Kurkkupurkit

Näin isot kurkkupurkit eivät tyhjene hetkessä, etenkään kun minä en syö näitä kurkkuja. Yhdellä ihmisellä purkki tyhjenee aika hitaasti. Olen kerännyt näitä pitemmän aikaa, odotellen  Sitä Suurta Inspiraatiota!    Lopulta se sitten tulikin .  

Ajattelin sillä kuuluisalla naisten logiikalla, että etiketit lähtevät pois, kun ne kostuvat tarpeeksi. Upotin 4 purkkia mökin vesisaaviin yöksi.  Sain aamulla todeta, että ei ollut tapahtunut mitään. Etiketit olivat nimittäin enemmänkin tarroja, jotka lähtivät ihan vetämällä pois. Olisi ehkä kannattanut kokeilla sitä heti...

Mies leikkasi purkkeihin tuon ison reiän pohjaan.  

Porasin purkkeihin reikiä ensin pienellä terällä, sitten keskisuurella, ja sitten isolla terällä, eli suurensin reikiä vähitellen. 

Ostin heti pari pulloa kilikalimaalia (spraymaalia), vaikka lopulta käytin vain toisesta osan.  Enemmän on enemmän, vai mitä?! 

Suhauttelin purkit kahteen kertaan mustalla maalilla. En tiedä, mistä alun perin keksin tuon mustan värin. Vihreäkin olisi varmaan käynyt. Halusin purkkien jollain lailla maastoutuvan metsämaisemaan, eli ei mikään kirkas väri tullut kyseeseen. 

Vaihdoin kesken kaiken nuo aurinkokennolamput vähän toisenlaisiin ja reiät jäivät tietenkin suuriksi.  Löysin kotoa keinonahkaa, jota laitoin purkkien sisäpuolelle  ja pienensin samalla tuota reikää, josta lampun kanta tulee ulos.  Kiinnitin nahan hienosti ilmastointiteipillä.  Se ei näy ulos päin. 

Sitten vaan etsimään kurkkupurkeille sopivia paikkoja. 

Kyttäsin illalla pimeyttä, että pääsisin kuvaamaan valojen syttymisen. En millään meinannut jaksaa valvoa, eikä pimeäkään tuntunut tulevan. Sitten, kun pimeys vihdoin alkoi tulla ja otin kuvat, olivat ne kuitenkin valokuvina ihan vaaleita. Jouduin vähän muokkaamaan kuvien valoisuutta.  

Nuo pienet värilliset timantit ovat tosi vanhoja, kellarista löytyneitä kennovaloja. Ne ovat aika söpöjä. Yksi ei enää ole herännyt henkiin reilun 10 vuoden kellarimajoituksen jälkeen. 

Yksi lamppu parikeinun kaiteeseen. 

Sieltä se valo väikkyy oranssin värisenä. 

Tästä tykkään eniten. Kurkkupurkkilamppu jää kivasti riipparaidan suojiin.  Purkit ovat kevyitä, eivätkä vahingoita oksia. 

Ehkä sitten, kun olen kesälomalla, eli kuukauden päästä, saattaa ilta olla jo niin pimeä, että lamput näyttävät selkeämmiltä. 

Yksi lamppu terassille.. Sinne oli vaikea sijoittaa, että kukaan ei löisi päätään, eikä purkki heiluessaan laukaisisi vähän väliä ulkovalojen tutkaa. 

Ehkä purkit vielä vaihtelevat paikkaa, jos löytyy parempia paikkoja. 

Nämä valot olin alun perin suunnitellut laittavani, mutta ne näyttivät niin kivoilta tässä viritelmässä, että ostin uusia. 

Ostin näköjään aika paljon uusia, koska enemmän on edelleenkin enemmän! 😂

Nämä neljä pollukkaa ovat vähän huonossa paikassa, eivät saa päivällä tarpeeksi aurinkoa.  

Tämä taisi olla tämän kesän The Mökkiprojekti. Viime vuonna tein sen maalatun puukepukkamobilen. 

Kohti uusia ideoita!  Kivaa päivää juuri Sinulle! 

Oksankänkkyröitä

 Päivälämpötilat ovat olleet lämpimiä, mutta yön viilennys ja luonnon kosteus alkavat selvästi viitata syksyyn päin.  Uimassa tarkenee vielä mökillä käydä, etenkin hikisen sienikierroksen jälkeen.  

.

Aiemmalle  mökkireissulle olin jo varannut kaikenlaisia jämämaaleja kotoa. Oli kalkkimaalia, akryylimaalia, vanhoja lakkoja yms.   

Vajan vieressä on ollut kaikenlaista vuosikymmenten varrella kertynyttä puuta.  Yksi laatikko on pitänyt pintansa KAUAN. Siinä on ollut isän keräämiä oksankänkkyröitä. Vähän säälitti pilkkoa saunanuuniin noin hienoja känkkyröitä. Päätin tehdä niistä jotain. Alussa ei ollut ihan selvillä mitä, mutta kyllä se loppua kohti sitten alkoi selkiintyä.  

Aloitin maalaamalla ison määrän oksia kalkkimaalilla valkoiseksi. Aluksi käytin suihkutettavan maalin ja jatkoin sitten purkista.  Maalasin telineen täydeltä, koska PALJON ON PALJON!  😂 

Osa jäi vielä laatikkoon maalaamatta.....

Oksista on aiemmin tehty ovenkahvoja moneen oveen.  Vajassa, saunanovissa, jopa mökin ovessa on känkkyräkahva.  Mihinkähän isä oli noita loppuja suunnitellut?  Oliko ehkä aikeissa hankkia lisää ovia? 😀

Aloitin ruskealla, ajatuksena tehdä maanläheisiä kuvioita.  Kuvioista tuli niinkin monimutkaisia, kuin raitoja suurimmaksi osaksi 😂

Maanläheisyys katosi seuraavien olemassaolevien väripurkkien myötä.   Vähän harmittelin tuota laiskuuttani yksityiskohtaisempien kuvioiden tekoon. Maalattavaa oli niin paljon, että lamaannuin taiteellisen tuotannon suhteen. 

Joitain juttuja kuitenkin sain ohuella pensselillä maalattua. 

Vetelin vanhasta lakkapurkista lakan kepakoiden pintaan ja jätin yöksi kuivumaan. 

Arttu ja äiti olivat mukana mökillä.  Artun kanssa käytiin lenkillä joka päivä.  Artulla oli vähän erilaista ihmeteltävää, kuin kotopuolessaan.  Se kävi lenkkien päätteeksi "uimassa", eli kastautumassa vatsaa myöten.  

Tässä ihmetellään järvessä olevaa vaahtoa. Minäkin ihmettelin/ ihmettelen. 

Yöllä oli pakko ottaa kuva salamavalon kanssa. Arttu majoittautui minun sänkyyni, kun kerran Merriäkään ei ollut.  Arttu änkeytyi tuonne sängyn ja seinän väliin. Siellä onkin varmaan vähän viileämpää, kun tuo on muuriseinä. 

Seuraavana päivänä tuli takapakkia.  Katsoin jo lakatessani, että on aika sameaa tämä lakka, mutta ajattelin sen kirkastuvan kuivuessaan. Purkin kyljessä luki kuitenkin kirkas.  Hyvästi kaikki värit! 

Kyllä harmitti!    Mietin, että vedänkö uudelleen kalkkimaalin pintaan.  Kokeilin maalata uudelleen lakan päälle nuo kuviot ja ainakin ne tarttuivat.  Annoin kuivua ja vedin löytämästäni suihkutettavasta lakkapullosta uuden lakkapinnan.   Pinta kuivui aika hitaasti ja jätinkin kepulat kuivumaan seuraavaa mökkikertaa odottelemaan. 

Huomasin seuraavalla kerralla, pari päivää sitten, että oksat ovat kuivuneet!   Hämmästyttävää.  Tartuin projektiin, joka oli kehkeytynyt mielessäni. Porasin oksiin reikiä, joista rautalangan sai pujotettua läpi. 

Lopulta kaiken äheltämisen jälkeen minulla oli kasassa jonkinlainen mobile, tai tuulikello.  Vajasta löytyi vielä tuollainen valkoinen kettinki, jolla sain koko komeuden ripustettua vajan kulmaukseen.  Piti varttua aamuun, että sain kuvattua kunnon valossa. 

Kuvakulmat ovat hankalia. Aina on jotain muutakin kuvassa, kuten huussi, komposti ja vajan lamppu 😂

Koska PALJON ON PALJON, niin oksia jäi reilusti ylikin.  Teen näistä joku toinen kerta jotain muuta, tai sitten samantyyppisen jutun kotiin. 

Samaan aikaan toisaalla - sanonta muuttui Toiseen aikaan samassa paikassa -sanonnaksi!  Voi hyvänen aika, mitä näin juuri ennen kotiinlähtöä!!   Ihan tuossa samaisen vajan nurkalla luikerteli ihan hyvän kokoinen musta kyy!  Sinne se meni vajan alle!!  Voi itku!  En ole ennen nähnyt kyitä mökin tontilla. Olin sentään nytkin parin päivän aikana rämpinyt lähimetsässä ja mökin pihalla.   Pari rantakäärmettä olen tämän kesän aikana nähnyt.    

Nyt toivon, että kyy oli vain läpikulkumatkalla ja kulkee vain oikotietä vajan alitse suoraan naapurin tontille.....   

Heti tuli mieleen, että Merri on ollut monella mökkireisulla pihalla.  Se tietysti yrittäisi näyttää kärmekselle kilinkikkelit, mutta pelottava taistelupari tuo olisi ja huonosti voisi käydä.  Nyt on pidettävä silmät auki!  Olen kyllä tähänkin asti aika tarkkaan katsellut maahan kävellessäni.   

Onneksi on loppua kohti ihan kivakin kuva. Löysi kanttarelleja tälläkin mökkireissulla. Tavallisia sieniä ei ainakaan vielä näkynyt. Tatteja en edes yritä kerätä, kun en osaa.  Lehdessä luki, että tänä vuonna ei perussieniä oikein tulekaan. 

Milloin olet viimeksi nähnyt käärmeen luonnossa? 

Maalia pintaan niin vanhakin nuortuu

Leijonankitani ovat kerrassaan kukkeutensa huipulla!   Keväällä ostin 3 sattumoisin eriväristä tainta ja istutin  ne samaan asetelmaan. Aluksi kukinta alkoi vahvana, mutta vähäisenä. Osa näytti jossain vaiheessa jopa kuukahtavan pystyyn. Napsin jatkuvasti kuolleet kukat pois ja jonkin ajan kuluttua kasvit röyhähtivät todelliseen kukkaloistoon! 

Työt alkoivat ja mökillä oleminen vähentyi minimiin.  Laitan vielä muutaman kuvan, jotka olen ottanut loman loppuvaiheilla.  

Mökiltä on helppo lähteä lenkkeilemään Verlaan, jossa päivittäin kulkee paljon ihmisiä katsomassa Unescon maailmanperintökohdetta. 

Välipalaa odotellessa nappasin kuvan tästä kauniiksi entisöidystä keilapaviljongista. 

Oi miten kaunis olisi tällainen rakennelma omassa pihassakin! 😊

Aikoinaan kahden paviljongin välillä kulki keilarata, josta on jäänyt museoon vielä muutama pallo ja keila näytille. 

Minä pyörähdin taas Jaalan käsityötaitajien Tilkku -myymälässä. Näköjään sieltä aina tarttuu jotain mukaan.  Löysin tämän pienen repun ihan ovensuusta. Olivat vasta ilmestyneet näytille. Peremmälle kauppaan en sitten uskaltanutkaan mennä, ettei rahapussi olisi keventynyt liikaa. 

Olin jo kaivannut lenkkeillessäni jotain pientä pussukkaa. Ajattelin virkata sellaisen, mutta tämä toimii oikein hyvin.  Kaikissa lenkkeilyvaatteissa ei ole taskuja ja mukaan pitäisi kuitenkin saada ainakin avaimet ja puhelin (rahapussikaan ei olisi pahitteeksi, jos aikoo Tilkku -myymälään).😂 

Tällainen reppu on kevyt kantaa ja sopii tyyliin, kuin tyyliin.  Stanstalle tiedoksi, että tästä minä aloin katsastella, miten on tehty, jos vaikka tekisi itse lisää versioita 😁

No mitä sitten syötiin? Minä söin skagen -vohvelin ja mies söi ilmakuivattu kinkku -vohvelin. Hyviä olivat, joskin aika tyyriitä.  Kahvilasta saa suolaisia ja makeita vohveleita.  Ensi kerralla otan salaattikulhon, jos tuonne vielä tänä kesänä/ syksynä menen. 

Mies tekee mökille terassia ja minulle lankesi, kuin luonnostaan, tuo maalarin virka. Remppa, kuin remppa, niin minä maalaan puutavaraa 😉

Välillä maalasin valkoista, sitten ruskeaa, sitten taas valkoista.  Laitan terassista kuvia sitten, kun se on valmis. 

Maalausten kuivumisen välillä ehti tehdä omiakin projekteja.  Meillä on kotona tällainen lasivitriini pihalla (sekin pitäisi maalata..). Ostin sen tuttavalta, joka oli tehnyt sen. Meiltä jäi ikkunoiden vaihdossa omiakin  ikkunoita ja mieheni teki niistä mökille vastaavanlaisen vitriinikaapin.  Valkoiset puuosat olivat aivan hilseilleet vuosien myötä ja päätin skrapata ne puhtaiksi ja maalata uudelleen. Tein sellaisen muutoksen, että maalasin vain sisäosan puupinnat valkoisiksi ja ulkopuolen kulmauksiin vedin mökin väristä maalia. Kaikki maalit siis samoja, kuin mitä terassihommissakin käytettiin. 

Vitriini näyttää nyt ihan erilaiselta, kuin ennen, kun värit ovat muuttuneet. 

Yritin ottaa sopivasta kuvakulmasta kuvaa tuosta läpinäkyvästä kopperosta, mutta aina oli jotain romua taustalla.  Välillä huussia ja kompostia, välillä remonttiroinaa.  Alakuvan taustalla näkyy tuleva terassi. 

Vitriinin yläosiin en koskenut pensselillä ollenkaan. Niissä on ennestään äitini maalaamat kissa ja perhoset. 

Tämäkin purkki päätyi vitriinin sisään. Se löytyi varastokopin alta. Keltainen osa on ollut väriltään punainen, mutta ajan myötä vaihtanut näin erikoisesti väriä!   Purkki on täynnä isoja kiviä, jotka ovat olleet tyttölasten leikeissä Kivikaupan tuotteita. 

Aikoinaan äidillä oli näissä purkeissa sokeria, kahvia ja jauhoja. 

Mökin oven vieressä on laskutasona vanha komuutti. Tunnetteko tämän sanan? Komuutiksi meillä on aina tätä kaappia sanottu.  Se on joskus menneisyydessä ollut nk. pesukaappi, eli avautuvassa yläosassa on ollut pesuvadille paikka. 

Komuutti oli ennen väriltään tuollainen imelän vihreä. Maali oli todella tiukassa.  Hioin kaappia pari tuntia hiomakoneella (onneksi ei ollut mökkinaapurit paikalla). Kädet tärisivät vielä pari päivää sen jälkeenkin.  Ihan kaikkea en saanut kaapista vanhoja maaleja pois. Sisäosia en edes yrittänyt maalata. 

Vedin pintaan petsiöljyn, jolla terassin puitteitakin tuli osittain maalattua.  Maalissa kuultelee läpi kohtia, joissa vanha maali oli erityisen tiukassa. 

alaosan kaappiin laitoin kaikki terassilla irtonaisina pyörineet kengät.  Anopin parvekkeelta tuotiin vielä pitkänomainen laatikko, johon sain saappaat. Tuosta laatikosta en muistanut ottaa kuvaa. 

Ikkunaprinssi Frodo tähyili pääosin ikkunasta terassin valmistumista. 

Merriä kiinnosti terassi ihan paikan päällä ja se testailikin lattialankkujen tuntumaa. Komposiitin sanotaan tuntuvan hieman lämpimältä jalan alla. Ei se varmaan huonolta tunnu istuenkaan. 

Tällä hetkellä kissat ovat jo kotiutuneet yli viikon mittaiselta mökkilomaltaan. Frodoa asia näytti innostavan, mutta Merri oli sen näköinen, että se jäi kaipaamaan jotain oleellista mökkielämästä. 

Puiset linnut

 Irtopää löytyi irvokkaasti keskeltä nurmikkoa!  

Pysäyttävä näky vaati kiipeämään korkeuksiin ja noutamaan vartalonkin.  Tuulen, veden ja lumen armoilla ollut lintuparka oli nähnyt päiviensä pään. Vuosia se olikin kököttänyt vanhan tammen rungon päällä hämäämässä ohiajavia autoja. Se näytti etenkin kaukaa katsoen hyvinkin aidolta.  Ei tuo lokki sinänsä mikään vieras lintu täällä ole, kun on tuo jokikin aika lähellä. Harvoin ne silti pihapiiriin tulevat. 

Merri tarkasteli tilannetta aikansa ja totesi sitten, että tämä siipiveikko ja sen kuolema eivät ole minun tekosiani! 

Puumateriaali tuntui vielä yllättävän vahvalta, joten päätin hioa maalin pois ja maalata linnun uudelleen. Käytin ihan tavallisia akryylivärejä, jotka ovat kestäneet maalatuissa kivissäkin ulkona melko hyvin. Päälle suihkuttelin reilusti lakkaa.  

Tadaa! Lintu heräsi henkiin!  

Samanlaisen uudestisyntymän sai kokea aiemmin vanhan kirsikkapuun päältä pelastamani harakka.

Siinä se nyt katselee maailmaa hieman kieroilla silmillään. 

Olen ostanut näitä puisia lintuja käsityömyymälästä. Tunnen myös tekijän. Nämä ovat minusta kerrassaan upeita!  Alakerran ikkunan välissä seikkailee pingviiniperhe.  Röpölasin ansiosta näyttää, kuin perhe kulkisi jossain jäätiköllä. 

Merrin häkin reunassa keekoilee palokärki. Naapureihin osoittelevan kylttitangon päällä istuu pääskynen. 

Alakuvat ovat mökiltä; västäräkki ja lokki. 

2 työpäivää ennen lomaa.  Vihdoinkin lomailmat alkavat olla normaalit, eli ensin on hyvä ilma, mutta loman lähestyessä alkavat vesisateet ja viileämmät ilmat.  Loman ajalle ei vieläkään ole mitään erityisiä suunnitelmia, jos ei oteta mukaan isän uurnanlaskutilaisuutta.  Pieniä pyörähdyksiä voisi jossain tehdä. Tosin tämä koronatilanne alkaa olla taas huolestuttava. Alkaa jotenkin ärsyttää jo missään kulkeminen, kun aina vaan on maski ja korona ja maski ja korona.  Töissä maski on kasvanut jo kasvoihin niin kiinni, että ei huomaa mitään, vaikka istuu pitkäänkin yksin näpyttämässä tietokonetta jossain huoneessa, eikä ketään lähimaillakaan. Kyllä on turvallinen olo! 

Eilen kävin hierojalla pelastamassa, mitä pelastettavissa on.  Kroppa on taas kuin rautakanki ja kivistelee joka puolelta.  Jospa nyt taas saisi itsestään irti vähän venytellä ja voimistella, kun nekin ovat tässä helteessä jääneet tekemättä...  Selityksen makua oli tuossa äskeisessä lauseessa 😅

Ukkosta on ilmassa ja hautovaa, mutta vettä ei vaan meinaa tulla.  Ilma on jotenkin tunkkainen.  Ehkä se raikastuu taas pakkasten tullessa. 

Mukavaa loppuviikkoa Teille Hyvät Ystävät!