Näytetään tekstit, joissa on tunniste Selviytymistarina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Selviytymistarina. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

MEHILÄISEN KUOLEMA – LISA O´DONNELL


Julkaistu: 2013
Luokka: 84.2
Sivuja: 304
Luettu: 06/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 46. luettu kirja

”Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia”

Marniella ja Nellylla on tavanomaista rankempi lapsuus. Vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan edes itsestään, saati lapsistaan. Sitten eräänä päivänä vanhempia ei enää ole. Pihalle ilmestyy uusi laventelipenkki.

Sisarukset päättävät pärjätä itsenäisesti, vaikkei se helppoa olekaan. Naapurin omituinen ”pervoksi” luokiteltu setä Lennie on ainoa, joka tuntuu kantavan tytöistä huolta. Ja lopulta opettajat ja viranomaiset haluavat puuttua tyttöjen kouluasioihin. Ja rikollistahot haluavat tavata vanhemmat aivan toisista syistä. Tytöillä on kuitenkin salaisuus, jota he yrittävät viimeiseen saakka pitää piilossa.

Ajatuksia: Huh, huh. Olipas erikoinen ja varsin rankka kirja. Samalla tämä on kuitenkin selviytymistarina ja surullinen tarina. Tarina vei mukanaan, sille ei voinut mitään, vaikka välillä teki pahaa lukea. Tämä jäi mieleen pyörimään.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Auschwitzin tatuoija - Heather Morris

Julkaistu: 2019
Luokka: 84.2 
Sivuja: 286
Mistä: kirjastosta lainattua
Miksi: kiinnostava aihe
Vuosi 2020: 12. luettu kirja
Helmet-lukuhaaste 2020: 37: Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

24-vuotias nuorukainen Lale Sokolov palasi vanhempiensa luokse Slovakiaan kuultuaan, että saksalaiset keräävät juutalaisia työleirille. Jos perhe ei lähettäisi vapaaehtoisesti yhtä 18-vuotta täyttänyttä työleirille, koko perhe toimitettaisiin keskitysleirille. Ankean junamatkan jälkeen Lale saapuu Auschwitziin ja saa ensimmäinen opetuksen komendantti Rudolf Hössiltä, sekä tatuoidun numerosarjan käteensä.  Silloin kun Lale luuli kaiken toivon menneen,  leirin Tätowierer (eli tatuoija) ottaa hänet suojatikseen. Eräänä päivänä Lalesta tulee uusi Tätowierer ja hänen elämänsä on hitusen helpompaa kuin ennen. Uuden aseman myötä hän saa myös hieman enemmän ruokaa ja muita etuja, jotka Lale sinnikkäästi päättää jakaa salaa muiden vankien kanssa. 

Surkeissa oloissa, kauheiden ihmiskohtaloiden keskellä tapahtuu ihme ja Lale rakastuu saaden myös vastarakkautta. Elämä ei ole yhtään helpompaa, vaan riskit lisääntyvät, mutta samalla on myöskin jotain muuta, uutta sisua ja päättäväisyyttä selviytyä kauhujen keskeltä pois ja auttaa muita niin paljon kuin mahdollista. 

Tämä kirja on rakkaustarina, sen järkyttävästä tapahtumapaikasta huolimatta. Se on myös selviytymistarina, jos mikä.  Lalen ja Gitan tarina perustuu tositapahtumiin. 

lauantai 1. helmikuuta 2020

YKSIN MARSISSA – ANDY WEIR

Julkaistu: 2015
Luokka: 84.22 scifi
Sivuja: 387
Luettu: 04/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 37. luettu kirja

Mark Wathey, astronautti, jolla oli kunnia olla ensimmäisien ihmisten joukossa Marsissa. Tehtävä, jonka seurauksena Mark sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen Marsissa kuollut ihminen. Vaan onneksi Mark ei ole mikään turhake, vaan erittäin pätevä mies korjaamaan ja keksimään asioita, ja tämä mies on selviytyjä, jos kuka. Haasteita toki tuottaa ajatus, että seuraava pelastusmahdollisuus olisi vasta neljän vuoden päästä ja toisaalta, kukaan ei tiedä, että Mark jäi henkiin onnettomuudesta, jonka seurauksena muu ryhmä joutui pakenemaan sieltä. 

Ajatuksia: Kirjassa ehdottomasti positiivista on musta huumori. Mark on sympaattinen hahmo, joka osaa suhtautua asiaan kuin asiaan kohtuullisen rauhallisesti ja usein mustaan huumoriin turvautuen, mikä keventää sinänsä varsin ahdistavaa tilannetta. Itselleni haasteeksi osoittautui runsas teknisistä asioista koostuva kokonaisuus. Tämä johtuu täysin omasta vajavaisuudesta tekniikan ihmeiden ymmärtämisestä ja sitä myötä kiinnostuksen puutteesta.  Uskon, että elokuva toimisi minulle tämän takia kirjaa paremmin. Mutta ei tämä missään tapauksessa ollut huono, olen vain väärää kohderyhmää ja paikka paikoin yksinkertaisesti liian yksinkertainen.

lauantai 6. heinäkuuta 2019

PARILLISIA JA PARITTOMIA – JOJO MOYES

Julkaistu: 2017
Luokka: 84.2 romantiikka
Sivuja: 482
Luettu: 04/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2018: 31. luettu kirja

Jess Thomas on kahden lapsen sinnikäs yksinhuoltaja, jolla ei ikinä tarpeeksi rahaa, vaikka hän tekeekin aina useampaa työstä. Jess uskoo, että hyvät ihmiset palkitaan vielä joskus. 

Nicky on Jessen poikapuoli, jonka on hyljännyt niin narkkari äiti, kun vätys isä. Jess ja Tanzie ovat ainoa varma asia Nickyn elämässä. Nickyä kiusataan erilaisuudesta, eikä pojan elämä ole todellakaan helppoa.

Tanzie on Jessen matikkanero tytär. Tyttö on äärettömän lahjakas, ja hänet halutaankin opiskelemaan matematiikkaa stinpendin turvin yksityiskouluun. Stipendi on loistava, mutta ei riittävä apu. Tanzie elämässä on äidin ja veljen lisäksi tärkeintä valtava laiska ja kuolaava koira Norman.

Ed Nicholls on varakas IT-menestyjä, joka on juuri nyt vaikeuksissa typerän virheen takia. Ed on päättänyt, ettei yksikään nainen enää ikinä huijaa häntä.

Erinäisten sattumien johdosta koko porukka ajautuu samaan autoon pitkälle matkalle.

Ajatuksia: Tähän lämpenin jotenkin hitaammin kuin moneen muuhun, mutta loppujen lopuksi kirja sai silmiini kyyneleet, mitä ei tapahdu kovinkaan usein, eli hyvä kokonaisuus. Silti, tässä olisi ollut tiivistämisen varaa.

lauantai 19. tammikuuta 2019

AUSCHWITZIN SEITSEMÄN KÄÄPIÖTÄ: OVITZIN PERHEEN SELVIYTYMISTARINA – YEHUDA KOREN & EILAT NEGEV

Julkaistu: 2017
Luokka: 99.139
Sivuja: 316
Luettu: 03/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Lukuvinkki Facebookista
Vuosi 2018: 22. luettu kirja
Helmet 2018: 33. selviytymistarina
                        35: Entisen itäblokin maasta kertova kirja
                     
Erityislaatuinen tarina erityislaatuisista ihmisistä. Ovitzin kymmenlapsiseen perheeseen syntyi seitsemän lyhytkasvuista lasta. Perhe piti tiiviisti yhtä ja tekivät kovasti töitä menestymisen eteen. He muodostivat suositun varieteeryhmän ja ihmiset ympäri Eurooppaa tulivat katsomaan ainutlaatuista ”kääpiöshowta”. Kuitenkin Ovitzien kohtalona oli monien muiden juutalaisten tapaan keskitysleiri. Auschwitzin juna-asemalla erityislaatuinen perhe herätti leirin lääkärin Josef Mengelen huomion ja koko perhe siirrettiin Mengelen eläintarhaksi kutsuttuun ”tutkimusyksikköön”.

Ajatuksia: Onhan tämä tarina ainutlaatuinen. Leiriolot olivat äärettömän julmat ja kovat, ja vaikka Ovitzin perhe pääsi monissa asioissa ns. ”helpommalla”, ei heillä missään nimessä ollut helppoa. Hämmästyttävintä mielestäni oli, että kaikki "seitsemän kääpiötä" selviytyi leirin koettelemuksista. Tuntuu aina yhtä käsittämättömältä, että tuollaisia asioita on voinut oikeasti tapahtua, eikä edes niin kovin kauan aikaa sitten. Totuus on paljon karmeampaa kuin mikään kauhukirjallisuuden tuote.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Bagdatin prinsessa / Elämäni Saddamin kanssa – Parisoula Lampsos & Lena Katarina Swanberg

HAASTE 48: Aihe josta tiedät hyvin vähän
HAASTE 40: Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä

Julkaistu 2011
Luokka: elämänkerta/muistelmat
Sivuja: 348
Luettu: 05/2017
Mistä: Omasta hyllystä
Miksi: omat kirjat uusintakierroksella karsintaa varten
Kirjavuosi 2017: 62. luettu kirja

Muistelmat alkavat v. 1968 kun 16-vuotias varakkaan kreikkalaisen laivanvarustajan tytär Parisoula Lampsos kohtaa ensimmäisen kerran Saddam Husseinin.  Parisoula ei voi aavistaakaan, että hänen kohtalonsa on sinetöityy tuohon viattomaan ensikohtaamiseen. Saddam valitsee hänet omakseen, rakastajattareksi vastoin naisen omaa tahtoa.

Ajatuksia: Ehdottomasti mielenkiintoinen tarina, vaikkakin mielestäni tässä olisi ollut tiivistämisen varaa. Tuntui, että samojen asioiden toistoa oli paljon. Perheestään ja perhesuhteistaan kerrottiin vain pintapuolisesti. Saddamin valta tuntuu pelottavalta. Mies ei epäröinyt surmata edes omia perheenjäseniään, jos koki siitä jotain hyötyvänsä, tai jos oli pettynyt. Vähintään yhtä pahan kuvan saa Saddamin vanhimmasta pojasta, joka nautti kiduttamisesta sen kaikissa muodoissaan.

Olisin kuitenkin halunnut päästä hitusen syvemmälle Parisoulan ajatuksiin. Myös se, miten hän todella on kokenut elämänsä Bagdadin loiston jälkeen tavallisena kansalaisen Ruotsissa kiinnostaisi. Tai miten hän kokee turvallisuutta nyt. En tiedä johtuu tietynlainen artikkelimaisuus siitä syystä, että kirja on kirjoitettu haastattelujen perusteella

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Läpi helvetin: Marko Jantusen tarina – Marko Lempinen


Julkaistu 2016
Luokka: 79.37 muistelmat
Sivuja: 325
Luettu: 04/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Haaste, sekä kirjaston henkilökunnan suosittelema
Kirjavuosi 2017: 41. luettu kirja

Marko Jantunen on lahtelaissyntyinen jääkiekkoilijalupaus, jonka huimat luistelutaidot ennustivat upeaa uraa aina NHL:ssä saakka. Urheilijan ja perheenisän lisäksi Markossa oli toinen puoli. Pimeä puoli, johon liittyvät alkoholi, bailaaminen ja lopulta huumeet. Jossain vaiheessa pimeä puoli vei kaiken, perheen, uran ja hengenlähtökin oli lähellä. 

Ajatuksia: Kerrontatyyli ei saa minulta erityistä kiitosta, mutta muistelmateokset ovat omalla tavallaan aina mielenkiintoisia. Täytyy nostaa Marko Jantuselle hattua, että hän uskaltaa kertoa tarinansa.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Villi vaellus - Strayed Cheryl

Lukuvuoden 2016 HAASTE 2: Matkakertomus
Julkaistu: 2013
Luokka: 48.312
Sivuja: 408
Luettu: 11/2016 19.-26.11.2016
Mistä: Kirjastosta
Miksi: TBR 2
Vuosi 2016: 95. luettu kirja

Cherylin äiti kuolee vain 45-vuotiaana. Äitinsä kuoleman seurauksena Cheryl päätyy elämään kohtuullisen villiä ja holtitonta elämää. Tämän seurauksena myös avioliitto päättyy eroon.  Cheryl päätyy ratkaisuus, joka muuttaa koko hänen elämänsä. Hän päättää kävellä Mesikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvan vaellusreitin aivani yksin.

Ajatuksia: Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tarina. Minusta on hienoa, ettei kirjailija kuvaa itseään mitenkään järin mairittelevasti. Cheryl on nainen joka on tehnyt, ja tekee virheitä. Ymmärtää rajallisuutensa ja elämäntapansa tuhovoiman. Hän päättää ottaa aikalisän, asettaa itselleen ylitsepääsemättön tuntuisen haasteen, ja selviää siitä pitkälti sitkeällä sisulla ja periksiantamattomuudella.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Leiri 14: pako Pohjois-Koreasta - Blaine Harden

Nimi: Leiri 14: Pako Pohjois-Koreasta
Tekijä Blaine Harden
Julkaistu 2012
Sivuja: 195
Luokka: 99.11 muistelmat/elämänkerrat
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Shin Dong-hyuk syntyi v. 1982 Pohjois-Korealaisella vankileirillä nro 14. Hän näki kuinka hänen äitinsä ja veljensä teloitettiin. Hän itse joutui kidutettavaksi ja kohtelu leirillä on muutoinkin julmaa. Leirillä koettiin jatkuvaa nälkää ja vartijat saivat tehdä vangeille mitä halusivat. Leirillä syntyneet lapset saivat kärsiä vanhempiensa synneistä ja heidän ainoa tarkoituksensa oli tehdä pakkotyötä. Leirillä lapsia opetettiin pettämään ja ilmiantamaan toisensa, koska siten oli mahdollisuus saada edes vähän lisää ruokaa. Oma perhekin on lähinnä vihollisia joiden kanssa kilpaillaan vähäisestä ravinnosta.

Shin Dong-hyuk on myös ainoa joka on tuolta leiriltä päässyt pakoon. Sopeutuminen ulkopuoliseen elämään ei myöskään ollut helppoa. Shin joutuu opettelemaan olemaan inhimillinen ihminen, joka tuntee jotain, myös sääliä.  

Ajatuksia: Äärettömän mielenkiintoinen, järkyttävä ja ajatuksia herättävä tarina. Tuntuu uskomattomalta, että tällainen on vielä mahdollista. Hitusen kärsin siitä tiedosta, että Shin oli myöhemmin paljastanut, että osa tarinasta on valhetta, tosin hän ei koskaan paljastanut mikä kaikki. Jäi tunne, että Shinin traumaattinen lapsuus leirillä on vaikuttanut niin paljon hänen persoonaansa, ettei tiedä mitä uskoa. Kuinka paljon Shin manipuloi kuulijoitaan? Niin tai näin, olot leirillä olivat varmasti kauheat ja teot mitä lapsetkin joutuivat tekemään ja todistamaan ovat varmaan niin syvällä, ettei niitä korjata ehkä koskaan.

Herkille lukijoille en pysty tätä suosittelemaan, mutta muuten tämä avaa silmiä mitä nykypäivän maailmassakin edelleen tapahtuu.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Arvet, romaani sotavuodesta 1941 – Eeva Vuorenpää

Nimi: Arvet
Tekijä Eeva Vuorenpää
Julkaistu 2011
Sivuja: 244
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Aiju ja Nina ovat iäkkäitä naisia jotka kohtaavat sattumalta laivalla. Naisia yhdistää yllättävä asia, sotavuosien tapahtumat. Aiju sairastuu lapsena vakavasti ja häntä hoidetaan sotasairaalassa. Nina joutuu perheensä kanssa Saksalaisten työleirille, joka osoittautuu julmaksi keskitysleiriksi. Molempien kohtalo on hiuskarvan varassa. Synkkiä sotavuosien tapahtumia katsotaan lapsen silmin.

Ajatuksia: Tämä oli hieno lukukokemus. Teksti soljui helposti ja tarinaan upposi sen järkyttävästä aiheesta huolimatta. Arvostan suuresti Vuorenpään tapaa kertoa tarinaa. Kirja on helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Tällaisesta asetelmasta en ole aiemmin sotavuosista lukenut. Minä luin kirjan yhdeltä istumalta ja se kertoo jo paljon.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Moyes Jojo - Jos olisit tässä


Nimi: Jos olisit tässä
Kirjailija: Jojo Moyes
Julkaistu: 2016 Gummerus
Luokka: 84.2 Romanttinen viihde
Sivuja: 450
Luettu: 07/2016 (13.-14.7.2016)
Mistä: Kirjastosta
Miksi: TBR  2
Vuosi 2016: 39.luettu kirja

Loun tarina jatkuu, vaikka Will Traynor ei enää kuulu siihen. Lou työskentelee lentokentän baarissa ja yrittää sinnitellä päivästä toiseen. 

Vauhtia masentuneen oloisen neidon elämään tuo hengenvaarallinen onnettomuus, jonka myötä Loun elämään tupsahtaa myös joukko uusia ihmisiä. 

Ajatuksia: Sanomattakin selvää ettei tarina yllä ensimmäisen osan tasolle, mutta silti oli hauskaa palata Loun elämään hetkeksi. Kokonaisuutena lämminhenkinen ja toiveikas tarina mistä jäi hyvä mieli.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Alex ja pelon aika – Marja-Leena Tiainen


Nimi: Alex ja pelon aika
Tekijä Tiainen Marja-Leena
Julkaistu 2006
Sivuja: 334
Luokka: Nuoret/84.2 TIA
Luettu: 06/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

14-vuotias Alexin perhe hajoaa kun veljeä epäillään terrorismista ja tämän seurauksena jo valmiiksi vallanpitäjien tarkkailussa ollut isä joutuu tutkintavankeuteen. Hetken Alex sinnittelee vuokraemännän luona, mutta olosuhteet ajavat nuoren kadulle muiden katulapsien joukkoon. Jokapäiväisestä elämästä tulee jokapäiväistä selviytymistä vaarojen ja vaikeuksien keskellä. 

Ajatuksia: Alexin tarina on koskettava ja kokonaisuudessaan teos oli mielenkiintoinen ja aihekin varsin ajankohtainen. Ihailuni Tiaisen taitoon kirjoittaa loistavia nuortenkirjoja jatkuu edelleen

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Mykkä huuto: Poika joka jäi oman kehonsa vangiksi – Martin Pistorius

Haaste 3: Kirjassa rakastutaan

Nimi: Mykkä huuto
Tekijä Pistorius Martin
Julkaistu Minerva kustannus / 2015
Sivuja: 299
Luokka: 99.1 PISI
Luettu: 05/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

12-vuotias Martin palaa koulusta kotiin valittaen kurkkukipua. Siitä alkoi tapahtumaketju joka johti pojan ”katoamiseen”. Martinista tuli pikkuhiljaa aavepoika, jolla ei ollut enää puhe- tai liikuntakykyä. Jostain syystä viiden vuoden kuluttua Martinin mieli palaa takaisin puhekyvyttömään ja täysin halvaantuneeseen kehoon. Martin herää painajaiseen jollaista ei toivo kenellekään. Hän kuule ja näkee kaiken, muttei pysty kommunikoimaan mitenkään. Kukaan ei tiedä, että aavepoika on herännyt.

Ajatuksia: Aika huikea ja samalla äärettömän pelottava selviytymistarina. Jos luulet että sinulla on hankalaa, niin lue tämä ja huomaat, että pääsääntöisesti omat ongelmat ovat kuitenkin aika kohtuullisen pieniä.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Aira Samulin - Soturi ja sunnuntailapsi sekä Auringonpimennys



Nimi: Soturi ja sunnuntailapsi


Tekijä Samulin Aira
Julkaistu 1987
Sivuja: 150
Luokka: 99.1
Luettu: 03/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta


Aira Samulin tarina Hyrsylänmutkan rajakyliltä. Elämä ennen sotaa ja sodan keskellä.



Auringonpimennys – Aira Samulin

Nimi: Auringonpimennys
Tekijä Samulin Aira
Julkaistu 1989
Sivuja: 342
Luokka: 99.1
Luettu: 05/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Aira Samulin tarina jatkuu 50-luvulta eteen päin. Mukana on Airan uraa muodin ja tanssin parissa. Taustalla voimakkaasti kipeä väkivaltainen avioliitto ja mukanaan tuomat haasteet.  

Ajatuksia: Tämä kokonaisuus on taistelijan tai soturin tarina. Mielenkiintoista luettavaa, vaikka itselleni tuossa kerronnassa "ontui" jokin. Elämänkerrat ovat kuitenkin aina lähellä sydäntäni. 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pelkääjän paikalla – Laura Lehtola

HAASTE  44: Kirjassa joku kuolee


Pelkääjän paikallaNimi: Pelkäjän paikalla
Tekijä Lehtola Laura
Julkaistu Otava 2015
Sivuja: 238
Luokka:  84.2 LEH
Luettu: 03/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta


”Kun äidille tuli se miniminibakteeri, sen tukasta tuli paljon pienempi kuin mulla ja isillä. Ihan miniminitukka. Sen tukka lähti ihan kokonaan irti. Vaikka eka sillä oli paljon isompi, koska käytti aina vidal sassuunia.

Jos karhu tai orava käyttää vidal sassuunia, sen koko turkista tulee tosi pitkä. niin pitkä, että naamaa ei voi nähdä. Paitsi että siilille ei voi ikinä tulla tukkaa, vaan tosi pitkät piikit.


Jos ihmisen keuhkot menee epäkuntoon, sen tukka ei voi kasvaa.


Nyt äidin vidal sassuun on vessassa yläkaapissa, me ei käytetä sitä isin kanssa. Paitsi että isi on kerran laittanut sitä sen mahaan, koska sillä on navassa vähän karvoja.”



Aapo, Anna ja Elsa, nuori ja onnellinen perhe.

Perheidylli kuitenkin särkyy kun kutsumaton vieras niemeltään syöpä tunkeutuu luvatta heidän maaperälleen ja ottaa salakavalan selkävoiton jo ennen kuin kukaan ehtii edes tajuamaan tilannetta. Hetken päästä on vain rikkinäinen Aapo ja äiditön Elsa.  Aapo kipuilee ja on vihainen Annalle, miten nainen voi jättää hänet yksin lapsen kanssa. Elsa suhtautuu asioihin kuten lapset yleensä suhtautuvat. Elämä jatkuu ja päiväkodin pihalla on monta tärkeää projektia jotka pitää saada valmiiksi, vaikka äidistä ei ole jäljellä kuin jalkaproteesi vaatekaapin perällä.

Ajatuksia: Tämä tarina on täynnä kielikuvia, jotka aluksi tuntuivat hitusen vierailta. Sitten ihastuin niihin todella paljon. Minä tiedän mitä nämä vertauskuvat tarkoittavat ilman että niitä tarkennetaan.  Tämä tarina sai minut samalla itkemään ja nauramaan. Tarina kosketti niin että se tuntui päästä varpaisiin. Olen niin äärettömän onnellinen, että minä sain lukea Aapon, Annan ja Elsan tarinan.  Ja kyllä se Veerankin tarina mahtui mukaan, vaikka en tiedä olisinko jäänyt häntä kaipaamaan jos olisi puuttunut.

Minä koin tämän kirjan vahvasti ja tunneskaala oli varsin laaja. Mutta kuten olen aiemmin sanonut, oma elämänkokemus vaikuttaa valtavasti miten tarinan kokee ja mikä koskettaa tai mikä ärsyttää. Minä liikutuin ja vaikutuin.

Kiitos tästä  Laura Lehtola. 

lauantai 27. helmikuuta 2016

Mustelmilla – Anna Quidlen

HAASTE 16: Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta

Nimi: Mustelmilla
Tekijä Quindlen Anna
Julkaistu 1999
Sivuja: 341
Luokka: 84.2 QUI
Luettu: 02/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Olin yhdeksäntoista, kun mieheni löi minua ensimmäisen kerran”

Frannie on nuori sairaanhoitajaopiskelija joka tapaa unelmiensa miehen, tumman ja komean Bobbyn. Unelmien mies oli vieläpä poliisi joten turvallisuuden tunne oli taattua. Mielikuvat eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta ja hyvän alun jälkeen Frannie löytää itsensä piestynä vaimona. Arkana ihmisarvonsa menettäneenä olentona joka keksii mitä erilaisempia onnettomuustarinoita jottei todellisuus paljastu.  Samanlaisia naisia Frannien paikkailee työssään sairaalassa päivittäin. Mitä tahansa Frannie tekeekin tai jättää tekemättä, lopputuloksena on syytökset ja rangaistus. Edes lapsen syntymä ei poista jatkuvaa väkivaltaa. Jossain vaiheessa Frannie herää miettimään miten pitkään hän pysyy elossa ja minkälaisen perhekuvan hänen lapsensa oppii. Pystyykö tilanteesta pääsemään irti hengissä?

Ajatuksia: Aihe on rankka ja alkuun luin tarinaa hyvin intensiivisesti. Jossain vaiheessa tuntui ettei tarina edennyt ,ja valitettavasti ikään kuin eksyin sen otteesta.

Jos vertaan tätä vähän samantyyppiseen Marklundin Uhattuihin, niin Uhatut saa minun pisteeni,  siinä ei mielenkiintoni  herpaantunut hetkeksikään. Myönnetään, että tämänkertaiseen lukukokemukseen saattaa hyvinkin vaikuttaa lukuhetkellä päällä ollut ankara  flunssa, joten suosittelen itse tutustumaan tarinaan jos rankka aihe  vähänkin kiinnostaa.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Eksyneiden jumala – Stephen King

Nimi: Eksyneiden jumala
Tekijä King Stephen
Julkaistu 1999
Sivuja 299
Luokka: jännitys / 84.2 KIN
Luettu: 09/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

9-vuotias Trisha McFarland lähtee viettämään laatuaikaa äitinsä ja veljensä kanssa. Laatuaika heidän avioeroperheessään tarkoittaa metsässä vaeltelua teini-ikäisen veljen ja äidin kinastellessa ihan kaikesta. Kukaan ei huomaa, että Trisha vetäytyy asioilleen metsän uumeniin. Tytön oli sen jälkeen tarkoitus oikaista pieni mutka ja palata muun perheen luo. Jotenkin polku oli kuitenkin hävinnyt, samoin äiti ja veli. Alkaa pienen tytön selviytymistaistelu ypöyksin suuressa erämaassa. Aluksi Trisha pelkää yksinäisyyttä, mutta hetken päästä hän huomaa, että pelottavampaa on tieto ettei ehkä olekaan yksin. 

Ajatuksia: Minulla on tavoitteena käydä Kingin tuotantoa läpi uudelleen. Ison osan olen joskus lukenutkin, mutta tämä on jostain syystä jäänyt kokonaan huomioimatta.

Hyvä, että se on nyt luettu. Tarinan tunnelma oli huima. Mielestäni tämä ei kaipaa mitään ihmeempiä kummituksia, koska jännitystä riitti ihan muutoinkin. Kukin voi käsitellä ja tulkita tarinan miten vaan, mutta minusta tuo pieni pilkahdus yliluonnollisutta kuvaa pienen eksyneen tytön pelkoja ja väsyneen mielen tuomia tunnelmia. Homma toimi hyvin. No olihan Trisha 9-vuotiaaksi äärettömän järkevä ja urhea, ehkä sillä rajoilla, ettei ollut liiankin järkevä, jos näin voi sanoa.

Kun aloitin tämän tarinan, oli se pakko lukea kerralla loppuun. Vietin siis yön mökillä lukien tarinaa otsalampun avulla. Ei äiti-ihminen voi jättää 9-vuotiasta lasta metsään yksin, pakko oli selvittää ja jännittää miten käy.

Tätä uskallan suositella myös niille, jotka karsastavat Kingin kauhukertomuksia. Mielestäni tämä hurja on seikkailu, missä oikeasti jännittää lapsen puolesta. Pelkää pahinta ja toivoo parasta. 

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Selviytymispeli – Markku Karpio

Nimi: Selviytymispeli
Tekijä Karpio Markku
Julkaisu:  Tammi 2014
Sivuja 265
Luokka: Nuoret / 84.2 KAR
Luettu: 04/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Selviytysmispeli kertoo 9-luokkalaisista poikien arjesta nykysuomessa. Minkälaista on elää  lama-aikana ja miten se vaikuttaa nuorten arkeen. Miten käy kun vanhemmat irtisanotaan eikä rahaa enää ole. Paineet kasaantuvat ja niistä seuraa traagisia kohtaloita. Joku menettää  ystävyyden, joku vielä paljon enemmän.  Syntyy uusia nuorisoryhmiä, luusereita ja menestyneitä. Kumpikin ryhmä halveksii toisiaan, eikä kummallakaan ryhmällä ole helppoa.

Tarinassa entiset parhaat kaverit kuuluvat nyt osittain eri ryhmiin ja heitä yhdistää vain partioharrastus. Haasteeksi tulee selviytymisvaellus mikä laittaa poikien yhteistyötaidot koetukselle. Kukaan ei pärjää yksin, mutta ryhmänä voidaan selvitä kaikesta.

Ajatuksia: Olisin vilpittömästi halunnut pitää tästä enemmän kuin pidin. Itse olen kaupungista, jossa tapahtui valtavia muutoksia muutamia vuosia sitten ja iso osa kaupunkilaisista menetti työpaikkansa pienen ajan sisällä. Siltä osin pidin tarinaa varsin realistisena ja mielenkiintoisena. Vaellus ja selviytyminen luonnon keskellä ovat myös aiheena todella kiinnostavia.

Sitten tulee se MUTTA,  kokonaisuus jäi  jotenkin hataraksi, enkä päässyt tunnetasolla maaliin. En ymmärtänyt kerronnan ideaa Oskun osalta. Ymmärrän, että hän on kertojana omien tuntemuksien tai takaumien osalta, mutta miten hän voi kuvailla parhaillaan meneillään olevaa vaellusretkeä tai tapahtumia?  Vaikka tarinassa oli aiheita ja osia joista pidin, yritys hyvä, kokonaisuus ei vain toiminut, jotenkin hajanaista ja epäaitoa. Harmittaa, etten loistavista aineksista kasattu tarina ei kokonaisuutena toiminut kuten olisin olettanut ja toivonut.  Toisaalta en ole kirjan kohderyhmää. Toivon vilpittömästi, että kohderyhmän lukija saa tästä enemmän irti. Kirjassa käsitellään  tärkeitä ja kipeitä nykypäivään kuuluvia asioita. Iso osa tämän päivän nuorista ovat joutuneet kokemaan miten lama vaikuttaa perheeseen ja normaali arkeen.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Ensimmäinen siirtokunta – Justin Cronin

HAASTE 41: Tulevaisuuteen sijoittuva kirja

Nimi: Ensimmäinen siirtokunta
Tekijä: Cronin Justin
Julkaisu: WSOY 2010,  2010 alkuperäisteos The Passage
Sivuja: 845
Luokka: Scifi 84.22 CRO
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kirjan takakannesta:
Yhdysvaltain armeija aloittaa 2010-luvulla vaarallisen kokeen. Joukko kuolemanrangaistuksen saaneita vankeja viedään huippusalaiseen tutkimuskeskukseen Coloradossa, missä tutkijat tartuttavat vankeihin uuden viruksen. Vangit saavat pian odotetut oireet: viruksenkantajasta tulee räjähtävällä nopeudella liikkuva olento. Vangit tulevat valonaroiksi ja elimistön toiminta hidastuu tavalla, joka viittaa eliniän radikaaliin pidentymiseen.

Ajatuksia: Kirja on mielestäni kuitenkin jotain muuta kuin mitä tuo takakannen kuvaus. Tarinan alkua pohjustetaan varsin laajalti, mutta silti asiat jäävät pimentoon. Kerrotaan paljon, mutta toisaalta ei kerrota mitään selvää.  Kirjailijan kerronnan tyyli on mielestäni aika erikoinen ja omintakeinen.

Tarinan päähenkilö ja tapahtumien keskiössä on tarinan alussa vain 6-vuotias Amy Bellafonte, joka päätyy myös jostain syystä tutkimuskeskukseen. Ja kuten vangit, myös Amy saa annoksen virusta. Tyttö on viruksen jälkeen muuttunut, mutta kuitenkin erilainen kuin muut. Hän saa kirjan henkilöt ja varmasti lukijankin varauksetta puolelleen. Kuitenkin Amyn todelliset ajatukset jäävät pimentoon. Minulle jäi myös epäselväksi miksi juuri Amy valittiin koehenkilöksi. Tietyssä kohdassa vinkataan, että Amy oli jo valmiiksi erilainen (esimerkiksi kohtaus eläintarhassa), mutta sitten asia jää siihen? Tässäkin vika saattaa olla pelkästään lukijassa, ehkä minulta meni jotain ohi.

Osa asioista paljastuu tarinan edessä, osa jäänee odottamaan jatko-osia (?). Tämä kirja on valtava järkäle. Osittain tarina kulki mukavasti ja piti otteessaan, osin turhauduin. Olen aivan varma, että tästä olisi voinut nipistää sivuja aika tavalla pois kokonaisuuden siitä kärsimättä. Jotain jännää ja mielenkiinnon herättävää tarinassa varmasti oli, koska muuten tuollaisen liki  850 sivun läpikäyminen lienee mahdotonta. Pidin Amysta, mutta en tiedä palaanko tarinaan jatko-osaa lukemalla, vai jääkö tämä osaltani tähän.  Ehkä tämä ei ihan täyttänyt odotuksiani ja toisaalta tämän tyyppinen kirjallisuus ei ehkä ole minun juttuni. Osaan kyllä hyvin kuvitella tarinan elokuvaversiona.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kerjäläinen ja jänis– Tuomas Kyrö

Nimi: Kerjäläinen ja jänis
Tekijä Kyrö Tuomas
Julkaistu Siltala 2011 
Sivuja 328
Luokka: 84.2 KYR
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Kerjäläinen lähtee Romanian slummista, kani Töölön puskista.”

Vatanescu tarvitsee rahaa ja pojalleen jalkapallokengät. Siinä tärkeimmät syyt tarttua huume- ja ihmiskauppias Jegor Kugarin tarjoamaan vuoden työsopimukseen. Sopimuksen reiluudesta (Jegorille 75% ja Vatenesculle loput) voi olla montaa mieltä mutta köyhällä ei tunnetusti ole hirveästi varaa valita. Sopimukseen kuuluu matka Suomeen  täydellä ylläpidolla, joka käytännössä tarkoitti vuoden 1974 ydinsodan jälkeiseen selviytymiseen varastoitua purkkiruokaa eli tutummin nötköttiä  sekä epämääräisiä nukkumapaikkoja.

Työhön perehtymisenä Vatanescu saa mukaansa pahvinpalaan kirjoitetun kuvauksen kurjista elinolosuhteista ja muusta sääliä herättävästä materiaalista. Työpiste määritellään ja Vatanescu päätyy kerjäämään suurin piirtein Taidemuseon  risteyksen lähettyville. Työläisen elämä ei ole helppoa ja ura kerjäläisenä saa uuden käänteen kun poliisit hajottavat kerjäläisten leirialueen. Tässä vaiheessa uraansa, sekä työnantajaansa hyvin pettynyt, normaalisti varsin rauhallinen Vatanescu päätyy sietokykynsä rajoille, uhmaa Jegoria, varastaa häneltä rahaa ja pakenee paikalta. Pakomatkalla Vatanesculta hakee turvapaikkaa kaltoin kohdeltu citykani. Turvapaikka myönnetään ja kaksikko lähtee seikkailulle joka  kuljettaa heitä ympäri Suomea. Matkan varrella Vatanescu ja citykani saavat tietämättään valtavaa julkisuutta ja suosiota. Suosiosta seuraa yllättäviä asioita molemmille. 

Ajatuksia: Olen vasta viime aikoina tutustunut Kyrön tuotantoon ja on todettava, että kyllä mies on paikkansa ja palkkansa ansainnut. Vatanescu on varsin sympaattinen hahmo, vaikkakin sydämessä erityispaikan ja sankarin roolin saikin ihastuttava, urhea ja viisas citykani.

Suosittelen kaikkia tutustumaan Kyrön tuotantoon vähän  Mielensäpahoittajia pidemmälle, kannattaa!