31/2020: Hyvästien aika - Roberts S.D.

 

Luettu: 14.4.-20.4.2020
Julkaistu:  2016, oma versio v. 2017
Suomennos: 
Luokka: 84.2 
Sivuja: 333
Mistä: Omasta kirjahyllystä

Kuinka voi jättää ihmisen, jota rakastaa eniten maailmassa?

”Kuolema ei todellakaan ollut tehtävälistallani, jonka olin laatinut aiemmin sinä iltapäivänä.”

 Will Curtis on aina vakuuttanut tyttärelleen, ettei koskaan jätä häntä, mutta kun nelivetoa ajavan kuskin tarkkaavaisuus herpaantuu, tulee Ellasta orpo ja Willistä kuollut.

 

Elämän päättyminen osoittautuu kuitenkin yllätykselliseksi, jota tietysti tapaturmainen kuolemakin oli, ja Will saa oman henkioppaan ja hetken aikaa ajatella jatkoaan.

Tarina menettämisestä, valinnoista, toivosta ja ennen kaikkea rakkaudesta.

Ajatuksia: Tämä lämminhenkinen tarina vei mukanaan ihan kiitettävästi. Surullinen, mutta samalla jollain tapaa toiveikas.

POIKANI SAM – KEITH STUART

Julkaistu: 2017
Luokka: 84.2 
Sivuja: 431
Luettu: 12/2018 
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Kirjahaaste 34: Kirjassa syntyy, tai luodaan jotain uutta
Vuosi 2018: 115. luettu kirja

Alexilla on ihana vaimo ja poika, joita hän rakastaa yli kaiken. Elämä tarjoaa kuitenkin haasteita monissa muodoissa ja elämä on siinä pisteessä, että Alexin on aika muuttaa kotoaan miettimään missä mennään.

Sam on kahdeksanvuotis autistinen poika. Samin maailmankuva on jotain, mitä Alex ei ymmärrä eikä pääse sisälle. Vaikka poika on kuinka rakas, ajanvietto hänen kanssaan kerää Alexille lähinnä paineita ja stressiä siitä, miten päivät milloinkin sujuu, ja minkä nurkan takana odottaa uudet ongelmat. Isä ja poika eivät tunne toisiaan lainkaan. 

Sitten Sam saa pelikonsolin ja ihastuu Minecraft-pelin rauhalliseen ja seesteiseen palikkamaailmaan. Myös Alex pääsee peliin mukaan, ja kaksikko rakentaa oman ”iskän ja Samin maailman”. Pikku hiljaa Alex pääsee tutustumaan poikaansa  ja hänen maailmankuvaansa ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. 

Ajatuksia: Upea, koskettava ja tärkeä tarina, joka jäi mielen perukoille. Vaikutuin, ja haluan ehdottomasti myös itse tutustua kirjan peliin Minecraftiin, joka itselleni on tuttu ainoastaan lasteni puheitten kautta. 

Esikoiseni on juuri aloittanut videopelituottajan opinnot (v. 2018) ja hän on aina sanonut, että haluaisi olla mukana tekemässä pelejä, joilla voidaan tehdä hyvää, tai joita voidaan käyttää esimerkiksi peruskouluopetuksessa. Oikeastaan vasta tämä tarina avasi silmiäni enemmänkin, miten paljon mahdollisuuksia pelimaailmalla on tarjota myös erityistarpeita tarvitseville, on kyse sitten minkä ikäisestä henkilöstä vaan. 

Kirja on kirjoitettu hyvin, se kosketti, se ei kaunistellut vanhempien haastavaa arkea, eikä kirjailija pelännyt tehdä henkilöistä epätäydellisiä. Mukana oli huumoria, iloa, ystävyyttä, mutta myös surua ja ajoittaista epätoivoa. Kokonaisuus oli hieno. Minä hyppäsin täysillä mukaan Samin ja hänen perheensä elämään, ja toivon että muutkin kokeilevat samaa. Suosittelen vilpittömästi.

”Elämä on seikkailu, ei kävelyretki. Siksi se on vaikeaa.”

HIRVIÖN KUTSU – PATRICK NESS (SIOBHAN DOWDIN ALKUPERÄISIDEASTA)

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 fantasia/nuoret
Sivuja: 215
Luettu: 04/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Kirjaryhmän suositus
Vuosi 2018: 35. luettu kirja

”Hirviö ilmestyy paikalle seitsemän minuuttia yli keskiyön. Se kertoo Conorille kolme tarinaa, mutta neljäs tarina Conorin on kerrottava itse. Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän kertomuksen 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu vakavasti.”

Ajatuksia: Tämä tarina vaatii hetken sulattelua. Heti lukemisen jälkeen ei pysty muodostamaan mielipidettä. Siinä on monta kerrosta, joka jäävät mielen perukoille kypsymään. Uskon, että tämä pysyy mielessäni pitkään.  Tässä on valtavasti surua ja kipua, joka patoutuu ja purkautuu eri tavoin. Tarina, joka kannattaa itse kokea, minä olen vielä vähän hämilläni.

Tiukassa otteessa – Harlan Coben

Nimi: Tiukassa otteessa
Tekijä: Coben Harlan
Julkaistu: 2010
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 369
Luettu: 07/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Lukulistalla
Kirjavuosi 2017: 75. luettu kirja

Kuusitoistavuotias Adam viettää aikansa tietokoneella ja on sulkeutunut perheen toimintojen ulkopuolelle. Kun Adamin ystävä tekee itsemurhan ja pojan käytös muuttuu entisestään, alkaa vanhemmatkin huolestua. Lopulta he laittavat Adamin koneelle vakoiluohjelman, joka kertoo mitä poika koneellaan oikein tekee ja missä hän oleilee. Kaikki sujuu hyvin eikä mitään erityisen hälyttävää tule ilmi, kunnes silmiin osuu yksi hieman oudompi viesti, jonka jälkeen poika katoaa.

Ajatuksia: Viihdyin tämän parissa ihan hyvin, vaikka kirjailijan parhaimmistoon tämä ei minun luokituksessa pääse. Murrosikäisten vanhemmilla ei todellakaan ole helppoa, ja tämä herättää pohtimaan, minkä verran vanhemmilla on oikeus tietää jälkikasvunsa tekemisistä. Missä kulkee yksityisyyden raja? Ei ole muuten mikään ihan helppo kysymys.

HYVÄNTEKIJÄ – ANJA LAMPELA

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 256
Luettu: 02/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 15. luettu kirja
Helmet 2018: 41: Valitse kirja sattumanvaraisesti

Nuori lukiolaistyttö katoaa Oulussa. Pian katoaa muutama muukin. Poliisit, omaiset ja lehdistö etsivät kadonneita turhaan. Kadonneilla ei tunnu olevan mitään yhteistä, mutta kuitenkin vaikuttaa, että jutut liittyvät toisiinsa. 

Toisaalla seurataan siepattujen tilannetta. Heidät on siepannut itsensä Hyväntekijäksi nimennyt henkilö. Siepatut eivät vain ole tasa-arvoisessa tilanteessa,  joku on suuremassa vaarassa kuin toinen. 

Ajatuksia: Melkein jätin tämän lukematta. Kirja tuli napattua palautushyllystä ja kun eräpäivä läheni, ajattelin että jätän väliin ja tämä tuon kirjan tylsän kannen vuoksi. Onneksi kuitenkin tartuin tarinaan. Tarina vei mukanaan. Kirjailija osasi hyvin luoda painostavan tunnelman. Toki tässä oli jotain kömpelöä ja ajoittaista epäloogisuutta (tätä en valitettavasti pysty avaamaan, ilman että paljastaisin juonesta liikaa), mutta jotenkin tarina sai kuitenkin mielenkiintoni pysymään.
Täytynee tutustua kirjailijan tuotantoon laajemminkin.

MIES TALOSSA – HOLLY PETERSON

Julkaistu: 2008
Luokka: 84.2 romantiikka
Sivuja: 423
Luettu: 02/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 14. luettu kirja

Jamie ja Philip ovat menestyvä rikas ja kiireinen pariskunta. Jamie käy osan viikkoa työssä, jossa viihtyy loistavasti ja Philip on taas jatkuvasti poissa kotoa luomassa uraa. Valitettavasti perheen lapsista etenkin 9-vuotias Dylan tuntuu kärsivän vanhempiensa kiireestä. Dylan kaipaa selvästi miehen mallia, ja koska perheen isukki on kovasti kiireinen, päättää Jamie palkata nannyn miespuolisen version, eli mannyn. Mannyn saapuminen taloon ei suinkaan ilahduta perheen alfaurosta, etenkin kun osoittautuu varsin komeaksi hemmoksi, mutta lapset tykkäävät ja sehän on tärkeintä. 

Ajatuksia: Sinänsä tuo manny oli virkistävä ajatus ja tarinalla oli hetkensä. Toisaalta ei ehkä ihan minun juttuni kuitenkaan, mutta sehän ei tietenkään ole tarinan syy.

SEITSEMÄN SISARTA, OSA 1 – LUCINDA RILEY

Julkaistu:  2017
Luokka: 84.2
Sivuja: 656
Luettu: 01/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Helmet 2018: Haaste 3: Kirja aloittaa sarjan
Vuosi 2018: 10. luettu kirja

Maia D´Apliese sisaruksineen suree omalaatuisen kasvatti-isänsä kuolemaa. Arvoituksellinen isukki jätti jokaiselle tyttärelleen kirjekuoren, joka sisälsi vihjeen hänen alkuperästään. Sarjan ensimmäinen keskittyy sisarusparven vanhimpaan, eli Maiaan. Maian vihje kuljettaa hänet Brasiliaan ja Rioon. Samalla tarina kertoo Maian isoisoäidin tarinaa 1920-luvun Riossa. 

Ajatuksia: Tällä tarinalla oli hetkensä, mutta mielestäni tässä olisi ollut valtavasti tiivistämisen varaa. Nyt tämä on 656 sivun järkäle, joka sortuu ajoittain itsensä toistamiseen. Lucinda Riley osaa kyllä kertoa tarinaa ja saa mukaansa, mutta samanlaista ihastumista kuin mitä Keskiyön ruusu tarjoili, en valitettavasti kokenut. Uskon kuitenkin, että palaan vielä kokeilemaan ainakin tarinan toisen osan.

Ei eläinkokeille, käyttäkää mopoja! – Aino Kontula

Oppilaan päiväkirja

Nimi: Ei eläinkokeille, käyttäkää mopoja!
Tekijä: Kontula Aino
Julkaistu: Ajatus Kirjat /Gummerus 2007
Sivuja 222
Luokka: 84.2 KON
Luettu: 08/2015

Niko Nyyssönen , 12 v 315 päivää, 145 cm ja 40 kiloa. Alkoholisoitunut äiti ja ongelmateinin mainetta kantava isoveli. Siinä lähtökohdat lähteä seiskalle pelottavaan ja valtavan kokoiseen kouluun joka kantaa lempinimeä Tyrannosaurus rex. 

Ajatuksia: Tarina kerrotaan päiväkirjamerkintöinä. Teksi on sujuvaa ja monin paikoin hauskaa sanailua. Niko kerää sympatiapisteitä. Isovelikään ei ole ihan niin tunteeton tapaus kun etukäteen näyttää. Äiti taas huomattavasti pahempi. Kokonaisuudessa mukana ronskin ja huumoripitoisen kerron lisäksi todella koskettavaa ja surullista tarinaa. Herää kysymys, johon valitettavasti tiedän vastauksen. Tällaisessa maailmassako me nykyään elämme?

Aino Kontula vakuutti minut kirjoittajan taidoillaan ja jatkan hänen tuotantoonsa tutustumista. Tsempit ja jaksamista kaikille tämän maailman Nikoille ja veli Roberteille.

Onnen tunti – Anna-Leena Härkönen

Nimi: Onnen tunti
Tekijä Härkönen Anna-Leena
Julkaistu 2011
Sivuja 287
Luettu: 02/2015
Lainattu kirjastosta

Tuula, Harri ja Roope elävät onnellista uusperheen elämää. Kuitenkin Tuulaa vaivaa ettei hän pysty antamaan Harrille omaa biologista lasta, lasta joka olisi yhtä paljon heidän molempien. Jostain Tuulan mieleen tulee ajatus sijoitetusta lapsesta ja sijaisvanhemmuudesta. Hän saa Harrinkin innostumaan asiasta. Kun 10-vuotiaalla Roopellakaan ei ole mitään ajatusta vastaan, perhe valmistautuu tarjoamaan kodin sitä tarvitsevalle. Pian perheeseen muuttavat sisarukset Luke 8 v.ja Venni 5 v.  

Uudet lapset tuovat odottamattomia tunteita ja tilanteita.

"Mitä erityisesti ottaisit huomioon sijoitetun lapsen kasvattamisessa? kysyttiin valmennuksen kotitehtävissä keväällä.

- Että hän on kokenut pelkoa, minä vastasin.  

- Hälventäisin sitä pelkoa. En koskaan jättäisi yksin.

Ei minulle tullut silloin mieleenkään, ettei lapsi haluaisi sitä. Minua."

Ajatuksia: Minä suorastaan rakastan Anna-Leenan tapaan kirjoittaa ja tuoda ajatuksia julki. Teksti on suoraa eikä sillä pyritä mielistelemään ketään. Vaikka se on ironista se on myös  äärettömän hauskaa. Vaikka kirjan teema on vakava, puhutaan huostaanotetuista lapsista, erilaisista ongelmista, vaikeasta lapsuudesta ja niin edelleen, kirjaa on miellyttävää lukea ja lopuksi siitä jäi hyvä olo. Sain myös nauraa ääneen. Alla oleva teksti huvitti minua erityisesti, siinä sattui vaan olemaan jotain niin tuttua…

”- Mä kysyin kerran että miksi sä luulet sun pulpetin olevan noin sekaisin ja se sanoi ettei se tiedä.

- Ei se varmaan tiedäkään, naurahdan. Yritän saada naisen mukaan hymyyni, mutta ei hän lähde. Saatanan tosikko, itsellään ei ole varmaan lapsia ollenkaan. - Se on kymmenvuotias, minä sanon. - Ei ton ikäset ole huolellisia ja hiljaa.

- No ei toki, mutta siihen pitäisi tietysti pyrkiä, ja kotonakin keskustella näistä huolellisuusasioista.

- Okei. Mä sanon sille tänä iltana että ole huolellisempi. Huomenna se on ihan eri ihminen koko poika. 

Hän katsoo minua hämmentyneenä. ”

No juu, onhan Tuula kieltämättä moniulotteinen persoona, enkä tiedä onko hänen ominaisuutensa parhaimmat sijaisperheen haasteisiin, sen verran omia traumoja taustalla,  mutta toisaalta uskon että on tarkoituskin kuvailla ihmistä joka ei ole täydellinen ja silti pystyy olemaan hyvä äiti ja kasvattaja. Harrihan tuntuu olevan vankka kuin muuri ja tasapainottaa tilannetta. Samoin mielessäni kävi, että mistä löytyy noin äärettömän joustavia työnantajia, kuin mitä Tuulalla on?? Mutta mitäpä noista, kirjahan on fiktiivinen ja asiat menee juuri niin kuin kirjailija haluaa ne meille kertoa. 

 Anna-Leena Härkönen on taitava. Ihailen hänen tapaansa kertoa tarinaa ja nautin siitä. Kiitos.

Taivaslaulu – Pauliina Rauhala

Nimi: Taivaslaulu
Tekijä Rauhala Pauliina
Julkaistu:2013 
Sivuja: 284
Luettu: 02/2015

Taivaslaulu on Viljan ja Aleksin rakkaustarina.
Taivaslaulu on tarina ihmisistä, uskosta, rakkaudesta, haasteista, epätoivosta, väsymyksestä, masennuksesta, ja toivosta.

Taivaslaulun kieli on kaunista ja ajoittain runollistakin. 

Kirja on aiheuttanut jonkinlaista kohua lestadiolaisteeman takia. Totta, että se on yksi asia, mutta minulle jäi päällimmäisenä mieleen Viljan ja Aleksin kaunis ja vahva suhde toisiinsa, sekä heidän tapansa ajatella. 

Äitinä Vilja tuntee kipua ja pelkoa, että miten muiden käy jos hän ei enää jaksa, jos häntä ei enää ole. Kasvavan lapsimäärän takia Viljaa huolettaa, ettei aikaa riitä jokaiselle lapselle tarpeeksi, pelko ettei jokaista pientä päätä ehdi silittää tarpeeksi. Riittämättömyys.  Vilja haluaa olla ennen kaikkea hyvä jaksava äiti, eikä aina väsynyt suurperheen äiti. Aleksi tuntee syyllisyyttä siitä, että haluaa Viljan lähelle, haluaa rakastaa, haluaa että Vilja jaksaisi taas hymyillä, ja olla välillä se sama tyttö johon hän ihastui. Aleksi tietää oman osansa Viljan kasvavaan uupumukseen. Usko yhdistää, usko lujittaa, usko luo elämän raamit ja turvan, mutta usko tuo myös vastuun ja velvollisuudet. Ei ole helppoja ratkaisuja, niin tai näin, johonkin sattuu aina.

Vaikka tilanne onkin välillä lähes epätoivoinen, missään vaiheessa ei tulisi mieleenikään epäille, etteivätkö Vilja ja Aleksi rakastaisi syvästi lapsiaan tai toisiaan. Vaikeuksista huolimatta vahva, rakastava ja yhtenäinen perhe.  

Kirja herättelee ajattelemaan moniakin asioita.  

Kakin maku - Kirsti Kaija

Nimi: Kakin maku
Tekijä Kaija Kirsti
Julkaistu 2013
Sivuja 333
Luettu: 02/2015
Lainattu kirjastosta

Kirja kertoo vanhemmista joiden lapset on huostaanotettu. Taustoja asioista jotka ovat johtaneet lasten menettämiseen. Biologisten vanhempien suhteesta lapsiinsa, elämään, sosiaalihuoltoon ja sijaisvanhempiin. Kakin maku käsittelee vaikeita asioita monelta kantilta. Kirjassa on omat lukunsa sijoitettujen lapsien omille kokemuksille ja tunteille, eikä unohdeta myöskään sijaisperheen kokemuksia. 

Anneli on 53-vuotias tutkimusten mukaan keskimääräistä älykkäämpi nainen. Anneli on myös alkoholisti ja 13-vuotiaan Madsin ylpeä äiti. Mads on huostaanotettu yli 10 vuotta sitten. 

Anneli: ”Minä ryhdyn ikään kuin valmistamaan itseäni sen ensimmäisen ryypyn ottamiseen. Kun ensimmäinen ryyppy on otettu lupa on jo saatu. Samalla lailla toimii ensimmäinen kalja. Koko ajan sitä etsii aistit avoinna syytä ottaa se ensimmäinen kalja tai ryyppy.  Ja syitähän löytyy. Ellei löydy, keksitähän.”

”Olin antanut lapselleni luvan asettua Lindholmien lapseksi. Olin myös antanut hänelle luvan kutsua perheen vanhempia isäksi ja äidiksi. Kumpikaan ei ollut minulle itselleni OK. Ei lähellekään sitä. Vaikka oma sydämeni oli pakahtua, tiesin sen olevan parasta siinä tilanteessa. Ylitin silloin omat rajani, josta olen ylpeä.” 
(otteita kirjan osasta 1: Anneli)

Mika ja Minna ovat sisarukset. Lapsilla on kokemusta elämästä väkivaltaisessa kodissa,  lastenkodissa ja sijaisperheissä. Piia on Mikan ja Minnan äiti. 

Kaisu ja Eerik toimivat sijaisperheenä. 

Ajatuksia: Tämä kirja sai todella ajattelemaan. Ajattelemaan myös sitä, kuinka helppoa ihmisiä on ”tuomita” ja lokeroida, unohtaa, että kaikki me olemme tuntevia ajattelevia ihmisiä.  Minusta on hienoa, että kirjassa tuodaan rohkeasti ilmi myös se, ettei sijaisperheen biologiset lapset välttämättä ole innostuneita ”uusista sisaruksista”, ei ole olemassa yli-inhimillisiä sijaisvanhempia perheineen, vaan ihan tavallisia perheitä iloineen ja suruineen. Uskon myös, että todellisuudessakin tieto, etenkin teini-ikäiselle nuorelle siitä, että sijaisperhe saa hänen hoidostansa rahaa, herättää paljon kysymyksiä, epäluuloja, epävarmuutta rakastetaanko häntä vain rahasta?? Monia muitakin asioita pyörii mielessäni.

Itselleni jäi hieman kysymysmerkiksi onko osa henkilöistä ja tarinoista todellisia, tapahtuiko asiat kuten kirjassa kerrottiin, vai onko niitä muokattu? Etenkin kun kirjassa oli kuva Annelista ja myös tieto hänen kuolemastaan. Tämä hieman hämmensi, koska aluksi ajattelin automaattisesti, että kyse on kuitenkin täysin fiktiivisestä tarinasta, joka on luotu kirjailijan omien kokemuksien perusteella. 

Suosittelen tätä sosiaalialaa opiskelevalle tai alalle aikovalle, sijaisperhetoiminnasta kiinnostuneille ja kaikille muillekin jotka haluavat saada laajempaa näkökulmaa asioihin. Kaikki ei todellakaan ole niin mustavalkoista kuin helposti ajattelemme. Mielestäni teos on enemmän oppikirjamainen kuin romaani, mutta kaikkinensa mielenkiintoinen.