Tilaisuudesta toiseen

"Lenni lokinpoikanen on harmaanvalkoinen..."  ja niin on myös tarvittaessa pinviiniyhdyskunta. 

Käytin lankana Venlaa, jota minulla ei ollut mustana (en tiedä onko sitä edes olemassa?), joten käytin tummaa harmaata.  Lankaa kului 35grammaa. 

Olen pitkän aikaa saanut neuloa ihan rauhassa, välittämättä virallisista tarkastajista. Tällä kertaa en kuitenkaan päässyt pälkähästä, vaan Merri halusi tarkastaa tuloksen.  Läpäisin testin nopeasti, sillä tarkastajan mielenkiinto riitti sukkiin vain hetken. 

Näiden pingviinien kuvio-ohje löytyy samaisesta Jorid Linvikin kirjasta  Neuleita Lapsille.  Muokkasin ohjetta silmukkamääräisesti niin, että sukista tuli pienemmät. Lapasten ohjeessa ja kuviossa oli vähemmän silmukoita, joten neuloin sen kuvion mukaan.  Mukana olisi ollut jälleen taidokasta kuviointia taustalla ja pohjassa, mutta  minä olin laiskanpulskea  ja käytin vain pingviinien kuvia. Muut  osat tein omalla tyylillä. 

Näissä malleissa on aina tuo sukan varsi noin päin ja terässä kuvio on ikään kuin käyttäjän katsetta kohti, eli ylösalaisin.  

Näitä pieniä sukkia on kiva neuloa.  Kuviota mahtuu mukaan, mutta silti sukat neuloutuvat nopeasti.  Näiden pohjaa en muistanut mitata, mutta ovat varmaan noin 17cm.  Sukat ovat jo päätyneet mummon muruselle 😍

Repolainen esitteli Pyöräilybingoaan, johon minä en valitettavasti saisi ainuttakaan rastia...   Samalla hän kyseli, millainen bingo muita houkuttelisi.  Muistin paikallisesta kesälehdestä näkemäni Kouvola -bingon. En tiedä houkutteleeko se minua suoranaisesti, mutta siinä on ainakin kohteita, jotka on helppo toteuttaa. Nuo sinisellä pisteellä merkitsemäni olen jo ehtinyt toteuttaa ihan tietämättäni 😄

Meillä oli täällä Kouvolassa todella iso mielenosoitus lauantaina.  Hallituksen leikkaukset ovat rajuja, eivätkä läheskään aina laskennallisesti perusteltuja.  Meiltä on jo hyvinvointialueen myötä kadonnut oikean sairaalan status, vaikka kaupunkiin on rakennettu upouusi sairaala.  Leikkaukset ja muut isommat operaatiot, sekä erikoissairaanhoito ovat siirtyneet Kotkaan, mikä tarkoittaa monelle käyttäjälle vähintään tunnin kelataksirallia kapealla tieosuudella yhdensuuntaisesti. 

Nyt hallitus päätti vähentää yöpäivystystä hyvinvointialueilla ja Kouvola kuuluu katoavien yöpäivystysalueiden joukkoon.  Tästä on noussut valtava häly asukkaiden keskuudessa, eikä vähiten sen takia, että laskelmat on tehty jossain suljettujen ovien takana puutteellisin tiedoin.  Tätä emme purematta niele- on faceryhmä, johon liittyi välittömästi valtava määrä ihmisiä ja määrä kasvaa edelleen. Lisäksi adressin yöpäivystyksen puolesta on tähän mennessä allekirjoittanut jo valtava ihmismäärä.  

Lauantaina oli sitten mielenosoitus asian puolesta. 

Lähdin mukaan ystävän kanssa. Olimme hieman myöhässä, joten emme nähneet toritapahtumia ja puheita, mutta hyppäsimme mukaan kulkueeseen, joka vei paikallisen sairaalan  pihalle. 

Rauhallisesti edennyt kulkue ei estänyt liikennettä, vaan kulki kävelyreittejä, liikenneohjausta noudattaen. 

Letkan loppupäätä ei edes näy!   

Hienoa nähdä, miten paljon ihmisiä lopulta voi saada liikkeelle, kun asia koskettaa koko kaupunkia ja tilaisuuden järjestäjä osaa asiansa. 

Täällä toivotaan todella, että asia ratkeaa vielä asukkaiden kannalta oikeaan suuntaan.  Nykyisen hallituksen leikkaukset eivät minunkaan mielestäni kohdennu oikein.  

Olisiko vielä viimeinen sananen sanottava Euroviisuistakin?  Viisujen pitäisi olla hyvän mielen tapahtuma ilman poliittisia selkkauksia, mutta tänä vuonna nähtiin todella outoja kuvioita pitkin matkaa.  Mielenosoitukset ja -ilmaukset,  diskaus ja lopuksi vielä hämmennys siitä, miten raadit äänestivät ja miten yleisöäänestys meni.  

Meillä nautittiin hienosta showsta ja musiikista, olkoon siitä sitten muut mitä mieltä tahtovat.  Suomi pärjäsi hienosti alkaen siitä, että edustajamme pääsi finaaliin.  Tulos 19/25 on oikein hyvä!  Kiitos Keistilä & Piispanen& koko tiimi! 

Viisukatsomomme eväät eivät oikeasti olleet näin terveelliset, vaan muut herkut olivat kuvaushetkellä jo toisella pöydällä 😂 

Viisuista päästiin sujuvasti äitienpäivään, jota olen saanut viettää rakkaitteni parissa 💖

Kohti uutta viikkoa ja lämpimämpiä päiviä! 

 

Lakua

 Frodolla on liikkuva toimisto. Se on siellä, missä tämä tuolikin on 😅 Paras paikka on takan edessä. Siinä voi pyöritellä itseään tulen loimotuksessa.  Ihan herkästi ei näytä tulevan hiki.  Hiki taitaa olla tosin väärä sana, koska kissat, kuten koiratkaan eivät taida hikoilla kuin kielestään? 

Tykkään eniten tuosta alalaidan vasemmanpuoleisesta kuvasta 😂 Ilmettä ja luonnetta mukana! 

Repolainen myy Kapua -hankkeen nimissä Kouvolan lakritsia.   Hänen yllytyksestään päätin käydä paikan päällä ottamassa kuvia. Tämä ei ole millään muotoa mainos, eikä sisällä yhteistyötä ko. yrityksen kanssa minun osaltani. 

Nettisivujen mukaan Kouvolan lakritsin tarina on saanut alkunsa Viipurista, jossa kaksi eri toimijaa, Makeis- ja mehu oy, sekä Papulan vesitehdas oy aloittivat toimintansa.  1945 toiminta jatkui jakautuneena Lappeenrannassa ja Uudessakaupungissa, josta se siirtyi 1960 Kouvolaan.  Lakritsan kehittelyyn kutsuttiin Englannista lakritsikonsultti H. Knoch, jonka hienosäädön tulosta on nykyinen lakritsan valmistusresepti. 

Yhtiöllä on ollut useita hankkeita, mm. hiilineutraali tuotanto, vegaanisuus, hävikin minimointi, kierrätys ja  nuorison työllistäminen. 

Tuote on saanut useita palkintoja vuosien varrella. Viimeiset kolme vuotta se on ollut Suomen paras lakritsa. 

Wikipedia kertoo lakritsin terveysvaikutuksista seuraavanlaisesti: 

Lakritsi toimii hyvänä laksatiivina, jos on taipumusta ummetukseen.

Lakritsi nostaa verenpainetta. 

Lakritsi on laihduttajan suosikki, joka sisältää  n.40% vähemmän rasvaa, kuin vastaava määrä maitosuklaata. 

Lakritsikasvin juuri on kauan käytetty ainesosa limaa irrottavissa yskänlääkkeissä. 

Kaikki vaikutukset voivat toimia käänteisesti hyvinä tai huonoina. 

Rasioita voi tilata myös erilaisiin varainhankintoihin jolloin rasioihin saa toivomansa pääliset.  Tehtaalla on tähän tarkoitukseen myös verkkokauppa. Lahjakortteja ja muita lisähärpäkkeitäkin näyttää olevan (esim. paitoja, lippiksiä..).  

Monissa erissä tehdas on myös lahjoittanut osan myynnistä hyväntekeväisyyteen. 

En ole ihan varma, kenelle voisin viedä tuollaisen perkele -lakritsiboksin.. 😬

Tämän auton lienee tarkoitus kuvata tehtaan ulkomaanvientiä Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Kanadaan.😄 

 Mukaan lähti vain  yksi lakupussi (sekin miehelle), koska olen edelleen suklaa- ja karkkilakossa.  Sain kaupanpäälisiksi tuon kastikepurkin. 

Sivustolta löytyy  kaikenlaisia lakritsipitoisia reseptejä. Miltä kuulostaisi esim. Lakritsi-sinappisilli, Tervakakku, Lakritsiaivot tai kenties Lakritsiuunijäätelö?   Erityisen maininnan annan lakritsi-piparkakkutalolle. Se näyttää kuvassa aivan vanhanaikaiselta mökiltä. 

Kovin paljon en kyllä jaksa innostua Laku-riisipiirakoista.... 

Paikallisuutta edustavat Verlan kesäbooli ja Repoveden rauha. 

Tehtaan ja tehtaanmyymälän kanssa samassa rakennuksessa toimii myös Ruokala 57 (nimi tulee osoitenumerosta).   Meidän oli tarkoitus käydä vain kahvilla, mutta kahvilapuoli oli aika suppea. Ilmeisesti Ruokala on nimensä mukaisesti panostanut enemmän tuohon lounaspuoleen.  Mekin päädyimme syömään. Lounaan hinta on 11.70 ja keittolounas olisi ollut 9,70.  Tarjolla oli tuolloin kaalilaatikkoa ja ...jotain keittoa (en muista mitä).  Salaattipuoli oli erittäin runsas ja monipuolinen. 

Sain kasattua itselleni tämän näköisen lautasen.  😅

Ruokien kuvaaminen tuntuu aina vähän hassulta. Sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja kuvattua jälkiruokapöydän, vaikka paikka alkoi täyttyä lähitienoon työmiehistä.  Varmaan ihmettelivät, mitä tuo hupakko mahtaa touhuta 😂

Huomatkaa jälkiruokapöydän lakritsikattaus. 

Kouvolan lakritsi on nykyisin entisen kauppaoppilaitoksen tiloissa. Yläkerrasta näyttää löytyvän tapahtumatila, jota voi ilmeisesti vuokrata erilaisiin tapahtumiin. 

Koska kyseessä on vanha oppilaitos, on yläkerrassa  runsaasti nk. luokkatiloja, joita on  yritetty hyödyntää.  Mainoksessa lukee Puutarhaneidon sijaitsevan yläkerrassa, mutta se oli nyt suljettu.  Sivuston mukaan firma järjestää puutarhasuunnittelua, juhlien järjestämistä, hääsuunnittelua yms. 

Alakuvan taideteoksen vieressä ei lue mitään, joten en tiedä, liittyykö se aiheeseen, vai ei. 

Toinen luokkahuone sisälsi kangaspuilla kudottuja tekstiilejä, sekä alla olevan lehden toimittajan, tai ainakin mallintajan, jos oikein ymmärsin. 

Huomattavasti enemmänkin olisi tilaa pienyrittäjille.  Luulisi heidän vetävän paikalle myös lisää lakritsinystäviä. 

Merrin ja Frodon hupina on ollut viime aikoina se, kun niitä on nostettu korkeuksiin "hissikorilla".  Tässä Merri hämmästelee kuvajaistaan olohuoneen liukuovikaapin päällä. 

Haluan kertoa teille vielä toisestakin lakutehtaasta, joka itse asiassa on minun sydäntäni  lähempänä,  johtuen tietysti läheisemmästä sijainnista, sekä SUKLAAyhdistelmistä 😁 Kyseessä Lakumesta  

Tällä hetkellä en voi mennä sinne ollenkaan, koska olen suklaalakossa...  tulen tuolla tehtaanmyymälässä aivan suklaahimoiseksi 😂  Tuolta saa lakritsin lisäksi kaikenlaisia suklaa- ja marjayhdistelmiä, sekä marmeladia.   

Mikäli alkoi tehdä mieli lakua, ettekä pääse näihin kohteisiin, voitte tilata lakua vaikka Repolaiselta hyväntekeväisyyshanketta varten 💖

Koira taidenäyttelyssä

 Saanen esitellä Raijan, joka ulkoiluttaa koiraansa käsintehdyissä vaatteissaan. Tarkemmin katsoen Raija kasvohoitokin on tainnut olla melko käsityöpainotteinen. Raija on Liisa Hietasen luoma taideteos, jossa on käytetty lankaa, puuvillakangasta, vanua, vaahtomuovia, harjaterästä, betonia, kumia, rautalankaa, varsin materiaalinen keho siis.  Raijan koiran nimeä en tullut tietämään, mutta hyvin sekin osasi totella Raijaa ja pysyi paikallaan. 

Raija viettää 29.4. asti aikaa  Kouvolan Poikilo -museossa, jossa on meneillään koiriin liittyvä näyttely.  Osa teoksista oli 1600 -luvulta asti, osa nykypäivää. Teoksissa kuvataan koiran elämää eri näkökulmista.  Koiran ja ihmisen yhteennivoutumista haetaan turvan, uskollisuuden, avun, suloisuuden ja kumppanuuden kautta.  Mistä lie kertoo se, että koirat itse eivät saa näyttelyyn saapua, vain opaskoirat, jos tarvetta.  Jokin koiruus tähänkin on siis haudattu. 

Melko vaikuttava ilmestys on tämä  Samuli Heimosen teos Matriarkka.  

Näyttelyyn pölähti samaan aikaan ryhmä koululaisia, joilla oli opas. Hän kuului selittävän suden ja koiran yhtenevyyttä ja päätymistä kotieläimeksi. 

Alla Edwin Henry Landseerin (1850-1899)  Newfoundlandin koira. Taulu Kansallisgalleriasta, Sinebrychoffin taidemuseosta, H.F.Antellin testamenttikokoelmasta. 

Seuraavaksi Maija Astikaisen OneDog Policy -sarjasta otos.  Tämä koiruus on suorastaan valloittava näky lennokkaine, pitkine karvoineen. 

 Seuraavan koiraystävän kohdalla ei hirveästi tehnyt mieli ihmetellä...   Laura Pikarlan taidokkaasti puusta, tekokuidusta, muovista, metallista ja kanaverkosta luoma  Mister.   Herra näyttää varsin elottomalta tuossa maatessaan. 

Samaa ei voi sanoa Jyri -Pekka Juntusen teoksesta Ylpeys ja ennakkoluulo, jossa pikkuinen on terhakka ja valmiina juoksemaan mihin tahansa, saatuaan ensin tuon  hitsatun ateriansa loppuun. 

Pikkukoira ei ole enää ihan pentu, koska pystyy syömään noinkin kiinteää ruokaa vaivatta. 

Kierreltiin äidin kanssa vielä kaupunginmuseon puolikin, vaikka siellä on edelleen teatteriin liittyvä esillepano, jonka olen nähnyt jo aiemminkin TÄÄLLÄ. 

Tätä alla olevaa puvustusta en kuitenkaan aiemmin kokeillut 😂   Lasten nurkkauksesta löytyi kaikenlaista kivaa. Minä olin tietenkin se lapsi, koska olin äidin kanssa liikenteessä. 

Kaikkien koirateosten jatkeeksi on laitettava tämä tyylikäs kissapotretti.   Kyseessä on varmasti joku lastenteatteriesityksen kissahahmo, mutta en löytänyt mainintaa kissaherran nimestä, tai arvosta. 

Merri oli huomattavan tyytyväinen, kun näytin tätä kissakuvaa. Se ei voinut alun alkaenkaan ymmärtää, miksi mamma kävi katsomassa koiria esittävää taidetta. 

Tänään on naistenpäivä, joten toivotan kaikille naisille onnea!

Arboretum Mustila

 Alkuviikosta kävin  tutustumassa Mustilan Arboretumiin Elimäellä.  Alppiruusujen ja atsaleojen kukinta-aikana metsä kukkii upeasti! 

Atsalea -kuvilla lähdetään liikkeelle.  Tietäjät tietää vähän tarkempiakin faktoja kasveista, minä en aio yrittää. Ihailin vain kukkamerta.

Olimme liikkeellä kolmen sukupolven naisväen voimin. Arttu oli ainoa miespuolinen osallistuja. 

Annan kuvien puhua puolestaan.

Paikkapaikoin oli levähdyspenkkejä, tai ehkä penkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan metsää ja kukkia. 

Riippukeinujakin löytyi! 

Alla pari kuvaa magnolioista. 

Kultasade täydessä kukassaan! Siinä taitaa olla aika lyhyt kukinta-aika ja oli hienoa, että nähtiin tämäkin. 

Arttu kävi venyttelemässä metsäkirkossa.  

Alppiruusualuetta alla.

Otin pienen videonpätkänkin alppiruusukomeudesta. 

Tälle koristepuulle en tiedä nimeä...

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille hyvää juhannusta! 

Frodo ja Merrikin toivottavat hyvää juhannusta!

Luontopolkupotpuri

 Korona on selätetty, jos ei pientä jälkiväsymystä oteta lukuun.  Useamman  päivän päivityskatkoskin on päihittetty, hankkimalla uusi läppäri. Vanha sanoi itsensä irti ihan yllättäin. Alle 3 vuotta vanhaa Lenovoa ei saanut enää korjaajakaan kuntoon.  Onneksi sai kuitenkin kuvat ja tiedostot otettua talteen.  Koneiden takuuaika on tietenkin vain 2 vuotta, joka oli ylittynyt.  

Kotona vietetyn ajan jälkeen piti lähteä vähän ajelemaan.  Kimolan kanavan kupeeseen oli  reititetty uusi luontopolku (ainakaan meillä ei ollut siitä aiemmin tietoa).  

Tässä opastetaulun tietoja ja kuvaa itse kanavan ja vesireitin kulusta.  Sulkuhan on melko tuore rakennelma ja mahdollistaa kulun kahden suuremman vesiväylän välillä.  Kirjoitinkin siitä jo viime vuonna TÄÄLLÄ. 

Auto jäi parkkipaikalle kanavan tälle puolelle ja luontopolku lähti tuolta kallion alta. 

Reitti oli merkitty hyvin kylteillä ja valkoisilla merkeillä. 

Tässä ensimmäinen nähtävyys! 😉

Alla itse luontopolun reitti.  Matkaa tuli kaikkine kiemuroineen 5 kilometriä autolta takaisin autolle.  Haastavaksikin mainittu reitti vähän mietitytti näin sairastelun jälkeen ja useamman pysähdyksen joutuikin tekemään etenkin ylämäkiä kulkiessa. Hetkeä kauempaa ei kuitenkaan malttanut paikoillaan olla, koska hyttysarmeija oli valmiusasemissa jokaisessa pysähdyspisteessä. Onneksi olin laittanut hupparin lämpimästä ilmasta huolimatta.  Huppu tiukasti päässä kuljin koko reitin, vaikka hiki virtasi.  

Mustikoita näyttää tulevan.  Luontopolun varrella on varmasti paljon sekä marja- että sienisatoa syksymmällä. Onko kukaan vielä löytänyt kanttarelleja? Ei varmaan. 

Polun varrella oli hyvin monipuolista luontomaisemaa. Välillä kuljettiin suon reunamilla. 

"Suopursu kukkii, rahkasammal peittää metsät, maat..." 

Sitten matka tyssäsi!  Vesi peitti reitin ja se oli suljettu. 

Hyvin oli merkitty tämäkin paikka ja kiertotie löytyi helposti. 

Ja millainen kiertotie!?  Juuri ja juuri päästiin kuivin kengin tuolta vasemmalta laidasta takaisin polulle.  Tulviva metsä oli vaikuttava näky kuivettuneine puunrunkoineen. 

Kauneutta jälleen kukkien muodossa. 

Olisiko tämä työmaa samaisen tulvan aiheuttajan työmaa?  Majavaveijaria ei näkynyt. 

Kuten sanottu, polku oli hyvin vaihtelevaa. Alkuopasteessakin sanottiin, että reitti on haastava.  Voimille se kävikin kaikkine ylä- ja alamäkineen.  

Kun on pitkään ollut yhdessä, on huumorintajukin samanlaista.  Keskustelu kulki tähän malliin:

-Täällä ei ole mitään esteetöntä kulkua, kuten monissa muissa luontopoluissa.

-Ei ainakaan pyörätuolilla kannata tänne tulla.

-Paitsi jos on vahva työntäjä! 

- Tai sähköpyörätuoli! 

Kuningasajatukset poukkoilivat jutusta toiseen.  Monessa luontopolussa on ihan oikeasti ollut jonkinlainen pyörätuolireitti. Täällä olisi päässyt uimaan, jos olisi päässyt rullailemaan tännekään asti. 

Polku kulki aivan vedenrajassa.  Oli puunjuurta ja kiviä, jopa kaatuneita puunrunkoja.  Ei tässä nyt itsekään mikään teini enää ole ja piti olla varuillaan, että jalka ei luista, eikä nilkka nyljähdä. 

Kallionkolot ja luolat ovat aina mielenkiintoisia.  Asuuko siellä ehkä metsänpeikko, vai luolaleijona?

Jyrkkää rinnettä välillä ylös, välillä alas. Mies viilettää tuolla  ylhäällä, kun minä vasta ryömin mäkeä ylös alhaalla 😂

Hienot näkymät metsälammelle. 

Nuotiopaikalla sauhusi vielä. Joku oli käynyt grillailemassa. Vähän ihmeteltiin nuotiopaikan sijaintia. Vesi on tuolla alhaalla, eikä nuotion vieressä ollut edes vesitynnyriä. 

Kaatuneesta kyltistä selvisi lammen nimikin. Valkialampi. 

 Loppumatka kulki hiekkatietä pitkin kanavalle johtavalle tielle.  Tätä jättikieloa ihmeteltiin. 

Itikat kulkivat oppaina loppuun asti. Hupparin ansiosta selvisin vähin vaurioin. 

Ison tien varresta lähtivät raput alas kanavalle.  Loppurutistus vielä reisi- ja pohjelihaksille 😁, jotka olivat yllättävän voimissaan vielä sairastelun jäljiltä.  Ehkä ne olivatkin vaan liikuntaa vailla (kuten aina...). 

Ei veneitä näkyvissä... 

Kanootilla tai vesijetillä kulkeville sulun läpi kulkeminen on varmasti jännittävämpää, kuin veneilijöille. 

Hiljaista on kumpaankin suuntaan.  Kylttien kohdalta läpimenoaika sulusta on n.30 minuuttia.  En tiedä, montako kulkupeliä sulkuun mahtuu yhtäaikaa. Varmaan riippuu koosta. 

Tämä luontopolku oli erilainen ja kaunis. Tällainen rakentamaton reitti on luonnonmukaisempi, kuin ne pitkospuut ja rappurakennelmat, mitä on tullut  vastaan muilla reiteillä.  

Auringonpaistetta ja valoa päiväänne!