Huomasin kuvia siirtäessäni, että ompa hienoa vihreyttä luonnossa.
Toisin kuin meitä ihmisiä, Merriä kiinnostaa, mitä puun ALTA löytyy. Piilopaikka ja hyviä hajuja, koska puun alla on pyörinyt monta muutakin eläintä haistelemassa. Voi olla vaikka hiiriäkin....
Meidän pihalle on kasvanut ihme! Hevoskastanja on kasvanut paikallaan jo 30 vuotta sitten, kun muutimme taloon. Anoppi on kysynyt vuosien ajan, että eikö se koskaan kuki? Ilmeisesti se on tänä vuonna kukkinut, koska tuloksena on pompuloita! Nämä kolme ja korkealla 2 muuta. Ei yhtään enempää. Voisi sanoa jopa, että haravoijan onneksi 😏
Aluksi puu oli salkomainen. Sen lehdet eivät maadu millään, vaan ovat kovia ja jätettä tulee hirveästi. Päätimme vuosia sitten, että nyt pistetään julmasti puolentoista metrin korkeudelta poikki koko puu ja odotetaan, että se kuolee pystyyn. Mitä vielä! Sehän on kasvanut ihan valtavaksi pensaspuuksi!! NYT niitä lehtiä vasta onkin! Ja vielä pompuloitakin! Pitää miettiä jatkosuunnitelmaa...
Ainoa hyvin menestynyt pienempi kasvi pihallamme taitaa olla ruusupapu. Se on kasvanut kolmessa paikassa runsain mitoin. Muistan, kun lapsuudessani kaverin isä kasvatti aina näitä.
Vanha patjakin on saanut täyttymyksensä.
"Patjan" vieressä on terassilla keinu. Merrikin käy siellä joskus torkkumassa.
Merri kiinnostuu myös joskus siitä, kun menen ulos neulomaan. Se asettautuu toiseen tuoliin mukavasti.
Viime yönä näin kerrassaan kummallista unta. Kävelin yksin Muumimaassa, jossa olen käynyt viimeksi, kun lapset ovat olleet pieniä. Otin kuvia Viljonkasta lapsineen. Lapset naksuttelivat hampaitaan ja muistinkin, että kirjassahan sanotaan, että Viljonkan lapset naksuttelevat hampaitaan. Yht`äkkiä ovesta astui ulos nainen, jolla oli jalka kipsissä ja kyynärsauvat. Hän kulki erittäin ketterästi sauvoilla. Tunnistin (mukamas) tulijan TeSaksi! Jäin odottamaan, tuleeko sieltä hänen miehensä perässä. ( en ole siis ikinä nähnyt heitä livenä, enkä ole käynyt edes TeSan blogissa hetkeen, en myöskään näe mitään enneunia, enkä toivottavasti jalan suhteen nytkään).
Olin juuri menossa tervehtimään heitä, kun olinkin omalla pihallani. Postilaatikko roikkui enää toisen kiinnikkeen varassa. Posti oli laittanut postinsa maahan. Vieressä oli myös mieheni kasaamia pahvinkeräysjätteitä. Huomasin niiden joukossa laatikoita, joissa oli jotain vanhoja lasten tavaroita. Avasin yhden laatikon ja kas; siellä oli sellaista solumuovia, jossa oli kauniita jouluisia kuvia, joiden päälle oli painettu palapelikuviointia. Niistä oli ollut tarkoitus tehdä omia palapelejä, mutta olivat jääneet tekemättä. Ajattelin, että näitä voinkin vielä käyttää korttien tekemiseen ja otin laatikot itselleni.
Tässä kohtaa heräsin.
Voisiko joku nyt tulkita tämän uneni, vai onko se merkki ylivilkkaasta mielikuvituksesta? 😂