Lumienkelit – Jim Thompson

Julkaistu 2009
Luokka: 84.2 jännitys
Sivuja: 263
Luettu: 08/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös palalutushyllystä
Kirjavuosi 2017: 98. luettu kirja

”Syrjäinen kylä Suomen Lapissa sinnittelee arktisen talven loputtomassa yössä. Sitten kammottavien rikosten ketju katkaisee lumen ympäröivän rauhan ” (kirjan takakannesta)

Ensimmäinen uhri on kaunis somalialaistaustainen filmitähti, joka löydetään hangelta julmasti surmattuna ja häväistynä. Tutkintaa johtava Kari Vaara päättää selvittää tapauksen itsenäisesti, vaikka se saattaakin jäädä hänen viimeiseksi teokseen poliisin palveluksessa. Pieni kylä järkyttyy, koska uhreja tulee lisää. Tapaukset kytkeytyvät myös hyvin lähelle Karin menneisyyttä ja keinuttaa miehen uraa pahasti. 

Ajatuksia: Suomessa asuva amerikkalaiskirjailija Jim Thompson on minulle täysin uusi tuttavuus. Kirjailijan tyylin omaksuminen tai siihen tottuminen vei oman aikansa, mutta sen verran mielenkiintoinen tarina oli, että lukeminen sujui suht sutjakkaasti. Hyvin mies on onnistunut punomaan kiemuroita tarinaan, eli loppuratkaisua ei heti arvaa.

Ihan ok lukukokemus, ja varmasti jatkossakin palaan kirjailijan tuotantoon.

Tiibetin tyttäret - Brauen Yangzom

HAASTE 44: Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta

Julkaistu: 2011
Luokka: 99.1 muistelmat
Sivuja: 391
Luettu: 01/2017 14.1.-15.1.2017
Mistä: Kirjastosta
Miksi: TBR3, ystävän suosittelema
Vuosi 2017: 7. luettu kirja

Tarinan kertojana toimii sveitsiläis-tiibetiläinen Yangzom Brauen. Tarina kertoo hänen sukunsa tarinaa kolmessa polvessa. Isoäidistään, äidistään ja tietysti hänestä. Kolmesta rohkeasta ja hyvin erilaisesta naisesta. Yksi tiibetiläinen nunna, yksi ns. useamman maan kasvatti ja nuorin selkeästi länsimaalaisempi.  Tarinan keskiössä on aika jolloin kiinalaiset miehittivät Tiibetin ja Kunsang lähti pakomatkalle perheensä kanssa tarkoituksena päästä Intiaan turvaan. Yagzomin äiti oli tuolloin vain 6-vuotias lapsi ja matka tehtiin kävellen Himalajan vuoriston yli.

Ajatuksia: Oli äärettömän mielenkiintoista lukea kulttuurista joka on itselle varsin vierasta. Minä olen loputtoman utelias lukemaan ihmisten tavoista olla, elää, käyttäytyä ja uskoa erilaisissa ympäristöissä. Ihmiskunnan hienoimpia asioita on, että olemme niin äärettömän erilaisia ja kuitenkin samanlaisia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Elämä itsessään vaan on niin kiehtovaa kaikkine sävyineen.

Synnintekijä - Milja Kaunisto

HAASTE 34: Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt

Julkaistu: 2013
Luokka: 84.2 kertomakirjallisuus
Sivuja: 308
Luettu: 01/2017 (1.-3.1.2017)
Mistä: Kirjastosta
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2017: 1. luettu kirja

Vastavihitty pappi Olavi Maununpoika matkustaa Pariisiin Sorbonnon yliopistoon hakemaan lisäoppia uralleen. Samalla nimikin vaihtuu latilaiseen versioon eli hänestä tulee Olaus Magnus. Yliopistolla miehen huomio kiinnittyy älykkään oloiseen ja sanavalmiiseen Miracle de Serviéresiin. Olauksen yllätykseksi miehet ystävystyvät jopa niin, että Olaus saa kutsun ylimistönuoren perintölinnaan.  Olaus joutuu kesän aikana pohtimaan omaa miehisyyttään, ystävyyttään sekä pappisvihkimyksen merkitystä.

Ajatuksia: Historialliset tarinat vetoavat minuun poikkeuksetta. Tälläkin oli hetkensä, mutta samalla jouduin toteamaan, että valitettavasti korkeat ennakko-odotukseni eivät täyttyneet. Saattaa kuitenkin olla, että palaan tarinan myöhempien osien pariin.

Koruton totuus – Jodi Picoult

Haaste 44: Kirja, jossa on yli 500 sivua

Nimi: Koruton totuus
Tekijä: Picoult Jodi
Julkaisu: Karisto 2007
Alkuperäisteos:  Plain Truth  julkaistu 2000
Sivuja: 511
Luokka: 84.2 PIC
Luettu: 03/2015
Mistä Kirjastosta lainattu

Ellie Hathavay on puolustusasianajaja jolle ei ole väliä onko puolustettava syyllinen vai syytön, kunhan hän saa parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaiseksi. Tai tällaisen kovapintaisen kuvan Ellie antaa ulospäin. Viimeinen voitettu työjuttu saa kuitenkin Ellien romahduksen partaalle ja tulee painajaisina hänen uniinsa. Samaan aikaan suhde pitkäaikaisen miesystävän kanssa tuntuu vetävän viimeisiään. Ellie tarvitsee irtioton ja matkustaa Pennsylvanian Paradisen rauhaan sukulaistensa Ledan ja Frankin luokse. 

Katie Fisher on 18-vuotias amish-tyttö jota syytetään vastasyntyneen lapsensa murhasta.

Lepo ja rauha tädin luona katkeaa kun Leda-täti joutuu pyytämään  Ellieltä ammatillista apua. Näin vastentahtoinen Ellie päätyy Katien asianajajaksi. Toimeksiantoon kuuluu, että Ellien tulee vahtia Katieta henkilökohtaisesti koko ajan. Tämän seurauksena kovapintainen asianajaja löytää itsensä amish-yhteisöstä. Ellie yrittää selvittää mitä on oikeasti tapahtunut, mutta Katiesta ei tunnu olevan mitään apua. Tyttö kieltää kaikkien lääketieteellisten todisteiden vastaisesti olleensa koskaan raskaana, eikä muista tapahtumista muutenkaan mitään. Alkaa monimutkaisen jutun perinpohjainen selvittely, samalla kun Ellie käy läpi omaa elämäänsä ja arvojaan. 

 Ajatuksia: Tarina vie lukijan amish-yhteisöön, sen tapoihin ja ihmisiin.  Itse en yleensä välitä lukea oikeustaisteluista, mutta onneksi tämä keskittyykin muuhun. Kirja pääsee yllättämään.  Juuri kun luulee, että tietää miten asiat menivät, huomaakin että suunta muuttuu. Picoult kirjoittaa taitavasti ja osaa pitää lukijan otteessaan.  Minulle herkkua oli etenkin amissikulttuurin kuvaus, voisin lukea aiheesta paljon lisääkin. 

Usko, toivo ja raskaus – Aila Ruoho ja Vuokko Ilola

Nimi: Usko, toivo ja raskaus
Tekijä Ruoho Aila ja Ilola Vuokko
Julkaistu Atena 2014
Sivuja 399
Luokka: 28.714 RUO
Luettu: 03/2015

Hieman oppikirjamainen teos vanhoillislestadiolaisuuden tapoihin ja käytäntöihin. Mikä on hyväksyttävää mikä ei. 

Kirja on mielenkiintoinen ja avaa rohkeasti asioita. Lukija pääsee kurkkaamaan monelle tosi salaperäiseen ja tuntemattomaan maailmaan. Tosin tietyt kirjan teemat eivät mielestäni liity pelkästään tähän uskonnolliseen yhteisöön. Esimerkiksi lasten kuritus ennen oli valitettavan yleistä ihan kaikkialla, ei vain uskonnollisissa yhteisöissä. 

Yhteisöissä on kriittistä tarkastelua vaativien asioiden lisäksi varmasti pakko olla hyviäkin asioita. Toisaalta ymmärrän, miksi asioita halutaan tuoda julki. Epäilen kyllä vahvasti voiko kukaan ulkopuolinen vaikuttaa yhteisön tapaan toimia, vaan mielestäni muutos lähtee liikkeen sisältä, jos on lähteäkseen.  

Näin ulkopuolisena on halutessaan helppo muodostaa vaikka kuinka jyrkkiä mielipiteitä. Itse yritän kuitenkin muistaa, että asioilla tuppaa aina olemaan kaksi puolta. Tasapuolisuuden nimessä olisi mielenkiintoista lukea myös teos, joka käsittelee aiheesta vastakkaisesta näkökulmasta. Positiivissävyinen tarina vanhoillislestadiolaisperheestä ja siinä kasvamisessa. Mikä on hyvää?  Miksi niin monet haluavat kuulua juuri tähän yhteisöön ja mitä se heille merkitsee? Mitä etua on kasvaa suurperheessä? 

Julkisuudessa puhutaan, että esimerkiksi tämä kirja, tai Rauhalan teos Taivaslaulu paljastaa liikkeen sisältä ongelmia, ja murtaa julkisuuskuvan herätysliikkeestä. Omasta puolestani on pakko sanoa, että enemmänkin teokset vahvistavat sitä yleistä julkisuuskuvaa, minkä olen vanhoillislestadiolaisuudesta saanut. En muista koskaan törmänneeni siihen onnelliseen kirjalliseen kertomukseen ja hehkutukseen julkisuudessa, ja tämä vähän vaivaa minua. Ei ole ollut mitään ruusuista julkisuuskuvaa, mitä nämä teokset ovat voineet muuttaa. Vai onko vain niin, etteivät vanhoillislestadiolaiset  yksinkertaisesti koe tarvetta lähteä julkiseen keskusteluun? 

Mielestäni kirja sopii parhaiten lukijalle joka on aidosti kiinnostunut asioista, eikä lähtökohtana ole päästä vain kauhistelemaan. Oikein käytettynä tämä teos auttaa ymmärtämään vanhoillislesdiolaisten tapoja, ja antaa tietoa, josta voi olla hyötyä erilaisissa arkielämän tilanteissa ja ammateissa, riippumatta siitä mitä mieltä itse on yhteisön tavoista  . 

Taivaslaulu – Pauliina Rauhala

Nimi: Taivaslaulu
Tekijä Rauhala Pauliina
Julkaistu:2013 
Sivuja: 284
Luettu: 02/2015

Taivaslaulu on Viljan ja Aleksin rakkaustarina.
Taivaslaulu on tarina ihmisistä, uskosta, rakkaudesta, haasteista, epätoivosta, väsymyksestä, masennuksesta, ja toivosta.

Taivaslaulun kieli on kaunista ja ajoittain runollistakin. 

Kirja on aiheuttanut jonkinlaista kohua lestadiolaisteeman takia. Totta, että se on yksi asia, mutta minulle jäi päällimmäisenä mieleen Viljan ja Aleksin kaunis ja vahva suhde toisiinsa, sekä heidän tapansa ajatella. 

Äitinä Vilja tuntee kipua ja pelkoa, että miten muiden käy jos hän ei enää jaksa, jos häntä ei enää ole. Kasvavan lapsimäärän takia Viljaa huolettaa, ettei aikaa riitä jokaiselle lapselle tarpeeksi, pelko ettei jokaista pientä päätä ehdi silittää tarpeeksi. Riittämättömyys.  Vilja haluaa olla ennen kaikkea hyvä jaksava äiti, eikä aina väsynyt suurperheen äiti. Aleksi tuntee syyllisyyttä siitä, että haluaa Viljan lähelle, haluaa rakastaa, haluaa että Vilja jaksaisi taas hymyillä, ja olla välillä se sama tyttö johon hän ihastui. Aleksi tietää oman osansa Viljan kasvavaan uupumukseen. Usko yhdistää, usko lujittaa, usko luo elämän raamit ja turvan, mutta usko tuo myös vastuun ja velvollisuudet. Ei ole helppoja ratkaisuja, niin tai näin, johonkin sattuu aina.

Vaikka tilanne onkin välillä lähes epätoivoinen, missään vaiheessa ei tulisi mieleenikään epäille, etteivätkö Vilja ja Aleksi rakastaisi syvästi lapsiaan tai toisiaan. Vaikeuksista huolimatta vahva, rakastava ja yhtenäinen perhe.  

Kirja herättelee ajattelemaan moniakin asioita.