Perhosorigamimobile

Siinä taas sellainen yhdyssanahirviö, että oksat pois!

Mutta kun kyse on origamista. 

Perhosorigamista. 

Perhosorigameista tehdystä mobilesta.

Idea tähän PERHOSORIGAMIMOBILEEN tuli Kapteenilla -blogista, josta löytyy myöskin Sarin tekemä mainio ohje erittäin helpon perhosen taitteluun.

Sari oli tehnyt perhosensa vanhan kirjan sivuista, mutta itse löysin pajan kätköistä tälläisiä aarteita!

Millimetripaperia, kirjapainossa käytettyä kuviollista sisäkansipaperia sekä ystäväni Nepalista tuomaa käsintehtyä paperia.

Yleensä origamit taitellaan ohuemmasta paperista ja näin paksuista arkeista tehtyinä ei perhosen pää pysy paikallaan ilman apua.

Kiinnitin päät pieneillä koristehaaraniiteillä kiinni.

Leikkasin paperit 21x21cm, 15x15cm sekä 10x10cm kokoisiksi arkeiksi.

Mallasin perhosia pöydällä sopivaksi rykelmäksi.

Pujotin ne neljään vaaleaan ompelulankaan.

Idea metallihenkarin käytöstä löytyi puolestaan Tarjan ihanan inspiroivasta blogista.

Ihana kevät!!

Seimitalli

Näetkö saman joulukoristepotentiaalin kuin minä?

Sain pari vuotta sitten äidiltäni tuollaisen puurimoista ja pahvista rakennetun roskiskatoksen pihavajan pienoismallin. Naapurin käsistään kätevä setä oli sen rakentanut taloyhtiölle malliksi ideastaan. Pienoismalli oli jo roskiin menossa kun äitini puuttui asiaan. Kai tuntee tyttärensä?

Pari vuotta siinä kesti, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi aloittaa.

Suuri kiitos kuuluu Facbookin Kässäblogiryhmälle! Ilmoittauduin mukaan ryhmän joulukalenteriin ja sain päivän numero 6. Tulihan ainakin hoppu ja pakko saada blogiin edes jotain jouluista.

Oikeastihan olisi päivän kunniaksi pitänyt askarrella siniristilippuviiri, mutta sehän nyt olisi ollut ihan liian helppoa? 

Onnea itsenäinen Suomi ja kiitos sotiemme Veteraaneille!!

Takaisin päivän askarteluaiheeseen;

ostin sinivalkoista Sirkkua sekä Pikkusirkkua ja kaivoin kuumaliimapyssyn esiin:

  

Pohjamaalasin koko tönön harmaaksi, irroitin koristeristikot ja liimasin sokeripalat seinän sekä aidan koristeeksi sekä alareunan sokkeliksi.

(vertaa ylimpään kuvaan)

Sekoitin erilaisilla suhteilla PVAc-liimaa, Mod Podge -liimalakkaa ja hiekkaa.

Hiekka ei ole Lähi-idästä vaan Mustanmeren rannalta tuotua hiekkarantahiekkaa, liippaa maantieteellisesti tarpeeksi läheltä?

Levitin ensin kerroksen Mod Podgea sokeripalojen pintaan eristeeksi.

Sitten hiekkaseos rakosiin ja pinnan rappaukseksi rouheutta tuomaan.

Aidan ulkopuolen laudat rapattu suurinpiirtein piiloon.

Sisäpiha.

Levitin hiekkaseosta myös seiniin.

Maalasin ulkoseinät ja puuosat.

Sivelin maalatun kiviseinän päälle sekä lattiaan lisää hiekkaseosta.

Katon pinnoitin koivun tuohella, nurja puoli ylöspäin. Lakkasin Mod Podgella.

Liimasin sokeripaloista myös nuotiopaikan:

Nuotiopuut on liimattu yhteen kuumaliimalla sekä maalattu mustalla, punaisella ja kullalla.

Sisällä LEDituikku.

Nuotiopaikan sokeripalakivet päällystetty vain hiekkaseoksella. Peittää hyvin ilman maaliakin.

Talliin muutti jo ensimmäinen asukas,

joka tarvitsee tietysti ruokintakaukalon eli SEIMEN:

Seimi on rakennettu puutikuista.

Olkia ei tähän hätään löytynyt mutta kai neulasetkin maistuu?

Mitähän se lammas odottaa?

Vieraita?

Ehkä muut hahmot tosiaan toisivat vähän enemmän sitä jouluista tunnelmaa?
;-)

Täytyy tulevillekin vuosille jättää jotain askarreltavaa?

Lauramainen on edelleenkin pääpainoitteisesti kevyen viihteen käsityöblogi eikä ota kantaa uskonnollisiin tai poliittisiin asioihin.

Seimiasetelmasta nyt olen vain haaveillut pikkutytöstä saakka.

Iski nukkekotikipinä.

Rauhallista Joulun odotusta meille kaikille,   
(ja tietysti myös rouva van de Kampille, jonka tiedän siellä ruudun toisella puolella fanittavan mun hömpötyksiä ihan kympillä. Postaustahti tihenee, jos tulet hoitamaan mun muksuja! *PUS*)

(Olen ennekin leikkinyt sokeripaloilla sekä hiekkaliimaseoksella, silloin käytin Lanzaroten laavahiekkaa tulivuoren koristelussa).
 KLIKKLIK

25 vuotta ajassa taaksepäin

Olipa kerran pieni tyttö. 

Tyttö tykkäsi ihan valtavasti leikkiä Barbeilla, varsinkin serkkunsa kanssa mummolalomilla. Tytöllä oli  taipumusta keksiä pikku projekteja ja tyttö myös askarteli ja piirteli paljon. 

Erään joulun alla tyttö haaveili ihan tosi kovasti mainoksissa näkemästään 

Barbien TAIKANEULEKONEESTA,

jolla voisi tehdä itse barbeilleen upeita muotiluomuksia! 

Puikot ei vielä tuon tytön käsissä pysyneet eikä äitikään neulonut barbeille niin paljon kuin tyttö halusi, joten tuollainen konehan olisi aivan mahtava!

Joulu tuli ja tyttö sai  kaikenmoista barbitavaraa ja muitakin lahjoja mutta taikaneulekonetta ei pukki tuonut, oliko sitten epäillyt että ei tyttö sillä mitään kuitenkaan tekisi?

 

Vuodet kuluivat ja haave neulekoneesta oli jäänyt unholaan, kunnes eräänä päivänä vuonna 2013 samainen tyttö, jo naiseksi kasvaneena, näkee ilmoituksen internetissä Facebookin käsityötarvikekirpputorilla. Valtava muistokuohu vyöryy mieleen ja totean, että "Hitot järjestä, ihan varmasti saan sen nyt ostaa!"

Voi ilon päivää!

 Perheen miesväki sekä muut ystävät, jolle olen innnoissani vampelettä esitellyt, ovat pyöritelleet aika rankasti silmiään selkäni takana, mutta en kyllä välitä! Jokaisen naisen pitäisi saada tuntea olonsa pikkutytöksi aina välillä!

 Neulekone tekee 16 silmukan levyistä tuubia tai 10 silmukan levyistä sileää neulosta.

Hurjan kätevää siis, tällähän voi tehdä vaikka ja mitä! ;-)

Toki odottelen myös lähipiirin nuoriä neitejä neuletalkoisiin omille barbeilleen luomuksia tekemään.

Ja kasariysärihän on nyt tosi pop, täytyy varmaan ostaa neonväristä lankaa?

(Itseasiassa koneen myyjä lähetti paketissa useamman kerän sellaista neonpilkullista pörrölankaa, jota jo kokeilinkin ja aika makea barbin bilemekko siitä syntyi!)

Ja jos totta puhutaan, niin muutama ihan järkeväkin projekti on koneella jo toteutunut. 

Toinen projekteista on jopa valmis ja kuvattukin, joten ihan lähiaikoina siitä lisää!

No, mitäs tykkäätte?

Eikös ole aika ihana?

Onko itsellesi osunut kohdalle joku lapsuuden haave?

Pitääkö aina olla niin järkevä?

Kummipojalle paljon pinkkiä sekä turkoosi mansikkakakku!

(No juu ei, ei nuorimies sitä pinkkiä itse ollut toivonut, mutta saipa kuitenkin! )

Siskoni esikoinen, kummipoikani, saavutti rippikouluiän tänä vuonna ja kummitädin oikeudella päätin työntää lusikkani soppaan...

Ehdotin tekeväni kutsut? Sisko sanoi sen sopivan ja toivoi väreiksi fuksiaa sekä turkoosia. (Pojalta ei kysytty ;-) )

 Tarvikkeet paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä, Paperipilvestä.

Kortit ovat kooltaan 10x15cm, ei-avattavaa mallia.

Tumman vihetävän turkoosia askartelukartonkia

 Tumman pinkkiä ja luononvaaleaa canson -kartonkia

Pinkit kuoret (tilaamalla olisi saanut turkoosit, mutta olin tapani mukaan viimetingassa liikenteessä ja piti pärjätä näillä!?)

 Valkoiset paperikukat väritin Promarker -tusseilla, värit Grimson R445 ja Green G847.

Satiininauhat ja blingblingit löytyivät Paperipilvestä sävysävyyn papereiden kanssa.

 Blingblingiä myös kuorissa, osoitetietojen alla.

Tekstit tulostettu samalla turkoosin vihreällä, fontti Channel.

Kutsut, 

CHECK.

Juhlapäivä lähestyi ja ehdotin tuovani kukkia pöytiin? Sisko ei väittänyt vastaan, vaan toivoi Elegance -neilikoita...

Maljakoina keräilemiäni pulloja.

Kukat tilasimme Henriettas Blommor -kukkakaupasta Porvoosta.

Kymmenen neilikkaoksaa riitti hyvin kahteentoista pulloon.

Juhlapaikan koristelu,

CHECK.

Olen perinteisesti tehnyt siskon lapsille syntymäpäivinä kakut ja ehdotinkin siskolle, josko laajennetaan perinne myös näihin muihin tärkeisiin juhlahetkiin? Sopii, sanoi sisko ja toivoi turkoosia kakkua.

Suunnittelin mauksi valkosuklaa/lime/mansikka ja se sopi kummipojallekin.

Huomaa oikeassa alakulmassa näkyvä servetti, juuri oikeaa turkoosia, tietty! ;-)

 Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla tehdä sokerimassakukkia ja nyt olikin hyvä syy tilata nämä kukkamuotit *klik*. Sokerimassat samasta kaupasta, värit jadenvihreä ja fuksian pinkki.

En siis ole aiemmin moisia kukkia askarrellut, eikä kyllä tekniikkana vielä ainakaan kolahtanut, ihan liian herkkää ja varovaista puuhaa tuollainen sokerimassa! *voihan irronnut terälehti* 

-tavallinen sokerikakkupohja

-pohjalle kostutuksen lisäksi Lime curd -tahnaa 

- Kinuskikissan valkosuklaatäyte (jota käytän nähtävästi nykyään melkein joka kakkuun) 

-tuoreita mansikoita viipaleina

Oli muuten onnistunut makuyhdistelmä!

*njam*

 Täytetty kakku hyytyi muutaman tunnin jääkaapissa, jonka jälkeen levitin pintaan sokeerikreemin sekä kaulitun sokerimassan (500g eli 2pkt).

Kukkia värittelin keskeltä punaisella tomuvärillä, kasasin ja kiinnitin ne tomusokerivesiseosliimalla.

Alareuna jäi vähän ryppyyn ja korjailin sitä punaisella sokerimassaraidalla.

Kakku, 

CHECK.

 Kummipoika

Kiitos vielä kerran Sisko ja Kummipoika kun sain olla mukana hämmentämässä juhlianne (-mme) ja myös nauttimassa ihanasta ja aurinkoisesta juhlapäivästä kanssanne!

Näitä lisää!

Juhlapäivän valokuvaus,

CHECK.

Kummin puhe,

CHECK.

Kummilapsen siunaus kirkossa,

CHECK.

Kummipojan vaatteiden makutuomarointi,

CHECK.

Risti,

CHECK.

:-D

Huom, en toki kaikkea tehnyt, Sisko osti servetit ja maalasi talon. Ja teki taivaalliset salaatit!