Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suru. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. elokuuta 2021

31/2020: Hyvästien aika - Roberts S.D.

 

Luettu: 14.4.-20.4.2020
Julkaistu:  2016, oma versio v. 2017
Suomennos: 
Luokka: 84.2 
Sivuja: 333
Mistä: Omasta kirjahyllystä

Kuinka voi jättää ihmisen, jota rakastaa eniten maailmassa?

”Kuolema ei todellakaan ollut tehtävälistallani, jonka olin laatinut aiemmin sinä iltapäivänä.”

 Will Curtis on aina vakuuttanut tyttärelleen, ettei koskaan jätä häntä, mutta kun nelivetoa ajavan kuskin tarkkaavaisuus herpaantuu, tulee Ellasta orpo ja Willistä kuollut.

 

Elämän päättyminen osoittautuu kuitenkin yllätykselliseksi, jota tietysti tapaturmainen kuolemakin oli, ja Will saa oman henkioppaan ja hetken aikaa ajatella jatkoaan.


Tarina menettämisestä, valinnoista, toivosta ja ennen kaikkea rakkaudesta.


Ajatuksia: Tämä lämminhenkinen tarina vei mukanaan ihan kiitettävästi. Surullinen, mutta samalla jollain tapaa toiveikas.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

VERI JOKA SUONISSASI VIRTAA – TIINA RAEVAARA



Julkaistu: 2017
Luokka: 84.2 kauhu /jännitys
Sivuja: 304
Luettu: 09/2018 
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Haaste 31: Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
Vuosi 2018: 85. luettu kirja8

Johannes ja Hanna ovat menettäneet esikoispoikansa syövälle ja molemmat surevat omalla tavallaan, mutta eivät yhdessä. Parin kuopus Teokin käyttäytyy oudosti eikä vaikuta omalta itseltään.  Kaiken kaikkiaan Johannes Heinonen elää synkkää elämää ja näkee synkkiä asioita. Hän ei ole kertonut vaimolleen totuutta monestakaan asiasta ja pari häilyy eron partaalla. 

Asiat mutkistuvat entisestään, kun Johanneksen kelloliikkeen lattialle tuupertuu hyvin kalvakka nuorukainen, joka osoittautuu kelloliikkeen entisen omistajan sukulaispojaksi. Nuorukainen on matkannut Romaniasta ja kertoo salaperäisestä laitoksesta, jossa ei ole kaikki kohdallaan. Sattumaa tai ei, Johannekselle selviää, että samaisessa laitoksessa saattaa oleilla myös hänen entinen rakastettunsa Aalo.

Ajatuksia: Tarina oli mystinen ja pelottava. Kirjailija sai todella taitavasti luotua kammottavan hiipivän kauhutunnelman, joka säilyi mielessä pitkään. Luettuani koko tarinan, jäin miettimään mitä tapahtui ja mitä luin. Kaikki ei auennut ja ilmaan jäi liuta kysymysmerkkejä. Se ei kuitenkaan vähennä yhtään kirjailijan luomaa tunnelmaa. Haluan tutustua lisää kirjailijan tuotantoon ja testailla saako hän luotua minulle muissakin tarinoissa yhtä hyytävän tunnelman.  


maanantai 13. tammikuuta 2020

Julia – Peter Straub


Julkaistu 1993, alkuperäinen 1975
Luokka: 84.2 kauhu
Sivuja: 308
Luettu: 10/2017
Mistä: oma
Miksi: omien kirjojen kartoitus
Vuosi 2017: 114. luettu kirja

Julia Lofting saa vihdoin tarpeekseen tyrannisoivasta miehestään ja muuttaa omilleen. Samalla hän yrittää toipua tyttärensä traagisesta kuolemasta.  Julian uusi koti ei kuitenkaan ole ihan tavallinen paikka, vaan siellä tapahtuu outoja.

Ajatuksia: Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä mistä ja miksi olen tämän kirjan hankkinut. Olikin aika yllätys, kun kesyn kannen omaava kirja osoittautui kauhutarinaksi. Jotenkin ajattelin, että kyseessä on enemmän hankalasta parisuhteesta pakeneminen ja jotenkin siihen sidottu jännäri. Tämä oli kuitenkin ihan klassinen kummitustarina.  Tähän lukuhetkeen tämä sopi ihan hyvin, vaikka tämä ei todellakaan ole mitään kauhutarinoiden aatelia. Kirja lähtee kiertoon, kerta lukeminen riitti oikein hyvin.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Rakkauden lait – Jacquelyn Mitchard

Julkaistu 2003
Luokka: 84.2
Sivuja: 415
Luettu: 10/2017
Mistä: Omasta hyllystä
Miksi: Omien kirjojen karsintaa
Kirjavuosi 2017: 112. luettu kirja
Tunnisteet: Luetut 2017, Omat kirjat, 2013, USA, Ulkomainen kirjallisuus, Draama, oikeustaistelu, huoltajuus, suru, isyys,

Gordon McKenna on komea ja miellyttävä nuorimies, joka on kovasti naisten suosiossa. Muutoin varsin täydellinen pakkaus, mutta kukaan ei saa tätä poikamieselämästä nauttivaa herkkua kiikkiin. Gordonin elämä mullistuu lopullisesti, kun hänen sisarensa Georgia kuolee miehensä kanssa auto-onnettomuudessa ja pariskunnan vuoden ikäinen tytär Keefer jää vaille vanhempia. Georgian perhe kuvittelee, että tyttö jää heidän kasvatettavakseen, mutta käy ilmi, että menehtynyt pari onkin viime hetkellä muuttanut mieltään. Kaiken surun keskellä alkaa repivä huoltajuuskiista Rayn ja Georgian suvun kesken.

Ajatuksia: En yleensä innostu tarinoista, joissa vietetään aikaan oikeussaleissa. Tämä oli kuitenkin paljon syvempi ja tiiviimpi tarina kun mitä osasin ajatella. Kirjailija sai otteeseensa hyvin ja tarinan imu vei mennessään. Tarina on myös sellainen, joka saa ajattelemaan asioita monesta näkökulmasta, tajuamaan ettei yhtä oikeaa ratkaisua välttämättä ole helposti saatavilla. Mielenkiintoinen kokonaisuus täynnä tunnetta.

tiistai 4. syyskuuta 2018

MAYRA – MAX MANNER

Julkaistu: 2017
Luokka: 84.2
Sivuja: 326
Luettu: 01/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Kirjailijan tuotanto kiinnostaa
Vuosi 2018: 4. luettu kirja
Helmet 2018: Haaste 14: Kirja sijoittuu kahteen tai useampaan maahan

Heikki Savolainen on sairauseläkkeellä oleva sellisti. Takana pitkä avioliitto ja aikuiset lapset. Pariskunta kokee jonkinlaista tyhjän pesän syndroomaa, kun lapsetkin ovat muuttaneet omilleen. Äkkiä tapahtuu onnettomuus ja Heikin elämästä putoaa pohja pois. Elämä tarjoaa kuitenkin yllätyksiä useammaltakin taholta ja Heikki saa elämännälkänsä takaisin. Tämä ei takaa kuitenkaan, että elämä olisi reilua eikä helppoa, ja tämän saa Heikkikin kokea uudelleen.

Ajatuksia: Tästä on todella hankalaa kirjoittaa mitään, ilman että paljastaa liikaa. Niin tyydyn kommentoimaan, että tarina oli koskettava ja ahmaisin sen kerralla. Mannerin tyyli on tuttua, vaikka genre onkin jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Pidin tästä paljon. Vaikka minun makuuni Heikki onkin ihan turhan paljon muiden vietävissä oleva ”tossukka”, niin se hänelle sallittakoon, mahtuuhan meitä maailmaan. Kokonaisuudessa tarina piti tiukasti otteessa.
Hyvä Max, kiitos tästä tarinasta.

tiistai 14. elokuuta 2018

Perhosen lento – Helmi Vilppola

Julkaistu 1998
Luokka: 59.54 muistelmat
Sivuja: 239
Luettu: 04/2017
Mistä: mummolta
Vuosi 2017: 44. luettu kirja

Kirja kertoo Ellenistä, tytöstä, joka sairastuu aikuisten leukemiaan. Ellen sairasti vuoden ja neljäkuukautta kunnes oltiin tilanteessa, ettei mitään ollut tehtävissä ja Ellen palasi sairaalasta kotiin. Ellenille ei kerrottu, mitä edessä on, mutta lapsi ymmärtää tilastaan yllättävän paljon ilmankin. Ellenin äiti kertoo tytön viimeisistä päivistä ja sairastamisajasta. Tarina perustuu äidin päiväkirjamerkintöihin.

Ajatuksia: Koskettava tarina. Omassa perheessä on myöskin ollut vastaavanlainen tilanne, joten vaikka tarina oli mielenkiintoinen, hieman pelkäsin omaa reaktiotani.
Lukemisen arvoinen tarina, joka on hienosti kerrottu.

torstai 26. tammikuuta 2017

Alex, Aisha ja Sam– Marja-Leena Tiainen

Nimi: Alex, Aisha ja Sam
Tekijä Tiainen Marja-Leena
Julkaistu 2007
Sivuja: 373
Luokka: Nuoret/84.2 TIA
Luettu: 08/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Toinen osa jatkaa Alexin tarinaa. Samalla seurataan Jaakkolassa asuvien Aishan ja Samin elämää. Mukaan tulee haasteet kantaväestön kanssa, yksinäisyys, perhe ja tietysti myös ihastumiset, ensimmäinen rakastuminen ja ehkäpä myös pettymys. Elämä Jaakkolan perheryhmäkodissa on turvallista mutta ei aina helppoa. 

Ajatuksia: Mielenkiintoinen tarina jatkuu. Jostain syystä tämä ei vaan päästänyt minua yhtä lähelle, tai en päässyt yhtä lähelle kuin Alecin tarinassa. Epäilisin, että syynä on että nyt seurattiin kolmen nuoren elämää, ja keskittyminen hajaantui.  Toki minä sarjan kolmannenkin osan luen, vaikkei tämä ihan ensimmäisen veroinen tai minun makuuni ollutkaan.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Uuden onnen jäljillä – Lucy Dillon

Nimi: Uuden onnen jäljillä
Tekijä Dillon Lucy
Julkaistu 2013
Sivuja: 432
Luokka: 84.24 DIL
Luettu: 07/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kolmekymppinen Juliet  menetti miehensä yllättävän kuoleman jälkeen elämänilonsa. Myöskään työt ei onnistu ja Juliet viettää aikaa lähinnä tv:n ääressä samalla lähes unohtaa uskollisen koiraystävänsä Napin. 

Julietin äiti punoo suunnitelman, jonka johdosta Juliet päätyy vastentahtoisesti epäviralliseksi koiranulkoiluttajaksi ja kissanhoitajaksi. Samalla nainen pääsee tutustumaan koiraihmisten kummalliseen rotuun. Mukaan tulee myös muuta elämää kaksijalkaisten tapausten myötä ja Juliet joutuu vakaasta päätöksestään huolimatta toteamaan, että ehkä se elämä kuitenkin jatkuu.

Ajatuksia: Edelleen pidän Dillonin tyylistä. Näihin tarinoihin on mukava upota. Ei ole mitään paineita, vaan tietää että mukava lukukokemus on tulossa. Ajattelen kirjalijaa lämmöllä.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Moyes Jojo - Jos olisit tässä


Nimi: Jos olisit tässä
Kirjailija: Jojo Moyes
Julkaistu: 2016 Gummerus
Luokka: 84.2 Romanttinen viihde
Sivuja: 450
Luettu: 07/2016 (13.-14.7.2016)
Mistä: Kirjastosta
Miksi: TBR  2
Vuosi 2016: 39.luettu kirja

Loun tarina jatkuu, vaikka Will Traynor ei enää kuulu siihen. Lou työskentelee lentokentän baarissa ja yrittää sinnitellä päivästä toiseen. 

Vauhtia masentuneen oloisen neidon elämään tuo hengenvaarallinen onnettomuus, jonka myötä Loun elämään tupsahtaa myös joukko uusia ihmisiä. 

Ajatuksia: Sanomattakin selvää ettei tarina yllä ensimmäisen osan tasolle, mutta silti oli hauskaa palata Loun elämään hetkeksi. Kokonaisuutena lämminhenkinen ja toiveikas tarina mistä jäi hyvä mieli.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Poistui kotoaan – Marja-Leena Tiainen

Nimi: Poistui kotoaan
Tekijä Tiainen Marja-Leena
Julkaistu 2005
Sivuja: 302
Luokka: Nuoret/84.2 TIA
Luettu: 05/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Tattarin Kuuran kylältä kotoisin oleva 16-vuotias Mikko Hiltunen poistui kotoaan 14 marraskuuta eikä häntä ole sen jälkeen tavoitettu. Viimeiset havainnot Hiltusesta tehtiin hieman puoliyön jälkeen, jolloin hänen nähtiin poistuvan junasta”


16-vuotias Mikko lähtee johonkin eikä ikinä palaa. Perhe etsii ja odottaa, aika kuluu mutta mitään ei löydy.  Tarina kerrotaan Mikon isosiskon Hannan silmin.

Ajatuksia: Tiainen onnistuu jälleen kuvamaan perhetragediaa koskettavasti ja aidosti. Miten kukin perheenjäsen kohtaa epätietoisuuden ja surun. Kuka toivoo pidempään, kuka on enemmän ”realisti”. Miten jäljellejäävät pärjäävät. Kuitekin kaiken epätietoisuuden ja odottamisen rinnalla on ilonhetkiä. Aina on jotain hyvääkin vaikka taustalla on paljon surua ja pelkoa.  Koskettava kirja, joka voisi olla totta. Kunnioitan kirjailijan tapaa kertoa tarinaa vaikeista asioista. Tässä ei kaunistella eikä liioitella vaan tuodaan asiat rauhallisesti esille, nekin tunteet mistä ei yleensä puhuta.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pelkääjän paikalla – Laura Lehtola

HAASTE  44: Kirjassa joku kuolee


Pelkääjän paikallaNimi: Pelkäjän paikalla
Tekijä Lehtola Laura
Julkaistu Otava 2015
Sivuja: 238
Luokka:  84.2 LEH
Luettu: 03/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta


”Kun äidille tuli se miniminibakteeri, sen tukasta tuli paljon pienempi kuin mulla ja isillä. Ihan miniminitukka. Sen tukka lähti ihan kokonaan irti. Vaikka eka sillä oli paljon isompi, koska käytti aina vidal sassuunia.

Jos karhu tai orava käyttää vidal sassuunia, sen koko turkista tulee tosi pitkä. niin pitkä, että naamaa ei voi nähdä. Paitsi että siilille ei voi ikinä tulla tukkaa, vaan tosi pitkät piikit.


Jos ihmisen keuhkot menee epäkuntoon, sen tukka ei voi kasvaa.


Nyt äidin vidal sassuun on vessassa yläkaapissa, me ei käytetä sitä isin kanssa. Paitsi että isi on kerran laittanut sitä sen mahaan, koska sillä on navassa vähän karvoja.”



Aapo, Anna ja Elsa, nuori ja onnellinen perhe.

Perheidylli kuitenkin särkyy kun kutsumaton vieras niemeltään syöpä tunkeutuu luvatta heidän maaperälleen ja ottaa salakavalan selkävoiton jo ennen kuin kukaan ehtii edes tajuamaan tilannetta. Hetken päästä on vain rikkinäinen Aapo ja äiditön Elsa.  Aapo kipuilee ja on vihainen Annalle, miten nainen voi jättää hänet yksin lapsen kanssa. Elsa suhtautuu asioihin kuten lapset yleensä suhtautuvat. Elämä jatkuu ja päiväkodin pihalla on monta tärkeää projektia jotka pitää saada valmiiksi, vaikka äidistä ei ole jäljellä kuin jalkaproteesi vaatekaapin perällä.

Ajatuksia: Tämä tarina on täynnä kielikuvia, jotka aluksi tuntuivat hitusen vierailta. Sitten ihastuin niihin todella paljon. Minä tiedän mitä nämä vertauskuvat tarkoittavat ilman että niitä tarkennetaan.  Tämä tarina sai minut samalla itkemään ja nauramaan. Tarina kosketti niin että se tuntui päästä varpaisiin. Olen niin äärettömän onnellinen, että minä sain lukea Aapon, Annan ja Elsan tarinan.  Ja kyllä se Veerankin tarina mahtui mukaan, vaikka en tiedä olisinko jäänyt häntä kaipaamaan jos olisi puuttunut.

Minä koin tämän kirjan vahvasti ja tunneskaala oli varsin laaja. Mutta kuten olen aiemmin sanonut, oma elämänkokemus vaikuttaa valtavasti miten tarinan kokee ja mikä koskettaa tai mikä ärsyttää. Minä liikutuin ja vaikutuin.

Kiitos tästä  Laura Lehtola.