näyttää kuitenkin olevan lehdet.  Pöllöt ja palokärjet pesivät näissä metsissä 😉 Hyvin näyttävät tulevan toimeen keskenään. 

Huvittaa tuo pöllön ilme. Merrillä on välillä sama ilme, kun se tuijottaa. 

Ikkunan pielet on alustavasti laitettu kuntoon.  Vain reunuspuitteet vielä puuttuvat. Ikkunat on vaihdettu muutama vuosi sitten, joten ne saivat olla paikoillaan. Reunat piti laittaa uusiksi sen takia, että eristelevy siirsi seinää muutaman sentin sisäänpäin. 

Iso muutos ulkonäöllisesti tuli tästä ovesta, josta astutaan keittiöön eteisen puolelta.  Vasemmasta reunasta lähti noin 15 cm pois, eli aukko suureni.  Tässä vanhassa talossa oli näitä oviaukkoja ja ovia useampia. Keittiön ja olohuoneen, eli entisen makuuhuoneen (makuuhuoneen ja olohuoneen väliseinä on kaadettu aiemmassa remontissa) väliltä, sekä eteisen ja olohuoneen väliltä ovet on poistettu jo aiemmin. 

Ennen tuossa heti vasemmalla oli kulmakaappi. Tulevan keittiön kaapisto alkaa jatkossa aivan suoralta seinäosuudelta. 

Heti vasemmalla oli myös aikoinaan ovi keittiöstä olohuoneeseen, mutta jo aiemmassa keittiöremontissa se otettiin pois käytöstä ja jätettiin ylä- ja alakaappien välinen aukko jäljelle (kurkistusaukko).  Nyt tuo aukkokin peittyy kokonaan, kun siihen kohtaan tulee korkea komero. 

Lattiaan tuli vinyylilankkua.  Ajatuksena oli ensin, että laitetaan samaa laminaattia, kuin olohuoneeseen on laitettu.  Oikeaa sävyä ei kuitenkaan enää löytynyt ja tämä materiaali kestää kuulemma hieman paremmin kosteuttakin, joten päädyimme tähän. Valinta oli ihan oikea. Eihän olohuoneen ja keittiön tarvitsekaan näyttää samoilta, vaikka ovatkin vierekkäin. 

Tuohon valkeaan aukkoon "istutetaan" pakastin ja kaapistoa. 

Meillä on ollut Ruut -koira hoidossa muutaman päivän.  Siitä voin kertoa myöhemmin lisää 😊

Poseerauskulmassa Ruut esittelee sekä tapettia, että lattiaa. 

Jahas! Toinenkin koira!  Ruut lähti kotiin ja Gizmo naapurista tuli kylään. Gizmokin esittelee tuota nurkkausta, tosin se ei  tiedä mitä siltä oikeastaan odotetaan, eikä se arvaa nostaa korviakaan pystyyn. 

Kissoilla on sellaista sisäistä viisautta, jonka Merrikin taitaa.  Se tietää, että lattia ja tapetti eivät kaipaa mitään esittelyä. Katsokoon jokainen ihan itse!  Parempiakin paikkoja keittiöstä löytyy. 

Perusasiat alkavat olla hyvällä mallilla keittiössä. Kaapistot tulevat kuitenkin vasta vapun jälkeisellä viikolla, joten siihen asti eletään edelleen tätä "leirintäalue-elämää". Toistaiseksi siinäkään ei ole ollut mitään vikaa.  Olohuoneen ikkunasta näkee suoraan ohikulkevalle tielle, joten kukaan ei pääse salaa ohitse, jos istun pöydän ääressä 😂

Lomaviikko vetelee viimeisiään ja töihin paluu on edessä maanantaina.  Keittiön odottelu tekee silti elämästä jännittävää. 

Arvauskisa (TÄÄLLÄ) on vielä voimassa 1.5. asti, mikäli haluat osallistua, etkä vielä ole sitä tehnyt. 

Mukavaa viikonloppua Teille Kaikille!  Ja tervetuloa joukkoon, uudet lukijatkin 💝

Keittiöremontti osa 2

 Vanhat kaapistot ammottavat tyhjyyttään ovet levällään.  Kaikki tavarat on pakattu olohuoneen puolelle ja osa muuallekin. . Tulee vähän haikea olo, kun katselee näitä vuosikymmenten ajan hyvin palvelleita  kaappeja. Muistuu mieleen, kun ne hankittiin. Kohtuullisen hyvin ne ovat säilyneet pinnoiltaan. Jossain näkyy vähän enemmän käytön jälkiä, kuten tiskikaapissa, laatikostossa, roskakaapissa. 

Koko keittiö on ollut pitkälti puun värinen. Kattokin on puulankkua.  Värimaailma on vaihtunut hieman tapettien ja lattian osalta matkan varrella. 

Tähän taloon muutettaessa keittiössä oli valmiina puuhella, pieni "postilaatikon" kokoinen tiskikaappi ja  alakaappi. Nurkissa oli erittäin jykevät, talon rakentamisen aikaan tehdyt komerot, jotka oli aikanaan vaikea saada pois, kun ne olivat osa taloa.  Talo on rakennettu vuonna 1960.  Tunsimme myös naisen, joka talossa asui. Hän oli puolisonsa kanssa rakentanut talon.  Nainen oli hyvin pienikokoinen ja tiskikaapisto oli sen mukainen 😂 

Nyt on tuosta meidän tekemästämmekin keittiöremontista kulunut jo 30 vuotta!  Enpä olisi uskonut, että se tehdään vielä kerran uusiksi. 

Jääkaappi, pakastin ja hella viettävät nyt sulassa sovussa aikaa olohuoneessa, kaappikellon vieressä. 

Ainakin  aluksi on ihan hauskaa asua näin leirimuotoisesti 😉 Tulee mieleen aika, jolloin kiertelimme kotimaata asuntovaunu perässä.  Leirintäalueilla oli aina omat toimintonsa tiskauksille ja ruuanlaitoille. Astiat ja kaikki muutkin tavarat olivat näppärästi ja järjestyksessä pakattuina pieniin tiloihin.  

Nytkin on tiskaus, veden käyttö, astiat, mikä milloinkin mietittävä tarkkaan, miten tekee ja missä.

2 miestä purkasi kaapistot ja toinen vei ne mennessään. Mukaan lähtivät myös kaikki lamput, hella, tiskikone, liesituuletin, altaat ja hana. Myös kattolaudat olivat mieluiset. Hän aikoo tehdä niistä lampolaan katon.  🐏

Voitteko kuvitella, kaapistot lähtivät yhteen 100 vuotta vanhaan museotaloon?! Nyt menivät niin hyvään kotiin, että vanhojen kaappien puolestakaan ei ollut enää haikea mieli.  Lisäksi hakija olikin tuttu mies, vaikka ei etukäteen ollut tiedossa.  

Lehdessä oli juuri juttua tuosta museotalosta ja siellä toimii ilmeisesti kesäkahvilakin? Mikäli näin on, pääsen ehkä vielä näkemään kaapistomme joskus. 

Merri oli koko ajan yläkerrassa. Se oli aivan hämmästynyt, kun kotona selvästikin tapahtui jotain, eikä se päässyt katsomaan. Yläkerran rapuista se pääsi kuitenkin ulkohäkkiinsä ja sitä kautta myös valjaissa ulos. Minä  sain kuin sainkin haravoinnin käyntiin! Nyt on 1/3 pihasta haravoitu.  Lisäksi sain poistella vähän tapetteja ( juuri kun pääsin vauhtiin, poistettavat osiot loppuivat) ja irrotella nauloja laudoista. Iltapäivällä taas ostoslistan kanssa kauppaan. Olen surrut noita vanhoja tapetteja, kun ne ovat olleet niin mieleiset.  Uudet tapetit löytyivät ja nekin ovat ihanat! Tykkään niistä jo nyt. En tiedä tykkääkö tapetoitsija, kun niissä on niitä kohdennuksia... 

Tyhjältä näyttää keittiö. Merrikin pääsi viimein ihmettelemään tuloksia. Tuolla takana vasemmalla se hiipii katsomaan tilannetta. 

Tikkaiden kanssa riitti ihmettelyä. 

Kaikki muukin oli hämmentävää. Minne kaikki tavarat on viety?? 

Uudesta aamusta on hyvä taas aloitella uusin haastein. Aurinko paistaa kirkkaasti. Vielä on aika viileää ulkona.  Jännittävää nähdä, mihin pisteeseen remontti päivän aikana etenee 💗

Yritin olla avuksi monessakin asiassa, mutta avuntarve oli hyvin vähäistä.  Eväätkin oli remonttimiehellä mukanaan!    

Niinpä sitten sulkeuduin välillä Merrin kanssa yläkertaan.  Mitään neuletta ei ollut kesken, joten aloitin ihmettelemällä, mitä kummaa voi tehdä langoista, jotka ovat aivan omituisia.  Nappasin tämän turjakekerän ja aloin neuloa Revontuli -huivia. 

Upeaa kevätpäivää kaikille!

Keittiöremontti osa 1

Omakotitalossa on aina jotain korjattavaa tai remontoitavaa.  Melkein joka vuosi on jotain kohtaa yritetty kohentaa.  On vaihdettu ikkunoita, remontoitu olohuonetta, tehty terassia ja lasitettukin se osittain.  Pitkään olemme tässä asuneet ja alkutaipaleesta lähtien on talo hiljalleen luonut nahkaansa ulkoa ja sisältä. Pihalle on noussut talli ja varasto. Ei kai tätä edellinen omistaja ja talon rakentaja enää samaksi tunnistaisi, jos vielä sattuisi elämään ja näkemään. Ehkä sieltä pilven reunalta seuraa tilannetta ja pyörittelee päätään. 

Tämän vuoden projekti on keittiöremontti. Edellinen tehtiin silloin aivan alussa, kun tähän muutettiin.  Keittiössä oli silloin hyvin pieni astiakaappi, puuhella, korkeita komeroita, jotka oli rakennettu talon rakentamisen yhteydessä. Toisin sanoen niiden purkaminen olikin vähän työläämpi juttu. Lisäeristystäkin on matkan varrella lisätty remontoinnin yhteydessä.  Keittiön ikkunat vaihdettiin muutama vuosi sitten. 

Tämänhetkinen keittiö on tammiovinen ja monin paikoin hyvinkin kulunut. Haaveilemme keittiöstä, joka olisi sitten se "lopullinen", ainakin meidän elämämme loppuun asti 😃 Moni asia on muutenkin muuttunut, kun asukkaita talossa on enää 2. 

Remontin suunnittelu alkoi mietteistä, että onko järkevää, vai ei?  Mies mittaili seinät ja korkeudet, piirsi hahmotelman, jonka kanssa lähdimme keittiöitä myyviin liikkeisiin. Aluksi olimme aika untuvikkoja sen suhteen, mitä halusimme, ja mitä voi toivoa/ saada.  Kävimme ensimmäisenä päivänä kolmessa eri paikassa. Esiteltyjen asioiden määrä ja osittainen toistuvuus alkoi hiljalleen nostattaa sauhua korvista. Väsymys iski, eikä kärsivällisyys enää meinannut riittää.  Piti ottaa muutaman päivän tauko ja miettiä asiaa uudelleen.  Vieläkin oli vähän epävarma olo, kun informaatiota oli tullut niin runsaasti. 

Jokaisessa kohteessa piti käydä läpi, missä meillä on vesipiste, hormi jne, koska niitä ei voi siirtää.  Suunnittelijat kysyivät hahmotuksen vuoksi, mitä meillä nyt on missäkin nurkassa.  Keittiöistä lähti koko ajan muodostumaan samanmuotoisia, kuin vanha!   Oikeastaan ainut ajatus siitä, mitä halusimme, oli se, että halusimme erilaisen kuin ennen!  Tarpeeksi sisustusohjelmia katsoneena alkaa käsittää, että asioita voi tehdä myös aivan eri tavalla, kuin ennen.   Samankaltaisten suunnitelmien katselu alkoi väsyttää.  Haluammeko tosiaan samanmuotoisen keittiön uudistettuna?  

Tietoisuus lisääntyi materiaalien, saranoiden, mekanismien, altaiden, kosteusaltaiden yms. osalta jokaisessa myymälässä.  Hiljalleen alkoi tulla suosikkeja, jotka oli helppo nimetä haluavansa. Ennen oli 2 tiskiallasta, nyt tulee vain 1. Uuni, mikro ja liesi upotettuina, tiskikone integroituna. Haluan pitkän laatikoston. Lisää avaruutta tasojen muodossa. Seinästä otetaan pätkä pois ja unohdetaan vanha kulmakaappimuoto, tehdään suoraa linjaa. 

Vielä kaksi paikkaa  kävimme läpi. Jokainen tapaaminen kesti noin tunnin. Viimeisin meinasi jäädä käymättä tuon samaisen väsymyksen takia. Onneksi ei jäänyt!   Saimme myöhemmin nähdä ensimmäisen selkeästi erilaisen keittiösuunnitelman.  

Seuraavassa vaiheessa juoksimme noita samaisia firmoja läpi katsomassa heidän piirtämiään suunnitelmia. Yksi halusi tulla meillä kotona käymäänkin ennen sitä.  Hänet tapasimme kolme kertaa.  Menoa oli siis useina päivinä töiden jälkeen ja vapaapäivinä.  Juoksumittari alkoi taas täyttyä.   Tämän viimeisen paikan suunnitelma oli niin erilainen, verrattuna muihin, että päätin pyytää tältä luovalta suunnittelijalta vielä toisenkin version, ihan vaan uteliaisuudesta. Siinä se sitten oli!  Täytyy sanoa, että suunnittelijoissa ja suunnittelijoissa on eroa!  Ei riitä, että osaa suunnitella, vaan on hyvä olla myös sellaista luovaa silmää, ehdotella erilaisuutta.  Vertaan tätä kampaajiin: jotkut vaan näkevät jo heti, mitä asiakas haluaa ja ehdottelevat itsekin mitä voisi tehdä, jotkut yrittävät toteuttaa sen, mitä asiakas yrittää kömpelösti selittää, vaikka se ei hänelle sitten sopisikaan. 

 (tämän kuvan tapetti on ainoa, jota en haluaisi vaihtaa. Toivottavasti tilalle löytyy kuitenkin jotain yhtä kivaa.)

Kurjaa oli ilmoittaa firmoille, joita ei valittu, että keittiö on tilattu muualta.  Näinhän tämä tarjouskilpailu menee ja kyllähän he sen tiesivät jo heti, että pyysimme tarjouksia useammasta paikasta.  Hirveästi tällaiset firmat joutuvat käyttämään aikaa mahdolliseen asiakkaaseen, vaikka lopputulos on epävarma.  Yhdestä firmasta ei tosin ikinä kuultu mitään, vaikka sieltäkin luvattiin tarjousta. Oli varmaan kiireitä.  Näinä aikoina ihmiset tekevät kuulemma todella paljon remontteja, kun on oltava kotona muutenkin.  Pelkona onkin, että korona menee ohi ja myynti pysähtyy.   Eivät nämäkään myyjät silti toivoneet, että korona EI menisi ohi 😏

Nyt on keittiö siis tilattu ja saapuu paikalle (sisään kannettuna) vapun jälkeen.  (Tässäkin asiassa yksi suunnittelija menetti asiakkaansa, kun keittiö olisi kannettu vain meidän pihalle asti). Ennen saapumista pitäisi vanha saada purettua ja mieluummin vaikka myytyä jollekin. Pinnat pitäisi  myös uusia.  Olen alkanut jo hiljakseen tyhjennellä kaappeja, että ei tule sitten kiire, kun on pakkotilanne.  Tässä kohtaa on taas hyvä saada osa tavaroista ihan katoamaankin.  Osan voi viedä kierrätyskeskukseen, mutta osalla on sen verran arvoa että ei raaskisi. Olen yrittänyt myydä nettikirpparilla joitain, vähän huonoin tuloksin.  Onneksi kävi yksi tuttu, jonka mukaan sain lähtemään ison kakkuvuokan.  Odotan jo sitä hetkeä, kun saan järjestellä kaiken uuteen keittiöön... 

Yhdessä vaiheessa piirustusten näkymiä ihmetellessä tuli käännettyä keittiön pöytäkin toisin päin. Tuossa penkillä ei ennen istunut, kuin vieraat, nyt siitä tuli minun paikkani. Selkäkivun  takia olen pitänyt monta tyynyä selän takana, eli tuolla takana on minun paikkani. Merri on alkanut majoittua tuohon viereen oman tyynynsä kanssa. 😄

Nyt eletään odotusvaihetta, mutta kohta siirtyy keittiö evakkoon muutamaksi viikoksi. 

Annetaan  pääsiäisen jatkua vielä vähän aikaa 😀 Rauhallisia vapaapäiviä toivottelen, mikäli sinulla niitä on.