Oksankänkkyröitä

 Päivälämpötilat ovat olleet lämpimiä, mutta yön viilennys ja luonnon kosteus alkavat selvästi viitata syksyyn päin.  Uimassa tarkenee vielä mökillä käydä, etenkin hikisen sienikierroksen jälkeen.  

.

Aiemmalle  mökkireissulle olin jo varannut kaikenlaisia jämämaaleja kotoa. Oli kalkkimaalia, akryylimaalia, vanhoja lakkoja yms.   

Vajan vieressä on ollut kaikenlaista vuosikymmenten varrella kertynyttä puuta.  Yksi laatikko on pitänyt pintansa KAUAN. Siinä on ollut isän keräämiä oksankänkkyröitä. Vähän säälitti pilkkoa saunanuuniin noin hienoja känkkyröitä. Päätin tehdä niistä jotain. Alussa ei ollut ihan selvillä mitä, mutta kyllä se loppua kohti sitten alkoi selkiintyä.  

Aloitin maalaamalla ison määrän oksia kalkkimaalilla valkoiseksi. Aluksi käytin suihkutettavan maalin ja jatkoin sitten purkista.  Maalasin telineen täydeltä, koska PALJON ON PALJON!  😂 

Osa jäi vielä laatikkoon maalaamatta.....

Oksista on aiemmin tehty ovenkahvoja moneen oveen.  Vajassa, saunanovissa, jopa mökin ovessa on känkkyräkahva.  Mihinkähän isä oli noita loppuja suunnitellut?  Oliko ehkä aikeissa hankkia lisää ovia? 😀

Aloitin ruskealla, ajatuksena tehdä maanläheisiä kuvioita.  Kuvioista tuli niinkin monimutkaisia, kuin raitoja suurimmaksi osaksi 😂

Maanläheisyys katosi seuraavien olemassaolevien väripurkkien myötä.   Vähän harmittelin tuota laiskuuttani yksityiskohtaisempien kuvioiden tekoon. Maalattavaa oli niin paljon, että lamaannuin taiteellisen tuotannon suhteen. 

Joitain juttuja kuitenkin sain ohuella pensselillä maalattua. 

Vetelin vanhasta lakkapurkista lakan kepakoiden pintaan ja jätin yöksi kuivumaan. 

Arttu ja äiti olivat mukana mökillä.  Artun kanssa käytiin lenkillä joka päivä.  Artulla oli vähän erilaista ihmeteltävää, kuin kotopuolessaan.  Se kävi lenkkien päätteeksi "uimassa", eli kastautumassa vatsaa myöten.  

Tässä ihmetellään järvessä olevaa vaahtoa. Minäkin ihmettelin/ ihmettelen. 

Yöllä oli pakko ottaa kuva salamavalon kanssa. Arttu majoittautui minun sänkyyni, kun kerran Merriäkään ei ollut.  Arttu änkeytyi tuonne sängyn ja seinän väliin. Siellä onkin varmaan vähän viileämpää, kun tuo on muuriseinä. 

Seuraavana päivänä tuli takapakkia.  Katsoin jo lakatessani, että on aika sameaa tämä lakka, mutta ajattelin sen kirkastuvan kuivuessaan. Purkin kyljessä luki kuitenkin kirkas.  Hyvästi kaikki värit! 

Kyllä harmitti!    Mietin, että vedänkö uudelleen kalkkimaalin pintaan.  Kokeilin maalata uudelleen lakan päälle nuo kuviot ja ainakin ne tarttuivat.  Annoin kuivua ja vedin löytämästäni suihkutettavasta lakkapullosta uuden lakkapinnan.   Pinta kuivui aika hitaasti ja jätinkin kepulat kuivumaan seuraavaa mökkikertaa odottelemaan. 

Huomasin seuraavalla kerralla, pari päivää sitten, että oksat ovat kuivuneet!   Hämmästyttävää.  Tartuin projektiin, joka oli kehkeytynyt mielessäni. Porasin oksiin reikiä, joista rautalangan sai pujotettua läpi. 

Lopulta kaiken äheltämisen jälkeen minulla oli kasassa jonkinlainen mobile, tai tuulikello.  Vajasta löytyi vielä tuollainen valkoinen kettinki, jolla sain koko komeuden ripustettua vajan kulmaukseen.  Piti varttua aamuun, että sain kuvattua kunnon valossa. 

Kuvakulmat ovat hankalia. Aina on jotain muutakin kuvassa, kuten huussi, komposti ja vajan lamppu 😂

Koska PALJON ON PALJON, niin oksia jäi reilusti ylikin.  Teen näistä joku toinen kerta jotain muuta, tai sitten samantyyppisen jutun kotiin. 

Samaan aikaan toisaalla - sanonta muuttui Toiseen aikaan samassa paikassa -sanonnaksi!  Voi hyvänen aika, mitä näin juuri ennen kotiinlähtöä!!   Ihan tuossa samaisen vajan nurkalla luikerteli ihan hyvän kokoinen musta kyy!  Sinne se meni vajan alle!!  Voi itku!  En ole ennen nähnyt kyitä mökin tontilla. Olin sentään nytkin parin päivän aikana rämpinyt lähimetsässä ja mökin pihalla.   Pari rantakäärmettä olen tämän kesän aikana nähnyt.    

Nyt toivon, että kyy oli vain läpikulkumatkalla ja kulkee vain oikotietä vajan alitse suoraan naapurin tontille.....   

Heti tuli mieleen, että Merri on ollut monella mökkireisulla pihalla.  Se tietysti yrittäisi näyttää kärmekselle kilinkikkelit, mutta pelottava taistelupari tuo olisi ja huonosti voisi käydä.  Nyt on pidettävä silmät auki!  Olen kyllä tähänkin asti aika tarkkaan katsellut maahan kävellessäni.   

Onneksi on loppua kohti ihan kivakin kuva. Löysi kanttarelleja tälläkin mökkireissulla. Tavallisia sieniä ei ainakaan vielä näkynyt. Tatteja en edes yritä kerätä, kun en osaa.  Lehdessä luki, että tänä vuonna ei perussieniä oikein tulekaan. 

Milloin olet viimeksi nähnyt käärmeen luonnossa? 

Puiset linnut

 Irtopää löytyi irvokkaasti keskeltä nurmikkoa!  

Pysäyttävä näky vaati kiipeämään korkeuksiin ja noutamaan vartalonkin.  Tuulen, veden ja lumen armoilla ollut lintuparka oli nähnyt päiviensä pään. Vuosia se olikin kököttänyt vanhan tammen rungon päällä hämäämässä ohiajavia autoja. Se näytti etenkin kaukaa katsoen hyvinkin aidolta.  Ei tuo lokki sinänsä mikään vieras lintu täällä ole, kun on tuo jokikin aika lähellä. Harvoin ne silti pihapiiriin tulevat. 

Merri tarkasteli tilannetta aikansa ja totesi sitten, että tämä siipiveikko ja sen kuolema eivät ole minun tekosiani! 

Puumateriaali tuntui vielä yllättävän vahvalta, joten päätin hioa maalin pois ja maalata linnun uudelleen. Käytin ihan tavallisia akryylivärejä, jotka ovat kestäneet maalatuissa kivissäkin ulkona melko hyvin. Päälle suihkuttelin reilusti lakkaa.  

Tadaa! Lintu heräsi henkiin!  

Samanlaisen uudestisyntymän sai kokea aiemmin vanhan kirsikkapuun päältä pelastamani harakka.

Siinä se nyt katselee maailmaa hieman kieroilla silmillään. 

Olen ostanut näitä puisia lintuja käsityömyymälästä. Tunnen myös tekijän. Nämä ovat minusta kerrassaan upeita!  Alakerran ikkunan välissä seikkailee pingviiniperhe.  Röpölasin ansiosta näyttää, kuin perhe kulkisi jossain jäätiköllä. 

Merrin häkin reunassa keekoilee palokärki. Naapureihin osoittelevan kylttitangon päällä istuu pääskynen. 

Alakuvat ovat mökiltä; västäräkki ja lokki. 

2 työpäivää ennen lomaa.  Vihdoinkin lomailmat alkavat olla normaalit, eli ensin on hyvä ilma, mutta loman lähestyessä alkavat vesisateet ja viileämmät ilmat.  Loman ajalle ei vieläkään ole mitään erityisiä suunnitelmia, jos ei oteta mukaan isän uurnanlaskutilaisuutta.  Pieniä pyörähdyksiä voisi jossain tehdä. Tosin tämä koronatilanne alkaa olla taas huolestuttava. Alkaa jotenkin ärsyttää jo missään kulkeminen, kun aina vaan on maski ja korona ja maski ja korona.  Töissä maski on kasvanut jo kasvoihin niin kiinni, että ei huomaa mitään, vaikka istuu pitkäänkin yksin näpyttämässä tietokonetta jossain huoneessa, eikä ketään lähimaillakaan. Kyllä on turvallinen olo! 

Eilen kävin hierojalla pelastamassa, mitä pelastettavissa on.  Kroppa on taas kuin rautakanki ja kivistelee joka puolelta.  Jospa nyt taas saisi itsestään irti vähän venytellä ja voimistella, kun nekin ovat tässä helteessä jääneet tekemättä...  Selityksen makua oli tuossa äskeisessä lauseessa 😅

Ukkosta on ilmassa ja hautovaa, mutta vettä ei vaan meinaa tulla.  Ilma on jotenkin tunkkainen.  Ehkä se raikastuu taas pakkasten tullessa. 

Mukavaa loppuviikkoa Teille Hyvät Ystävät! 

Tuulimyllyä tavoittelemassa

Tämä oli lähtötilanne.  Erinäisistä remonteista jäänyttä puutavaraa, jota en ole raaskinut sahata polttopuupinoon.   Sisäinen puuseppäni heräsi henkiin (ainakin osittain, osa voi olla vieläkin kuollut) tätä katsellessa. 

Samoihin aikoihin piirtyi kauppareisulla verkkokalvoilleni kuva tuulimyllystä... ja sen hinnasta!  Ei sen puoleen, että olisin mitään tuulimyllyä tarvinnut, mutta hintalapun myötä heräsi ajatus, että kyllä tuollaisen osaa tehdä kuka vaan!  Jos ei nyt ihan samanlaista, niin ainakin melkein. 

Kokeilematta jäi, josko kaupan tuulimyllyssä siivet pyörivät.... minun myllyssäni ei jauheta mitään, joten siivet voivat olla vaikka vain näennäisesti paikoillaan. 

30 asteen lämmössä (sisällä vajassa varmaan liki 40), hiki virraten, sahasin uutterasti. Ensin syntyivät kulmat. Varmaan näilläkin on joku fiksumpikin nimi, mutta minun puuseppäpiireissäni ne ovat vain kulmat.  Ei minulla tietenkään muuta pilkkomislaitetta ollut, kuin tuo perinteinen käsisaha.  Mittausta, suunnittelua, sahausta, mittausta uudelleen, vielä vähän sahausta ja lopulta 4 kulmaa oli (melkein) saman pituisia. Näissä piireissä ei millimetreillä tuuletella. 

Tämän jälkeen sahasin 20 seinälautaa. Välillä piti vähän etsiskellä, mistä seuraava lankku löytyy.  Tavaraa oli paljon näköisesti, mutta juuri viimeisiä paloja etsiessä tämän levyinen lauta loppui.  Kierros pihalla tuotti tulosta ja pari savista lankkua vielä löytyi sahattavaksi. 

Kuumuudesta huolimatta uskollinen puuhaystävä oli seuraamassa tilannetta. Välillä se kävi muualla, välillä tuli tarkistamaan, onko minulla vielä kaikki ruuvit tallella. 

Juomataukoja piti pitää silloin tällöin sahaamisen ja ruuvaamisen välissä.  Tauko on hyvästä myös silloin, jos ei oikein tiedä, miten jatkaisi. Pää työstää hommaa tauonkin aikana.  Miten saisin katon pysymään kasassa?  Piti oikein kuukletella netistä rakennussivuilta, miten katto tehdään taloon 😂  Ei se ollut hullumpi idea ollenkaan, sillä sieltähän se idea sitten taas lähti: kattotuolit!  Pitäähän tönössä kuin tönössä kattotuolit olla! Ja sitten välillä harjannostajaiskahvit! 

Seuraavaksi taas runsain mitoin sahaamista.  Ai onko ulkona helle vai? Ei haittaa! 

"Tuossa tuokiossa" tuulimyllyssäni oli katto!  Se oli aluksi irtonainen.  Pientä haastetta syntyi sitten noiden päätyaukkojen täyttämisestä. 

Tuulimyllyn lavat piti tässä vaiheessa kiinnittää, että ei sitten myöhemmin huomattaisi niiden olevan katon tiellä. Tai toisin päin. Voiko mylly olla ilman kattoa tai lapoja?  Paras aloittaa muotoilu lavoista.  Tässä kohtaa oli ilo huomata, että tönö ei hajonnut käsiin, kun kallistelin sitä 😂

Vähän palikkaa alle lapojen keskiöön, nosteeksi, että lavat eivät ole täysin seinässä kiinni. 

Eihän sinulla mamma ole ollenkaan kulmalistoja! Täällä puupinossa olisi näitä pätkiä, jotka olet jo aiemmin ehtinyt sahata kolmekymmentäsenttisiksi. 

Katsohan nyt itsekin, miten listoitus toi näköä, vaikka seinien kulmissa jouduitkin tekemään ne palasista.  Katon rajaan löytyi kuitenkin ihan sopivaa mittaa, valmiiksi kulmistaan sahattua.  Nyt vaan pinoteksiä pintaan, niin kaikki näyttää kauniimmalta!  

Tuulimylly pitäisi olla punainen. Ei ole maalia. Raaskinko ostaa vai käytänkö vanhoja talomaaleja, joita jäi vielä roskakatoksen maalauksen jäljiltäkin.  Päädyin talomaaleihin. Homma oli lähtenyt roskapuusta, joten olisi ollut hullua ostaa maalia. 

Pientä suunnittelua olisi tässäkin voinut tehdä jo heti alkuunsa, kun joku neropatti veti heti alkajaisiksi katon vaaleaksi....

Vuorokauden piti antaa kuivua, ennen kuin pääsi seuraavaa kerrosta maalaamaan.  Työvuorot ja saattohoitokin tietysti veivät oman aikansa ja  alkuinnostuskin latistui. Hiljaa hyvä tulee, sanotaan.  

Vähän kerrallaan päästiin tähän vaiheeseen. 

Kiinnititte nyt varmasti ensisilmäyksenne noihin roikkuviin kukkasiin, tai niiden lehtiin.  Tuo kukkapenkki on aina ihan rutikuiva, vaikka sitä kuinka kastelisi. Lisäksi  karvainen kaivuukone on jatkuvasti sen kimpussa.  Nuo roikkuvat varjoliljat olen itse asiassa tuonut hautausmaalta, kun kävin pienentämässä haudalla kasvaneita varjoliljapuskia.  Luulen, että nuokin kyllä tuosta virkoavat ensi kesään mennessä. Sitkeitä ovat, ja siksi niitä meillä onkin 😁

Maalilla saa kyllä ihmeitä aikaan!  Kun näkee nuo ensimmäiset kuvat ja vertaa tähän, niin olen  ihan tyytyväinen. Olen tyytyväinen myös siihen, että pääsin todistamaan alkuperäisen väittämäni todeksi: Kuka vaan osaa tehdä tuulimyllyn!  Hintakin jäi varmasti pienemmäksi, kuin kaupan versiossa. 

 Yritän varoitella kaikkia, että eivät pistäisi ropellia pyörimään... voi jäädä käteen. 

Onhan minulla koulutustakin puusepän hommiin! Kolmannella luokalla koulussa tytöt olivat puoli vuotta puukäsitöissä! Kyllähän sitä kaikkea tuli tehtyä. Ennen kaikkea jäi tunne, että opettaja oli enemmänkin helpottunut, kun lähdin pois. 😂

Uskalla tehdä mahdottomasta mahdotonta!  Ei kun siis... Uskalla tehdä mahdottomasta mahdollista!  No miten vaan 😅

Luova hulluus iski

Sain arvontavoitoksi siemeniä ja tuli äkkihätä, että mihin niitä istutan.  Just siinä ihmetellessä osui silmään kaks isoa pahvilootaa puuvajassa. Siellä oli n.30cm pitkiä leveähköjä lautoja.  Pyörittelin niitä aikani ja kysyin mieheltä, mitä ne on ja mistä ne on tullu ja ennen kaikkea; saako niitä käyttää??? Kun tuli idea.

Selvis että mies oli saanu töistä jotain romupuuta, jota oli vetäny 30cm:n pätkiksi tarkotuksena polttaa ne talvella takassa.  Olivat siis olleet pitkiä ja nyt pätkiä.

Nyt seurasi vaihe 2: pätkistä tehdään taas pitkiä!! 😋😅😎

Kiinnittelin romupuita käyttäen pätkiä toisiinsa ruuveilla ja porakoneella Jossain vaiheessa tajusin itekin, että ei tää kovin kestävää laatua ole. Silti piti jatkaa, kun tälläsen kuningasajatuksen sain päähän, ja ehin sitä jo kovasti mainostaa. Lootan pohjahan jää kuitenkin mullan alle piiloon, joten so what? 

Hirveä hiki tuli ja selkä oli ihan sökönä oman innon hiipuessa loppua kohti epävarmuudeksi lootan kestävyydestä. Ajattelin, että jos se kestää siirtää sille tarkotettuun paikkaan, niin se kestää myös mullan. Läpäisevä juurikangas vielä väliin ja multaa päälle.

Ja tadaa!! Siinä se on!! Ihan omin pikku kätösin värkkäsin polttopuista!  😀 Kattokaa hei mikä design -tuote! Täysin uniikki toteutus. 

Mies ei näyttäny kovin iloselta, kun pätkät päätyi taas muotoon. Oli tehny ihan turhaa työtä pilkkoessa. 😓

Oikeastaan ajattelin alkaa näitä markkinoimaan ja myymään isolla rahalla muillekin. Olihan tää nyt NIIIIN helppoa hommaa ja lopputulos kerrassaan upea. 😊😊  Tilaukset voi siis osottaa vaikka tolle min miehelle, että se tekis niitä 30cm pätkiä lisää. 

Tää loota ei taida nyt riittää sille siemenmäärälle, minkä voitin. Pitänee tehä uusia luovia suunnitelmia.

Merri -kissa kävi jo kokeilemassa kuopimista...   

Ihanuuksia

Kattokaa mitä sain!! Minun äiti tekee jatkuvasti ristipistotöitä. Tälle pyyheliinatelineen peitteelle ei sitten kuulemma löytyny paikkaa, joten miä sain tän!  Sen verran olen tehny itekin, että tiedän materiaalien hinnan ja valtavan suuren työn. Minulla ei taho kärsivällisyys ja näkö riittää tähän hommaan millään.  Ainoo, mitä olen tälle tehny, on vetäny saumat . Ja nekin ompelukoneella . Vähän nolottaa, kun tajuan kyllä, että ne olis pitäny työn hengessä myöskin ommella käsin.  

Tää on nyt kuulkaas minun! 😊💜

Maalasin jo aiemmin oman telineeni kalkkimaalilla vanhanaikasen valkoseksi. Ennen se oli tumman ruskea. Tää oli samalla kalkkimaalikokeilu.  Tulos on ihan ok tälläseen tarkotukseen. Mietin, että jos pinta pitäis kestää enemmän kulutusta, pitäiskö suihkuttaa lakka pintaan? Miten ootte tehny, jos ootte käyttäny kalkkimaalia? Ois kiva kuulla käyttökokemuksia. 

Äipän ja isän tämä seuraavakin. 💓💗

Arttu pääsi pitkän odotuksen jälkeen kotiutumaan. Se on kerrassaan suloinen pöperöpoika. 

Piti vielä laittaa kuva tästä hienosta kakusta, joka syntyi meillä, vaan ei minun tekemänä. Sain nauttia vaan syömisestä. Ite en juuri koskaan tee paistettavaa täytekakkua. Minulla on jääny trauma ajasta, jolloin lapset oli pieniä ja juhlapäivänä  aamulla piti alkaa päälystää kakkua. Vieraita tuli usein jo aamupäivällä, kun miä olin ehkä vielä kakun kimpussa tai ainakin vähintään yöpaidassa ja tukka pystyssä.  Myöhemmin löysin rakkauteni hyydytettäviin tuorejuustokakkuihin ja sille tielle olen jääny. Hienoa, että jälkikasvu on rohkeampaa ja avararakatseisempaa.  Tässä kakussa oli täytteenä puolukkaa hillona ja pakasteena, valkosuklaata, tuorejuustoa ja kermaa. Päällä kermavaahtoa hienosti pursotettuna. 

Joulupöydän puinen sarja

Varastossani on seissy pitkään kaikenmaailman puisia juttuja, joita olen joskus hamstrannu, kun olen innostunu maalailemaan ne uusiksi.  Tavaroita on kerääntyny pääasiassa kirppareilta.  Joka kerta, kun olen näitä maalaillu, on joku väri ollu hallitseva, olkoon esine mikä tahansa. Tällä kertaa istuin punasen purtilon vieressä ja aiheena joulu. Nämä esineet sopivat tähän "sarjaan".

Maitotölkkiteline, margariini/voiastia ja vati/lautanen.  Kaikki ensin punaseksi, maitotelineeseen iso kiiltokuva omista vanhoista kokoelmistani. Kaikkiin tuli nauhaa, joilla esineet yhtenäistyivät värin lisäksi. Kuva ja nauhat on kiinnitetty servettilakalla, jolla on sivelty kaikki esineet muutenkin.  

Alkaako nyt punainen kausi, vai jääkö maalaaminen tähän. Se jää nähtäväksi. Aiemmin oli vihreä kausi, jota voi kurkistaa vaikka täällä. 

Tänään olis eka työpäivä. Onneksi iltavuoro. Fysioterpeutilta sain uusia asentohoito-ohjeita. Lääkäri antokin alkunperin vain 1/3 ohjeet.   Kyseessä Epleyn, Lempertin ja Rahkon manööverit.  Kuulostaa aika hupaisalta. :) On kuin isompikin operaatio ois kyseessä.

Jos pystyn olla töissä, niin huomenna ois vapaa ja päästäis tuttavan kanssa toteuttamaan palvelukotikeikka Suomi 100 v -merkeissä. Meiän oma piano/ huilu -duo. :)

Puuta ja betonia

Vihdoin sain tän maalaamani lootan lakattua. Loppusilaus jäi aiemmin jotenkin isona hommana toteuttamatta. Tarkotus oli lakata pensselillä, mut nyt suihkutin lootan lakalla, kun se suihkupullo on ollu muutenkin käytössä kivien yms. takia. Loota on ostettu kirpparilta. Maalasin sen pohjavärillä ja käytin sabloonaa pöllöjen maalaamiseen.  Tässä voi joskus viedä lahjan jollekulle. Loota on ihan normaalikokoisen, esim. viinipullon kokonen. Ehkä se on alkujaankin jonkun juomaliikkeen tuote. :) Voihan tähän laittaa esim. glögipullon jouluna.  Värit ei kyl oo mitenkään jouluset. 

Lisää kuraa ja lisää ihmeteltävää. Nää on jatkojalostusta vaille. Yritän saada inspiraation, miten toteuttaisin näiden sijoittelun ja missä se sitten lopullisesti sijaitsisi, kun pihalla on tota asettelutilaa jotenkin vähänlaisesti, vaikka tilaa oliskin. Eihän niitä voi nurkan taakse viiä. Kuka niitä siellä kattelisi. Ei toisaalta sellaseenkaan paikkaan, jossa ovat tiellä. Varmaan maalaan ainakin osan näistä. Noiden saappaiden kohalla kihoaa vähän hiki ottalle, että kuinka saan noi pullot tuolta pois. Saappaat varmaan saan, mut pullot?? Toivottavasti en painanu niitä liian syvälle. Pinnat on kyllä öljytty. Vielä pitäis tehä lisää kuraa muutamaan juttuun, mut se tuntuu jotenkin vaivalloiselta. Nimittäin se alottaminen. Muutenhan homma on suhteellisen helppoa. 

Noi pienet pyöreet on tehty Jättis -jätskien muovikupuihin. Muutama juttu on päälystettyjä muovileluja. Pari raparperinlehteä käytetty myös muottina. Niihinkään en laittanu mitään raudotuksia, kun tarkotus oli tehä vaan koristelehtiä. Iso koiranmuotonen kukkaruukku on päälystetty, pari pyyhettä on taas upotettu betoniin ja sit on noi saappaat. Vähä huonosti näkyy tos vasemmalla myös toi lasipullo, joka on päälystetty. Siitä tuli itse asiassa aika kiva.