ristiäiset Sveitsissä

Enää kaksi viikkoa (apua, jo niin pian!) ja sitten matkaan Sveitsiin katsomaan poikiani (noo jaa... osapoikiani). Ja matkan syy tällä kertaa (jos syy täytyy olla) on ristiäiset. Sveitsissä, kuten myös Saksassakin kuuluu antaa lapselle nimi jo stnnttyslaitoksella ollessa eli hän kirjatataan heti rekisteriin. Ristiäiset voi viettää sitten koska vaan, jos haluaa. Ne eivät ole pakollisia. Nyt vietämme Matin 2 v. ristiäisiä. Mikko taidettiin kastaa aikaisemmin Saksassa, jos oikein muistan, niin siinä n. 6 kk iässä. Erilainen systeemi kuin Suomessa.

Ristiäisiä ei suoriteta Sveitsissä milloin vaan, vaan sunnuntain kirkonmenojen jälkeen. Ei siis kotikastajaisia tai yksityistä hetkeä kirkossa oman väen kesken. Saas nähdä mitä Matti tuumaa pään kastelemisesta. Mielenkiintoista.

Siitä onkin jo aivan liian pitkä aika kun Sveitsissä piipahdin, ja sain nähdä heidän pihalta nämä Alpit. Kuvasin viime kerralla "pilvien tippumista". Oli kuin metsäpalo olisi raivonnut :)

x

Linnanmäki ja sen vuoristorata

Tiedättehän, muistattehan, tuo meidän vanhin, kuuluisin, paras, jännittävin, ihanin, puisin vuoristorata Linnanmäellä, yhdellä sanalla: nostalgisin. Onhan se rakennettu jo vuonna 1950 ja käyttöönotettu  v. 1951. Ihme, että se on toiminassa edellleen, täyttihän se viime vuonna kunnioitetut 60 vee.

Varhaisimpiin muistikuviin Linnanmäki liittyisi Äitienpäivään. Saattaapi olla, että muistan väärin, mutta äitiin se liittyy kuitenkin (kevät, Äitienpäivä ja Linnanmäen avautuminen), koska jokakesäinen käynti koko perheen kesken se siellä oli, ja tietenkin myös vuoristorata (toiset pakolliset, joihon isä aina vei, oli maailmanpyörä ja vedenneidot.. niin ja tietenkin kummitusjuna)

Teini-iässä Rondo veti Lintsille tanssimaan,  ja väliajat (olisikohan ollut orkesterin tauot?) piti viettää vuoristoradassa. Muutama lippu yhtäaikaa ostettuna, ja sai tehdä parit peräkkäiset matkat nousematta vaunusta pois.. paikka oli tietenkin eturivissä. Hassua, itse Rondosta ei ole niinkään muistikuvia, vaikka siellä pyörittiin harva se viikonloppu, mitä ja kenen kanssa siellä tanssittiin, mutta muistan nuo vuoristorata-ajelut. Muisti on merkillinen juttu.

Yhteen aikaan oli käynnissä huhu, ettei laitteen puurakenteet olisi enää timmissä kunnossa. Joka puolelta kuului aina polemiikkiä, että nyt se prakaa, ja jos ei nyt, niin kuitenkin ihan kohta. Kerran olin tyttäreni (kai jotain 8–10 v) kanssa jonottamassa, kun jonossa olleet pari kolme miestä alkoivat heittää läppää puurakenteiden kestävyydestä. Muistan sen laajan repertuaarin, joita he vakavalla naamalla heittivät. Mutta eipä kukaan poistunut jonosta, emme mekään, ja tyttären toivomuksesta juostiin etupenkkiin, tietenkin. Eikä vuoristorata silloin edes ollut niin vanha kuin nykyään :)

Mutta aika kuluu eikä ole tullut enää vuosiin käytyä Linnanmäellä, eritotenkaan vuoristoradassa.. Ehkä Lintsi on liian lähellä, kun aina olisi mahdollisuus siellä pistäytyä. Viimeks taisin olla Peacockissa katsomassa jotain Revyytä. Ja tokko ihan heti menisin enää vuoristorataan, kun en niihin uusimpiinkaan vempeleisiin ole mennyt. Jotenkin Lintsi liittyy aina lapsiin ja ilmeisesti joskus tulee uudet käynnit, jahka nuo lapsenlapset hieman kasvavat.

Löysin tosi nostalgisen videon Linnanmäen 60 vuotisesta taipaleesta. Tuollaisena sen muistan.

Maailmalla on kaikenlaisia toinen toistaan kamalampia laitteita, joilla ihmisiltä henki salpautetaan, mutta tämä meidän vanha vuoristorata, se se on edelleen ykkönen. Juuri riittävästi jännnitystä, eikä vähiten siinä, että jokos nyt on se viiminen kerta... :D. 

You Tubesta selailin joitain laitevideoita ja Las Vegasissa löysin aika kornin.

http://youtu.be/JSOKHvc9Obw

Linnanmäen nettisivulta kaikenlaista infoa:  Linnanmaki

Hyvää Äitienpäivää!

pääsiäistä ❤

VAUHDIKASTA PÄÄSIÄISTÄ

Sinulle ja Sinulle ... ihan kaikille vierailijoille !

Ei ollut tipuja tähän hätään, joten minä kahtena kuvajaisena olkoon korvikkeena.

Tanssien tämä(kin) pääsiäinen ehkä kuluu (jollei sitten.. you know.. työnteossa). 

Mutta ei sovi unohtaa ulkoilua, ystävien ja sukulaisten tapaamista, mämmiä, munia

ja jos sattuu omistamaan pihapläntin tai muuten voi sellaisella vierailla,

niin paljon maanmuokkausta ja joka tapauksessa pienten kukkaisnuppujen ihastelua

"Joka päivä on Jymyjuttu"

Oprah winfrey

x

sitten joskus enempi...

Heips.

Mä olen totaalisesti hukannut sen vähäisenkin kirjoittamisen taidon, eritoten sen pikkuriikkisen inspiraation (ja niinkuin joskus kirjoitin kirjeetkin ennenmuinoin tiiliskivi-mallin mukaan..)

Mä sain inspiksen leikkiä enempi Photoshopilla (kuvankäsittelyohjelma), niinkuin täällä vierailleet ovat tainneet huomata monen blogin aikana. Ai, että se on kivaa, silloin kun on aikaa, eikä ole pakko tehdä jotain valmiiksi silloin ja silloin. Ja sitä aikaa oli tässä muutama hetki sitten (nyt työt kaatuu taas syliin, ei oikein ehtis täällä blogissakaan vierailla).  Photoshoppia käytän työssäni lähes pelkästään scannaamiseen, ja joskus muokkaan hieman kuvia ja eritoten muutan kuvien kokoja.

Nyt leikkiessäni ja kokeillessani erilaisia muotoja ja perustekniikkaa, raapaisen vain pintaa. Ärsyttää taitamattomuuteni, koska tiedän, että sillä voisi toteuttaa ihan mitä vaan. Kuvat eivät ole enää sitä mitä ne oli alkujaan. Ja tuosta ohjelmasta on varmaan eniten käsikirjojakin tuotettu, ja ne on lähes poikkeuksetta "tiiliskivi"-kokoja. Myös suomenkielisinä.

Olin viikolla eräällä (Mac-)Photoshop -luennolla Hesassa, kesti liki 4 tuntia, pieni kaffetauko välissä. Mokomat olivat laittaneet luennon alkamaan siihen aikaan, kun freelancerit vielä nukkuu aamulla .. :). Luento oli Tennispalatsissa Finnkinon valtavassa leffateatterissa. Mentiin istumaan 3. riville, yhtään ajattelematta sen "kuvaruudun" eli valkokankaan kokoa. Huh, kyllä siinä vähän sai silmiä siirrellä laidasta laitaan, kun macin läppärin näyttö oli sinne linkitetty. Onneksi istuimet oli täyden kympin muotoilua.

Kyllä mielenkiintoa olisi riittänyt pidemmäksikin ajaksi, mutta koko luento oli englanninkielellä, amerikan enkulla, josta mä ymmärsin sidesanat.. ja jotain muuta tarpeetonta .. :). Ensimmäinen jakso käsitti photoshopin rinnakkaisohjelmaa, jolla arkistoidaan kuvat, ja jolla voi myös muokata jne jne. Minulla kun ei tätä ohjelmaa ole (eikä myöskään niitä tuhansia järjestettäviä kuvia), vaikka mielenkiintoiselta vaikutti, niin taisin torkahtaa muutaman kerran. Jossain välissä kollegani vieressä nyhtäs käsivartta kertoakseen, että hänkin on nukahtanut pari kertaa. Luvattiin herättää toisemme, jos kuorsausta kuuluu..:)

Mutta, mutta.. toinen puolisko kyllä piti hereillä.  Tietenkin tuo kaikki oli myös eräänlaista mainosnäyttöä kikkailuineen (mitkä näytti niin yksinkertaisilta kun sen osaa !), mutta yhtäkaikki, se miten ihmistä voi muutella tuolla ohjelmalla, oli huisia. Tuosta vaan saatiin esim. toinen kulmakarva koholle, silmät suuremmiksi ja muutenkin kasvoja muokattua ja kampausta "trimmata" ehommaksi, kaikkea jännää niiden jo ennestään tuttujen ihojen parantelemisien ym venyttelemisien  lisäksi. Ynnä muita tarpeellisia jippoja (mm. maiseman lisäämistä tyhjän jatkeeksi, kuvien yhdistämistä, jne. jne.). Erittäin mielenkiintoista. Kiinnostusta riitti porukalla, jota oli iso määrä paikalla, joillakin ihan kyselemiseen asti, ja moni jatkoi keskustelua luennoitsijattaren kanssa luennon jälkeen, eli he tiesivät mitä kysyä. Sen taas huomasin ja käsitys vahvistui, että tuota Photoshoppia olisi syytä käyttää päivittäin ja sitä pitää todella opiskella.

Mutta sitten, kun ei ole enää yhtään duunia ja voin keskittyä tekemään just sitä mitä haluan. Sitten taidan alkaa harrastamaan valokuvausta ja kuvankäsittelyä ja ei tuo taiteentekeminenkään olisi hassumpaa .. jonninnäköistä edes.

Ja vielä lisäasiana, mun on ihan pakko hehkuttaa; olen löytänyt aivan hurmaavia, ihastuttavia ja katsottavia blogeja, niissä on valokuvia (ei juuri eläinkuvia) ja maalauksia laidasta laitaan. Ihmiset on hirveän taitavia, ne osaa piirtää, maalata, valokuvata ja löytävät kohteet ja kuvakulmat, ynnä kaikkea muuta. Ja näissä löydöissä oli  myös 2 tiimiblogia. Äkkäsin, kun ihmettelin kuvien täysin erilaisuuksia. Ne ihmiset ei kirjoita mitään (ei tietenkään, kun on kuvatiimiblogi!), vaan julkistavat jonkun kuvansa,  ja omassaan sitten on enempi. Onkohan heillä ollut kovatkin pelisäännöt, kun kaikki tiimijäsenet noudattavat samaa systeemiä? :) Jokusen olen liittänyt mun blogiluetteloon tuonne alas. Käykääs kurkkaamassa.

x

pyörä

Mikko opetteli tasapainon hallinnan tuollaisella puupyörällä kaks+ ikäisestä.
Tuo pyörä on yleinen ainakin Saksassa ja Sveitsissä. Siinä ei ole lainkaan polkimia, vaan vauhti saadaan aikaseksi jaloilla potkien, samoin kuin horjahtamiset korjataan kropalla ja omilla jaloilla. Opittuaan pyörän hallinnan vauhti on kova. Ei siinä juosten perässä pysy :D

Tammikuussa tuli 4 vuotta täyteen ja runsas viikko sitten saapui oikea pyörä (Sveitsissä on +asteita ja sitä rataa .. epistä). Riemu ja ilo oli pienellä pojalla rajaton. Heti pihalle ja koeajoon: otti ohjaustangosta kiinni, asetti itsensä pyörän päälle, jalka polkimeen, toisella vauhtia ja eikun menoksi. Luonnollisella itsestäänselvyydellä, ja vanhempiensa ällistykseksi  :D. . Ja skidi on vasta 4,1 v. Ja pyörä n. 2 vk. Puupyörällä harjoitettu ja kehittynyt tasapainovarmuus taatusti edesauttoi normaalipyörän ensikäytön helppouden (upea lause, eikö..  :).

Suomeenkin näitä "tasapainopyöriä" on jo tuotu, näin syksyllä Hesarissa artikkelin. Mutta taitaa kestää, ennenkuin se yleistyy. Yhden suomalaisen lapsen "tiedän", jolla on tuollainen.

Sveitsi on oivaltanut talven tarkoituksen.
Alhaalla laaksossa kevät pukkaa plussa-asteita, mutta jos haluaa talven rientoihin, niin lähimpään hiihtohissiin. Siellä pilvien yläpuolella on talvi, siellä voi hiihtää, lasketella, luistella, pulkkailla,  ym ym. lumijuttuja..
Ja sitten takaisin alas kevääseen :)
Tahtoo sinne ..


x

Heips!

On kausia jolloin voisin tulla mökkihöperöksi, jos mulla olisi sellaiseen taipumusta. Onneksi ei juurikaan ole, tykkään itseni seurasta..:) Mutta tämä mennyt viikko ja edellinenkin, on ollut just sellaista kautta; kipeenä oloa ja työruuhkautumista.. että se on siinä ja siinä, hilkulla etten tule höppänäksi.. :)

Pakkanen ympäröi kotini, aurinko yrittää houkutella ulos..  – mutta siellähän on –20 C kylmää, joten kiitos ei. Tai oli ainakin aamusella..
Lupasin viikolla itselle, että jos hommat on määrätyssä pisteessä, niin pääsisin sunnuntaina vaikka joraa ja katselemaan muita ihmisiä. Mutta luulen, että jätän tänäkin sunnuntaina väliin, ei toi olo vielä niin kaksinen ole, että viittis hyppiä parketille.

Mun blogi taas uusiutui. Silloin viimeksi se "Hups" oli hätäsesti paikattu, mutta nyt on ollut aikaa (no, aikaa ja aikaa) tuntea, millaiseksi blogini haluan. Nyt on näin, ja olen aika tyytyväinen... sininenhän tämä loppujen lopuksi kuitenkin on. Ylänimiö sit joskus muuttuu, jahka aika ja inspis antaa myöten. Niin, ja tuon musiikin saa pois päältä kun sulkee MixPodin.. :)

Talvi nyt on kaikkialla samanlainen, lunta ja lunta. Välillä vaan tuntuu, että eletään jossain katottomassa tunnelissa, kun lumivalleja on joka puolella. Kamera ei ota ja näytä sitä, miten korkeat on esim. nuokin kasat. Takana oleva traktori hiukkka antaa osviittaa.. Mun kotinurkilla on onneksi hyvät ja ahkerat auraajat, ja kasat senkus suurenee. Sitten risteyksissä auto ryömitetään ja kurkautellaan joskos tulee risteävä auto. Samoin jalankulkijana on kurkattava.. Ja näitä näköestekasoja on etelässä pilvin pimein. .. Mutta kevättä kohti ollaan menossa, ja pian saadaan kahlata nilkkoja myöten sulavassa lumisohjossa ... :))

Aurinkoisin pakkasterkuin

orvokki

vähän höpötystä ja puhia :)

Tämän videon kuvat.. wauu :)
– Jack Vettriano on mun lempparikuvistaja.

On nuo pienet pillerit ihmeellisiä. Alkaa tässä kohta olla ihmisen oloinen. Eihän mulla mitään räkäflunssaa ollut, mutta kunto meni köh-köh:iksi ja keuhkot sanoi apuvaa ja työt ei maittanut .. ei ne edelleenkään maita, vaikka pitäis, kun eilen sain mammuttihomman. Nyt on oltava hissukseen täällä blogissakin. Ja oltava ainakin kiireisen oloinen.

Vähän Puhia pitkästä aikaa – pitkäksi aikaa. Minusta Ruu on extrasöötti.

Kengu ja Ruu viettivät rauhallista iltapäivää
Metsässä eräällä hiekkaisella rinteellä. 

Pikku Ruu harjoitteli hiekassa pieniä hyppyjä, 

putoili hiirenkoloihinja ryömi niistä ylös,

ja Kengu liikahti levottomasti ja sanoi:
"Enää yksi hyppy ja sitten kotiin." 

Ja kukapa silloin tallusteli rinnettä ylös ellei Puh. 

"Hyvää päivää, Kengu."
"Hyvää päivää, Puh."

"Katso, kun minä hyppään",
piipitti Ruu ja putosi taas hiirenkoloon.

orvokki ✼

.

Jeux interdits

Mä löysin kauan sitten tämän filmin juutuupista. 

Herkkään kohtaan osui.
Elokuva on traagisen koskettava, ja musiikki ihana.
 .
1. osa: http://www.youtube.com/watch?v=wPyZJI8-4b8 ,
2. osa: http://www.youtube.com/watch?v=Y5tPg_10oFk ,
3. osa: http://www.youtube.com/watch?v=sxKo8hQme-8 ,
4. osa: http://www.youtube.com/watch?v=6K8C-qURW3Y ,
5. osa: http://www.youtube.com/watch?v=mHDqSYgywLE ,
6. osa: http://www.youtube.com/watch?v=E54bh9S_0Vw ,
7. osa: http://www.youtube.com/watch?v=oYVIObuHelI ,
8. osa: http://www.youtube.com/watch?v=coVzukio0-o .

Arvatkaa, onko mulla tauon paikka.. heh.. no on.
Semmonen kaffeetunti ohne kaffee.

Mikään muu maailmassa ei ole jaettu niin oikeudenmukaisesti kuin ymmärrys.
Kaikki luulevat saaneensa sitä juuri tarpeeksi.
Jacques Tati

.

.

tummuvat tunnit

...yön tummuvissa tunneissa, deadlinen lähestyessä aamun koittoon, 

kone taustalla soittaa musaa...

 ja kuis ollakaan löysin tämän... tuntuu niin yölliseltä .... 

...äsh, ei nuo tunnit voi enää enempi tummua

ja susannan laulu  on edelleen ihana ...

mua unettaa ja mä taidan sulkea masiinan 

ja painua pehkuihin – nyt. natinati.

Se joka eksyy löytää uudet tiet.
Nils Kjaer

orvokki ش

mä lähden joululomalle !!! :)

ILOISTA JOULUA JA 

ONNELLISEMPAA ENSI VUOTTA !

Minä täällä paniikissa pakkaan, mitä mukaan, mitä jätän ja mitkä jää vahingossa pois. Viime päivinä sain kaaoksessa duunini öitä myöten viittä vaille valmiiksi, yksi jäi roikkumaan... peruuttaiskos matkan..

Siipeni vie minut kauas, kauas, huomenaamusta aikaisin hiljenen virtuaalisesti . Kiitän kaikkia menneestä syksystä, oli ilo, onni  ja autuus olla teidän kanssanne. Jatketaan reippaasti taas ensi vuonna, loppiaisen jälkeen. :)

Tämä on eka kerta, kun olen joulua paossa... tai eihän tämä mitään pakoa oikeasti ole, kun yleensäkään mitään joulua ole tehnyt vuosikausiin, enkä siis ole siitä stressaantunut. Mitä nyt aaton jälkeen olen heti odottanut niitä Tapanintansseja.. hih. Mutta mielenkiintoista on nyt kokea etelän joulu, ja uusivuosi ilotulituksineen. Ja rantaelämä keskellä talvea (Hesan lumimassat, ja lisää luvattiin..), ja vanha kaupunki ja syömiset ja ne iltabailaamiset ja lattari- ja kitaramusiikit. Jeeeaah !!!

Ai niin, taisin unohtaa oleellisimman... mä menen marizanin kanssa, ja kohde on (tietenkin) Teneriffa / Cruiz.. ja me pidetään huisin hauskaa.. 2 VIIKKOA ! .. perästä kuuluu.. zau!

orvokki xxxxx
(isot jouluhalit Teille kaikille)

x

jalkarättejä taivaalta

Työtauko ja sakea lumituiskupäivä, mitäpä muuta voi kuin selata "puh-kokoelmaa" ja sieltä löysin nämä viisaat puh'ismit tänne blogiin.

Hitsi, kun lumettaa, on oikein tuiskuttanut koko päivän, valtoimenaan tulee valkoisia jalkarättejä taivaalta, on taas lapiolla, kolalla ja aura-autolla hommia. Enkä mä "pääse" joraamaan, kun en viitsi autoa ottaa esiin ja mennä tonne lumipuuron sekaan. Illlan mittaan keli vaan pahenee, tulee pimeys päälle. Jotenka, teenpä duunit loppuun ja alan hommailemaan sit muuta, kaikkea sitä mitä pitää ehtiä tehdä ennen kuin lähtee joulua pakoon.. :) .... On muuten mahtavan näköistä tuo lumispyry, aika kaunistakin, etten sanoisi.:)

• 1. Kun olet ajatellut, voit päätyä hyvin tärkeisiin ratkaisuihin.
  
• 2. Joskus käy niin että mitä enemmän ajattelee, sitä vähemmän on todellista vastausta olemassa.
  
• 3. Osoittaaksesi, ettet ole säikähtänyt, hypi pari kertaa ylös alas kuin voimistelisit.
  
• 4. Kun sinulta kysytään oletko se sinä, teeskentele ettet ole ja katso mitä tapahtuu.
  
• 5. Älä myöhästy siitä Mihin Pitää Ehtiä.
  
• 6. Tee jotakin, mikä on Hyvä Tehdä miettimättä sen tarkemmin.
  
• 7. Kuinka säälittävää onkaan olla Eläin jolle kukaan ei ole koskaan poiminut orvokkikimppua.
  
• 8. Oikeastaan ei kenessäkään ole mitään vikaa. Minä olen sitä mieltä.
  
• 9. Sano aina "Näkemiin-ja kiitos-oli-oikein-mukavaa".
• 10. Runous ja Hyrinät eivät ole Haettavissa, ne ilmestyvät. Eikä siinä auta muu kuin mennä Sellaiseen Paikkaan mihin ne ilmestyvät.
  

orvokki xxx

uusi uljas känny

Minä, pienimmistä pienin suurista kännyfriikeistä, vaihdoin uuteen liittymään ja kännyyn, sitouduin ekan kerran elämässäni kahdeksi vuodeksi kytkyyn. Puhelulaskut alkoivat olla sitä luokkaa, että huh heijaa.. Ei enää riittänyt 500 minuuttia ja 20 ekua kuussa. Huiteli liki 100 e ja ylikin. Ja eihän operaattorin väki soittele perään, että "hei tytteli, sulla on vääränkokoinen puhpaketti.." Minä vaan makselin, puhelin ja makselin, ajattelematta sen enempää, kun puhua piti.

Sitten pisti taas mietyttämään toisen operaattori S:n huippuedullinen tarjouspaketti yrittäjille. Edelliskerralla en edes harkinnut, mutta nyt ... 2500 minuuttia ja textarit ja sun muut herkut ja vain 2 kertaa kalliimpana kuin nykyinen liittymä, mutta 5 kertaa enempi minuutteja, ja puhelin mukana. Ja eikus kauppaan, sopimukset allekirjoitukseen ja .. sit se paras, valitsin kolmesta vaihtoehdosta iPhone4:n. Sen suuren ja mainostetun. Ja niin petin mun simpukkamalliset puhelimet, jotka parasta on olleet.

On tässä ollut opiskelemista, hipaisunäppäimet. Tuli muutama hutisoittokin, kun elektroniikka oli nopeampi kuin mun ajatus. Mutta pikkuhiljaa olen tullut sinuksi tämän ihmevempaimen kanssa, jopa muotokaan ei enää ärsytä, sellainen leveä, littana, varsinkin kun ostin silikonia ympärille. Tytär oli hyvä tinkimään.. ! Sai 12 e:n suojan 5 e:oon.

Olen jo oppinut soittelemaan tällä.. ja vastaamaankin soittoihin! Tekstiviestiin vastaamiseen oli kyllä käytävä hakemassa neuvoa liikkeessä, samoin kun niiden kirjoittamiseen. Ohjevihkosten lukeminen kun ei ole suurinta herkkuani, suoraan yrittämistä, jos tutun tuntuiselta tuntuu, ja jollei tunnu, niin sit vasta lukemista, tai apuhelppiä jostain.

Kun nyt vain keksis kivan, herättävän, äänekkään soittoäänen vakkarivalikosta. Ekaks mulla oli kuormuri-rekkojen peruutusujellus, mutta kun huomasin, etten hetkauta korvaanikaan yleistuttuun ääneen, niin vaihdoin, mielestäni ovelaan, kirkonkellotornin musisointiin, sitä kun ei juuri täällä kuule. Mutta sama juttu, liiankin tuttu pauhuna, oivallus puhelimenpirinästä tulee jälkijunassa, jollei känny satu olemaan aivan vieressä. Kokeilen, kokeilen..

Paljon on vielä ihmeellistä tutkimatta, ja monia en varmana edes tutkikaan sen enempää, mutta sähköposti käden ulottuvilla, ja se kamera.. telkun kokoinen näyttö, hyvin riittää...

Kyllä  se tästä, on kuin tuttua kotimaccia käyttelis, – hipaisten. Pahinta kuitenkin se, etten nyt juuri ehdikkään rupattelemaan, enkä tutkiskelemaan, vaan on taaskin syöksyttävä duunin kimppuun.. vielä on 5-6 tuntia hyvää työaikaa jäljellä. Heippa !

orvokki xxx
x

kali kali ... vihmoo

(Hauskaa katseltavaa tuo nuotisto ja koskettimet..)

Lunta sataa rutkasti, nyt jo vihmoo aamun hiutaleiden sijaan, pakkastakin viiman kera n. -10 C,  koleeta, harmaata, keljua ... näinköhän hukutaan lumeen, palellaan kuiteskin, ainakin minä, vilukissa kun olen ja kesäihminen. Oispa edes semmosta talvea, jossa on paljon lunta ja AURINKO paistais ja mikä oikein houkuttais ulos ja lenkille... Jossain vaiheessa jossain kaukana lämpö odottaa, mutta siihen asti... kalikali.. !

"Ehkä olen väärässä, mutta jos lunta piisaa ynnä

niin edelleen, puhumattakaan jääpuikoista ja sen

sellaisista, siellä pellolla ei ole suorastaan kuuma

kolmen aikaa aamuyöstä niin kuin eräät luulevat.

Siellä ei ole Tunkkaista – ei ainakaan haitaksi asti.

Ei Ummehtunutta. Totta puhuen, Risto Reipas",

hän jatkoi kuiskaten kuuluvasti, "vain-näin-meidän-

Kesken-äläkä-kerro-kenellekään, siellä on Kylmä."

"Voi, Puh!"

orvokki xxx

varpuleita monenmoisia

..

e-blogin nousu ja tuho

Oli mainos, havaitsin
mietin ja liityin
vilkailin ja ihastelin
– näin paljon miehiä
flirttejä lensi, viestejäkin
ottivat mokomat yhteyttä
tapaamisia, mutta -
oi – luusereita, vonkaajia
vakavia, vääriä
oli muutama mukavakin,
mutta ah, niin kaukana asuivat

Kyllästys, ei kivaa
kovin oli ohiläpivilkaisijoitakin
Lopetan, tää ei todellakaan oo mun juttu.

Sitten, yllättäen
e-kontaktin väki uuden lelun antoi
BLOGIT

Blogisteja syntyi, mageeta
tyydyin kommentaattoriksi, aristellen
nimimerkit tuli tutuiksi
oli risteily, I miitinki
ystävyttiin

Oman blogin avasin, osallisuin enempi
Blogit paisui, kirjoittajia löytyi
e-kontaktin väki otti omikseen

Hei tää on kivaa
kommenttien vaihdot lisääntyi
nimimerkkien takaa löytyi oikeita ihmisiä
erilaisia persooneja

Löytyi herkkiä blogeja
nasevia, asiallisia, hauskoja
syvää tuskaa, arjen touhuja
musiikki, kuvat, runot
kaikki luettavia, kuunneltavia, katsottavia, ihania

II miitinki hesassa
Blogit oiva mainospaikka
ja ne jälkipuinnit
Uskomatonta.

Yhteisö kasvaa, ja läheistyy
yhteenkuuluvaisuuden tunne voimakas

Kesän alun III miitinki Hankasalmella
jo tuttuja keskenään
– hei muistaako kukaan
pariahan täällä piti etsiä
Sivuseikka
niitäkin syntyi, osin kiitos Blogien

IV miitinki suunnitteilla Lossivahtiin
– ja ne varpulikisat (B)
– ja (iki)teiniprinsessat syntyi

............. kunnes ............

Plöts Pläts Pommi

Uudistus, hieno(ko)
otti pois Blogit
päättäjät viisaudessaan
jotain havaitsivat:
Hei noillahan on hauskaa !
ei se käy; tosissaan pitämän
sinun rahaa kirstuumme tuoman
Olinko jo niin koukuttunut
ikinä olisi uskonut.

Paniikkia, avuttomuutta,
valituksia, vaatimuksia, uhkailujakin
lensi yli taivaan pesän e-bosseille
typistyivät vakiofraasivastauksiin
"epäkunnossa, ties koska, jos ollenkaan.."

Ei taida viisaus kasvaa e-ylijohdolle
hyvän uuden ajan alun formaatin
pilasivat, paluu alkukantaisuuteen
Väki häipyy, jäsenkaudet loppuu

Kunnes viimeinen mohikaani
yksin ihmettelee, missä muut
alkaako kaiken alusta
valitsee, vinkkaa, viestittelee, tapailee...

Ei hitsiläinen, poispois, hänkin
jäsenkaudesta tosin vielä niin paljon
kuitenkin on jäljellä...