Talvimökkeilyä

 Oli muutama vapaapäivä. Kävimme katsomassa mökillä, onko kaikki kunnossa. Sain päähäni, että laitetaan lämpöä päälle ja takkaan tulet.  Ajattelin mennä mökille yöksi seuraavana päivänä.  Kylmähän siellä oli, mutta silti. 

Lämpö näytti edellisenä päivänä 8,2 pakkasta sisätiloissa.   Seuraavana päivänä oli 13 astetta lämpöä, kun lämmitys oli vähän tehonnut.  Mökki oli silti kalsea ja  kostean oloinen.  Laitoin taas takkaan tulet. Iltaan mennessä lämpö oli noussut pariin kymppiin ja vähän päälle, mutta vaihteli  koko ajan lämpöpumpun mukaan.  Se oli aika kovilla, kun pakkanen nousi yöksi 22 asteeseen.  Lämpö ei oikein levinnyt makuusoppeen. Piti nukkua päivävaatteissa 2 peiton alla.  Aamulla oli taas aika kalseaa. Heti vaan uudet tulet takkaan.  Lopulta lämpö nousi niin paljon, että ei haluttanut enää lähteä edes kotiin, kun alkoi tareta paremmin.  

Ulkona en paljon viihtynyt, kun oli olevinaan niin kylmä.  Myrsky oli kaatanut pienen männyn viime kesänä rakennetun puukatoksen päälle. Onneksi oli vankkaa tekoa ja osui just tukipalkin kohdalle.  

Ei ketään vieläkään keinumassa.  Lunta ei ole kovin paljoa, kuten kuvasta näkyy.  Kovin oli hiljaista, eikä valoakaan näkynyt mistään järven ympäriltä. 

Merrin kanssa vietettiin laatuaikaa kahdestaan.  Se oli koko ajan lähellä kyöhnäämässä, tuli syliin ja nukkui tuossa vieressä, yöllä jaloissa.  Toisena päivänä se nukkui niin paljon, että ei enää yöllä tainnut saadakaan kovin sikeitä unia, vaan kävi tönimässä tavaraa alas pöydältä 😼 Minä taas nukuin niin sikeästi, että en kuullut edes ikkunanavaajan tippumista.  Ensimmäisenä yönä minä nukuin huonosti. Heräsin keskellä yötä ja ihmettelin, miksi ei olekaan niin pimeää.  Mielessä kävi jo ties mitä. Rohkenin kurkistaa verhon raosta ja näin, että kuu loistaa todella kirkkaana, jopa verhon läpi! 

Merri halusi  2 kertaa ulos. Sain laitettua valjaat ja laskin sen ovesta  rapuille, jossa se katseli korkeintaan 5 sekuntia ja kääntyi ympäri. Liian kylmää!  Tuolla ulkoilutilassa se ei käynyt ollenkaan, vaikka avasin sille hetkeksi ikkunan. 

Eipä siellä mökillä ihmeitä tekemisiä ollut.  Jämälankavaraston penkaamisen jälkeen aloitin näistä.  Äänikirjoja kuuntelin samalla. 

Vähän oudon väriset nilkkasukat sain aikaiseksi.  Vain tuota varpaissa olevaa vihreää jäi enää jäljelle. Langankulutus 59grammaa.  Puikot kokoa 3. Lanka ilmeisesti Nallea, ainakin nuo kirjavat.  Silmukoita 14s/puikko. Sukka kokoa 38. 

Välillä piti verrytellä neulontalihaksia ja leikkiä Merrin kanssa korkean paikan leiriä. 

Olisi ollut juuri aika, jolloin tähdenlentoja olisi ollut runsaasti.  Arvatkaapa, huvittiko jäädä tuonne pilkkopimeään katselemaan taivasta?? No ei. Vessareisu oli jo tarpeeksi jännittävä. Päivällä pimeä alkoi tulla jossain 15-16 välillä ja aamullakin oli vielä aika pimeää, kun kiiruhdin ulkohuussiin. 

Merri lekotteli lämpimän peiton päällä kirjaimellisesti vahtimassa, että pysyn siinä vieressä. Se nautti yhteisestä ajasta. Frodo piiloutuu aina johonkin mökin nurkkiin tai sohvan alle, jos sen tuo mökille. Merri halusi olla lähekkäin. 

Tämä taitaa nyt olla sitä kissajoogaa 😂 Tämän liikkeen nimi on ehkä täysvenytys pää alas päin. 

Ensimmäinen sängyssä iltaisin. 

Toisetkin nilkkasukat samoilla mitoilla, painoa 58 grammaa.  Aloituksessa oleva Nalle mustikka on mukana koko ajan. Resorin jälkeen neuloin vuorotellen sitä ja valkoista kerroksittain.  Tuo mustikka ei varmaan lopu ikinä. Se ei jostain syystä ole lempilankani.  Miksi sitä onkin tullut aikoinaan haalittua niin paljon??

Tässä meidän mökkiselfie. 

Alimmaisesta kuvasta aion tehdä ihan kokonaan oman juttunsa, liittyen kirjahyllyn sisältöön. Hämmästyin itsekin, kun aloin selailla, mitä sieltä löytyy.  Oikealla äidin maalaama taulu. 

Mukavaa päivää taas tänäänkin toivottelen!  Tietenkin juuri Sinulle! 😍

Isoäidinneliöistä on moneksi

 Tein loppukesästä hääasuuni sopivat korvakorut.  Lankana käytin hyvin pieniä nöttösiä vanhoja ristipistolankoja (jämälankaa!!).   Tästä innostuneena jatkoin lankojen hävittämistä virkkaamalla lisää korviksia. 

Ensin virkkasin lisää kukkasia, mutta sitten satuin netin syövereissä näkemään isoäidinneliöistä tehtyjä korviksia.  Mikä söpö yhdistelmä!  Meillä on Kässäklubissa yksi osallistuja, joka tekee melkein aina isoäidinneliöitä. Ihan tehtailemalla siis (toivottavasti M luet tämän 😄). Me muut heittelemme hänelle ehdotuksia, mitä hän voi tehdä, kun neliöitä on tarpeeksi. 

Näinkin pieneksi voivat neliöt muuttua! 

Kukkaset.   Virkkuukoukku oli varmaan jotain 1,25 tai max 1,5. 

Valmiit työt kastelin vesi-liimaseoksessa ja venyttelin ne  muotoonsa. Annoin kuivua pari päivää. 

Muutamia vuosia sitten tuli tehtyä kaikenlaisia koruja, kunnes tajusin, että ei minulla ole niille mitään käyttöä. Korun osia ja muuta materiaalia jäi kuitenkin ihan kiitettävästi (ai minulleko kerääntyisi jotain käsityömateriaalia?).  Nuo silikoniset tulpat ostin korukaupasta, kun askartelukaupassa ei ollut. 

Koukkasin koukut suoraan kukan tai neliön läpi.  Nämä korvakorut ovat ainakin kevyitä.  Langankulutukseen lasken 1g/ pari, eli yhteensä 8 grammaa.  Oikein silminnähden huomaa, miten lankavarastoni pieneni! 

Tein pareille pienet pahvialustat, joissa korviksia voi pitää, kun eivät ole korvissa. 

4 + 4 paria kirjontalangoista virkattuja korvakoruja. 

Mukavaa viikonloppua! 

Farkkutontut

 Siniset tontut ovat jouluisten punaisten tonttujen sukulaisia ja niitä voidaan nähdä jo paljon ennen joulua.  Ne kurkistelevat hatun reunan alta ja haistelevat tunnelmia punaisella nenällään.  Parta kasvaa ihan silmissä ja  kulkusen kilinän voi kuulla yön hiljaisina tunteina. 

Kävin Merrin kanssa suunnittelemassa, mitä voisi tehdä vanhoista farkuista.  Merrillä on tuumausilme. 

Siitä se sitten lähti kehittymään. Punttia poikki nyt ainakin alkajaisiksi.  Puntin suuhun kiinnitettävää pyörylää sai leikata useamman, ennen kuin löytyi sopiva koko. 

Käytä mamma näitä saksia, ne ovat terävämmät! 

Punttipussiin päätyi vielä pahvinen ympyrä pohjalle ja vähän riisiä painoksi täytteen alle.   Tuntui kyllä pahalta käyttää ruokaa tällaiseen, mutta siellähän se sitten on varastossa, jos tulee äkkinäinen nälänhätä.

Ompelukoneella surautin punttiin pohjakankaan. Sisäpuolelle laitoin sen pahvipyörylän. 

Homma seis! Nyt on sylittelyaika!  Kaikki muu on nyt keskeytettävä. Täältä tullaan!

Paksusta jämälangasta tein nippuja, jotka kiinnitin tuonne ylosaan riviin.  Letitin langat  valmiille tontulle.  

Pyöreä kangaspala muuttui täytetyksi nenäksi. 

Mietin, miten saan tonttuhatun pysymään paikoillaan. Ompelin sen valkoisella virkkauslangalla käsin alareunastaan kiinni päähän (aika julmaa?). Ompelujälki tuo samalla koristeellisen kuvion reunaan.  Kuumaliimalla liimailin pieniä koristeita hattuun.  

Ensin syntyi kaksi tonttua aika nopealla aikavälillä. Kolmannen tontun kohdalla olin unohtanut partalankojen määrän ja se sai toisia tuuheamman parran.  Näistä partamateriaaleista en laske langan kulutusta, vaikka jämälankoja menikin ihan kivasti. 

Tontut viettävät aikaa ikkunalaudalla, odotellen, josko niiden punanuttuiset sukulaiset jossain vaiheessa tulisivat päästämään ne vapaalle. 

Lisää lankaa, että ei hommat lopu!

 Aluksi hassu kuva Merristä mökillä. 

Mökillä on syksyn aikana valmistunut jämälankasukkia.  Näistä jäi jäljelle vain hiukan mustaa lankaa. Kärkeenkin jouduin laittamaan hieman eri väristä valkoista jatkeeksi. 

Samaiset sukat näyttävät erilaisilta punaista taustaa vasten.  kärjessä on yllärinä yksi sininen raitakin 😀

Lankaa kului 85 grammaa.   Aloitussilmukkamäärä oli 12/ puikko. 3½ puikot.  Sukat ovat kokoa 38. 

Pienemmät sukat ohuemmasta langasta. Puikot nro 3, lankaa kului 38grammaa. Vihreä on Nallea, valkoisesta ei tietoa.  Näissäkin aloitussilmukoita 12/ puikko.  En osaa määritellä  kokoa, mutta pohjan pituus 15cm. 

Nyt tulikin oivallus tehdä pieniä villasukkia ja koristella niillä joulukuusi!  Olisiko siinä ideaa!? Ainakin se olisi erilainen koristelu! 

Hyvä, että lankaa kuluu. Sitä on ollut jo vuosia aivan liikaa. Olen silti yrittänyt kadottaa sitä neulomalla ja virkkaamalla. 

Tänä syksynä äiti päätti, että ei neulo enää. Sormet eivät tykkää. Virkkaaminen vielä sujuu, mutta neulominen ei.  Äiti virkkaa ja tekee kirjontatöitä, eli käsityöt eivät ole lopahtaneet.  Yritin sanoa, että kyllähän sinä vielä saatat neuloakin, kun sille päälle tulet, mutta päätös oli vakaa.  Osittain ajattelin itseäni ja sitä lankamäärää, joka minulla jo on.  Sen kanssa en ollut vielä antanut itselleni lupaa vaipua epätoivoon. Näiden lankojen kantaminen meille oli se ns. viimeinen "järkytys".  Tajusin, että en ikimaailmassa tule saamaan näitä kaikkia lankoja käsiteltyä.   Voisin tietysti laittaa niitä kiertoon muille neulojille, mutta jostain syystä en saa tehtyä sitäkään.  Ajattelen mieluummin antavani kiertoon sukkia yms. mitä näistä syntyy.  Onneksi tytärkin on nyt alkanut osallistumaan talkoisiin edes amigurumien verran 😂 Epäilen kyllä hänenkin lankavarastonsa hiljalleen kasvavan. Ehkä se on sukuvika? 

Täytyisi tehdä jonkinlainen lajittelu, jossa pienet nöttöset päätyisivät mökille jämistelytöihin ja kokonaiset kerät voisivat odotella vuoroaan (tuleeko se ikinä?) kotona.  Mietin myös, pitäisikö jo lajitella näitä laatikoihin ja kirjoittaa päälle kaikkien läheisten nimet, että jokainen saisi perinnökseen samankokoiset lankalaatikot? 

Lankojen hypistelyssä on jo osaltaan jonkinlaista mieltä rauhoittavaa terapiaa, joten perustan tämän älyttömän hamstraukseni siihen.  Olen myös sisimmässäni säästäväinen, eli mitään käyttökelpoista ei saa heittää pois.... 

Kyllä  minua silti naurattaa tätä todistusaineistoksi otettua kuvaa katsellessa 😂

Eilinen palokunnanmarssi meni hyvin. Istuimme  kuorma-auton lavalla. Autoa seurasi palomiesten kävelevä soihtukulkue ja useita paloautoja.   Lavalta ei paljon ympärille nähnyt, kun istuin vielä ihan keskellä. Ei sieltä saanut edes mitään kuvia.  Alussa oli oma paikka aika väljän näköinen...

... kunnes kaikki viimein pääsivät omille paikoilleen. Olimme kuin sillit suolassa 🐟. Istun tässä selin menosuuntaan. Takanani on monta soittajaa.  Meillä oli taittojakkarat kaikilla.  Telineessä jonkinlaiset nuottivalot.  Marsseja soitimme vaihdellen; Muistoja pohjolasta, Kullervo, Kajastus, Albula ja Siirtolaismarssi.   

Käytin korvatulppia koko matkan ajan. Piccolossa on kimeä ääni ja rummut olivat noinkin lähellä.  Tulppien kanssa soittaminen on kuin tukkoiseen pilliin puhaltamista, kun tuntuu, että ei kunnolla kuule kokonaisuutta. 

Tästä sitä taas lähdetään uuteen viikkoon, tällä kertaa vapaapäivien merkeissä, kun viikonloppuna oli töitä. Montakohan kertaa olen jo ollut lauantai -päivässä tänään... 

Vähän outo juttu

 Viime vuoden syksynä mietin, mitä mökin jämälangoista voisi tehdä.  Keksin jotain vähän kummallista ...

Jämäistäkin jämäisemmät langanpätkät pääsivät "lämmittämään" muovisia kertakäyttömukeja. Virkkasin niille huput ja reunaan nirkon.   Langankulutukseen laitan 10g/purkki 😅

Viime vuoden puukepukkamobilesta jäi reilusti ylijäämäkepuloita.  Yksi niistä pääsi tähän Outoon Mobileen.  Anopin jäämistöstä löytyy yhä edelleen kaikenlaista käyttökelpoista, kuten nämä ohuet rautalankasiimarullat. 

Porasin oikein reiät rautalangoille.  Purkkien sisään kiinnitin rautalangalla kiven painoksi.   Homma tyssäsi melkein vuodeksi, kunnes vihdoin keksin, mihin voisin tämän oudon jutun ripustaa.  Tässä oli ennen seinävaate. Otin sen pois, mutta en sitten ikinä keksinyt, mitä sen tilalle laittaisin.  Nyt siinä on ainakin vähän aikaa tämä viritelmä. 

Kotona naapurikyttääjät ovat taas vauhdissa!  Vauhti on ehkä väärä sana, koska Merrikin saattaa istua tässä toista tuntia melkein samassa asennossa. 

Toinenkin naapuri tarvitsee kyttääjän ja sen hoitaa Frodo.  Se ei aina tyydy pelkkään kyttäämiseen, vaan heittää valjaat pois ja menee paikan päälle katsomaan vähän lähempää 😅

Olen taas töissä, mutta teen muutaman kuukauden vähän pienempää tuntimäärää, eli saan 3 viikon listalla 1 vapaapäivän enemmän viikkoa kohti.  Ikuisesti ei tällaista voi tehdä, mutta ehkä sillä pääsee taas "käyntiin" uupumisen jälkeen. Työhön paluu ei ole ollut helppoa, koska olosuhteet eivät ole muuttuneet mihinkään.  Päätin kohtuullistaa omaa toimintaani niin paljon, kuin sielu sietää (se ei siedä kovin paljoa riman alittamista), vaikka se aiheuttaakin  tunnontuskia useita kertoja päivän aikana. Jokainen työajan puitteissa suoritettu päivä on voitto! 

En ole ehtinyt paljoa blogeissa pyöriä, kun en tunnu koskaan ehtivän läppärille. Postauksen kirjoittaminenkin näyttää vievän päiväkausia.  Vapaiden aamujen aamukahvit olen joutunut juomaan ulkona (ilman läppäriä), koska Frodoa pitää pitää silmällä sen ulkoillessa. Kumpikin kissa on heti aamupalan jälkeen menossa ulos.  Eiköhän nuo ilmat kohta viilene niin paljon, että Frodoa ei taas ulkoilu kiinnosta.  Merri osaa olla ulkona ilman jatkuvaa vahtimistakin.  Kylminä vuodenaikoina valjastelu on muutenkin vähäisempää. 

Nyt on lähdettävä nukkumaan. Hyvää yötä Sinullekin! 

Tarjolla tänään

 Merri on niin mielellään mukana aina, kun yläkerran käsityöhuoneessa tapahtuu jotain. Useimmiten se kiertelee aikansa ja asettuu sitten johonkin laatikkoon tai vastaavaan. Vetoketjujen säilytykseen käyttämäni kangaspussukka on tällä hetkellä suosiossa. 

Mietitäänpä sitten tässä kuumehouruissa vähän aikaa, mitä tehtäisiin.  Virkataan vaikka kananmunia! Hyvä idea!  Keltuaisiakin löytyy omasta takaa täytteeksi. 

Nämä ovat TODELLA ison kanan munia, tai ehkä jopa hanhen tai strutsin? 

Keltaisesta langasta voisi  neuloa pikkupuikoilla jotain näyttävää. 

Banaanit ovat ravitsevia ja täyttäviä. Nämä ovat  Reilun kaupan banaaneja. 

Ehdottomasti paremman näköisiä ja houkuttelevampia, kuin nuo pilkulliset. Täytekin on pehmeämpää, tyynyntäytettä. 

Mitä seuraavaksi?  Mikäli kaapista löytyy 50g vyyhti outoa akryylilankaa, jonka nimi on Happy Cakes, on valinta selkeä. 

Sekoitetaan taikina ja virkataan pikkuleipiä!  Täytteeksi jotain voikreemiä tai vastaavaa.  Monella on tarjolla sen 7 sorttia leivonnaista, mutta näitä syntyi vain 2 lajia, tummalla ja vaalealla taikinalla. 

Merrillä on nälkä, eikä sitä keksit houkuttele.  Ei se  kyllä ole vihainenkaan, vaikka siltä näyttää 😄

Keksit on paistettu ja hyväksi todettu...

...joten tarjolle pöytään. Ne odottavat niitä kutsumattomia tai odottamattomia vieraita. 

Haluatte jotain suolaista syötävää? Kävisikö kantarellimunakas?

Kantarellit on ensin poimittava ja puhdistettava. Nämä ovat hieman mutantoituneita kantarelleja, koska niissä ei ole hatun alla sitä tunnusomaista raitapintaa.  Ainoastaan nurjia silmukoita. 

Merriä vähän naurattaa tämä koko juttu, mutta pääasia on se, että saadaan olla yhdessä askarteluhuoneessa.  Välillä on tietysti käytävä nukkumassa ja syömässä.  Eihän näitä kaikkia ruokia samana päivänä voi valmistella. 

Langankulutus

*kananmunat x 4 = 32g

*banaanit x 2       =n.35g

*keksit x 6           = 68g

*kantarellit x 2     =12g  

Käytin pääasiassa jämälankoja ja sellaisia kummajaisia, joista ei mitään muuta voi tehdä.   Nämä ovat niin hauskoja! Lisää ideoita tulee koko ajan ja Pinterestiä selaamalla löytyy vaikka mitä. Voitte uskoa, että tässä kipeänä ollessa sitä on tullutkin selailtua ihan olan takaa!  Minulla ei ollut näihin ohjetta, vaan lähdin kokeilemalla liikenteeseen ja jatkoin mutulla (musta tuntuu- menetelmällä) eteen päin.  Omasta päästä siis 😂   Tällainen ruuanlaitto on mieluista, eikä hygieniastakaan tarvitse niin välittää. Voi ihan hyvin niistää ja yskiä ja sitten taas jatkaa ruuanlaittoa. 

Ajatuksena on, että näitä voisi käyttää vaikka kauppaleikeissä. 

Seuraavan vuodatuksen jälkeen lopetan valittamisen.  Flunssa menee ohi ajallaan, piste. Olkoonkin vaikka kuinka miesmäisin vivahtein (anteeksi tuostakin..). 

Tuli eilen mieleen kokeilla ensimmäistä kertaa omaolo.fi -sivustoa. Kysymysten jälkeen sain kommentin mennä heti päivystykseen.  Olin hämmästynyt, koska olen aina kuvitellut tuollaisten sivustojen olevan sitä varten, että ihmisiä rauhoitellaan pysymään kotona, eikä tukkimaan päivystyksiä.  Viestissä luki myös, että minuun ollaan yhteydessä tuota pikaa. Taas ajattelin niitä puhelinpalveluiden viestejä, joissa soitetaan sitten muutaman päivän päästä takaisin, tai ei ollenkaan. Anteeksi, jos olen vähän skeptinen.  Näköjään voi yllättyä positiivisestikin. Minulle nimittäin vastattiin viestillä palvelun kautta tuota pikaa!  Tuli lisäkysymyksiä ja lopulta sain ajan tälle päivälle sairaanhoitajalle ja lääkärille. 

Tänään kaikki tutkittiin ja todettiin, että ei ole hätää, voin mennä kotiin lepäämään. Mikäli kuume vielä nousee korkeammaksi, niin tule takaisin.....    Mainitsin, että reilun viikon päästä pitäisi soittaa konsertissa, eikä henki oikein kulje kunnolla.  Sain ohjeeksi mennä yksityiselle, jos tarvitsen antibiootteja.  Totta kai ymmärrän, että niitä ei anneta, jos ei ole pakko, eli odotellaan.  

Yksi hyvä ohje sairaanhoitajalta, oli ottaa ibuprofeeni ja paracetamol yhtä aikaa. Miksi en ollut sitä tajunnut, en tiedä.   Hunajaan en silti koske pitkällä tikullakaan, vaikka siitäkin tuli suositus.  Flavamed limaa ohentava lääkeresepti ei sitten ollutkaan apteekissa, kun menin sitä ostamaan, joten mennään kotiohjeilla. Hohhoijaa.  Onneksi töihin lähtö häämöttää vasta tiistaina. 

Paastosta on mainittava sen verran, että karkkilakko on edelleen pitänyt, mutta muita herkkuja, ja mitä tahansa syömistä on nyt mennyt alas ihan vaan, koska  aika on pitkää ja haluaisi edes jotain hyvää päiviin.  Aiempia lankaruokiani en kuitenkaan ole syönyt 😂