Yöpartio, osa 1 – Sergei Lukjanenko

Julkaistu 2012
Luokka: 84.2 kauhufantasia
Sivuja: 496
Luettu: 05/2017
Mistä: Oma pokkari
Vuosi 2017: 52. luettu kirja

Kirjan todellisuudessa maailmassa elää paljon muitakin kuin tavallisia ihmisiä. Moskovan katukuvassa liikuskelee noitia, velhoja, vampyyreja ja ihmissusia. Porukka on jakaantunut Valon tai Pimeyden palvelijoihin. Kaikilla on oma tärkeä tehtävänsä. 

Tässä kirjassa pääosassa on Valon palvelijoihin kuuluva keskitason velho ja nörtti Anton Gorodetski. Alussa Anton törmää metrossa nuoreen naiseen, jonka pään ympärillä pörrää valtavan kirouksen merkki. Kirous on niin paha, että se uhkaa koko Moskovan olemassa oloa. 

Ajatuksia: Kirjassa on kolme toisistaan hitusen irrallista tarinaa, ja tämä tuntui aluksi melko hämmentävältä. En vieläkään oikein tiedä pidinkö tästä vai ei, mutta suhteellisen sujuvasti tarina tuli kuitenkin luettua. Etenkin ensimmäisen osan kohdalla, minua häiritsi kun tarina jäi tavallaan kesken ja sitten tapahtui ns. hyppäys toiseen osaan, jossa pikku hiljaa avattiin ensimmäistäkin osaa. Hitusen sekava kokonaisuus.

No juu, kyllä tämä ihan lukemisen arvoinen oli, mutta vielä on epävarmaa, jatkatko seuraavien osien parissa. Kirjasarjaan kuuluvat tämän lisäksi osat: Päiväpartio, Hämärän Partio ja Viimeinen Partio.

LUMOTTU – DEPORAH HARKNESS

Julkaistu: 2012 WSOY
Luokka: 84.2 fantasia
Sivuja: 644
Luettu: 01/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 3. luettu kirja

Helmet 2018:
Haaste 42: Kirjan nimessä on adjektiivi
Haaste 27: Kirjassa on sateenkaari perhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta

Diana Bishop on kuuluisan noitasuvun vastentahtoinen jälkeläinen ja historioitsija. Diana ei halua käyttää taikavoimiaan, vaan pyrkii elämään ihmisen elämää ilman kikkailuja. Tutkimusta tehdessään hän saa käsiinsä teoksen, joka tuntuu olevan täynnä magiaa. Tämän jälkeen Diana kohtaa olentoja kaikkialla ja kaikki ovat kiinnostuneista oudosta käsikirjoituksesta, joka ei merkinnyt Dianalle mitään. Tiiviimmin hänen kannoillaan tuntuu olevan komea vampyyri Matthew. Haluaa Diana tai ei, joutuu hän Matthewin kanssa tekemisiin ja lopulta heidän välilleen syntyy olennoista kiellettyä vetovoimaa. Pikkuhiljaa Dianan on kohdattava se tosiasia, ettei hän ole ihminen vaan noita ja on aika herätellä noitavoimat käyttöön, koska vihollinen on vahva ja tosissaan.

Ajatuksia: Tämä tarina todella lumosi ja luin sitä hitaasti nautiskellen. Tiedätte varmaan tunteen, kun ei halua tarinan loppuvan. Toki tarinassa olisi ollut reilusti tiivistämisen varaa. Toisinaan Dianan ääretön ruokahalu ja syömisen korostaminen hitusen ärsyttikin. Koin myös täydellisen ”repeämisen” kun jossain vaiheessa tarinaan pomppasi noita nimeltä Satu Järvinen 😊. Kun tarinassa noin muuten on hyvin hienoja ja erikoisia nimiä, tuli väkisin mieleen, että mikä ei kuulu joukkoon. Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, onko alkuperäisessä versiossakin todella Järvisen Satu. En tiennyt tarinaa aloittaessani, että kyseessä olisi sarja. Ja ilmeisesti sarjasta ei ole suomennettu kuin tämä yksi osa, ja se harmittaa TODELLA PALJON. Oma kielitaito tuskin taipuu nautinnollisesti lukemaan tätä fantasiaa englanniksi, vaan homma menee siinä kyllä metsään…. harmittaa kovasti.

Todella lupaava fantasiaseikkailu, jonka jatko-osat olisin ehdottomasti halunnut lukea. Silti olen iloinen, että pääsin lukemaan edes tämän ensimmäisen osan.

Lankeemus, osa 2 – Guillermo del Toro & Chuck Hogan

Julkaistu 2011
Luokka: 84.2 kauhu
Sivuja: 365
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Ensimmäinen  osa luettu
Kirjavuosi 2017: luettu kirja

Taistelu jatkuu. New York on jo vampyyriviruksen vallassa. Isojen kaupunkien lentokentille laskeutuu edelleen koneita, täynnä kuolleita ihmisiä ja virus leviää kaikkialle.

Kauhujen keskellä on edelleen tiivis porukka joka yrittää selvitä ja estää viruksen leviämistä, vaikka toivoa ei juurikaan ole näkyvissä.

Ajatuksia: Vauhtihan tässä riittää, nyt iski vaan jonkin sortin kyllästyminen. Ehkä minunkin mielestä tilanne oli jo liian epätoivoinen. Loppuun oli tehty ”koukutus” eli voi olla, etten pysty jättämään trilogiaa kesken, vaikkei tämä tällä kertaa innostanutkaan.

Vitsaus, osa 1 – Guillermo del Toro & Chuck Hogan

Julkaistu 2010
Luokka: 84.2 kauhu
Sivuja: 486
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös palautushylystä
Vuosi 2017: 27 luettu kirja

JFK:n lentokentälle NewYorkissa on laskeutunut suuri lentokone täysin pimeänä. Kun lentokenttähenkilöstö pääsee vihdoin koneeseen sisälle löytyy sen matkustajat kuolleena neljää henkilöä lukuun ottamatta. Vainajissa ei näy mitään selvää syytä mikä kuoleman on aiheuttanut. Tilalle kutsutaan biologisiin uhkiin erikoistunut tohtori Eph Goodweather kollegansa kanssa.  Valmiiksi outo tilanne saa vielä oudompia piirteitä kun sekä vainajat että eloonjääneet katoavat. 

Toisaalla entinen professori ja nykyinen panttilainaamon pitäjä Abraham Setrakian tajuaa, että keskitysleirillä kohtaamansa kauhut ovat saapumassa NewYorkiin. 

Ajatuksia: Tarina oli sangen elokuvamainen ja voisin kuvitella, että enemmin tai myöhemmin tästä tehdään leffa. Kokonaisuuden parissa viihdyin kuitenkin varsin hyvin, vaikka mielestäni tässä olisi typistämisen varaa, koska ainakin itse meinasin paikoin pitkästyä. Välillä vauhti oli taas niin hurjaa, että hyvä kun perässä pysyi.

Ei mikään täydellinen kauhutarina, mutta olihan tässä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lemppari vampyyritarinoihin tämä ei päässyt, mutta sen verran kiinnostava, että kahlaan varmaan trilogian loputkin osat. Tässä vampyyrit eivät todellakaan ole niitä komeita ja vastustamattomia hemmoja, ja pisteet erilaisesta näkökulmasta noihin verenimijöihin.

Luukaupunki (Varjojen kaupungit, osa 1) – Cassandra Clare

Nimi: Luukaupunki, osa 1
Tekijä: Cassandra Clare
Julkaistu 2009
Sivuja: 443
Luokka: 84.2 CLA
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

16-vuotispäiviensä kynnyksellä pirteä punapää Clary Fray joutuu outojen asioiden keskelle. Hän näkee asioita, joita muut eivät näe. Jopa Claryn bestis nörttipoika Simon epäilee Claryn terveyttä. Claren äiti katoaa, eikä asialla katoamisen taustalla ole edes ihmiset. Clary tutustuu varjometsästäjiin ja ajautuu huimiin seikkailuihin joiden päämääränä on löytää kadonnut mama. Mukana on tietysti huikean komeita ja hitusen pahoja poikia.

Ajatuksia: Kun minä olin nuori ei tällaisia seikkailuja ollut näemmä tarpeeksi tarjolla. Niin päädyn näin keski-ikäisenä sukeltamaan äärettömän onnellisena kaikkiin mystisiin ja äärettömän yliluonnollisiin, mutta samalla hitusen romanttisiin tarinoihin. Juu, viihdyin tämän parissa oikein mukavasti, ja muutkin osat saivat paikan lukulistalle. Aina välillä saa lapsettaa ja vaan nauttia huiman epäuskottavista tarinoista hyvällä omalla tunnolla, eiköstä niin?

Verenjanoa Dallasissa, osa 2 – Charlaine Harris

Nimi: Verenjanoa Dallasissa, osa 2
Tekijä Charlaine Harris
Julkaistu 2010
Sivuja: 292
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Sookie Stachouse elämää ei voi sanoa tylsäksi. Tällä kertaa nainen löytää työkaverinsa murhattuna ja pian sen jälkeen hänen kimppuunsa hyökkää mainadi, olento jota Sookie ei tiennyt olevankaan kuin taruissa. Mainadi vahingoittaa Sookieta pahasti ja jättää samalla viestin vampyyri Ericille. Luonnollisesti Bill vampyyrikavereineen pelastaa Sookien täpärästi vähintään erikoisilla hoidoilla. Hoito ei tietenkään ole ilmaista, vaan vastapalveluksena Sookieta lainataan Dallasin vampyyreille. Ja mukaan tulee tietysti lisää epäluonnollisia olentoja.

Ajatuksia: Vauhti on huimaa ja edelleen tämä viihdyttää. Koska genree on niin epätodellinen kuin on, hyväksyn kaiken maailman outoudet tarinaan kuuluvina. Eihän tämä mitään kirjallisuuden huippua ole, mutta viihdyttävää, ja se on minulle tärkeintä juuri nyt. Silti hieman epäilyttää, jaksanko samaa menoa kovin pitkään, vai alkaako homma kaikessa yliampuvuudessaan tökkiä.

Veren voima, osa 1 – Charlaine Harris

Nimi: Veren voima, osa 1
Tekijä Charlaine Harris
Julkaistu 2010
Sivuja: 336
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Sookie Stachouse on pikkukaupungin ”kummajainen”. Tyttöä pidetään vähintään omituisena ellei suorastaan hulluna. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että tyttö osaa lukea toisten ajatuksia. Ominaisuus rajoittaa myös Sookien mahdollista rakkauselämää suuresti, jostain syystä miehet eivät arvosta naista joka tietää mitä he ajattelevat. 

Kaupungiin tulee kuitenkin paljon suurempia huolia kun sinne muuttaa vampyyreja. Kun Sookie vielä lyöttäytyy vampyyrin heilaksi, on soppa valmis. Samoihin aikoihin kaupunkia alkaa vaivata murha-aalto ja naisia löytyy tapettuina, vieläpä niin että osalla on puremajälkiä kaulassa. Katseet kääntyvät vampyyreihin ja lynkkaysryhmä on valmiina. 

Sookie erilaisuus ei jää myöskään vampyyreilta huomaamatta ja pian vaaroja vaanii kaikkialla.

Ajatuksia: Olen toki seurannut aikanaan Trueblood -sarjaa satunnaisesti, mutten ollut mikään erityinen sarjan fani. Kirja tuntuu vievän minut kuitenkin mukanaan aika tehokkaasti. En väitä tämän olevan mitään kirjallisuuden huippua, mutta minulle tämä toimi oikein viihdyttävä flunssalukemisena, ja aion jatkaa sarjan parissa joskus tulevaisuudessakin. Toki pakko myöntää, että tässä on myös äärettömän ärsyttäviä piirteitä, mutta eiköhän tällekin sarjalle löydy paikkansa ainakin loma/flunssalukemistosta.

Radleyn perhe - Matt Haig

Haaste 5: Kirja jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä

Nimi: Radleyn perhe
Tekijä: Haig Matt
Julkaistu: Atena Kustannus Oy 2011
Sivuja 413
Luokka: jännitys 84.2
Luettu: 09/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Radleyn perhe näyttää tavalliselta englantilaiselta perheeltä. Tosin tätä perhettä inhoaa ja välttelee kaikki eläimet, Jopa useimmat ihmisetkin tuntevat jonkinlaista vastenmielisyyttä, tai vähintäänkin varovaisuutta heitä kohtaan. Radleyn perheen isä ja äiti yrittävät kovasti olla normaaleja, jopa niin, että se on suorastaan epänormaalia. 

Myös perheen nuoret havaitsevat itsessään erikoisia ongelmia, sellaisia joita ei voi pistää edes teini-iän piikkiin. Erinäiset tapahtumat johtavat arvaamattomiin seurauksiin ja lopulta vanhempien on lopetettava teatteri ja paljastettava suuri salaisuus. 

Ajatuksia: Tämän kirjan on tullut lukulistalleni jostain, mutta en yhtään muista mistä. Pienellä,  tai jopa kohtuullisella varauksella aloitin tarinaan tutustumisen. Positiivisena yllätyksenä tarina kantoi ja vei mukanaan. Viihdyin sen parissa oikein hyvin. Tottakai tässä tulee tiettyjä kliseitä vastaan ja jotain tuttuakin tarinaan liittyy mutta kokonaisuus oli todella viihdyttävä. Teksti on sukkelan sujuvaa. Kiva lukea taas vähän erilainen tämän genreen satu. 

Paholaisen vasara – JP Koskinen

Nimi: Paholaisen vasara
Tekijä Koskinen JP
Julkaistu Helsinki-kirjat Oy 2011
Sivuja 239
Luokka: 84.2 KOS jännitys
Luettu: 09/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Nuori tutkija Matias Rakola päätyy Helsinkiläiseen mielisairaalaan tutkimaan erikoista miespotilasta. Potilas kertoo olevansa romanialainen prinssi Vladislaus, jonka suuri yleisö tietää paremmin nimellä kreivi Dracula. Pienenä ongelman tarinan uskottavuuteen tuo, että Vlad-seivästäjän aikakausi sijoittuu 1400-luvulle. Mies vaikuttaa kuitenkin varsin selväjärkiseltä ja hän kuvaa ”omaa aikakauttaan” täydellisesti.

Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat. Markuksella ja mielisairaalan johtajalla Petralla on yhteinen menneisyys ja yhteinen salaisuus. Markuksella on muitakin salaisuuksia jotka juontavat lapsuuteen. Pikku hiljaa tapahtumat alkavat purkautumaan, palat sopimaan paikoilleen ja yllätyksiä on luvassa.

”Ihmisen muisti toimi juuri niin, antoi ikävien muistojen vajota niin syvälle, ettei voinut olla varman olivatko ne oikeita tapahtumia vain unta. Ne vajosivat tajunnan kuultavan jään läpi mutta jättivät jälkeensä tummia avantoja. tiesin sen hyvin, sillä minun tehtäväni oli sukeltaa noihin avantoihin ja löytää se, minkä ihmiset luulivat iäksi kadottaneensa. Joskus avanto oli ehtinyt jäätyä umpeen ja se oli hakattava rikki. Tajunnan vesiin hukkuneita kalmoja ei voinut jättää nostamatta, sillä jos ne nousivat pintaan omia aikojaan, seuraukset olivat arvaamattomia. ” Lainaus sivulta 77

Ajatuksia: Tässä tarinassa oli jotain hyvin tuttua, mutta en saa päähäni mitä?? Ehkä hitusen kömpelöä paikoittain, mutta  silti mielenkiinto pysyi yllä ihan hyvin. Kokonaisuutena ihan ok.

Illallinen vampyyrin kanssa – Abigail Gibbs

Ihan alkuun, terveiset ihanan lämpimästä ja kauniista Riva del Gardasta. Palasimme juuri kotiin mukavalta Italian lomalta ja sen takia blogissa on ollut pieni tauko. Toukokuun yhteenvedon luetuista kirjoista yritän saada kasaan lähipäivinä.

HAASTE 4: Kirja, joka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin

Nimi: Illallinen vampyyrin kanssa
Tekijä Gibbs Abigail
Julkaistu 2013
Sivuja 542
Luokka: nuoret/kauhu / 84.2 GIB
Luettu: 05/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kirjan takakannesta:
Abigail Gibbs (s. 1994) alkoi kirjoittaa romaaniaan 14-vuotiaana ja julkaisi sen netissä pala palalta, aivan loppua lukuun ottamatta. 18-vuotiaana hän teki kahdesta kirjasta sopimuksen HarperCollins –kustantamon kanssa ja kirjan oikeuden on jo myyty moneen maahan. Jatko-osa on jo tekeillä.

Tarina alkaa kun teinityttö Violet Lee sattuu olemaan väärässä paikassa, väärään aikaan. Hän joutuu keskelle hirvittävää verilöylyä, missä vampyyrit tuhoavat metsästäjänsä. Jostain kumman syystä vampyyrit päättävät säästää tapahtumien todistajana toimineen Violetin hengen ja ottavat hänet sen sijaan  vangikseen. Jotta Violetin vankeus ei osoittautuisi liian tylsäksi ja kurjaksi, on vampyyrien loistelias asumus täynnä (yllätys, yllätys) toinen toistaan kuumemman näköisiä vampyyripoikia, joista kaikki tietysti ihastuvat Violetiin.

Ajatuksia: Tämän kirjan tuli lukulistalleni ihan kirjavuoden lukuhaasteen takia. Haaste osoittautuikin ennakoitua vaikeammaksi ja lähellä piti (usemmankin kerran) etten jättänyt kirjaa kesken.

Hatunnosto nuorelle kirjailijalle kirjoitustyöstään, siitäkin huolimatta, että minä en lämmennyt tarinalle yhtään.  Olen varmasti liian vanha tälle tarinalle tai vähintään tarinan kerronnalle. Tässä on jotain todella kömpelöä kautta koko tarinan, mikä on ehkä luonnollisista jos ajattelee minkä ikäinen kirjailija on tarinan takana. Silti minä lukijana haluan nyt ajatella tarinaa, en kirjailijan nuoruutta. Tarina on mielestäni vielä keskeneräinen raakile joka on julkaistu yksinkertaisesti liian aikaisin.  Aineksethan oli vaikka mihin.

Plussaa siitä, ettei vampyyreita ole kuvattu vain siirappimaisen komeina ja hyvinä tyyppeinä, mutta muuta hyvää en tästä oikein löytänytkään. Kuumiksi tarkoitetut seksikohtauksetkin vaikuttivat  lähinnä surkuhupaisilta. Violetista saa myös hyvin erikoisen kuvan, tyttö on nuoresta iästään huolimatta ilmiselvä masokisti. Tyttöä sattui todella pahasti vähän väliä ja silti hän suorastaan kerjäsi lisää. Itse en pysty näkemään mitään romanttista esimerkiksi kohdassa, jossa Violet ja Kaspar pääsevät lemmenleikkeihin ensi kerran. Violet kuvaa tapahtumaa mm. näin

                ” Halusin niin kovasti voihkia, mutten suostunut – en voinut – ja sitten huusin järjettömästä kivusta kun torahampaat pureutuivat jänteen läpi” 

- siis jänteen läpi, häh ja yöks, pitäisikö tämän olla seksikästä ??    Ihan nyt vain noin henkilökohtaisena mielipiteenä ilmoitan, ettei mielikuvitukseni pysty tuottamaan niin hottista vampyyria , etten kaivaisi vaarnaa esille, jos torahammas kävisi pureskelemaan reiden/nivusalueen jänteiden läpi.

Olen äärettömän pahoillani, olisin halunnut pitää tästä oikeasti, mutta en pidä. Ja minä sentään myönnän häpeilemättä, että pidin paljon parjatusta Twilight –saagasta, ja ahmin kirjat kaikesta siirappimaisuudesta huolimatta.

Vaikka tästä en pitänytkään, uskon, että Abigail Gibbs on kuitenkin tulevaisuuden kirjailijoita, ja kuulemme hänestä vielä paljon.

Ensimmäinen siirtokunta – Justin Cronin

HAASTE 41: Tulevaisuuteen sijoittuva kirja

Nimi: Ensimmäinen siirtokunta
Tekijä: Cronin Justin
Julkaisu: WSOY 2010,  2010 alkuperäisteos The Passage
Sivuja: 845
Luokka: Scifi 84.22 CRO
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kirjan takakannesta:
Yhdysvaltain armeija aloittaa 2010-luvulla vaarallisen kokeen. Joukko kuolemanrangaistuksen saaneita vankeja viedään huippusalaiseen tutkimuskeskukseen Coloradossa, missä tutkijat tartuttavat vankeihin uuden viruksen. Vangit saavat pian odotetut oireet: viruksenkantajasta tulee räjähtävällä nopeudella liikkuva olento. Vangit tulevat valonaroiksi ja elimistön toiminta hidastuu tavalla, joka viittaa eliniän radikaaliin pidentymiseen.

Ajatuksia: Kirja on mielestäni kuitenkin jotain muuta kuin mitä tuo takakannen kuvaus. Tarinan alkua pohjustetaan varsin laajalti, mutta silti asiat jäävät pimentoon. Kerrotaan paljon, mutta toisaalta ei kerrota mitään selvää.  Kirjailijan kerronnan tyyli on mielestäni aika erikoinen ja omintakeinen.

Tarinan päähenkilö ja tapahtumien keskiössä on tarinan alussa vain 6-vuotias Amy Bellafonte, joka päätyy myös jostain syystä tutkimuskeskukseen. Ja kuten vangit, myös Amy saa annoksen virusta. Tyttö on viruksen jälkeen muuttunut, mutta kuitenkin erilainen kuin muut. Hän saa kirjan henkilöt ja varmasti lukijankin varauksetta puolelleen. Kuitenkin Amyn todelliset ajatukset jäävät pimentoon. Minulle jäi myös epäselväksi miksi juuri Amy valittiin koehenkilöksi. Tietyssä kohdassa vinkataan, että Amy oli jo valmiiksi erilainen (esimerkiksi kohtaus eläintarhassa), mutta sitten asia jää siihen? Tässäkin vika saattaa olla pelkästään lukijassa, ehkä minulta meni jotain ohi.

Osa asioista paljastuu tarinan edessä, osa jäänee odottamaan jatko-osia (?). Tämä kirja on valtava järkäle. Osittain tarina kulki mukavasti ja piti otteessaan, osin turhauduin. Olen aivan varma, että tästä olisi voinut nipistää sivuja aika tavalla pois kokonaisuuden siitä kärsimättä. Jotain jännää ja mielenkiinnon herättävää tarinassa varmasti oli, koska muuten tuollaisen liki  850 sivun läpikäyminen lienee mahdotonta. Pidin Amysta, mutta en tiedä palaanko tarinaan jatko-osaa lukemalla, vai jääkö tämä osaltani tähän.  Ehkä tämä ei ihan täyttänyt odotuksiani ja toisaalta tämän tyyppinen kirjallisuus ei ehkä ole minun juttuni. Osaan kyllä hyvin kuvitella tarinan elokuvaversiona.

Elämän ja kuoleman salaisuudet – Rebecca Alexander

Nimi: Elämän ja kuoleman salaisuudet
Tekijä: Alexander Rebecca
Julkaistu: Like 2014
Sivuja 416
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Tarinaa kuljetetaan kahdessa ajassa.

Nykyajassa Exeterin rautatieasemalta löytyy nuoren naisen ruumis. Sosiaaliantropologian professori Felix Guichard kutsutaan paikalle koska ruumiiseen on piirretty outoja punaisia symboleita, jotka Felix tunnistaa  rituaalimagiassa käytettäviksi symboleiksi.  

V. 1585 tohtori John Dee ja hänen apulaisensa Edward Kelley lähtevät auttamaan Puolan kuninkaan vakavasti sairasta sisarentytärtä kreivitär Erzsebetiä.  Kreivitär on sairas, mutta taustalla ei ole todellakaan mikään tavallinen sairaus. Anamneesista ilmenee, että Erzsebetin äidin Annan syntyessä hänen äitinsä oli ollut kuolleena jo viisi vuotta. Suvun naisilla oli siis ollut ”erikoisia” ongelmia vähän pidempään. 

Ajatuksia: Periaatteessa tämä olisi voinut olla kelpo tarina. Jostain syystä minä en vaan innostunut tämän tarinalle enkä sen kerronnalle missään vaiheessa. Laina-ajalla eläminen ei minun silmissäni tuntunut mielekkäältä, enkä oikein ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi niin tehdä? Tarinassa tyttö Sadie ”pelastetaan” ja hän saa jatkaa elämäänsä laina-ajalla. Jos ajattelen minkälaista elämää tytölle oli luvassa, ja millä hinnalla, pidin tuota pelastamista lähinnä julmana. Jackin ja Felixin tunteiden lämpiäminen ei myöskään uponnut alkuunkaan. Minulle ehkä mielenkiintoisinta oli tarinaan ujutettu todellinen historian tuntema hirviö eli kreivitär Erzsébet Báthory, jonka taustaa tutkiskelin netistä sitten vähän enemmänkin. 

Tarinassa oli toki hyvääkin ja paikoin vauhtia oikein mukavasti, mutta jotenkin jäin hyvin ulkopuoliseksi, enkä osaa tarkemmin määritellä miksi.  Myönnän olleeni pettynyt. Kirjan kansi on kyllä hieno ja houkutteleva. 

YSTÄVÄT HÄMÄRÄN JÄLKEEN – John Ajvide Lindqvist

HAASTE 46; Kirja, joka pelottaa sinua.

Nimi: Ystävä hämärän jälkeen
Tekijä Lindqvist John Ajvide
Julkaistu 2008 ( alkuperäinen teos  Låt den rätte komma in, 2004)
Sivuja 607
Luettu: 01/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Oskar kiljui kuin porsas. Se kuului pelin henkeen. Jos hän röhki, he saattoivat toisinaan jättää rangaistuksen väliin. Hän ponnistelu erityisen paljon peläten että he rangaistuksen aikana muuten pakottaisivat hänen kohottamaan kätensä ja löytäisivät hänen inhottavan salaisuutensa.
Hän rypisti nenänsä siankärsäksi ja röhki ja kiljui, röhki ja kiljui. Jonny ja Micke nauroivat. Hyi helvetti, Possu. Jatka. ” 


Oskar on hieman pullea koulukiusattu poika, joka asuu äitinsä kanssa ihan tavallisessa ruotsalaisessa lähiössä. Mutta Oskar ei ole ihan tavallinen melkein 13-vuotias poika .

”Oskar haaveili sähkötuolissa tapahtuvan teloituksen näkemisestä. Hän oli lukenut miten veri alkoi kiehua, ruumis vääntyi luonnottomiin asentoihin. Hän kuvitteli myös hiusten syttyvän palamaan mutta siitä hänellä ei ollut kirjallista todistusaineistoa. Siis ihan mahtavaa. 

Hän selasi sivuja eteenpäin. Seuraava leike oli Aftonbladetista ja käsitteli ruotsalaista paloittelusurmaajaa. Melko kurja passikuva. Olisi voinut olla kuka tahansa. Kuitenkin mies oli murhannut kaksi homoseksuaalista prostituoitua omassa saunassaan, paloitellut heidät sähkökäyttöisellä moottorisahalla ja kaivanut heidät maahan saunan taakse. Oskar otti viimeisen suupalan Dajmista ja katseli tarkkaan miehen kasvoja. Kuka tahansa.

     Voisin olla minä kahdenkymmenen vuoden kuluttua."

Oskarin seinänaapuriksi muuttaa samanikäinen Eli tyttö, omituisen miehen, Håkanin kanssa. Elikin on outo ja hän haisee pahalta. Hän tulee ulos vain illalla, kun on tarpeeksi hämärää. Kuitenkin Elistä tulee Oskarin paras ystävä. 

Rauhallinen lähiöelämä saa särön kun Blackebergin metsästä löytyy murhattu teinipoika. Pojan kurkku on vedetty julmasti auki. Poliiseja hämmästyttää, että murhatavasta huolimatta pojasta ei löydy pisaraakaan verta. Murhia tapahtuu lisää ja poliisit etsivät psykopaattista sarjamurhaajaa. Lehdistö puhuu rituaalimurhista. Ulkona vaanii jokin. 

Håkan ja Eli ovat outoja, lisäksi heillä on salaisuus, mikä ei kestä päivänvaloa.

Ajatuksia: Olen lukenut kauhukirjoja joskus todella paljon, ja luulin ettei minua enää hetkauta tai yllätä juuri mikään. Jos kirjoissa vilisee yliluonnollisia kammotuksia tms. , niissä ei mielestäni ole mitään pelottavaa. Kirja voi olla sävyltään pelottava, mutta jotenkin niin kaukana tavallisesta, että ne eivät kosketa eivätkä jää mieleen pyörimään sen kummemmin. Tämä tarina on kuitenkin erilainen.

Tämä kirja on vaikuttava, hämmentävä, paikoin äärettömän vastenmielinen, pelottava, oksettava, jännittävä, kauhea, surullinen, lumoava ja taatusti ajatuksia herättävä, hyvin erilainen kauhukirja.

Tarina herätti monenlaisia ajatuksia. Esimerkiksi, kun samaan tarinaan laitetaan valtava määrä erilaista pahuuden ilmentymää, niin jossain vaiheessa huomaa, että jokin kauheita tekoja tehnyt hahmo herättää empatiaa. Tämä on oikeastaan aika pelottavaa. Jos näiden hahmojen teot olisivat toisenlaisessa ympäristössä, tai yksittäisissä kertomuksissa, pitäisin varmasti kaikkia yksinkertaisesti kammottavina ja kauheina. Asiat eivät ole kuitenkaan noin yksiselitteisiä. Monenkin hahmon kohdalla tulee mieleen sanat syy ja seuraus. Ei hyväksy tekoa, mutta käsittää miksi teko on tapahtunut. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta kirjan lukeneet saattavat ymmärtää mitä tarkoitan. 

Joitain kohtia Eliin liittyen olisi mielestäni voinut jättää pois, hahmo on tarpeeksi mystinen ilman näitä ylimääräisiä kikkailuja (tarkoitan taustatarinaa). 

Kirja on kaikessa vaikuttavuudessaan hyvä. Rankka lukukokemus, jota vilpittömästi suosittelen aiheesta kiinnostuneille. Herkille lukijoille en tätä suosittele, ja mielestäni lukijan tulee olla aikuinen, sen verran rankkaa tarinaa luvassa. Tämä ei ole mikään tavallinen kauhutarina, vaan jotain muuta.