Farkkukeinu

 Viikon suurprojekti farkuista valmistui! Ilman Merriä se ei tietenkään olisi vielä yhtään valmis. 

Pihakeinun pehmusteet olivat menossa jäteasemalle, kun linnut ehtivät nokkia niihin reikiä syksyllä.  Jostain syystä kuljetus kaatopaikalle ei sujunut pitkästä odotusajasta huolimatta. 

Minun alkoi mieli tehdä taas jotain pientä vanhoista farkuista.   Entisestään on  jo osittain leikattuja farkkuja laatikossa odottelemassa inspiraatioita.   Pieni 

muuttui yllättävän isoksi, kun päähän pälähti, että kiikun pehmusteet ovat vielä terassilla odottelemassa kuljetusta.  Kannoin ne reippaasti sisälle lämmittelemään. 

Mittailin pehmusteita leveydestä ja pituudesta.  Siitä laskeskelin, montako 20cm x 20cm neliötä tarvitsisin pehmusteiden peitoksi. 

Aika pitkälle pääsin omilla farkkujämillä, mutta lopulta piti ostaa kirpputorilta kympillä se kasa (5 farkut) , jonka näytin aiemmin.    Neliöitä tarvitsin lopulta 108kpl. 

Ompelin 3 neliötä yhteen leveydeksi. Pituuteen meni 9 rivistöä.  Vahvistin kaikki saumat vielä toisella tikkauksella. 

Materiaali alkoi loppua kohti taas hiipumaan. En halunnut taskuja päälyksiin.  Lopulta ratkoin monta taskua, koska niiden alla oli taas sitä tarvitsemaani kangasta. 

Aikamoinen projekti!  Hankalinta oli ommella päädyt kiinni, kun pehmusteet olivat jo sisällä pusseissa.  Isoa möhkälettä oli vaikea ohjailla koneen paininjalan alle ja lanka katkesi vähän väliä. 2 neulaakin onnistuin katkaisemaan paksujen kohtien takia. 

Pakkohan näitä oli käydä testaamassa pihakeinuun, vaikka ulkona ei vielä tarkenekaan istuskella.  Itse olen oikein tyytyväinen lopputulokseen!  Eihän tämä mikään pikkuprojekti ollut, vaikka aluksi oli ajatuksena tehdä sellainen.  Aloitin tämän jo ennen sitä purkkia, mutta materiaali loppui kesken. 

Merriä ei nyt hirveästi kiinnostanut esitellä lopputulosta. Se värjötteli jonkin aikaa terassilla, kävi astelemassa pakkaslumessa ja tahtoi sitten sisään lämpimään. 

Kesällä sitten näkee, miten tämä päällyste toimii käytännössä.  Minä ainakin toivon voivani ottaa päiväunia keinussa, kuten ennenkin.   

Tällä projektilla toteutan uudelleen sitä Repolaisen tammikuun haastetta: TOUHU. 

Kiitos teille useista kommenteista aiempiin juttuihin!  💖 Blogissa oli jokin vika, enkä pystynyt vastaamaan mihinkään  kommenttiin. Nyt se näkyy taas toimivan, joten lähden tästä nyt uudelleen kommenttienne pariin.

Muksaa päivää! 

Pitsillä pituutta

Kissamaista aamupalaseuraa!  Parhaat kuvat saa otettua sattumalta, kuten tämä alla oleva 😀😹

Olin jemmannut tämän vähän lyhyeksi muuttuneen T -paidan odottelemaan jonkinlaista tuunausta.  Sittemmin olin myös ommellut siihen leveähelmaisesta paidasta pidennetyn helman, joka ei ollut hyvä. 

Tykkään kuitenkin paidan väristä ja kauluksen mallista. 

Irrotin aiemmin ompelemani helman pois. Tilalle virkkasin jämälangoista pitsin. Etsiskelin pitkään sopivaa väriyhdistelmää ja tämä oli hyvä.  Purin langan aiemmin virkkaamastani jostain-mistä-en-tiedä-mikä-se-oli-olevinaan. 

Löysin sopivan yksinkertaisen pitsimallin vanhasta Burda special liitteestä.  Reunaan virkkasin vielä kiinteitä silmukoita ja pienen nirkon kärkiin.  

Olin ajatellut ommella pitsin paitaan käsin, mutta siitä ei tullut siistiä. Kokeilin ompelukonetta, joka oli hyvä ratkaisu.  Paidassa on nyt kivasti lisäpituutta ja se tulee takaisin käyttööni.  Ajattelin, että olisin tehnyt tuolla langalla vielä jonkin lisäkoristeen kauluksen lähelle, mutta minusta tämä on kiva nyt ihan näin vaan.  Olen joskus vuosia sitten tehnyt vastaavan kahteen muuhun T -paitaan. 

Vanhaa Novitan Tennessee -lankaa kului 43 grammaa.

Nyt, kun olen esitellyt tuon juuri silitetyn, erittäin kurttuiselta näyttävän paidan, näytän uuden matkasilitysrautani.  Kodinhoitohuone on alakerrassa silitysrautoineen. Käsityöjuttuni ovat nk ullakkokerroksessa. En millään viitsi mennä silittämään mitään saumoja kesken ompelun.  Ostin ylös pienen raudan ompelua varten. 

Alakerran silitystuokio on Merrille mieleen.  Tässä se tutkii tilannetta vähän matkan päästä, mutta välillä se yrittää väkisin laudalle, tai syliin kesken homman.  Silittäminen on kissan heikkous? 

Heikunkeikun taas teille kaikille! 

Miesten paidasta naisten paidaksi

 Mies kokeili kaapista paitaa: pieni on. Ruudutus näytti kivalta... Minä kokeilin samaa paitaa: sopii!  Tuo teksti teki paidasta jotenkin miesten paidan näköisen. Mietin, miten sen voisi häivyttää. 

Langankulutukseen en tätä laske, mutta minulla on kaiken maailman vanhoja lankapuolia, joita olen saanut iäkkäiltä sukulaisilta vuosien myötä. Jotkut langat hapertuvat vanhetessaan ja katkeavat nykäistessä. Jotkut ovat ihan käyttökelpoisia.  Nyt sain tätäkin vanhaa ompelulankaa  käytettyä hyödyllisesti. Onko tämä siis jämälankaprojekti? 😄

Merrin kanssa yhdessä ommeltiin.  Ulkona lentelee lintuja, tai sitten siellä on jotain muuta mielenkiintoista katseltavaa.  Voi olla tietysti myös joku lähempi uteliaisuuden kohde, kuten kärpänen ikkunassa. Meidän yläkertaan yrittää keväällä ja syksyllä jostain jokunen kärpänen. 

Hommaa on myös vartioida minua, että tuo kyltinmukainen pelottava hamsteri ei pääse mistään hyökkäämään! 

Peitin tekstin leveällä valmispitsillä. Jostain "perittyä" sekin. Pitsi olisi asettunut mukavamman näköisesti tuon pitsin alla olevan sauman alapuolelle, mutta eihän se sitten olisi peittänyt tekstiä. 

Taskuläppien alle ompelin vielä pienet palat pitsiä yhtenäistämään kokonaisuutta.  Otin napit irti (totesin, että ei ollutkaan taskuja, vaan pelkät läpät) ja ompelin ne pitsin kiinnittämisen jälkeen takaisin. 

Tästä tuli minulle ihan käyttökelpoinen paita!   Vähän rauhallisemman näköinen, kuin se aiempi ruutu/palloyhdistelmä. 

Helposti saa vanhoja vaatteita muokattua, kun vaan tulee se idea.  Tähänkään en käyttänyt mitään uutta materiaalia. 

Sam ja Maia lähettivät meille terveisensä.   Ne ovat saaneet oman sängyn!  Hieno, itsetehty sänky. Patja vielä puuttuu. Makuualusta toimii hetkellisesti patjana.  Tyytyväiseltä näyttää ainakin Samin ilme. 

Maia haaveilee ehkä kokonaisesta katosvuoteesta pitsiharsoineen 💖

Olen  näköjään kirjoitellut sen verran useasti, että joudun toivottamaan samaa viikonloppua jo toistamiseen 😅

Sitä vähän parempaa Seppälää

 Minulla tulee jatkuvasti puhelinta selatessa vastaan tuunausvinkkejä.   Monet ovat tosi nokkelia, vaikka joukossa on outojakin.  Joissain tapauksissa aloitetaan isosta vaatteesta ja päädytään lopulta pieneen vetoketjupussukkaan. Vähän kuin siinä sadussa, jossa hiiri ompeli kissalle takkia. 

Vinkkejä on tullut ainakin vaatteen suurentamiseen, pienentämiseen, koristeluun, muokkaamiseen muuten vaan jne. 

Television Suuri ompelukisa on myös inspiroinut minua kokeilemaan edes jotain ompelutyötä.  Siellä tehdään ihan käsittämättömiä ompelutöitä ja kukaan ei kuitenkaan ole ammattilaisompelija. Suosittelen katsomaan! Näkyy myös Areenalla. 

Minulla on joitain vaatteita, jotka olen säästänyt nimenomaan siinä mielessä, että saisin tehtyä niistä jotain. Tämä ruutupaita oli aikoinaan kiva, mutta jostain syystä on sittemmin kutistunut. En muutenkaan ole nappipaitojen ystävä.  Monessa paidassa on myös tosi kapeat hihat, eikä meikäläisen "treenatut" patikset ( lue: elämän treenaamat) mahdu niissä olemaan 😁

Tämä paitahan on juuri sitä peräänkuulutettua parempaa Seppälää! Aitoa tuon lopetetun kauppaketjun tekstiiliä. Luultavasti kuitenkin sen viimeisiltä toimintavuosilta. 

Työkaverilta sain kerran kassillisen kankaita, hänelle turhia.  Löysin pussista tuota pallotrikoota, aika tukevaa mallia.  Leikkasin siitä tuohon eteen palasen ja ompelin reunoistaan siistiksi. 

TIETENKIN kaikista mittauksistani huolimatta se jäi liian avaraksi kaula-aukosta.   Hetken pähkäiltyäni päätin ommella ylös vielä palasen mieheni vanhasta kravatista (josta tein kerran Merrille joulukravatin 😂). Punainen väri oli yllättävän pirteä mustavalkoisuuden ympäröimänä. 

Leikkasin irti hihansuut. Hihojen sisältä löytyi myös tuollaiset kapeat tampit. 

Tampit päätyivät kravatin reunoihin. 

Hihat leikkasin auki ja lohmaisin myös kainalon puolelta palan pois. 

Levensin hihaa tuolla samaisella pallokankaalla. 

Hiha oli myös liian lyhyt, joten pala palloa vielä pituuteenkin.  Ranteeseen ompelin nuo hihansuut. Onnistuin tietenkin pilaamaan toisen  niistä ompelemalla sen väärin päin ja suoraan saumurilla, joka leikkasi reunan.   Löysin kätköistäni leveää vinonauhaa, jolla reunustin kummankin hihansuun. 

Vähän outo, mutta kuitenkin aika kiva mielestäni 😊

Näin sitä yritetään saada kuvakulmaa kaikkiin muutoksiin!  Takaa paita on ihan entisen näköinen.  Meinasin vaihtaa punaiset napit vanhojen valkoisten tilalle ja ommella alahelmaan punaista vinonauhaa, mutta se olisi ollut jo liikaa.  Pieni pilkahdus kravatin muodossa on riittävä. 

Vaate on kokonaisuudessaan tuunausta ja kierrätystä. En ole ostanut siihen mitään uutta materiaalia.  Tykkäisin tehdä tällaisia enemmänkin, mutta uutta kohdetta etsiessäni inspiraatiovakka olikin jo aivan tyhjä. Silloin ei kannata edes yrittää mitään. Tietää jo, että menee pieleen.   Ehkä se uusi idea tulee taas jossain vaiheessa. Tämä paita menee ainakin käyttöön! 

Sairaan hidasta

 Taisin mainitakin, että olin pari viikkoa sitten flunssassa. Se meni melko pian ohi ja olin töissäkin vajaan viikon.  Sieltä se sitten ihan puun takaa palasi takaisin! Nyt ollaan miehen kanssa yskitty kilpaa. Kuume sahailee edes takaisin ja kroppa on ihan jumissa.  Aika on lievästi sanottuna pitkää, kun ei jaksa mitään.  Hetkellisesti olen seisoskellut Merrin kanssa pihalla, mutta sitten taas palannut sisälle yskimään.  

Olen hiljakseen tehnyt jotain käsityöjuttuja, että aika kuluisi nopeammin. Välillä on pitänyt ottaa parin tunnin päiväunet, särkylääkettä ja syömistä.  Hitaasti kuitenkin hyvä tulee, vaikka ei ihan heti uskoisi. 

Tauvon paikka -blogista muistin taas, että minun piti tehdä sohvatyynyjä mökille.  Olin ostanut sisätyynyjäkin jo aikoja sitten.  Sohvatyynyjä pitää olla sohvalla siksi, että mökillä voi ottaa sohvallakin päiväunet, eikä tarvitse kallistaa päätä niille muutamalle juntikkatyynylle, jotka siellä nyt on 😅 

Tein ammattikoulun valinnaisella käsityötunnilla merkatun, pyöreän pellavapöytäliinan, johon virkkasin reunuksetkin.  Käytin sitä aikoinaan, mutta meillä ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään pöytää, mihin sen voisi laittaa. Lisäksi siihen oli tullut ikitahroja.  Ollin ottanut nuo merkatut kuviot vanhoista Suuri Käsityölehdistä, joissa oli niitä silityskuvia. Olin aika ylpeä siitä, että sain nuo merkattua ihan asiallisesti.  Niiden takia liina on varmaan jäänyt hautumaan varastooni. En ole raaskinut luopua siitä. 

Keksin käyttää sitä tyynynpääliskankaana.  Asettelin kuviot tyynyn keskiosaan ja mallailin, miten saisin tuon toisen puolen aseteltua ja voisinko käyttää myös pitsiosaa.  Päädyin sellaiseen tyynyliinatyyppiseen ratkaisuun, eli pujottelin tyynyn paikoilleen takaosan läppien kautta. 

Takaosaan jäi kivasti tuota pitsiäkin näkyviin.  Harmi, miten ruttuiselta tuo kangas näyttää, vaikka olin silittänyt sen... 

Kauan sitten ostin muistaakseni Pentikiltä tuota punaista kangasta tehdäkseni punasävyisiä sohvatyynyjä. Teinkin niitä, mutta kangasta jäi vähän jäljelle. Se riitti tähän tarkoitukseen hyvin.  Kangas muuten lopulta haalistui käytössä vanhoissa tyynyissä. 

Nämä tyynyt ovat kokoa 50 x 50, eli sitä pienintä sohvatyynykokoa isompia. 

Tähän laitoin vetoketjun. Mummolta aikoinaan saatuja leninkivetoketjuja riittää edelleen 😄 Mistähän tehtaanmyymälän varastomyynnistä se mummo näitä aikoinaan on haalinut. 

Vetoketju on liian pitkä, mutta sen voi katkaista, kuten opin yhdestä nettivideosta.  Sen jälkeen olen käyttänyt ketjuja moneen paikkaan, viimeksi mm. housujen vetoketjuksi. 

Sellainen tuli sitten siitä tyynystä. 

Viimeiseen tyynyyn tuli idea käyttää vanhoja farkkuja. Niitä on minulla laatikollinen. Haalin niitä silloin, kun tein kaikenlaista käsityöjuttua farkuista.  Niistä löytyy tuolta sivupalkin farkut -osiosta lisää. 

Yhteen puoleen kului 1,5 punttia. 

Näytti niin valjulta, että päätin koristella toista puolta taskuilla.  Niihin voi sitten tunkea mitä yllätyksiä haluaa 😂 

Vasta valmiissa tyynyssä tajusin, mitä en ollut tajunnut: vetoketju olisi kannattanut ommella tuonne toiseen päätyyn, tai siis kääntää taskut toiseen suuntaan.  Ei tuo varsinaisesti haittaa, mutta jonkinlaisena jälkihuomiona kuitenkin. 

Frodo kävi tarkastamassa työn jäljen. Kelpaa.  Häntä on näköjään niin pitkä, että ei mahtunut kuvaan! 

Itse muistan nämä tyynyt varmaan ikuisesti hommana, jota tein yskien ja köhien, sauma kerrallaan. 

Tämä  ei ole joutohetki, vaan sopuun pääseminen aiemman tappelun jälkeen.  Merri ja Frodo eivät yleensä tappele, mutta painivat kyllä välillä. 

Frodo oli ulkohäkissä iltapimeällä ja ilmeisesti näki naapurin kissan.  Siellä asuu  2 vapaana kulkevaa kissaa. Frodo oli jännittynyt ja häntä puuhkana.  Merri näki häkin yläosasta saman ja alkoi hitaasti tulla häkin lattiatasolle. Frodo ilmeisesti pelästyi ja syntyi kamala tappelu melkoisin ääniefektein. Kuulimme äänet sisälle asti.  Karvatuppoja oli siellä sun täällä!   

Hieman myöhemmin Merri makasi eteisen lattialla ja Frodo tuli tosi nätisti sitä haistelemaan ja nuolemaan. Se asettui välillä nenäkkäin makaamaan ja Merrikin oli kerrankin ihan rentona.  Ilmeisesti homma päättyi sopuun. 

Merri oli myös vähän hämmentynyt, kun se ei tiennyt, missä nyt nukutaan. Se haluaisi nukkua alakerrassa, sängyssä.  Minä olen nukkunut jo liki viikon sohvalla.  Merrikin päätyi lopulta olohuoneeseen. 

Ärsyttää tämä köhiminen ja sairastelu. Meillä on kohta konsertti ja pitäisi harjoitella päivittäin.   Täytyy vaan toivoa, että olen parin viikon päästä soittokunnossa. 

Hyvää, tai vähintään kohtalaista alkuviikkoa juuri Sinulle! 

P.S. Minun on nyt kerta kaikkiaan jätettävä väliin tuo Kristiina haaste erikoisesta rakennuksesta.  Olen jo kuukauden miettinyt, mikä se voisi olla, mutta se ei vaan ole tullut mieleen. Ulos lähteissä olen monesti ajatellut, että pitää katsella ympärilleen sillä silmällä, mutta silmät on kai lopulta unohtuneet kotiin, koska mitään ei ole löytynyt. Skippaan tämän ja odotan seuraavaa haastetta. 

Ompelu

 Heleijaa! Mennään yläkertaan touhuamaan! Merri on heti mukana 😀 

En ole pitkään aikaan ommellut mitään.  Jostain syystä harmistuin kovasti, kun yksi homma oli aiemmin päättynyt huonosti, eikä huvittanut ommella enää mitään.  

Lempparihousuistani, vanhoista, kuin taivas, tai jotain sinne päin, hajosi vetoketju! Näitä housuja minulla on ollut useita eri väreissä. Mustat versiot repesivät persuuksista työpäivän aikana viime vuonna. Nämä vihreät olivat mieluisimmat.  Elättelin toivoa, että vaihtaisin vetoketjun....    jos ompelu ei muutenkaan suju, aloitetaan joku älytön ja epävarma projekti.  Ajattelin, että jos löydän sopivan vetoketjun varastostani, niin kokeilen vaihtaa.  Ei oikein ollut, mutta sitten muistin, että pitkästä vetoketjusta voi pätkäistä  tarvitsemansa pituuden ja ommella sen alalaidastaan kiinni.  Olen saanut ison kasan jotain mekkovetoketjuja mummolta kauan sitten. Enhän minä mitään mekkoja ole ommellut. 

Ratkoin vanhan vetoketjun pois ja kas! Sain kuin sainkin uuden vetoketjun paikoilleen!  

Tästä innostuneina päätettiin Merrin kanssa ommella jotain muutakin.  Aluksi levitimme kaikki sopivat kankaat pöydälle, sitten kaikki jo olemassa olevat sopivat (ja epäsopivat) kaavat. 

Halusin tehdä pienelle tytölle nk. mekkohelmaisen paidan, jollaisia olen tehnyt joskus aiemminkin tyttärelle. Kaavan olen juuri siksi säästänyt, kun se oli niin kiva.  Heppakangas oli heti suosikki, mutta sitä ei ollut riittävästi.  Mallailin ties mitä yläosaan, kunnes keksin käyttää mieheni pieneksi käynyttä kauluspaitaa. 

Aluksi ajattelin vain leikkaavani kankaasta tarvitsemani osat, mutta sitten sain kuningatarajatuksen ja hoksasin, että voin käyttää  myös valmista nappilistaa!  Tuumasta toimeen siis!  Mummon kauan sitten virkkaama neulatyyny on edelleen apunani. 

Merri on enemmän kuin ilahtunut yläkerrassa olemisesta. Se on niin iloinen, että tuppaa syliinkin vähän väliä.  Ompelu ei ole helppoa, mutta sylihetki on ilman muuta tärkeämpää. Hurinakin on niin kovaa, että siitä voi päätellä sylissä makaamisen ja tallustelun olevan mieluisaa. 

Tuunatusta uusiopaitamekosta tuli ihan kiva. Vaihdoin napit punaisiin.  Leikkasin vielä suikaleen, jonka ompelin pienen paidan alahelmaan. Se kokoaa tuon raidallisuuden kivasti. 

Tämä alla oleva  lapsenvaate se oli syyllinen siihen, että ompeluhalut katosivat.  En saanut helmaa millään ommeltua jousto-ompeleella, kuin muutaman sentin pätkissä. Lopulta luovuin ja heitin hanskat tiskiin.  Nyt kun olin tormistautunut tuon housuprojektin jäkeen, tartuin uudella sisulla tähänkin. Miksi se tikki ei katkennut kertaakaan???!!! Onko reilua? En tietenkään olisi halunnut, että se katkeaisi, vaan miksi se aiemmin katkesi koko ajan?  Saa ompelun vaikuttamaan satunnaisesti onnistuvalta hommalta, jossa karman laki säätelee ompelun sujuvuutta. 

Olen leikannut tuon alla olevan paidan reilunkokoisesta bodykaavasta, jonka katkaisin vyötärön kohdalta, leikkasin auki etuosan. Alahelmaan ompelin rimpsun. 

Pienikokoiset vaatteet ovat siitä mukavia, että samasta kankaasta riittää useampaan vaatteeseen. Tätä olen muistaakseni käyttänyt jo aiemminkin. Pään ja käsien aukot on minulle helpointa toteuttaa resorein.  Tässä liivimekossa on vatsan kohdalla tasku (jonka ompelu oli taas työn ja tuskan takana, kuten huomaatte). 

Alla olevan paitamekon piirsin uutena kaavana eräästä mallilehdestä (ehkä Ottobre).  En osaa kohdistaa kuvioita, kuten jälleen näkyy. En ole siitä kuitenkaan kovin huolissaan. Pääasia, että lopputulos näyttää vaatteelta 😀

Tässä on myös yllärinä taskut sivuissa.  Voi että miten vaikea oli ommella niitäkin!  Ei sitä aina arvaa, millaisia ongelmia voi ommellessa tulla vastaan, kun ei ole mitään koulutusta tähän ompeluhommaan.  Ompelin 3 kertaa toisen puolen taskun, ennen kuin sain kappaleet oikein päin.  Ei siinä vielä kaikki... ompelin toisen puolen taskun vielä kertaalleen väärin, ennen kuin sain sen kohdilleen. 

Lopputulos on vähän sellainen ja tällainen, mutta ainakin erittäin uniikki. Samanlaisia vaatteita ei kavereilla tule olemaan. 

Seuraavaksi on haaveena ommella itsellenikin paitoja, koska edelliset ovat olleet kohtuullisen käyttökelpoisia ja mieleisiä.  Epävarmuustekijänä on kuitenkin aina se, että homma joko onnistuu, tai sitten ei.  Keräilen vähän sisua ja sitten aloitan.