Kuulumisia

 Aiempi Merrin ja Samin  asetelma, jossa kutsutaan painimaan, on muuttunut vähän toisenlaiseksi.  Nyt Sam on altavastaajana ja Frodo miettii, mikä olisi seuraava siirto. 

Nyt, kun saman katon alla asustelee väliaikaisesti toinenkin käsityöihminen, syntyy valmista  kaksin verroin 😊  Nekku -tytär virkkasi  itselleen jälleen uuden topin.  Tähän ei ole ohjetta, vaan se on sovellettu aiemmasta topista.  Lanka on Novitan Kaislaa. 

Toppi takaa.  Virkkaaminen on Nekulle mieluisampaa, kuin neulominen. 

Aiempi vihreä ötökkä sai kaverin sinisestä dinosta.  Siihen löytyi ohje Etsystä (ei ole tarkempaa tietoa). Silläkään ei ole vielä nimeä.  Lanka on samaa, kuin vihreässä (jota en myöskään nyt muista...). 

Takaa kuvattuna näkyy myös häntä.  Nämä kaverit ovat niin vastasyntyneitä että ovat vielä aika veteliä. Niskaa eivät jaksa itse kannatella.  Varmasti vuoden kuluttua on  jo parempi tilanne ja ovat jo ehkä oppineet konttaamaankin, ehkä jopa seisomaan omin jaloin 🤔

Maia tuo tähän juttuun lisää tyttöenergiaa, vaikka erheellisesti näyttääkin siltä, että sen energiat ovat tällä hetkellä aika vähäiset.  Äskettäin se osoitti taas vikkelyytensä, kun unohdin hetkeksi kodinhoitohuoneen oven auki.  Siellä on siis muutama kukka evakossa.  Maia huomaa kukat jo toisesta huoneesta, vaikka ei olisi vielä näköyhteyttäkään 🤣  Sen että selän käänsin, niin se oli jo haistelemassa pöydällä olevaa vehkaa.  Merri vielä siinä vieressä yllyttämässä, tai ehkä se oli hätistämässä Maiaa pois pahanteosta.  Merriä eivät kukat kiinnosta. 

Maia esittelee vielä lopuksi Nekun neulomia nilkkasukkia.  Täällä on siis harjoiteltu sukkien neulomista.  Lanka on Kesä Nallea.   Tässä iässä taitaa monelle tulla mieleen, että niitä sukkia voisi sittenkin vielä kokeilla neuloa, vaikka se homma olikin koulussa aika syvältä. 

Meillä oli viime lauantaina orkesterin 120 -vuotisjuhlakonsertti.  Soittajia oli yli 30.  Sellaisessa joukossa on  hienoa istua ja  hoitaa oma osuutensa.  Soitimme mm. Heino Kasken Preludin,  Sven Dufvan,  Let me entertain you, Time to say goodbye, Majakkasaari, Arsenal,  McArthur`s Park. 

Käsittämätöntä, miten huono muisti minulla on 🫣  En pääse nyt näitä mistään tarkistamaan, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin lisään  loput ohjelmasta tähän myöhemmin. 

Konsertti oli myös kapellimestarimme jäähyväiskonsertti.  Hän on ollut taiteellisena johtajanamme nyt 15 vuotta ja halajaa muille teille.   Vielä on epäselvää, kuka tulee olemaan seuraava kapellimestarimme.  Toivon yhtä hyvää ja tarkkaa työtä uudeltakin johtajalta.  Soittajia ei pidä päästää liian helpolla 😊

Pihalla olen saanut tehtyä vähän kukkapenkkihommia ja pensaan siistimistä mikä ilahduttaa mieltä.  Lämpö on ollut mukava. Vielä vähän lisää, mutta sitten  riittää. Mitään hellettä en edes  odottele. 

Mukavaa päivää juuri Sinulle! 

Mallikkaita yksilöitä

Vihreä pääsiäisotus  toivottaa kaikille rauhallista pääsiäisaikaa! 

Otus on Nekun virkkaama. Malliltaan ja tyyliltään se on samanlainen, kuin TÄMÄ aiemmin virkkaamansa otus, pienin muutoksin.   Alize velluto -lanka on ihanan pehmeää.  Ei näytä kovin pelottavalta tämäkään otus ❤️

Merristäkin on otettu tyylikkäitä kuvia, kuten Frodosta aiemmin.  Näillä kuvilla voisi tehdä oman mallikansion ja alkaa vaikka valjasmalliksi. 

Pihan ensimmäinen krookus on kukassa! 

Nekku virkkaa

Tyttären kotoa löytyy 4 kissaa.  Alla vasemmalla Olli ja oikealla Susu (kaikki alla olevat kuvat on otettu jo aiemmin ja ehkä olleet täällä blogissakin). 

Tytär, jota kutsuttiin pienestä asti Nekuksi (nykyään myös Nekku -tädiksi!), on jälleen innostunut virkkaamaan. Lopputulemasta päätellen koukkukärpänen on puraissut ihan kunnolla.  Pyysin häntä kirjoittamaan valmiista töistään vieraskynäkirjoituksen tänne blogiin, mutta hän ei halunnut. Sain kuitenkin luvan laittaa töistä kuvat tänne.   

Joulun aikaan syntyi afrikankukista muotoutunut kassi pitkällä hihnalla.  Kassi on minusta tosi kaunis ja siististi toteutettu.  Kassin sulkee käsin kiinni ommeltu vetoketju. Pitkä hihna on virkattu napakasti. Kassiin kuuluu vielä pikkupussukka pienille tavaroille.  Kassi on ilman ohjetta koottu afrikankukista, lankana 7 veljestä. 

Maia on yksi Nekun kissoista.   Se on oikea kaunotar. Luonteeltaan se on ihan omissa maailmoissaan oleva.  Mitä lie päässä liikkuu tässäkin kuvassa. 

Lohikäärme  näyttää pehmeältä ja lempeältä. Ei ole mikään norjalainen röpelöniska, vaan söpöliini.   Siinä on yhdistelty erilaisia lankoja.  Selkärankaa myöten kulkeva harjas ja siipien reunukset ovat näköjään tuollaista pehmeää lankaa.  Otuksella on korvat! Silmät ovat "oikeita silmiä", kiinni ommeltavia.  Dino on virkattu viitteellisesti muokaten Sleek Gracen ohjeella nimeltä Heart dragon.  Dinolla ei valitettavasti ole sydäntä, kuten ei elokuvan meduusallakaan.  Kai sitä pärjää ilmankin. 

Sam on kissoista nuorin.  Vaikka kuva on vanha, Samia ehkä naurattaa se, että tällä kertaa on virkattu jotain  muuta, kuin hattua Samille. 

Uusi kissa talossa? Viides jo!   Tähän löytyy netistä ohje, jonka on tehnyt Hooked On Toast ja kisu on Tofu the cat.  Kummassakin hahmossa on käytetty Alize velluto -nimistä lankaa.

Nekun aiempia käsitöitä löytyy blogin sivupalkin kohdasta "Nekun". 

Hienoa, että into käsitöiden tekemiseen on jatkunut jo ainakin 4 sukupolven ajan!  Äitini tekee edelleen paljon käsitöitä ja hänen äitinsä teki myös paljon kaikenlaista.  Kukaan meistä ei ole tehnyt ammatikseen käsitöitä.  Taito on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja into on varmaan löytynyt jokaiselta omasta takaa. 

Näiden hienouksien myötä taas toivotellaan teille mukavaa viikonloppua!   Sehän on jo melkein huomenna!  t: Nekku & Sartsa

Ollin oppivuodet virkkaukseen

Ollin kotona ei kovin usein tehdä käsitöitä yhdessä, ainakaan Ollin mielestä. Se on ottanut mukavan asennon sohvalta ja mitä sitten tapahtuikaan!?  

Tytär on hyvä virkkaamaan amigurumeja.  Tässä on askelotti.  Sen ohje löytyy englanninkielisenä ainakin You Tubesta, jos ketä kiinnostaa etsiskellä. 

Hei! Mikäs keppi tähän tuli heilumaan!? 

Pupu pitkäkorva.  Korvat eivät tahtoneet laskeutua, kuten ohjeessa, joten niihin piti laittaa vähän täytettä. 

Pehvassa tietysti tupsuhäntä. 

Nyt olen päässyt jo tähän vaiheeseen, että heiluva keppi on hampaiden välissä!  Tämä sohvalla lepuuttelu muuttuikin heti kiinnostavammaksi! 

Terkut kaikille kissakamuille ja käsityönystäville!  t: Olli 

P.S. Me annettiin lupa näiden kuvien julkaisuun

Kesä etenee, lomakin joskus vielä koittaa

 Palaan vielä juhannukseen silläkin uhalla, että se meni jo 😂  Merri ja Frodo eivät ole nähneet Maiaa ja Samia pitkään aikaan. Merriä se ei haitannut, mutta Frodolla meni vähän tunteisiin tuollainen äkkinäinen tapaaminen autoilun jälkeen.  Se halusi ruokailla itsekseen, kun muut saivat syötyä ns. samalta tarjottimelta.  Vasemmalta katsoen Sam, Maia, Merri. 

Maia päätti omia päiväajaksi minun sänkyni ja kaivautui oikein peiton alle.  Yöllä se ei minun seurastani välittänyt. 

Frodoa huvitti opettaa toisia soittamaan nokkahuilua. Se näytti mallia ja toiset yrittivät perässä.  Muut eivät vielä osanneet Ukko Nooaa kovin hyvin.  Frodo pääsi loistamaan! 

Hämmästyin kovasti, kun toiset päättivät laittaa laiturin paikoilleen!   Se ei ole ollut vedessä pariin vuoteen ja on muutenkin aika raihnaisessa kunnossa.  Tuntui ihan oudolta, kun oli laituri.  Merri halusi tietysti rantaa katsomaan. Laiturilta käsin se katseli, kun Arttu meni kahlailemaan rantaveteen.  

Mökillä  on joitain meikäläisen aivoituksia ja ideoita, kuten tämä betonitolpan nenässä oleva tuolinkappale, jonka päällä on perunakappa ja kukka. 

Koivussa roikkuu lyhty koristeena, toisella puolella lintukoto. 

Viime kesänä tein tämän koristeen puunkänkkäröistä. 

Voi ihmettä! Mökin pihalle on jo alkanut nousta kanttarelleja!!  Näin aikaisin!  Onkohan nyt tulossa hyvä kanttarellivuosi? 

Autokalustoa oli mökin pihalla reippaasti, riippuen mökkeilijöiden määrästä.  Oma Imperial vuosimallia 1961, jossa on tällä hetkellä meidän ainoa vetokoukku.  Minä tulin omalla autolla, koska perinteisesti meidän tyyliin mentiin ja tultiin eri aikaan 😂

Vävyn Pontiac Firebird vuosimallia 1977 tai 1978. 

Palataan sisätiloihin.  Arttu olisi halunnut ottaa Maian lailla rennosti, mutta Maian katse jahtasi sen muualle. 

Merrin kanssa voi rentoutua ihan toisella tavalla, kenenkään häiriintymättä. 

Sam näyttää aina vaan sellaiselta pentumaiselta, vaikka silläkin on ikää jo n.5 tai 6 vuotta.  Se on puoliksi Maine coon -rotua, mutta on jäänyt aika sirpakaksi. 

Meidän kissat tykkäsivät taannoin noista yläilmoista. Sam ei oikein ymmärtänyt mitä ja miksi.   Minulle tulee kuvasta mieleen, että se on tuollainen kirjastokissa. 

Pieni tyttövieras keksi käyttää kissan kuljetuskoppaa omiin tarkoituksiinsa 😄

Löysin kotoa kellarista n. 10 vuotta vanhoja valokennolamppuja ja sain niistä yhden vielä  näkemättömän idiksen.  Ne eivät palaneet lainkaan. Kävin Tokmannilla ja löysin täysin samanlaisia! Miettikää mikä tuuri, että näin pitkän ajan päästä löytyy samanlaisia!  Nämä uudet näköjään ovat monivärisiä. Tuo yksi ei kai ole saanut vielä tarpeeksi aurinkoa.  Testasin niitä tässä koivunoksassa, jossa on pieniä koukkuja ja huomasin, että tämäkin olisi kiva paikka roikottaa tällaisia lamppuja. Ehkä käyn ostamassa niitä lisää.  Huvittaa, kun  tässä kuvassa näkyy tuo alla oleva hirvimobile. Näyttää, kuin hirvet kävelisivät hämärässä metsikössä taustalla 😉

Juhannuspäivän iltana oli kova tuuli ja järvelläkin poikkeuksellisen kova aallokko.  Suusta pääsee välillä mitä sattuu ja niinpä minä päädyinkin rantaan katselemaan näitä  aaltopäitä. Jatkossa vaahtopäät ovat minulle aina aaltopäitä 😅

Tytär aloitti Euroviisuiltana virkkaustyötä. Se valmistui nyt juhannuksena. 

Lanka on vanhaa Malibua, joka sopi tähän toppiin tosi hyvin.  Työ on muutenkin hieno  ja erityislaatuinen, koska tytär ei ole kovin paljon tehnyt käsitöitä ja tämä on ihan ohjeesta tehty.  

Takana on ristikkomaisesti pujoteltu nauha. 

Työ valmistui ennen kotiin lähtöä ja kaikkihan tietävät, että tyhjin käsin on vaikea olla. Mökin jämälankakätköistä löytyi pari kerää tätä kesäistä lankaa (jonka nimeä en muista).  Tytär, Nekuksikin mainittu, aloitti työn mökillä ja sai sen valmiiksi kotona.  Taas tuli kiva lopputulos! 

On vähän ristiriitainen olo tämän kesän suhteen.  Töitä on ihan normaalisti, vaikka mieli olisi  kesälomalla.  Päivä kerrallaan mennään eteen päin.  Yhtenä päivänä käväistiin Porvoossa katselemassa Vanhaa Porvoota. En ottanut edes kuvia, kun niitä on jo niin monia olemassa.  Kotiin tuomisina oli vain Brumbergin  tuotteita.  

Pari päivää sitten tulin naapurin houkuttelemaksi ja lähdin heidän mukaansa yhteislaulutilaisuuteen.  Paikalla oli noin 70 henkilöä.  

Mitä minä siellä tein, paitsi ehkä parissa kohdassa lauleskelin? 😁

Vielä on kesää jäljellä...  ja joskus on vielä lomakin.  Heipat Sinulle! 

Askartelupotpuri

 Askarteluasiat eivät ole pitkään aikaan oikein innostaneet, siitäkään huolimatta, että sain tuon askarteluhuoneen tuossa taannoin siivottua 😂  Olen käynyt ueammankin kerran pyörittelemässä kaappien sisältöä ilman inspiraatioita. 

Tilanne muuttui, kun oli seuralainen. Tyttären kanssa tehtiin samaa pyörittelyä ja lopulta alkoi jotain syntyäkin. 

Olen vuosia sitten ostanut tällaisen häkkyrän kirpputorilta. Siitä lähtee tuo pääliosa irti varresta. Tässä on ehkä ollut jotain koruja jossain liikkeessä?  Koruja taisin tuolloin ajatella itsekin, mutta  niitä ei oikein ole tarve missään riiputella, kun ei tule juurikaan käytettyä/ vaihdeltua.  Häkkyrä nousi kaapin perukoilta pöydälle ihmeteltäväksi. 

Silloin syntyi inspiraatio: mitä jos tekisi jonkinlaisen lampun?  Pikainen kaivausoperaatio nauha- / pitsilaatikkoon ja löytyi tällaista leveää pitsiä, juuri oikeaa kokoa peittämään tuon aukon kahteen kertaan pyöritettynä. Häkkyrässähän on nuo reiät, joihin sitten ompelin pitsin kiinni molemmista laidoistaan kaksinkertaisella ompelulangalla näkymättömästi. 

Lopputulos on kohtuullisen siisti.  Sisäpuolelle teippasin patterikotelon tuohon varteen ja virittelin lyhyen led -valosarjan.  Jotain vielä puuttui. Kaapista löytyi tuollaiset kristallimaiset roikottimet, jotka myös ovat odottaneet käyttöä aika kauan. 

Ai niin! Tuohan tosiaan myös pyörii! 😁

Tyttärellä, jota Nekuksikin nimitämme,  tuo inspiraation tulo kesti hieman pitempään, mutta sitä kannatti odotella!  Ensin hän leikkasi  ison kasan neliöitä kankaasta. Ompeli ne kiinnit toisiinsa kuution malliin, täytti tyynyntäytteellä ja ompeli viimeisen sivun kiinni.  Valkoisten pollukoiden teko oli ensin hieman ongelmallista. Tytär yritti ensin maalaamalla, josta tuli ihan ok, mutta kangas tietysti imaisi paljolti väriä.  Meillä on kuitenkin kaikenlaista kaapeissa ja ehdotinkin valkoisen huopakankaan käyttöä. Muistin jopa sen sijainnin 😜

Noppa sai hienot pisteet kupeisiinsa. 

Naru on kiinnitetty kulmiin metallirenkaan avulla ja ommeltu sitten käsin kiinni. 

Tässäpä nyt todella moderni ja maxiversio karvanopista! Ei ehkä kuitenkaan peruutuspeilissä roikotettavaa mallia. 

Minä pysyttelin näissä metallihäkkyröissä. Tässä verkkomaisessa kehyksesssä on joskus ollut joku kukka-asetelma. Askartelussa tätä oli käytetty aiemminkin, mutta nyt seisonut pitkään kaapissa. Purkasin vanhan, ja tein Halloween -koristeen. Ei täällä mainittua juhlaa mitenkään vietetä, muutoin kuin pyhäinpäivän hautausmaakierroksen merkeissä, mutta teema antaa inspiraatiota askarteluun. 

Aloitin virittelemällä jonkinlaisen verkon tuohon ylälaitaan. Sovittelin yhtä isoa, värikästä helmihämähäkkiä keskelle vähän huonoin tuloksin. Tytär ehdotti kummitusta.  Se oli helppo toteuttaa styroxpallosta ja kankaasta.  Oli tarkoitus, että se ikään kuin liihottelisi tuossa keskellä, mutta kyllä se aika hirtetyltä näyttää.  Hämähäkit löytyivät lasten vanhoista leluista.  Kuumaliimasin ne kiinni kehykseen.

Vähän valjulta näytti, joten tein muutaman kurpitsan. Vanha T-paita löytyi oikeassa värisävyssä (ainoa kangastarvike, joka oli oranssi!). Leikkasin siitä ympyröitä, jotka täytin vanhalla tyynytäytteellä (oli siis vanhasta tyynystä purettu sisuspehmuste, kaikkea pitää säästää, jos vaikka tarvii...).  Harsin reunat ja kiristin.  Tein muutaman ylipiston, vaikka tytär sanoikin, että musta lanka ei käy. Kokeilin myös oranssia, mutta näytti aneemiselta, joten päädyin tähän mustaan. 

Aika littanoita kurpitsoita. Näyttää ennemminkin niiltä litteiltä persikoilta, jotka ovat niin makeita ja hyviä, mutta sekoittavat vatsan täydellisesti 😂

Lopputarkastuksessa nousivat esiin juuri nuo "kurpitsat". Olivat tosiaan liian litteitä, mutta menivät kuitenkin läpi tällä kertaa. 

Toivon kaikille inspiraatiota elämään!  Lisäksi kannattaa ottaa askartelukaveri mukaan askartelemaan, niin voi heitellä ilmoille ideoita, eikä tarvitse puhua niin paljon yksinään.