HIRVIÖN KUTSU – PATRICK NESS (SIOBHAN DOWDIN ALKUPERÄISIDEASTA)

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 fantasia/nuoret
Sivuja: 215
Luettu: 04/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Kirjaryhmän suositus
Vuosi 2018: 35. luettu kirja

”Hirviö ilmestyy paikalle seitsemän minuuttia yli keskiyön. Se kertoo Conorille kolme tarinaa, mutta neljäs tarina Conorin on kerrottava itse. Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän kertomuksen 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu vakavasti.”

Ajatuksia: Tämä tarina vaatii hetken sulattelua. Heti lukemisen jälkeen ei pysty muodostamaan mielipidettä. Siinä on monta kerrosta, joka jäävät mielen perukoille kypsymään. Uskon, että tämä pysyy mielessäni pitkään.  Tässä on valtavasti surua ja kipua, joka patoutuu ja purkautuu eri tavoin. Tarina, joka kannattaa itse kokea, minä olen vielä vähän hämilläni.

VIIMEINEN LOMA – MICHAEL ZADOORIAN

Julkaistu: 2017
Luokka: 84.2
Sivuja: 288
Luettu: 03/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Vinkki netistä
Vuosi 2018: 26. luettu kirja
Helmet 2018: 13:Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa


Kirjan takakannesta:
”Robinan pariskunnalla on takanaan yli kuudenkymmen vuoden suuremoinen yhteiselämä. päälle kahdeksankymppisestä pariskunnasta Ella sairastaa syöpää ja Johnilla on Alzheimer. Itseään ”huono-onnisiksi hourioiksi” kutsuva pari haluaa kokea vielä viimeisen seikkailunsa ja karkaa aikuisilta lapsiltaan sekä lääkäreiltä, jotka tuntuvat määräävän heidän elämästään” 

Ajatuksia: Koskettava, hauska ja samalla surullinen tarina ikäihmisistä, jotka tietävät määränpäänsä olevan lähellä ja haluavat itse päättää miten sen viettävät.

Perhosen lento – Helmi Vilppola

Julkaistu 1998
Luokka: 59.54 muistelmat
Sivuja: 239
Luettu: 04/2017
Mistä: mummolta
Vuosi 2017: 44. luettu kirja

Kirja kertoo Ellenistä, tytöstä, joka sairastuu aikuisten leukemiaan. Ellen sairasti vuoden ja neljäkuukautta kunnes oltiin tilanteessa, ettei mitään ollut tehtävissä ja Ellen palasi sairaalasta kotiin. Ellenille ei kerrottu, mitä edessä on, mutta lapsi ymmärtää tilastaan yllättävän paljon ilmankin. Ellenin äiti kertoo tytön viimeisistä päivistä ja sairastamisajasta. Tarina perustuu äidin päiväkirjamerkintöihin.

Ajatuksia: Koskettava tarina. Omassa perheessä on myöskin ollut vastaavanlainen tilanne, joten vaikka tarina oli mielenkiintoinen, hieman pelkäsin omaa reaktiotani.
Lukemisen arvoinen tarina, joka on hienosti kerrottu.

Pelkääjän paikalla – Laura Lehtola

HAASTE  44: Kirjassa joku kuolee

Nimi: Pelkäjän paikalla
Tekijä Lehtola Laura
Julkaistu Otava 2015
Sivuja: 238
Luokka:  84.2 LEH
Luettu: 03/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Kun äidille tuli se miniminibakteeri, sen tukasta tuli paljon pienempi kuin mulla ja isillä. Ihan miniminitukka. Sen tukka lähti ihan kokonaan irti. Vaikka eka sillä oli paljon isompi, koska käytti aina vidal sassuunia.

Jos karhu tai orava käyttää vidal sassuunia, sen koko turkista tulee tosi pitkä. niin pitkä, että naamaa ei voi nähdä. Paitsi että siilille ei voi ikinä tulla tukkaa, vaan tosi pitkät piikit.

Jos ihmisen keuhkot menee epäkuntoon, sen tukka ei voi kasvaa.

Nyt äidin vidal sassuun on vessassa yläkaapissa, me ei käytetä sitä isin kanssa. Paitsi että isi on kerran laittanut sitä sen mahaan, koska sillä on navassa vähän karvoja.”


Aapo, Anna ja Elsa, nuori ja onnellinen perhe.

Perheidylli kuitenkin särkyy kun kutsumaton vieras niemeltään syöpä tunkeutuu luvatta heidän maaperälleen ja ottaa salakavalan selkävoiton jo ennen kuin kukaan ehtii edes tajuamaan tilannetta. Hetken päästä on vain rikkinäinen Aapo ja äiditön Elsa.  Aapo kipuilee ja on vihainen Annalle, miten nainen voi jättää hänet yksin lapsen kanssa. Elsa suhtautuu asioihin kuten lapset yleensä suhtautuvat. Elämä jatkuu ja päiväkodin pihalla on monta tärkeää projektia jotka pitää saada valmiiksi, vaikka äidistä ei ole jäljellä kuin jalkaproteesi vaatekaapin perällä.

Ajatuksia: Tämä tarina on täynnä kielikuvia, jotka aluksi tuntuivat hitusen vierailta. Sitten ihastuin niihin todella paljon. Minä tiedän mitä nämä vertauskuvat tarkoittavat ilman että niitä tarkennetaan.  Tämä tarina sai minut samalla itkemään ja nauramaan. Tarina kosketti niin että se tuntui päästä varpaisiin. Olen niin äärettömän onnellinen, että minä sain lukea Aapon, Annan ja Elsan tarinan.  Ja kyllä se Veerankin tarina mahtui mukaan, vaikka en tiedä olisinko jäänyt häntä kaipaamaan jos olisi puuttunut.

Minä koin tämän kirjan vahvasti ja tunneskaala oli varsin laaja. Mutta kuten olen aiemmin sanonut, oma elämänkokemus vaikuttaa valtavasti miten tarinan kokee ja mikä koskettaa tai mikä ärsyttää. Minä liikutuin ja vaikutuin.

Kiitos tästä  Laura Lehtola. 

Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia – Kristiina Hanhirova

Haaste 23: Muistelma tai elämänkertateos

Nimi: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia
Tekijä Hanhirova Kristina
Julkaisu  WSOY 2014
Sivuja 221
Luokka: 59.534 HAN
Luettu: 03/2015
Mistä: OMA, pokkari

”Kirjoitan tämän kirjan uhmaten sitä tosiasiaa, että huumori ja hematologia eivät sovi yhteen. Luulen, että pätee muihinkin syöpätauteihin.”

Tarina: Timo saa joulun alla nimen epämääräiselle sairaudelleen, kyseessä on akuutti myelooinen leukemia (AML). Siitä alkaa taistelu aikaa ja tilastoja vastaan. 

Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia on huumorilla höystetty kertomus Timon, Kristiinan ja läheisten elämästä vakavan  sairauden keskellä. 

”Oli turvaton olo, kun lähellä ei ollut yhtään hematologia ja hoidosta päättäisi kirurgi. Kyllähän kirurgit tiedetään: vaikka juttelisit niiden kanssa veneilystä, on koko ajan oltava varuillaan, etteivät ne ihan tavan vuoksi nappaa jotain sisäelintä tai amputoi raajaa. Veitsi taskussa kulkevat. ”

Ajatuksia: Hanhirovan huumori on osuvaa ja vaikka aihepiiri onkin vakava, lennokas teksti saa myös  hymyilemään. Toivottomuudessakin on toivoa, kaiken kamalan keskeltä löytyy pieniä hyviä hetkiä.  Tässä kirjassa on paljon hyvää, mutta myönnän, että olisin toivonut kuulevani vähän enemmän Timon ääntä.  Olen itse kyllä Hanhirovan kanssa samaa mieltä, että huumoria saa lasketella (asianosaiset) vakavastakin aiheesta, ja se voi olla jopa iso osa selviytymistä. Toki samalla huumorilla voi loukata läheisiä tahtomattaan kovastikin.  Huumori voi olla aitoa, tai sillä voidaan yrittää peittää pelkoja. Eli aika moniulotteisesta asiasta kyse. 

Kuumetta, kipinää ja rumpusooloja – Jordan Sonnenblick

Nimi: Kuumetta, kipinää ja rumpusooloja
Tekijä: Sonnenblick Jordan
Julkaistu 2006, alkuperäisteos 2004
Sivuja 223
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu
Luokka:  nuoret / 84.2 SON


13-vuotiaan Stevenin elämä muuttuu kertaheitolla kun hän eräänä aamuna tekee pikkuveljelleen hyvää hyvyyttään kaurapuuroa. Velipoika tipahtaa puuroa odotellessaan baarijakkaralta jonka seurauksena hänen nenästään tulviva verivirta muistuttaa Niagaran putousta. Kun äiti palaa Jeffreyn kanssa lääkäristä on kaikki vanha mennyttä. Tulevaisuus muodostuu jatkuvasta pelosta ja huolesta pikkuveljen voinnista, zombiksi muuttuneesta isästä, valmisruokamyrkytyksestä ja lääketieteeseen kadonneesta äidistä.  Tässä vaiheessa Steveniä ei lohduta edes tuleva konsertti jossa hänen on tarkoitus loistaa rummuissa. 

Ajatuksia: Suosittelen Sinua lukemaan tämän. Tämä kirja kuuluu niihin, jotka olen aikoinaan napannut teinin koulussa luettavista kirjoista. Minä ihastuin, teinipoika ei. Nyt luin tämän jo toista kertaa. Edelleen tämä kirja sai minut itkemään, toisaalta se sai minut myös nauramaan. Äärettömän harvoin kirja koskettaa minua näin paljon. Kuten olen tuolla sivupalkissa maininnut, kirja joka koskettaa toista, ei anna toiselle mitään. Jokainen reagoi tarinoihin varmasti oman kokemuspohjansa mukaan. Ehkä juuri sen takia tämä kirja on minulle valtavan ISO kirja. Jos vaan jostain löydän, haluan tämän kirjahyllyni pysyväksi ja erittäin rakkaaksi asukiksi.

Steven on isoveljenä ja ihmisenä upea ja hieno. Pikkuveli Jeffrey valloittavan suloinen ja urhea. Ylipäätänsä kirjat hahmot toimivat ja koskettavat, kuka mitenkin. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, ja se on täydellistä juuri niin. 

Tämä kirja kuuluu ehdottomasti lempikirjoihini.