73/2018: Pyhimyksen hauta - Kathy Reichs

 

PYHIMYKSEN HAUTA, osa 2 – KATHY REICHS

Julkaistu: 2010

Suomentaja: Heikki Salojärvi 

Luokka: 84.20 jännitys

Sivuja: 550

Luettu: 08/2018 

Mistä: Kirjastosta lainattua

Miksi: Sattumalöydös

Vuosi 2018: 73. luettu kirja

Oikeusantropologi Temple Brennan auttaa etsimään ja tutkimaan 1880-luvulla toimineen nunnan jäännöksiä. Samalla hänet tempaistaan mukaan outoon murhapolttoon, jossa urhit näyttäisivät joutuneen jonkinlaisen kultin surmaamiksi. Mukaan sekoittuu lisäksi Tempen sisar ja tunteitakin viritellään suuntaan jos toiseen.

Ajatuksia: En ole kyseisen kirjailijan teoksia lukenut vuosiin ja oli ihan mukava palata. Tarina oli ihan ”ok”, mitään suurempia hehkutuksia se ei aiheuttanut, mutta teksti oli sujuvaa ja tarina eteni. Sinänsä tuohon tarinaan oli sekoitettu monta eri teemaa, eli tuo nimi ei oikein kerro mitään, ja siihen liittyvä tarina jää mielestäni aika toisarvoiseksi. Tässä olisi vähemmän ollut mielestäni enemmän.

Jääkylmä - Tess Gerritsen

HAASTE 11, Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Nimi: Jääkylmä
Tekijä Gerritsen Tess
Julkaistu 2010
Sivuja 351
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

”- Malja seikkailullemme!. 
Maurakin nosti lasinsa ja siemaisivat virnistäen toisilleen. Doug näytti cocktailbaarin imartelevassa hämärässä siltä opiskelijalta, jonka Maura muisti, rämäpäiseltä nuorelta mieheltä, joka oli kiivennyt ninjapuvussa talojen katoille. Maura tunsi itsensäkin jälkeen nuoreksi. Uskaliaaksi ja pelottamaksi ja valmiina osallistumaan tähän seikkailuun. 
- Minä lupaan, Doug sanoi, että tästä tulee hauskaa.”

Maura Isles toteaa, ettei hän pysty kilpailemaan Danielin suurimman rakkauden, katolisen kirkon kanssa. Hän epäilee että heidän suhteensa on tullut tiensä päähän. Näissä aatoksissa Maura matkustaa patologien konferenssiin hyisen kylmään Wyomingiin. 

Paikan päällä hän törmää vanhaan kurssikaveriinsa Dougiin. Doug haluaa piristää Mauraa ja saa houkuteltua tämän lähtemään konferenssin jälkeen pienelle mukavalle retkelle muutaman ystävänsä, sekä Dougin tyttären kanssa.  Dougin lupaukset rennosta matkasta kaatuvat heti alkuun, kun Dougin 13-vuotias tytär osoittaa selvästi ettei hyväksy Mauran mukana oloa.  Kun he kaiken lisäksi eksyvät keskelle lumista korpea auton suistuttua ojaan, eikä alueella löydy minkäänlaista kenttää, joten puhelimitse apua ei ole saatavilla, valkenee kaikille minkälaisessa pulassa he ovat. Ulkona riehuu lumimyrsky, ja epätoivoinen viisikko kaipaa kipeästi suojaa. He päätyvät laaksoon ”Taivasten valtakuntaan”,  mistä löytyy useita asumattomia taloja. Paikassa on jotain outoa. Talot ovat askeettisia, vailla mitään mukavuuksia, mutta kummallisempaa on se, että näyttäisi kuin kaikki asukkaat olisi vain kadonneet ilman ennakkovaroituksia. Yhdestä talosta löytyi valmiiksi katettu ruokapöytä, mutta ihmisistä ei löytynyt mitään merkkejä. Minne kaikki olivat kadonneet? Kuka oli mies, jonka kuva löytyi jokaisesta talosta? Mauralla on epämiellyttävä tunne, että joku tarkkailee heitä.  Aika käy vähiin.

Toisaalla Daniel ottaa yhteyttä Jane Rizzoliin koska ei saa Mauraan yhteyttä. Jane on yksi harvoista joka tietää Danielin ja Mauran suhteesta sekä heidän ongelmistaan, joten hän ei ihmettele vaikkei Maura haluaisikaan vastata Danielille. Päivät kuluvat, eikä Janekaan saa ystäväänsä yhteyttä. Huoli kasvaa. Jane, Daniel sekä Gabriel (Janen mies) päättävät lähteä itse Wyomingiin selvittämään tilannetta ja he saavat karmaisevia uutisia. 

Ajatuksia: Jääkylmää jännitystä, sitä tämä on. Pidin kirjasta ihan valtavasti, mielestäni parasta Gerritseniä, mitä olen lukenut.  Taas tulen sen hankaluuden eteen, etten voi analysoida itse tarinaa enempää paljastamatta jutun ideaa. Mutta minulle tämä oli lukukokemuksena todella lähellä täydellistä jännäriä. Viihdyttävää, pelottavaa, mukaansa tempaavaa, sujuvaa ja yllättävää. Tämä lunasti paikan lempikirjojeni listalla. Ei varmaankaan yllätys, että suosittelen kaikille jännityksen ystäville!

VALKEA KUIN LUMI, osa 2 – Salla Simukka

Jatketaan trilogian toisella osalla. 

Nimi: Valkea kuin lumi
Tekijä Simukka Salla
Julkaisuv. Tammi 2013
Luokka: Nuoret / jännitys 84.2 SIM
Sivuja 237
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta.

Trilogian toisessa osassa on Lumikki on jo täysi-ikäinen. Lumikki on matkannut lomailemaan helteiseen Prahaan. Hän haluaa irtioton kaikesta; edellistalven kauhuista, vanhempien huolenpidosta ja opiskelijaelämästä.

Kauan tyttö ei ehdi maisemista ja normilomasta nauttia, kun kummalliset tapahtumat alkavat vyöryä. Ensin ilmestyy mystinen tyttö joka ilmoittaa olevansa Lumikin isosisko, ja sen jälkeen vielä mystisempi, oletetun isosisko Zelentan, ”perhe”. Mistään tavallisesta perheestä ei luonnollisesti ole kyse vaan salaperäisestä uskonlahkosta, jossa on jotain todella pahasti pielessä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita seuraa kerta toisensa jälkeen, ja tässä kirjassa juostaankin pakoon monta kertaa.

Kaiken tämän jännityksen ja pelottavien tilanteiden lisäksi Lumikki ikävöi ja ajattelee Liekkiä. Lisäksi häntä kaihertaa oman perheen salaisuudet, tai lähinnä niistä puhumattomuus. Pikku hiljaa Lumikille tulee hajanaisia muistikuvia asioista joista ei puhuta, eikä hän enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.

”Lumikki oli monesti miettinyt sitä, että heidän perheensä esitti oikeastaan perheen rooleja. Äiti näytteli äitiä, isä isää ja Lumikki heidän tytärtään. He toimivat kaikki niin kuin olisivat liikkuneet kulisseissa, kuin heitä olisi kuvattu jatkuvasti. Hän oli pitkään luullut, että sellaista olisi kaikissa perheissä, mutta jossain vaiheessa, alle kymmenvuotiaana, hän oli alkanut tarkkailla muita perheitä ja näiden toimintaa, kun näki isiä ja äitejä lapsineen vaikkapa kaupassa tai puistossa tai sukujuhlissa. He käyttäytyivät toisin. He riitelivät, nauroivat, olivat läsnä ja olemassa. Lumikin perheessä ei sanottu niitä asioita, jotka tulivat mieleen, vaan niitä, joita he olettivat, että heidän rooleissaan kuului sanoa.”

Ajatuksia: En oikein tiedä olenko sitä mieltä, ettei tämä ihan yltänyt ykkösosan tasolle, vai onko tämä vain erilainen? Ehkä olisi ollut parempi, pitää näiden välissä vähän pidempi tauko, koska nyt ensimmäinen osa on liian tuoreessa muistissa.

Kakkososa valottaa Liekin ja Lumikin suhdetta, kipeää mutta kaunista ensirakkautta. Samalla se tuo mukanaan lisää arvoituksia ja kysymyksiä. Oletan, että vastauksia kysymyksiin tulee lisää kolmannessa osassa, joka luonnollisesti on lukulistallani.

Lumikin Prahan seikkailu on sitten asia erikseen. Ihan viihdyttävää, ja kirja sai aikaan mahdottoman matkakuumeen, eli paikkakuvaukset olivat toimivia.
Itseäni hieman häiritsi tämä seikkailu kaikkine käänteineen, jotenkin liikaa ja liian pienellä aikavälillä. Toisaalta, onhan se totta, että on ihmisiä joille vaan sattuu ja tapahtuu koko ajan (tiedättekö ihmistyypin??). Ja tietysti kyse on fiktiosta, jonka tarkoitus on viihdyttää, joten miksipä ei.

Joka tapauksessa olen ihastunut tuohon Lumikin persoonallisuuteen, ja sen myötä tietysti Simukan tapaan kirjoittaa.  Sen enempää paljastamatta tarinaa, kunnioitan Simukan tapaa tuoda Lumikin kautta esille se, että ihminen rakastuu ihmiseen, ei siihen mitä pinnalla näkyy. Tämä sarja on nykypäivää jos mikä.