Tyynyliinat

Jokin aika sitten Sam -kissa oli meillä hoidossa. Sillä oli selvästi myös kädentaidollisia kiinnostuksia.  Yleensä vain Merri on mukana ompeluhommissa, mutta myös Sam oli ihan saman tien samoissa touhuissa.  Frodoa ei homma kiinnosta. 

Merri tykkää etenkin siitä vaiheesta, kun kangas levitetään suoraksi ja yritetään leikata haluttu osio. 

Ompelin kaksi tyynyliinaa.  Olen jo pitkään ajatellut, että ompelen reilunkokoisia tyynyliinoja vanhojen tylsännäköisten tilalle.  Aika hitaasti homma on nytkähtänyt käyntiin. Tässä on nyt ainakin kaksi uutta versiota.  Kangas on tosi kivan näköistä ja tyynylle on mukava kallistaa päänsä. Minulla on aika iso tyyny ja tavallisen kokoinen tyynyliina jättää tyynystä sellaisen pinkeän tuntuisen, mikä ei ole kiva. Miehelläni sitä vastoin on tosi pieni tyyny ja se melkein hukkuu tähän isompaan tyynyliinaan. 

Merri muisti heti paikan, jossa se tykkää ottaa päiväunet. Sinne on välillä vaikea päästä kaikkien tavaroiden takia, mutta se taitaa olla osa paikan viehättävyyttä. 

Mitä ommeltaisiin seuraavaksi?  Sam olisi valmis jatkamaan. Ompelija on sen sijaan laiska ja vain haaveilee kaikesta siitä, mitä haluaisi ommella.  Ajattelin ennen lomaa, että ompelen kaikenlaista lomalla, kun on aikaa. Oliko aikaa? Oli, mutta silti en edes käynyt ompelukoneen lähellä 😂

Alla olevasta kuvasta näkee, että Frodolla on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet 😅 Pikkutyttö kävi kylässä ja on tosi hienoa huomata, miten Frodo on senkin asian suhteen rohkaistunut. Ennen se juoksi pakoon alakertaan. Nyt katseli tytön touhuja silmät ymmyrkäisinä, sohvalla maaten. Paikan vapauduttua, se kävi kokeilemassa, miltä tuntuu olla leikkivä osapuoli. 

Minä olin leikkijän kanssa pihalla. Ilma oli kerrankin hyvä ulkoiluun!  Lumi oli kosteaa ja sain tehtyä lumiukon.  Kiva, kun on näennäisesti pieni kaveri mukana, niin aikuinenkin kehtaa alkaa lumiukkosille 😅 Tämä on kyllä kuulemma lumiukkotyttö. Se on ihan selvää, koska hiuksetkin ovat noin pitkät.  Pikkuihmisen mukaan kaikki ovat nyt tyttöjä. Leluistakin kaikki ovat tyttöjä. Merri ja Frodo ovat hämmentäviä, koska ovat poikia. Tytön kotona on tyttökissa.  Isä on kuitenkin poika, ei tyttö. Ukki sen sijaan ei ole poika- merkkinen. 

Kävin tallin yläkerrasta etsimässä jotain pihaleluja, pulkkaa tai jotain.  Löysin pulkan, mailoja ja potkukelkan.  Oli tosi hyvä potkuttelukeli! Kerrankin!  Yleensä kelkka ei kulje mihinkään kelistä, tai tien hiekoituksesta johtuen.   Mietin potkutellessa, että onko tässä nyt se uusi urheilulaji, jota olen suunnitellut tänä vuonna kokeilevani??

Ihmettelen sitäkin, miten 2 vuotias voi olla jo niin taitava. Omat lapset ovat jo aikuisia, eikä tuota 2 vuotiaan aikaa enää niin muista. Tämä tyttö on kova potkimaan palloa, on jo kokeillut sujuvasti hiihtämistä ja seisoi nyt potkukelkan jalaksillakin tukevasti! 

Pelivälineet eivät ole ihan yhteensopivia, mutta se ei haitannut menoa ollenkaan. Kaikki pallot ovat mieluisia. Tämäkin tuotiin sisältä. Sitä potkittiin, heiteltiin, liikuteltiin mailoilla ja vedettiin lopulta pulkassa.  Pieni paniikki meinasi nousta, kun pallo meni lumelle ja alkoi kerätä lunta, muuttuen lumipalloksi😃 

Tällaisen vapaapäivän jälkeen on taas voimia lähteä seuraavalla työrupeamalle. 

Toivotan Sinullekin hyvää päivän jatkoa! 

Ompelu

 Heleijaa! Mennään yläkertaan touhuamaan! Merri on heti mukana 😀 

En ole pitkään aikaan ommellut mitään.  Jostain syystä harmistuin kovasti, kun yksi homma oli aiemmin päättynyt huonosti, eikä huvittanut ommella enää mitään.  

Lempparihousuistani, vanhoista, kuin taivas, tai jotain sinne päin, hajosi vetoketju! Näitä housuja minulla on ollut useita eri väreissä. Mustat versiot repesivät persuuksista työpäivän aikana viime vuonna. Nämä vihreät olivat mieluisimmat.  Elättelin toivoa, että vaihtaisin vetoketjun....    jos ompelu ei muutenkaan suju, aloitetaan joku älytön ja epävarma projekti.  Ajattelin, että jos löydän sopivan vetoketjun varastostani, niin kokeilen vaihtaa.  Ei oikein ollut, mutta sitten muistin, että pitkästä vetoketjusta voi pätkäistä  tarvitsemansa pituuden ja ommella sen alalaidastaan kiinni.  Olen saanut ison kasan jotain mekkovetoketjuja mummolta kauan sitten. Enhän minä mitään mekkoja ole ommellut. 

Ratkoin vanhan vetoketjun pois ja kas! Sain kuin sainkin uuden vetoketjun paikoilleen!  

Tästä innostuneina päätettiin Merrin kanssa ommella jotain muutakin.  Aluksi levitimme kaikki sopivat kankaat pöydälle, sitten kaikki jo olemassa olevat sopivat (ja epäsopivat) kaavat. 

Halusin tehdä pienelle tytölle nk. mekkohelmaisen paidan, jollaisia olen tehnyt joskus aiemminkin tyttärelle. Kaavan olen juuri siksi säästänyt, kun se oli niin kiva.  Heppakangas oli heti suosikki, mutta sitä ei ollut riittävästi.  Mallailin ties mitä yläosaan, kunnes keksin käyttää mieheni pieneksi käynyttä kauluspaitaa. 

Aluksi ajattelin vain leikkaavani kankaasta tarvitsemani osat, mutta sitten sain kuningatarajatuksen ja hoksasin, että voin käyttää  myös valmista nappilistaa!  Tuumasta toimeen siis!  Mummon kauan sitten virkkaama neulatyyny on edelleen apunani. 

Merri on enemmän kuin ilahtunut yläkerrassa olemisesta. Se on niin iloinen, että tuppaa syliinkin vähän väliä.  Ompelu ei ole helppoa, mutta sylihetki on ilman muuta tärkeämpää. Hurinakin on niin kovaa, että siitä voi päätellä sylissä makaamisen ja tallustelun olevan mieluisaa. 

Tuunatusta uusiopaitamekosta tuli ihan kiva. Vaihdoin napit punaisiin.  Leikkasin vielä suikaleen, jonka ompelin pienen paidan alahelmaan. Se kokoaa tuon raidallisuuden kivasti. 

Tämä alla oleva  lapsenvaate se oli syyllinen siihen, että ompeluhalut katosivat.  En saanut helmaa millään ommeltua jousto-ompeleella, kuin muutaman sentin pätkissä. Lopulta luovuin ja heitin hanskat tiskiin.  Nyt kun olin tormistautunut tuon housuprojektin jäkeen, tartuin uudella sisulla tähänkin. Miksi se tikki ei katkennut kertaakaan???!!! Onko reilua? En tietenkään olisi halunnut, että se katkeaisi, vaan miksi se aiemmin katkesi koko ajan?  Saa ompelun vaikuttamaan satunnaisesti onnistuvalta hommalta, jossa karman laki säätelee ompelun sujuvuutta. 

Olen leikannut tuon alla olevan paidan reilunkokoisesta bodykaavasta, jonka katkaisin vyötärön kohdalta, leikkasin auki etuosan. Alahelmaan ompelin rimpsun. 

Pienikokoiset vaatteet ovat siitä mukavia, että samasta kankaasta riittää useampaan vaatteeseen. Tätä olen muistaakseni käyttänyt jo aiemminkin. Pään ja käsien aukot on minulle helpointa toteuttaa resorein.  Tässä liivimekossa on vatsan kohdalla tasku (jonka ompelu oli taas työn ja tuskan takana, kuten huomaatte). 

Alla olevan paitamekon piirsin uutena kaavana eräästä mallilehdestä (ehkä Ottobre).  En osaa kohdistaa kuvioita, kuten jälleen näkyy. En ole siitä kuitenkaan kovin huolissaan. Pääasia, että lopputulos näyttää vaatteelta 😀

Tässä on myös yllärinä taskut sivuissa.  Voi että miten vaikea oli ommella niitäkin!  Ei sitä aina arvaa, millaisia ongelmia voi ommellessa tulla vastaan, kun ei ole mitään koulutusta tähän ompeluhommaan.  Ompelin 3 kertaa toisen puolen taskun, ennen kuin sain kappaleet oikein päin.  Ei siinä vielä kaikki... ompelin toisen puolen taskun vielä kertaalleen väärin, ennen kuin sain sen kohdilleen. 

Lopputulos on vähän sellainen ja tällainen, mutta ainakin erittäin uniikki. Samanlaisia vaatteita ei kavereilla tule olemaan. 

Seuraavaksi on haaveena ommella itsellenikin paitoja, koska edelliset ovat olleet kohtuullisen käyttökelpoisia ja mieleisiä.  Epävarmuustekijänä on kuitenkin aina se, että homma joko onnistuu, tai sitten ei.  Keräilen vähän sisua ja sitten aloitan. 

Säkkikangas

 Palataanpa niihin kahvisäkkeihin, jotka saimme äidin kanssa taannoin makukahveja ostaessamme.  Säkit kutkuttivat mieltä päiväkausia. Mietin joka päivä, mihin niitä voisi käyttää. Johonkin halusin käyttää, koska olivat niin kivoja. 

Lopulta Merri otti ohjat käsiinsä. Säkit levitettiin pöydälle, jonne Merrikin sai suunnittelun takia poikkeuksellisesti kiivetä. Merrihän on aina mukana, kun tehdään jotain kankaista 😻 Mitään ei voi levittää mihinkään ilman Merrin osallistumista. 

Tämän projektin toinen osio on  kauan sitten virkkaamani  2 verhokappaa.  Ne ovat niin vanhoja, että olen jossain vaiheessa värjännytkin ne punaisiksi, niin sain niihin uutta puhtia.  Jouluverhoina olen käyttänyt sellaisenaan, tai niin, että joku toinen verho on ollut osittain tuossa päällä. 

 Tästä ajatuksesta lähti tämäkin projekti. 

Leikkasin säkkikangaspusseista sopivan kokoiset osiot tekstien ja kuvien osalta. Yhdestä pussista riitti hyvin yhteen kappaan.  Kangasta jäi vielä ylikin. Sen käyttö on edelleen mietinnässä 😄

Ikkunaa on kamalan vaikea kuvata.  Alempi ikkuna on hiukan kapeampi, joten verho jää vähän laineille.  

Verhot eivät ole kiinni toisissaan, vaan ainoastaan samalla klipsulla kiinni tangossa.  Ompelin vain saumoja kappaleisiin, en muuta.   Tykkään verhoista kovasti. Samanlaisia ei taatusti ole missään 😂 Kahvisäkeistä verhoiksi!  Aion jättää nämä ikkunoihin myös joulun ajaksi.  Käyvät oikein  hyvin myös jouluverhoiksi. Tämä siitäkin huolimatta, että vielä ei jouluta.  Nämä ovat sellaiset neutraalit verhokapat, eli käyvät hyvin syksyynkin. 

Ilman Merriä hommasta ei tietenkään olisi tullut mitään.  Mittaus ja suunnittelu veivät oman aikansa. 

Äidin kanssa käytiin uusilla ostoksilla 😍  Ensimmäiset joulu-/ käsityömyyjäiset piti käydä katsastamassa.  Myynnissä oli kaikenlaisia käsitöihin liittyviä tuotteita, sekä niiden valmistamiseen tarvikkeita. Neuleita oli eniten, mutta sattuneista syistä niitä ei lähtenyt matkaan. 

Viime vuonna kävimme samoissa myyjäisissä ja ostin hiuskiinnikkeen, joka oli ympäriinsä kiedottu pöperölangalla. Olen viime aikoina käyttänyt sitä usein, kun hiukset ovat vihdoinkin kasvaneet riittävän pitkiksi. Sama myyjä oli taas paikalla. Ostin samanlaisen hiusklipsun, mutta sinisenä. Yllytyksestä ostin myös kaksi virkattua hiuslenkkiä. 

Lakkahillo on harvinaista herkkua, vai pitäisikö sanoa, että ostan sitä harvoin.  Itse en lakkoja keräile. Lapsena kyllä perheen kanssa kerättiin. 

Sytykekäpyset tulevat tarpeeseen. Meillä on 2 takkaa, joita lämmitetään sitä ahkerammin, mitä pitemmälle talvi etenee. 

Kankaat ovat suuri heikkouteni... ihan vain siksi ostin tuon hiirulaiskankaan. Sen vasemmassa ylänurkassa oleva siili näyttää kuuluvan kankaaseen, mutta se on oikeasti uudenlainen silityskuva. 

Juhlavat kuoret suklaalevyille piti myös ostaa. Näitä ostaessani ajattelin, että Repolainen varmaan sanoisi, että olisit tehnyt itse....  ehkä otankin näistä mallia 😜, tai sitten syön vain suklaat (joita ei siis ollut mukana, mutta ainahan ne voi ostaa, sovitella ja syödä itse). 

 Ilmat viilenevät. Yksinäinen arovuokko on lähtenyt toiselle kukintakierrokselle ja saanut vielä herhiläisenkin houkuteltua kukintoaan ihmettelemään. 

Pian lähtee viikkokin taas uudelle kierrokselle.  Jännä, miten ainakin minä ajattelen viikon olevan rinkula, jossa viikonloppu on ylhäällä ja lähtee siitä taas laskeutumaan maanantaita pitkin eteen päin 😃  Kuukaudet näen mielessäni kuin laskeutuvina portaina, josta noustaan hissillä joulukuusta suoraan takaisin tammikuuhun.   Miten sinä näet ajankulun?  

Tuolit uuteen kuosiin

 Mitä tarvitaan keittiön tuolien uudistamiseen?  Reippaasti rohkeutta ja asennetta, sekä luja usko lopputulokseen 😄 Pahin, eli kankaan hankinta oli melkoinen kynnyskysymys. Olen vaihtanut tuoleihimme pääliset viimeksi 2019. Löysin tuolloin edullisen verhoilukankaan Tallinnan  Karnaluksista.  Kangaskaupan hinnoilla pakalta ostettu kangas pelotti nyt kovasti.  Aina on se mahdollisuus, että homma menee syteen ja saveen, kun en ole mikään oikea verhoilija tai ompelija.  Yritin kuitenkin sinnikkäästi mitata tarvitsemaani määrää. Sain arvioitua ihan oikein mahdollisen kankaan leveyden, eli 140cm. Sitten mittailin ja laskeskelin...  4,5 metriä.  Huh!  Mitkähän mahtavat olla hinnat...?   

Reippaasti kangaskauppaan äiti tukena ja turvana 😅  Äiti kannattaa siis ottaa mukaan aina elämän hankalissa tilanteissa.     Verhoilukankaat olivat kaikki 19.90 euroa metriltä.  Lievä ahdistus hukkaanheitetyistä rahoista yritti edelleen nostaa päätään.   Valikoima kaupassa ei ollut päätä huimaava. Yksivärisiä oli paljon, mutta sellaisia en halunnut.  Värillisissä oli hieman..hmmm... erikoisiakin. Yksi olisi miellyttänyt, mutta sitä ei ollut pakalla riittävästi.  Yksi kissakangaskin olisi kelvannut, mutta se oli niin lähellä aiempaa, että hylkäsin senkin. Aiemmassa oli jopa kauniimmat kissakuvat, kuin tässä.   En ole varsinaisesti kukkaihmisiä, mutta kukkakangas sieltä kuitenkin mukaan lähti. Sen nimi on Versot Edenissä.

Merri on tietysti vapaaehtoinen, kun aletaan leikkaamaan kangasta. Niin se oli edellisenkin uudistuksen aikaan TÄÄLLÄ.  En muistanut, että edellisestä kerrasta olikin jo näin kauan, 5 vuotta!   Jo oli aikakin toimia.  Vanhat pääliset olivat nuhjuiset ja joku nimeltä mainitsematon kissaherra oli testannut niihin kynsiään aina tilaisuuden tullen.  Merrin keino herättää huomiota on tehdä juuri testiluontoinen kynsähdys, jotta se herättää ihmisten huomion 😸 Frodoa eivät niinkään tuolit ole kiinnostaneet. 

Vanhat päälliset olivat siis tämän näköiset. Vieressä olevan puusohvan päällinen saa jäädä. Siinä on leveä istuintyyny. Kissakangas jää siis edelleen elämään. 

Homma alkoi vanhojen päällisten poistamisella. Niitit irti ja tuolit palasiksi. 

Ruuvien irrottelu kävi jo työstä. Metallijalat ovat painavat ja olen potkinut niihin varpaitani vuosien varrella aika monta kertaa. Auts!    Tuoleissa on  kuitenkin kiva istua, kun niissä voi vähän  heilua.  Kuulun niihin ihmisiin, joiden on vaikea istua täysin paikallaan, jos on mahdollisuus heijata 😂

Huh, minkä näköiseksi oli mennyt alta löytynyt keinonahka!  Alunperin vaihdoin kissapäälliset siksi, että Merri oli testaillut selkänojiin kynsiään leikkiessään trapetsitaiteilijaa. Tämä vaihto siis vuonna 2019. Tuolit on ostettu meille mitä luultavimmin jo ennen Merrin tuloa 2018 vuoden alkupuolella. Kuka muuten ostaisi keinonahkatuoleja kissatalouteen??  😃  Alan siis pikkuhiljaa ymmärtää, että tuolit ovat jo oikeasti aika vanhat ja vielä vaan saavat lisäaikaa!   Mietin, miten keinonahka on noin hapertunut. Mitä jos en olisi koskaan päälystänyt tuoleja?   Ei näköjään kovin kestävää materiaalia.  Nyt tuo hirvitys jää jälleen piiloon kankaan alle.  Keinonahan alla on  jotain irtoavaa pehmikettä, joten pohjia myöten purkaminen ei tullut kyseeseen. 

Kangas oli lopulta aika helppo leikata ja ommella, koska sain mittoja edellisistä päällisistäni.  Yläosa on huppumallinen. Ompelin sen koneella tuplasaumoin.  Alaosan kiinnitin niittikoneella tiukaksi.  Istuinosa on kangaspala, jonka kiinnitin suoraan niittikoneella paikoilleen. Ompelua oli siis lopulta aika vähän. Työläin homma oli osien kiinnittäminen toisiinsa, eli ruuvaus. 

Alla ennen-jälkeen -otos.  Muuttui edukseen, vai mitä?  

Siinä koko uusi uljas rivistö!   Seuraavat 5 vuotta pitäisi taas kestää. 

Samaan juttuun otetaan nämä jakkarat, kun ovat samaa projektia. 3 koivupuista jakkaraa, iältään kymmeniä vuosia.  Olen jo pitkään miettinyt, miten uudistaisin nämä hieman kulahtaneet pinnat. Olin suunnitellut jotain virkattua päälistä tms. mutta ei lähtenyt käyntiin.  

Muistin ostamani kalkkimaalin, jota moni bloginkirjoittaja on kehunut.  Minulla oli aiemmin vähän huonoja kokemuksia, mutta tämä uusi maali oli vähän erilaista.  Mies vähän epäili, ja minäkin vielä maalausvaiheessa,  mutta aika näyttää. 

Jälleen ruuvausta. Jalat irti. 

Puuliiterin seinää vasten kuivattelin maalaamani jalat. Kolme kerrosta maalia.  Toisen kierroksen jälkeen tuli viimeisen jalan kohdalla dominoefekti..... Onneksi maali kuivaa melko nopeasti, eikä kaikki mennyt suttuun.   Kalkkimaalausta ennen ei tarvitse käsitellä pintoja mitenkään. 

Haaveilin päällystäväni myös nämä jakkarat. Meillä on jonkin verran pehmusteita kotona. Tämä pehmuste oli joskus käärittynä jonkin postin kuljettaman pakkauksen päälle, eli hyvää kierrätystä!  Leikkasin siitä aavistuksen isommat ympyrät, kuin tuo varsinainen istuinosa.  En kiinnittänyt sitä erikseen.

Pehmuste jäi nätisti kankaan ja jakkaran väliin. Tässä kohtaa niittikone ei toiminutkaan. Puu oli liian kovaa.  Suunnittelin naputtelevani pieniä nauloja tuohon kiinnitykseksi, mutta mies lainasi töistä jykevämpää niittikonetta. Hän myös auttoi kankaan kiinnityksessä.  Tässä kohtaa hän varmaan kertoo laittaneensa pääliset, kuten aiemmin kertoi leiponeensa kaiken, kun oli auttanut minua 😁

Ruuvien kiinnitys oli jälleen hikistä hommaa.  Jalkojen pehmikkeeksi etsin vielä huonekaluhuopaa. Pelkään kalkkimaalin jättävän muuten jälkiä lattiaan.  Muutenkin pehmike on hyvä juttu. 

Nätti kolmikko!  

Ei uskoisi, että jakkarat ovat niin vanhoja!   Meinasin jo heittää ne pois jossain vaiheessa. 

Lopuksi on todettava, että ostin 70cm liikaa kangasta. Mittaus ei siis täysin onnistunut. Tuo olisi ollut reilu 10 euroa hinnasta pois. Parempi kuitenkin näin, kuin että olisin joutunut ostamaan lisää kangasta.   Lopusta aion tehdä pari tyynyä.  Luulin, että minulla on talo täynnä sisätyynyjä, mutta yhtään ei ollut vapaana, joten joudun lykkäämään tyynyprojektia vähäksi aikaa. 

Kesä kulkee vääjäämättä eteenpäin. Loma jatkuu vielä hetken, vaan eipä mennä asioiden edelle 😎

Tytön tyllerölle

 Hissukseen sain ommeltua pieniä vaatteita, joihin olin kankaitakin ostanut.  Päätin tehdä paitoja ja housuja. Bodeista en oikein tiedä, vieläkö niitä on käytössä, niin en arvannut tehdä kuin yhden.  Tyttö on nyt kahdeksan kuukautta ja risat päälle. Pituutta n.74cm.  Käytin kaavana 86 senttistä body -kaavaa ja muokkasin siitä paitoja. Yksi vähän erilaisempi on vielä kesken, kun ompelukoneen jousto-ommel kenkkuili, tai sitten tuo valitsemani ompelulanka on jotenkin huonolaatuista.  Ehkä sekin paita joskus valmistuu.  

Aluksi pelkästään leikkasin kaikki alla olevat työt.  On helpompaa tehdä nk. sarjassa, kuin ottaa joka kerralla taas kankaat ja sakset esiin ja tehdä pöydälle leikkuutilaa.  Ompelu on myös helpompaa, kun voi surautella saumurilla saumoja yhtä perää. 

Alla olevan paidan leikkasin omasta vanhasta T-paidasta, joka oli ikään kuin kutistunut kaapissa... Nuo perhoset ovat kuitenkin niin nättejä, että halusin käyttää kankaan tähän.  Paitaan jäi vielä käyttämättömiä perhosia, kun pikkupaita oli leikattu. Niinpä laitoin hihaan ja helmaan (taakse) vielä yksittäiset perhoset, jotka ompelin reunoistaan kankaaseen. 

Osa ompeluista onnistui  paremmin, osa ei niin hyvin.  Vanhemmat saavat päättää, mitkä vaatteista ovat toimivia, mitkä eivät ja laittavat sitten sen mukaan kiertoon. 

Jossain vaiheessa kotona oleva resori -varasto alkoi hupenemaan, tai oli muuten vaan kummallisen väristä, että piti piipahtaa kangaskaupassa. Valkoista resoria tarvii aina. En voinut ohittaa tuota Muumi -kangasta.... 

Rustassa pyörähdin ihan muista syistä ja alkoi taas tuntumaan, että tarvitsen tuota valkoista pöperölankaa 😃 Minulla on sille ihan suunnitelmakin olemassa, että en ihan huvin vuoksi ostellut, luulisin.  Aiemmin olen tehnyt tuosta langasta pöperösukkia TÄÄLLÄ. 

Osaan ompelin resorit kaikkiin reunoihin, osaan ompelin jousto-ompeleet.  Hihojen, tai helman pituutta on vaikea arvioida, kun mummon murunen ei ole vieressä arvioitavana. 

Alla sitten niistä puoliunessa ostetuista kankaista ommeltuja juttuja.  Onhan ne söpöjä! Ainakin kankaiden puolesta 😆  Ne on tilattu Heikusta, jos joku on kiinnostunut (ei ole varsinaisesti mainos). 

Ostin Muumi -kangasta vain 40cm. Halusin sekä housut, että paidan. Aloitin leikkaamalla housut.  Paitaan ei sitten enää meinannutkaan kangas riittää. Sain kuitenkin ommeltua jääneistä palasista hihat jatkopätkillä. 

En myöskään osaa sanoa, ovatko nämä vaatteet yö- vai päivävaatteita. Senkin saavat vanhemmat päättää. 

Tässä se ainokainen body, koossa 86cm (ilman saumavaroja).  Laitan koon muistiin, että tiedän joskus, jos tarvitsee isompaa. Sitten voi lisätä saumavaroja. 

Rengasmalliset lyöntinepparit alaosassa. 

Housuesittely. 

Osa vaatteista on settejä, osa paidoista yksittäisiä. 

Puntin pituus ja vyötärön kireys ovat hankalia, kun ei pääse sovittamaan. Resori puntin suussa auttaa pitämään puntin pois jalan alta, jos on liian pitkä puntti. Vyötäröllä on kuminauhakuja, eli kireyttä voi säätää. 

Merri oli kyllä useaan otteeseen mukana ompelutilanteissa, mutta jälkitarkastus ei sitä kiinnostanut. 

Enemmän sitä huolestuttaa, kun se ei saa nappuloita silloin, kun haluaisi (eli aina), tai ei pääse ulos koko ajan edestakaisin.  Tässä se osoittaa mieltään vieressäni lattialla. 

Eikös ala tehoamaan!? Mitä?? 

Seuraavaksi taidan ommella jotain muuta. En tiedä milloin on "seuraavaksi", mutta joskus kuitenkin 😅

Tällä hetkellä on hieno fiilis, kun työputki on taas taputeltu ja edessä 3 päivän vapaat.  Sunnuntaina on taas vuotuinen palokunnanmarssi soittoineen. Toivottavasti ei sada. 

Hyvää viikonloppua!