Tapahtuipa kerran Verlassa

Innostaako siivous? Ei!  Tiedänpä yhden asian joka näyttää innostavan... 

Mökillä on puita, joita pitäisi kaataa ja lisää tuntuu kasvavan nopeammin, kuin ehtii kissaa sanoa.   Viime vuonna kaadatettiin isoja mäntyjä. Tänä vuonna mies kaatoi pienempiä puita itse.   Meillä nämä vapaat menevät aina ristiin, joten ensin toinen aloitti mökkeilyn, sitten toinen jatkoi. Tämä taitaa olla sellaista  yksin tehtävää työtä ja lomailua.  Minulla oli kaksi vapaata ja menin vuorostani mökille puuhommiin.  Kevättalvella kaadetut puut menevät "helposti" palasiksi hieman jäisinä.  

Lumityöt oli tehty, joten pihaan pääsi tuosta vaan. Tosin lumet sulavat kovaa kyytiä muutenkin. 

Jäällä näkyi silti liikettä!  Vielä ajeli moottorikelkka jäällä kovaa kyytiä!  

5 tai 6 puuta oli nurin pätkittyinä. Pöllejä piti kantaa liiterin viereen, risuja raahata yhteen kasaan. 1 tai korkeintaan 2 pölliä jaksoin kerrallaan raahata. 2 täyttä työpäivää siihen meni.  

Mies oli jo vähän aloittanut puiden pilkkomista. Minä jatkoin... ja jatkoin... ja jatkoin...   niin kauan, että kaikki pöllit oli pilkottu.  

Kaikki risut oli poltettu...     Ilta jo pimeni ensimmäisenä päivänä ja homma piti keskeyttää, ennen kuin vesuri huiskii hämärissä väärään paikkaan.  Toisena päivänä tein loput.  Vähän kipulääkettä väliin, niin kroppa jaksoi taas käydä puuhommiin käsiksi.  En vain pystynyt lopettamaan, ennen kuin kaikki oli tehty.  Nuo katoksessa olevat puut ovat viimevuotisia, eli en minä noin paljon pilkkonut 👀. 

Suurin kysymys on: miksi siivous ei suju samalla apinanraivolla???   

Illalla olin niin sippi mökillä, että en jaksanut melkein neuloakaan. Vähän kuitenkin 😂 Sormet ovat vieläkin  niin koppurassa, että ei meinaa puikot käsissä pysyä.    Kyllä se niin taitaa olla, että ei terve ruumis työtä kaipaa 😜

Kotineulomisessa on nyt täyspysäys.  Aloitin aiemman jutun BB -innoituksella neulomaan pientä villatakkia, tyyliin omasta päästä kuten linnunpönttö.   Eilen illalla purkasin koko jutun. Kivan väristen lankakerien tuijottelu ei vienyt asiaa yhtään eteen päin.  Muutenkaan en nyt tiedä, mitä neuloisin. Hirveä pattitilanne!  

Eilen syntymäpäivävierailu, tänään tiedossa taas synttärikahveja ja iltavuoroon lähtö.   Parina iltana on muuten ollut maanjäristys tässä lähellä! 

Hyvää viikonloppua! 

Hyppy jouluisiin tunnelmiin

Viime viikonloppuna kävin äitini ja tyttäreni kanssa Verlan joulutapahtumassa.  Tehdas on näköjään edelleen telineiden ympäröimä.   Tuollaisen rakennuksen entisöinti on varmaan haastavaa.  

Katsokaapa mikä sieltä loistaa!!  Aurinko! Olipa hieno päivä, vaikka vesisadetta taisi olla luvassa. 

Osa myyntipöydistä oli tehtaan sisällä, osa muissa alueen rakennuksissa tai pihalla.  Osuimme kerrankin paikalle ajoissa, jolloin ei suurta ruuhkaa ollut vielä ehtinyt syntyä. Lähteissä oli sitten autoja joka puolella ihan valtavasti. 

Minun ostokseni olivat maltilliset.  Lähdin kuitenkin liikenteeseen toivoen näkeväni henkilön, joka tekee näitä hiuskiinnikkeitä.  Yhdellä oli kaikenlaista käsityötä ja muutama hiusdonitsikin. Minulla oli yksi tällainen päässäni ja kysyin, onko näitä.. löytyihän niitä sieltä kassista! Mahtavaa! Tykkään näistä tosi paljon. Minulla on näitä eri väreissä.  Hiukseni eivät ole kovin pitkät ja ovat vähän liukkaatkin. Nämä karvanapsukkaat (keksaisin juuri näille ihan oman nimen 😀) pysyvät hyvin. Yksi hajosi kerran päähäni, kun löin pään auton kattoon,  pomppasin niin vauhdilla ulos. 

Tuo musta on erityisen hyvä löytö, koska se käy nyt mustien soittokamppeideni kanssa. 

Lisäys: löysinkin äsken näiden tekijän. Hänellä näyttää olevan verkkokauppa, joten linkitän sen tähän

HeiniCrafts

Samalla reisulla kävimme mökillä katsomassa, onko kaikki hyvin.  Syksy on niin surullista, kun kaikki värit katoavat ja ilmasta katoaa lämpö. 

Keinujat olivat harvalukuisia.

Tervaleppä on vihdoinkin tiputtanut lehtensä. Se piti niitä paljon pitempään, kuin muut puut. 

Vesi on matalalla.  Viime vuonna joulukuun alussa olimme äidin kanssa mökillä viettämässä pikkujouluja. Lämmitimme myös saunan. Oli tunnelmallista.  Kävin itsellenikin yllätykseksi vielä uimassa. Pari päivää sen jälkeen tulivat jäät.  Vettä oli vaikea saada saunaan, kun pumppu oli jo talveksi otettu pois ja vesi oli niin matalalla.  Piti kiertää kauemmas, että pääsi koukkaamaan ämpäriin vettä. 

Minulla taitaa olla nyt ihan tosissaan joku maanistuotannollinen neuloosi.  Jotain muutakin pitäisi kai kotona tehdä, kuin neuloa?   On kuitenkin niin MUKAVA neuloa, että vähän väliä löytää itsensä heiluttelemasta puikkoja. Edellisen valmistuttua pitää olla jo selvillä, mihin tarttuu seuraavaksi.  Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta missä sitä sitten olisi, kysyn vaan??    Vein jo aiemmin muuutamia sukkapareja ikäihmisten päivätoimintaan bingovoitoiksi. Lahjuksiakin olen jaellut.  Ehkä pitää taas jossain vaiheessa viedä johonkin keräykseen.  Kauneimmista malleista en raaski luopua, vaan hipelöin niitä välillä laatikostani 😂

Neulominen on minulle tärkeä reuntoutumismuoto ja keino toteuttaa luovuutta (vaikka neulonkin usein muiden suunnittelemia malleja).  Silloin, kun ei ehdi neuloa, tulee ihan hankala olo. 

Päivän pähkinä: Aiotko poistaa maskin, vai vetäistä elämäsi biisin?

Nilkkasukkia

 Kuvaaminen ja kirjoittaminen on ollut nyt jotenkin hidasta.  Mökillä ollessa minulla on vain puhelin, enkä viitsi sillä alkaa päivittelemään.  Nappasin aiemmin neulomani sukat mukaan, että sain ne vihdoin kuvattua ulkona päivänvalossa. 

"Suolainen kimallus, auringonsäteet aallonharjoilla ja lempeä, leppeä merituuli.  Saaristomerelle omistetuissa sukissa nautiskelet ihanista veneilypäivistä laineilla keinuen ja silmiä siristellen. Ohuesta langasta neulotut nilkkasukat sopivat mainiosti Suomen kesään."

( malli ja lainaus Niina Laitisen kirjasta Villasukkien matkassa)

Sukat ova nimeltään Saaristomeri. Neuloin ne 2½ puikoilla ja Venla -langasta.  Sukat ovat kokoa 38-39 ja lankaa kului 46 grammaa. Apupuikon kanssa oli aikamoista vemputusta.  Merta nämä sukat eivät ole nähneetkään, mutta ehkä järvimaisemakin käy. Vene on vielä nurinniskoin ja kanoottiin ei ole koskettu muutamaan vuoteen.  Ihan kuivalla maalla täytyy nyt näitä sukkia  käyttää. 

Mökillä valmistui tästä Nalle Polka (vai puolukka?) langasta nilkkasukat. Minulla on siis jonkinlainen nilkkasukkakausi meneillään. Tämän langan olen aina vaan siirtänyt syrjään uusia aloituksia etsiessäni. Ei ole ollut oikein mieleistä, vaikka lopputulos neulottuna on ihan ok. Lanka näyttää kerässä aika sekavalta.  Tätä vielä jäikin ja sitä mustikkaistakin on. Nämä on neulottu kolmosen puikoilla, lankaa kului 61 grammaa. Sukat ovat kokoa 38. 

Meillä riittää mökillä kiviä joka lähtöön. Aina kun on jotain rakennettu, on törmätty maasta törröttäviin kiviin. Niitä on vuosikymmenten saatossa kaivettu maasta aika monta. Ranta on kivikkoinen sekä vedessä, että rannalla.  Kauan sitten kävi sellainen ruoppaajakone työntelemässä kiviä kasaan. Siitä syntyi rantaviivaan niemeke, jossa kasvaa nykyisin koivuja ja heinää. 

Hiippailin varovasti crockseissani niemekkeen toiselle puolelle nappaamaan vähän toisenlaisen kuvan.  Tervaleppä ja laiturinpaikka jää tuonne vasempaan sivuun, kuvan ulkopuolelle.  Laituria ei tosin ole ollut vedessä pariin vuoteen. 

Uskaltauduin toissapäivänä heittämään vihdoinkin talviturkin. 

Kävin päiväkahvilla Verlan tehdasalueella, ensimmäistä kertaa tänä vuonna.  Huomasin puhuneeni aivan potaskaa aiemmin, kun kerroin teille, että pytingin ympäriltä on telineet poistettu.  Ihan kuin ne olisivat jopa lisääntyneet!  Mietin, että onko tässä edes samat telineet enää, vai onko pystytetty uudet.   Ravintola ei ole vielä auki, mutta piha-alueella oleva kahvila on. Näitä pitää nyt sama omistaja. 

Piha-alue oli aika tyhjä. Mietin, missä kaikki ovat, kun parkkipaikalla oli kuitenkin 3 linja-autoa.  Sain juoda kahvini rauhassa. Ilma oli upean aurinkoinen ja kevyt tuulenvire kävi kasvoihin. 

Jostain, en vieläkään tiedä mistä, alkoi hiljalleen valua ihmisiä.  Ehkä olivat olleet tehdaskierroksella.  Tehdaskin oli restauroinnin alla ja telineitä oli seinustoilla. 

Kiersin tietysti myös käsityömyymälät. Ostin kivan kissapaidan.  Hiplailin myös kauniita kasvivärjättyjä lankoja, mutta jätin ne vielä telineeseen.  Olemassa olevaa lankaa pitäisi saada vähemmäksi...

Olen ollut nyt useamman kerran mökillä yötä yksikseni. Meillä ei isännän kanssa nämä menot oikein mene yksiin.  Työvuorotkin ovat ihan ristissä.  Mökkeily yksin on rauhoittavaa, kun ketään ei ole missään, mutta onhan se tavallaan myös aika yksinäistä. Viimeksi mietin, olisiko pitänyt ottaa Merri mukaan. Tiedän sen kuitenkin inhoavan autossa olemista, joten jätin ottamatta. 

Herääminen yksin aamuisin on jotenkin ankeaa.  Hiippailen huussin kautta aina ensin rantaan ihmettelemään aamutunnelmia.  Tästä on tullut jo ihan tapa.  Aikani ihmeteltyäni hipsin takaisin mökkiin ja keitän kahvia ja luen nettilehden ja teidän blogejanne. 

Oli niin hienoja ilmoja parin päivän ajan, että tarkenin istuskella terassilla neulomassa.  Hyttyset ovat vasta hiljalleen syntymässä...  Ampiaisia pyörii terassilla. Eivät välitä virkkaamistani ampiaispesistä. Nämä ovat enemmänkin "kolopesijöitä". 

Siinä neuloessa, äänikirjaa kuunnellessa ja järveä katsellessa osui silmiini  öööö... joku lintuporukka.  Suljin kirjan ja hipsin rantaan ottamaan niistä kuvan.  Miksi tuo yksi on noin valkoinen? 

Toisella kertaa huomasin rannassa liikettä ja kaksi joutsenta lipuivat ohitse. 

Vessaan mennessä kuului jostain lähistöltä kova naputus. Mietin jo, että onko naapuriin sittenkin tullut joku.  Hiivin lähemmäs ääntä ja tikkahan siellä hakkasi työn touhussa oikein antaumuksella.  Siellä se männyn latvuksessa on, vaikka kuvasta ei meinaa sitä löytääkään 😂

Mikäs täällä sitten on? Lintuperheen talo vaatisi remontointia!?   

Huomasin pohjan retkahtaneen ja ihmettelin, miten pesä pysyy pöntössä. Näyttää olevan tilkettä kovasti. Toivottavasti poikaset eivät syö liikaa ja muutu liian painaviksi. Eihän tätä pohjaa uskaltanut alkaa kiinnittämäänkään, tai ainakin luulin niin. 

Pari vapaapäivää on taas takana päin ja iltavuoro kutsuu. Sää on pilvinen, mutta kohtalaisen lämmin. 

Huomaan, että täällä ei ole ollut kissakuvia viime aikoina juurikaan. Pitää korjata tilanne tulevaisuudessa. 

Mukavaa torstai -päivää juuri Sinulle! 

Kävelyllä Verlassa

 Viime heinäkuussa kävin useamman kerran kävelemässä kaikenlaisia kävelyreittejä mökillä ollessani. Eräänä päivänä pysähdyin Verlaan. Jätin auton parkkipaikalle ja lähdin siitä kävelemään. Napsin roppakaupalla kuvia ja ajattelin julkaisevani niistä jutun sitten talvella, kun tekee mieli muistella kesää. 

Päivä oli lämmin ja kirkas.  Puolipilvistä ja aurinkoa.  Aiemmin oli satanut ja maa oli paikoitellen märkää.  Linnut lauleskelivat ja autoja kulki silloin tällöin ohi. Liekö matkalla Verlaan, tai sitten sen läpi. Verlan keskustahan on todella pieni.  Jos joku ei tiedä mitään Verlasta, niin olen kirjoittanut siitä aiemminkin monesti. Kaikki löytyy tuolta blogin sivupalkissa olevasta aiheluettelosta nimellä Verla.

Aloitan kuvalla Verlan Pytingistä, joka on nyt remontoitu ja avataan kai jo ensi kesänä vierailijoille.  Ihmettelin ensin tätä kuvaa, mutta tämä onkin napattu vasta takaisin tultua, eli Pytingin pihanpuolelta. 

Eduard Dippellin suunnittelema patruunan pytinki valmistui 1885 Gottlieb Greidlin asunnoksi.  Se edustaa kansainvälistä puurakentamisen koristeellista tyylivirtausta, joka levisi Suomeen 1860 -luvulla saavuttaen suosiotaan ensin rautatieasemien ja huviloiden rakentajien keskuudessa. 1898 kartanomaista pytinkiä korotettiin tornimaisella päädyllä.  Samoihin aikoihin tehtiin pytingin ympärille värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen. 

Tässä Pytinki jää taakse, kun kävelen tuota siltaa pitkin Verlankosken yli. Vesi virtaa vesivoimalaitoksen läpi.  Vesivoimaa on käytetty jo kauan sitten vesimyllyissä. Vuonna 1889 vesivoima pyöritti pientä turbiinia, jolla saatiin valaistus Verlan puuhiomoon ja pahvitehtaaseen.  1923 rakennettiin ensimmäinen vesivoimalaitos, joka käytti vain osan juoksevasta vedestä. Tämä korvattiin 1954 isommalla laitoksella, joka peruskorjattiin 2013.  Se tuottaa sähköenergiaa n.3000 keskivertotalouden tarpeisiin. (Wikipedia)

1743 kosken eri puolet olivat eri valtakuntaa, Venäjän ja Ruotsin. 

Yläjuoksulla vesimassa muodostuu Suolajärvestä, Niskajärvestä ja Siikajärvestä. Tuolla oikealla mutkan takana on vanha kalliomaalauspaikka (jossa kuva kyllä jo pahasti hiipunut). 

Missä silta, siellä myös lukkoja, kuten kuvasta näkyy 😄

Tuolla taka-alalla näkyy Verlan vanhan tehtaan rakennuksia, eli museoaluetta. 

Verlankosken jälkeen vesi laskee Vähä- ja Isokamposeen ja siitä Lintukymiin. 

Alla olevassa kuvassa on työväenasunto 1880 -vuodelta. 

Työläisten asuntoja nämäkin, rakennettu n.1880-1990. Niissä oli alun perin pärekatto. 

Opastaulun mukaan alla on Lipun torppa, joka on siirretty paikallensa 1870 -luvun alussa Se on alueen vanhimpia rakennuksia. Mökki on hirsirakenteinen yhden huoneen asuintalo, n12 neliötä. Päätyyn on myöhemmin lisätty puuliiteri ja hirsiseinät on vuorattu laudoilla. Alkujaan rakennuksessa oli multapenkkiperustus, jonka keskiosan tyhjässä tilassa pidettiin talvisin kanoja ja kesäisin säilytettiin ruokaa. Sähkövalo näihin työläisten asuntoihin saatiin 1923. 

Nimensä mökki on saanut ensimmäisten asukkaidensa mukaan, eli tehtaan työntekijän Antti Anders Lipun (1838-1911) mukaan. Antti ja vaimonsa Magdalena asuivat mökissä kuuden tyttärensä kanssa. Tyttäristä vanhin pääsi ripille samana vuonna, kuin kuopus syntyi 1886. Pariskunta asui mökissä elämänsä loppuun asti. 

Lippujen jälkeen täällä on asunut mm. tehtaan iäkkäin työntekijä Herman Kinnari. Hän oli 86 -vuotias jäädessään eläkkeelle yövahdin tehtävästä 1930 -luvulla.

Mökki toimi tehtaalaisten asuntona 1950 -luvun puoliväliin asti. Viimeisimpiä asukkaita oli Ukkosen perhe. Isä Salomon oli tehtaalla tallimiehenä ja vanhetessaan siirtyi yövahdiksi. 

Alla olevan kyltin kohdalla minulta katosi suhteellisuuden taju kokonaan.  Verlassa järjestetään sellaisia elämyskävelyjä ja ajattelin, että tuollainen porukka voisi kiertää myös metsänreunassa olevaa 50 metrin pituista metsäpolkua.  Ajattelin, että minäkin voin kiertää tuon pienen lenkin. 

Edes tämän opastaulun kohdalla eivät hälytyskellot soineet 😅 Kyltissä sanotaan ihan selvästi, että reitti on 2 kilometriä.   Edellinen kyltti kertoi, että luontopolku alkaa 50 metrin päästä, eli ei ole mikään 50 metrin mittainen minipolku. 

Metsäpolku oli kuitenkin kutsuva. 

Aiemman kyltin mukaan reitillä pääsi tutustumaan sykähdyttävien maisemien lisäksi luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen ja kestävään metsänhoitoon, jolla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. 

Reitillä oli metsävisa. Tässä arvuutellaan, montako puuta pystyy tunnistamaan kyseisessä kohdassa. 

Näillä main aloin hiljalleen ymmärtää, ett se 50 metriä oli huijausta. 

Suomalainen järvimaisema kesäisenä ja aurinkoisena päivänä on erityisen kaunis. 

Pienellä saarekkeella piti tietenkin käydä pyörähtämässä. 

Metsäpolun lopputulos oli liikunnan ja maisemien lisäksi 2 hirvikärpästä.  Ne ovat inhottavia, mutta kuitenkin helpommin havaittavia, kuin punkit.  Kuulostellaan, missä hirvikärpänen kulkee ja napataan niskasta kiinni, ravistetaan pois, tai otetaan nirri pois.  Lopputulos riippuu ärsytyksen asteesta. 

Alakuvan talolle en löydä nimeä, mutta se näyttää samalta, kuin työväenasunnot. Se on nykyisin ehkä yksityisen omistuksessa, tai sitten vuokrattavana lomamökkinä.  

Netistä löysin sittenkin tiedon, että tämä olisi ollut sähkömies Seppälän mökki. 

Verlan tehdas rakennutti klubitalon tehtaan työntekijöiden kokoontumispaikaksi.Seuratalon rakentaminen aloitettiin 1919 ja se valmistui 1921. Aloite talon rakentamisesta tuli yhtiön silloiselta toimitusjohtajalta Wilhelm Thesleffiltä. Hän toimi Verlan tehtaan toimitusjohtajana 1913-1920, kesällä 1918 hänet nimitettiin myös Suomen sotaministeriksi.

Alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan seuratalo ehti olla  muutaman vuoden. Tehtaan kasvaessa asuntopula pakotti muuttamaan sen työläisten asunnoiksi ja yläkerrassa asui kaksi perhettä. Rakennus palautettiin alkuperäiseen harrastuskäyttöön jälleen 1947, kun tehdas rakennutti kaksi uutta asuinkasarmia seuratalon viereen. Tämän jälkeen seuratalossa kokoontuivt paikalliset yhdistykset, järjestettiin juhlia, tanssittiin ja siellä vieraili ahkerasti mm. elokuvakiertueet. 

Kymi-yhtiön lomakylän aikana seuratalo toimi lomalaisten käytössä 2000 -luvun alkupuolelle saakka, kunnes se jäi tyhjilleen. Vuonna 2009 Verlan tehdasmuseo ja Verlan seurun kylähýhdistys käynnistivät talon peruskorjauksen hankerahoituksen turvin. Urakka valmistui 2012 ja nyt seuratalo palvelee arvonsa mukaisesti harrastustoimintaa, kokouksia ja juhlatilaisuuksia.

Alla näkyy Seuratalon ulkorakennus, eli huussit yms.

Rannassa on useampi pieni  mökki, joita Kymi yhtiö on vuokrannut viime vuosikymmeninä lomalaisille. 

Alla Leivon mökki. Se on saanut nimensä viimeisten asukkaiden mukaan. Mökin rakensi  Setä -Tassunakin tunnettu Taavi Pukkila, joka teki kaikenlaisia tukkitöitä ja nosteli erikoisvalmisteisella veneellä uppotukkeja ja kekkapäitä, eli tukkeja, jotka uivat pystyssä ja olivat uppoamaisillaan.  Hän, kuten moni muukin Verlan mies, teki sivuammattinaan suutarin hommia.  Mökki oli viimeisen perheen asumuksena 1964 asti, eli varsin myöhäiseen aikakauteen asti! 

Siellä seikkailee yksinäinen lammas! 

Ainoa mainitsematon rakennus on tehtaan rakennuttama lukutupa. Minulla saattoivat mennä jonkun talon kohdalla puurot ja vellit sekaisin, joten en ole varma, mikä tämä rakennus on. 

Nyt saatan olla väärässäkin, mutta tässä taitaa olla Verlan vanha kauppa. 

1886-1896 rakennettu koulu- ja virkailija- asunto. Monet rakennukset, kuten tämäkin, on siirretty kosken toiselta puolelta nykyiselle paikalleen. 5 huonetta alakerrassa ja 2 yläkerrassa. Talon pitkäaikaisin asiakas oli konttoripäällikkö Tuure Ilmonen Martta -vaimonsa kanssa. 

Vanha koulurakennus pilkottaa ajotielle.  Päätin vielä tuon kävelyn päätteeksi olla uhkarohkea ja ajaa  talon pihaan ottamaan kuvan.  Myöhemmin luin lehdestä, että talo on saanut uudet asukkaat oltuaan pitkään tyhjänä.  

Tällainen oli viime heinäkuussa tekemäni kävelyreissu. Historia on aina kiinnostavaa; miten ihmiset elivät missäkin ajassa, oliko elämä raskasta ja millä tavalla.  Verlassa on ainakin lukemieni tekstien perusteella elämä ollut pienimuotoisuudessaan hyvin yhteisöllistä. Tehdas on antanut elannon ja huolehtinut pitkälti muutenkin kylän asukkaiden hyvinvoinnista.   

Tuo jaksaa aina hämmästyttää, miten pienessä mökissä voi asua vaikka kuinka monta ihmistä ja silti elämä vaan on kulkenut eteen päin päivä kerrallaan.  

Olin kuvannut noita tiedotetauluja kävellessäni, mutta nyt en saanut ihan jokaista yhdistettyä rakennuksiin, joten virheitä on saattanut tulla. Etsin tietoa myös erilaisilta Verla -aiheisilta sivustoilta ja Wikipediasta. 

Tuosta otsikon kävelyllä -sanasta tuli mieleen Saran kävelyhaaste Villa Emilia blogissa. Liitän tämänkin kävelyhaasteeseen, vaikka sitä ei ehkä ole enää olemassakaan.  Oikeastaan tämä kävely on tehty jo viime vuonna 😄